40v+ mistä motivaatio "terveelliseen elämään"?

Pienet muutokset hyviä. Jätä ap joka toinen päivä herkut väliin ja harrasta edes vähän liikuntaa. Vaikka vartin kävelylenkki. Siihen ei mene koko iltaa eikä se vaadi mitään hienoja varusteita. Mutta siitä saa kokemuksen, että on päässyt edes liikkeelle, mikä on monesti se vaikein juttu. Ja kun se on solahtanut osaksi arkea, vartin lenkin voi venyttää pitemmäksi ja mennä osan vaikka juoksemalla. Samoin herkkuvälipäivät pystyy venyttämään kahdeksi tai kolmeksi taukopäiväksi, ehkä lopulta siihen, että herkkua syö vain kerran viikossa.

Sanokaa vain hölmöksi ja pinnalliseksi, jos halutte, mutta mua myös motivoi ajatus siitä, että kroppani on hoikempana ja kiinteämpänä kivemman näköinen kuin plösönä. Siksi printtasin itselleni Black widow'sta motivaatiokuvan jääkaapin oveen, koska Scarlett Johansson on mielestäni roolissa upean näköinen. Haluaisin samanlaisen kropan kuin hänellä. Tiedän, että siihen saakka en pääse, mutta minun on kuitenkin mahdollista olla lähempänä sitä kuin mitä olen nyt.

Sit kun lääkäri sanoo että verenpaine huono, kolesterolia liikaa ja pudota 20 kg aiot vasta uskoa?

Vai tarvitsetko uuden syövän, pahvi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaa aloittaa? Että se olisi järkevää, kauaskantoista, kestävää. En ole ap mutta luin tätä ketjua mielenkiinnolla. Kaikki on vähän pielessä. Herkkuja menee, liikunta liian vähäistä. Tottunut näihin huonoihin tapoihin niin että niistä on tullut normi. Painoa on kertynyt ylimääräistä melkein 20kg ja olo on nuutunut ja epämiellyttävä. Polvi on vähän kipeä. Jotain konkreettista käytännön neuvoa alkusysäykseen kaipaisi itsekin ja otan ajatuksia vastaan mielelläni.

Aloita pienistä muutoksista. Siisti ruokavaliota asia kerrallaan, mieti mikä olisi pienin ponnistus kohti parempaa ja aloita siitä. Sama liikunnan suhteen, pienin askelin lisää, onko joku liikuntamuoto, josta tykkäisit. Nukutko liian vähän? Mene nukkumaan vaikka vartti aiemmin, sitten taas vartti aiemmin ja taas varttia aiemmin, kohta nukut jo tunnin pitempään yössä.

Itse aloitin siitä,

Aika samaa olin tulossa kirjoittamaan. TV:n laihdutusohjelmat vääristää helposti todellisuutta, kuvitellaan että pitää vetää kaikki ihan överiksi, laskea jokainen kalori ja liikkua huippu-urheilijan harjoitusmääriä, mutta sillä ei saa kestävää muutosta aikaiseksi. Mitään kuureja ei kannata aloittaa vaan ennemmin muuttaa vähitellen elämäntapojaan, silloin se uusi tyyli pitää olla sellainen jota pystyt jatkamaan seuraavat 10 tai 20 vuotta eikä kymmentä viikkoa. Eli sen sijaan että syöt joka päivä suklaata niin vähennä se vaikka kahteen päivään viikossa. Lisää liikuntaa yhden kävelylenkin verran viikossa. Kun se alkaa sujua tai jopa tuntua mukavalta, lisää toinen lenkki ja vaikka vartin lihaskuntoharjoittelu. Älä yritä liikaa lukea ohjeita miten pitää liikkua, vaan tee sellaista mikä tuntuu kivoimmalta tai edes vähiten epämiellyttävältä. Pääasia että teet jotain.

Hyvä olo riittää motivaattoriksi.

Ap. Kiitos, tulipa hyviä viestejä! Paljon hyviä pointteja ja parannus ehdotuksia. Aloitan heti maanantaina ;) ei vaan. Kyllä nyt oikeasti täytyy ryhdistäytyä! Kaikki "huono" tuottaa vaan niin nopeasti sen "hyvän olon" niin on pitkäjännitteistä hommaa siirtää katse sinne tulevaa.

Haluan olla tikissä. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja tämän huomaa, kun vertailee esim. osaa samanikäisistä miehistä tai jopa kolmekymppisiä miehiä.

Säännöllisellä liikunnalla ja sopivalla ruokavaliolla nukun paremmin, jaksan töissä ja sängyssä paremmin ja ylipäätään tuntuu siltä, että elän täyttä elämää ja jaksan juosta ja pelata omien lasten kanssa.

Tässä iässä huonot elintavat alkavat ihan viimeistään jo näkyä kasvoissa ja vartalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi ihan vaan se hyvä olo, mitä paremmista valinnoista tulee. Joskus voi väsyttää eikä huvittaisi lähteä jumppaan, mutta tiedän että kun lähden niin siitä tulee hyvä fiilis ja saa lisää energiaa. Kertaakaan ei ole harmittanut jos on lähtenyt, mutta se ottaa päähän jos vielä muutaman tunnin päästäkin löytää itsensä sohvalta makaamasta. 

Osalla ihmisistä (olikohan noin 10-20%) puuttuu jokin geeni tms, niin että he eivät saa liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Siihen ei voi itse vaikuttaa eikä sille voi itse mitään, ja tämä on ihan tieteellisesti tutkittu. Itse olen yksi näistä, enkä koskaan ole kokenut yhtään minkäänlaista hyvää oloa tai energiaa mistään liikunnasta (ja voi tytöt olenko kokeillut vaikka mitä!). Voin käydä vaikka tunnin lenkillä, tai salilla, ja sen jälkeen on ihan yhtä energiaton olo kuin ennen sitä. Saatan haukotella kesken liikunnan kun ei se piristä millään lailla.

Tällaisille ihmisille ei auta mitään sanoa "kunhan vähän aikaa liikut niin alat saada siitä hyvän olon ja energiaa", koska tätä ei ikinä tapahdu. Se motivaatio on saatava muualta ja joka ikiseen liikuntakertaan pitää pakottaa itsensä tahdon voimalla. Aina. Vuosikymmeniä.

Ikävä kyllä itselläni ei toimi myöskään "olet vain syömättä makeaa niin se helpottaa parissa viikossa ja alkaa maistua pahalta". Hah!! Mulla on ihan yhtä paha makeanhimo kuukauden tai kahden karkkilakon jälkeen, edes ketodieetti ei auta siihen. Ja sen jälkeen sokeri maistuu todella hyvälle, ei todellakaan liian makealle. Tahdonvoimaa tarvittaisiin siis tähänkin ikuinen määrä, joka ikinen päivä niinkuin pahassa alhoholismissa. 

Eli osa ihmisistä pääsee huomattavasti helpommalla kuin toiset, ihan biologisten ominaisuuksiensa takia. Silloin tuollaiset neuvot kuulostavat todella naiveilta ja ärsyttäviltä, kun itse tietää ettei ne auta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kiitos, tulipa hyviä viestejä! Paljon hyviä pointteja ja parannus ehdotuksia. Aloitan heti maanantaina ;) ei vaan. Kyllä nyt oikeasti täytyy ryhdistäytyä! Kaikki "huono" tuottaa vaan niin nopeasti sen "hyvän olon" niin on pitkäjännitteistä hommaa siirtää katse sinne tulevaa.

Juu niinhän se on, että nopea tyydytys usein voittaa pitkän tähtäimen hyvän olon. Vaatii tosiaan pitkäjänteisyyttä muuttaa tapoja.  Minä ajattelin aloittaa jo huomenna. 😄 Olisi vain paljon helpompaa aloittaa, jos olisi kaveri, jonka kanssa mennä.

T. Se toinen syövän sairastanut

Roskaruuasta, alkoholista ja tupakasta tulee hetkellinen hyvä olo ja sen jälkeen todella paha olo. Ei vaan ole sen arvoista. Mikään ei oikeasti ole niin rentouttavaa kuin juoksulenkki, uinti ja sauna. Kroppa vaatii liikuntaa ja väsyttämistä.

^^^ Ei mullakaan liikunnasta tai sen jälkeen tule oikeastaan virkistynyt olo, mutta jos säännöllisen liikkumisen jättää pois, sen huomaa huonontuneena olona.

Mua motivoi se, että hoikempana näytän paremmalle + kun harrastan liikuntaa, alan näyttämään sporttiselle. Olo on parempi, terveempi kun liikkuu. Kun pitää huolen kunnostaan, voi olla paremmassa kunnossa vanhempana? Ja jaksaa vanhempana liikkuakin paremmin. Syömisten( ja tunnesyömisen)vähentäminen on ollut kidutusta, mutta se on ollut myös vaivan arvoista.

Nuoremmat eivät vielä ymmärrä tätä aihetta. Ei välttämättä kaikki vanhemmatkaan. Ei tämä kaikkia koske. Olen itse sillä kannalla, että jos ei aio addiktoitua treenielämään ja alkaa elää ja hengittää kuntosalia kuten monet tekevä, mutta haluaa silti parempaan ulkoiseen kuntoon, ehkä lisää voimaa tai kuntoa sekä terveyttäkin niin jonkinlainen matalan kynnyksen treeni voisi tulla kysymykseen. Luultavasti motivaatio tehdä jotain vaatii toimintaa. Ainakin aluksi on vähän pakko pakottaa itsensä tekemään ja toimimaan. Kun pääsee alkuun, se ehkä ruokkii ilmiönä itsessään. Mieti tavoitteet realistisesti ja myös asiat jotka sinun pitäisi tehdä saavuttaaksesi tavoitteet. Voit listata syyt miksi haluat muutosta. Miksi haluat treenata ja elää terveellisemmin. Treeni 2 kertaa viikossa on huomattavan hyvä asia. Kolme kertaa viikossa on sitten jo niin paljon, että sillä on massiivisia vaikutuksia. Kunhan valitse oikeat harjoitukset. Muutos lähtee itsestä. Jos ei todellista halua ole, ei sitä oikein tapahdukaan. Ensin pitää yrittää että voisi edes epäonnistua. Sitten kun epäonnistuu, voi yrittää uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Pienet muutokset hyviä. Jätä ap joka toinen päivä herkut väliin ja harrasta edes vähän liikuntaa. Vaikka vartin kävelylenkki. Siihen ei mene koko iltaa eikä se vaadi mitään hienoja varusteita. Mutta siitä saa kokemuksen, että on päässyt edes liikkeelle, mikä on monesti se vaikein juttu. Ja kun se on solahtanut osaksi arkea, vartin lenkin voi venyttää pitemmäksi ja mennä osan vaikka juoksemalla. Samoin herkkuvälipäivät pystyy venyttämään kahdeksi tai kolmeksi taukopäiväksi, ehkä lopulta siihen, että herkkua syö vain kerran viikossa.

Sanokaa vain hölmöksi ja pinnalliseksi, jos halutte, mutta mua myös motivoi ajatus siitä, että kroppani on hoikempana ja kiinteämpänä kivemman näköinen kuin plösönä. Siksi printtasin itselleni Black widow'sta motivaatiokuvan jääkaapin oveen, koska Scarlett Johansson on mielestäni roolissa upean näköinen. Haluaisin samanlaisen kropan kuin hänellä. Tiedän, että siihen saakka en pääse, mutta m

Painoa on tosi vaikea pudottaa, kun liikkuu. Kroppa on tällöin rakennustilassa ja vaatii koko ajan enemmän energiaa, ja lihaksentekotarpeita. Oikeasti dieettaaminen on helpointa, kun vaan makaa. Tällöin painoa lähtee tietysti lihaksistakin, mutta mielestäni tuo sekatila on niin raskas (dieettaaminen ja kehonrakennus samaan aikaan), ettei se ole varsinkaan aloittelijalle hyvä

Ala tehdä pieniä hyviä valintoja. Kun menet sinne Hesburgeriin, vaihda aterian ranskalaiset salaattiin, esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaa aloittaa? Että se olisi järkevää, kauaskantoista, kestävää. En ole ap mutta luin tätä ketjua mielenkiinnolla. Kaikki on vähän pielessä. Herkkuja menee, liikunta liian vähäistä. Tottunut näihin huonoihin tapoihin niin että niistä on tullut normi. Painoa on kertynyt ylimääräistä melkein 20kg ja olo on nuutunut ja epämiellyttävä. Polvi on vähän kipeä. Jotain konkreettista käytännön neuvoa alkusysäykseen kaipaisi itsekin ja otan ajatuksia vastaan mielelläni.

Aloita pienistä muutoksista. Siisti ruokavaliota asia kerrallaan, mieti mikä olisi pienin ponnistus kohti parempaa ja aloita siitä. Sama liikunnan suhteen, pienin askelin lisää, onko joku liikuntamuoto, josta tykkäisit. Nukutko liian vähän? Mene nukkumaan vaikka vartti aiemmin, sitten taas vartti aiemmin ja taas varttia aiemmin, kohta nukut jo tunnin

Sokeri kannattaa kyllä lopettaa seinään, pääsee helpommalla. Lisäksi mieluummin korvaa kaikki naposteltavat ja herkut jollain muulla, kuin yrittää vähentää syömisen määrää. Syöminen on tapahtumana itsessään rentouttavaa ja voi olla vaikea löytää korvaavaa rentoutuskeinoa äkkiseltään, tai tehdä niin monia muutoksia samanaikaisesti (sokerin vähentäminen, syömisen vähentäminen, liikunnan lisääminen). Se on raskasta ja shokeeraavaa keholle. Mutta jos vaikka pudottaa sen sokerin ja napostelee muuta, on jo todella pitkällä, vaikkei lisäisi liikuntaa tai vähentäisi syömisen määrää

Minua motivoi ajatus, että pitää olla kunnossa vielä 8kymppisenäkin, koska kukaan tuskin on minua silloin auttamassa, jollen itse pysty, enkä ylipäätään halua tilaan, jossa en kykene itse huolehtimaan perustarpeistani (toki siihen ei kuntoilu auta, jos aivot prakaa tai liikuntakyky menee).

En juo, enkä polta, mutta ruokailutottumuksissa on toivomisen varaa. Syön enimmäkseen terveellisesti, mutta herkkuja kuluu liikaa. Liikuntaa pitäisi harrastaa monipuolisemmin. Kävelen ja hölkkään, mutta siinäpä se. Inhoan kaikkea lihaskuntoharjpittelua, enkä saa siitä sitä euforiantunnetta, jonka juoksu antaa.

Lopeta dokaaminen. Lihottaa vanhentaa sairastuttaa maksaa vie aikaa. Hyvä alku.

Painoa on tosi vaikea pudottaa, kun liikkuu. Kroppa on tällöin rakennustilassa ja vaatii koko ajan enemmän energiaa, ja lihaksentekotarpeita. Oikeasti dieettaaminen on helpointa, kun vaan makaa. Tällöin painoa lähtee tietysti lihaksistakin, mutta mielestäni tuo sekatila on niin raskas (dieettaaminen ja kehonrakennus samaan aikaan), ettei se ole varsinkaan aloittelijalle hyvä

En millään tavalla allekirjoita tätä. Se on totta, että syöminen vaikuttaa painonpudotukseen paljon enemmän kuin liikunta. Mutta ainakin minulla se liikunta nimenomaan auttaa syömään oikein. Ei juoksulenkiltä tullessa tee mieli vetää mitään kerroshampurilaista ja pussia sipsejä, vaan paljon enemmän houkuttaa joku terveellinen. Jos taas päivät pitkät vetää aivottomana lonkkaa sohvalla niin ihan jo siihen tylsistymiseen tekee koko ajan mieli edes syödä jotain herkkuja, vaikka ei olisi edes nälkä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen tarvita motivaatiota. Senkun tekee vaan. 

Miksi? Mikä on syy että tekee? Luettelin jo syitä miksi jätän tekemättä. Pääsee paljon "helpommalla"

No ellei sinulla ole syytä, niin miksi ihmeessä pitäisi elää terveellisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi ihan vaan se hyvä olo, mitä paremmista valinnoista tulee. Joskus voi väsyttää eikä huvittaisi lähteä jumppaan, mutta tiedän että kun lähden niin siitä tulee hyvä fiilis ja saa lisää energiaa. Kertaakaan ei ole harmittanut jos on lähtenyt, mutta se ottaa päähän jos vielä muutaman tunnin päästäkin löytää itsensä sohvalta makaamasta. 

Osalla ihmisistä (olikohan noin 10-20%) puuttuu jokin geeni tms, niin että he eivät saa liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Siihen ei voi itse vaikuttaa eikä sille voi itse mitään, ja tämä on ihan tieteellisesti tutkittu. Itse olen yksi näistä, enkä koskaan ole kokenut yhtään minkäänlaista hyvää oloa tai energiaa mistään liikunnasta (ja voi tytöt olenko kokeillut vaikka mitä!). Voin käydä vaikka tunnin lenkillä, tai salilla, ja sen jälkeen on ihan yhtä energiaton olo kuin ennen sitä. Saatan haukotella ke

Totta kai sokeri maistuu hyvältä, ei se koskaan lakkaa. Ja mitä enemmän kehossa on esim. Syöpäsoluja ja hiivaa (ja kaikilla on niitä koko ajan jonkin verran), sitä enemmän se vaatii ja pyytää sokeria. Siihen ei vaan auta muu kuin olla syömättä sitä

Liikunta on hyvin herkkä laji ja vaatii taitoa löytää sopiva rytmi, että se tuntuu hyvältä. Energiaa se kuitenkin vapauttaa, se on biologista ja tapahtuu solutasolla ihan kaikilla. Tämän voit todeta itse vaikkapa lähtemällä lenkille välittömästi aamulla: piristyt, vaikka kehossasi ei ole irtoenergiaa. Sitten on erikseen "runners high" tyyppiset maksimaaliseen rasitukseen ja kärsimykseen pohjaavat reaktiot, missä keho vapauttaa mielihyvähormoneja kivun säätelemiseen. Nämä ovat tosi voimakkaita, mutta harvinaisia kiksejä, koska vaativat myös sen kivun, jotta reaktio laukeaa. Kolmas on tavoitteen saavuttamiseen liittyvä nautinto, ja tämä on oikeastaan pelkästään psykologinen triggeri, joskin vaste on fysiologinen

Nautintoon perustuva liikkuminen on äärimmäisen yksilöllistä ja kuntoon sidonnaista. Pidän todella epätodennäköisenä, että kukaan voi saavuttaa sitä ulkopuolisen tekemää ohjelmaa noudattamalla. Se vaatii oman kehon kuuntelua, tuntemista, lämmittelyä, ja tunnon mukaan liikkumista