40v+ mistä motivaatio "terveelliseen elämään"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi ihan vaan se hyvä olo, mitä paremmista valinnoista tulee. Joskus voi väsyttää eikä huvittaisi lähteä jumppaan, mutta tiedän että kun lähden niin siitä tulee hyvä fiilis ja saa lisää energiaa. Kertaakaan ei ole harmittanut jos on lähtenyt, mutta se ottaa päähän jos vielä muutaman tunnin päästäkin löytää itsensä sohvalta makaamasta. 

Osalla ihmisistä (olikohan noin 10-20%) puuttuu jokin geeni tms, niin että he eivät saa liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Siihen ei voi itse vaikuttaa eikä sille voi itse mitään, ja tämä on ihan tieteellisesti tutkittu. Itse olen yksi näistä, enkä koskaan ole kokenut yhtään minkäänlaista hyvää oloa tai energiaa mistään liikunnasta (ja voi tytöt olenko kokeillut vaikka mitä!). Voin käydä vaikka tunnin lenkillä, tai salilla, ja sen jälkeen on ihan yhtä e

Lisään vielä, että yksi juoksemisen nautinnoista on kehon hapettuminen. Saman highn saa paikallaan istumalla, tietoisesti voimallisesti pitkään hengittämällä. Juoksussa tämä tapahtuu automaattisesti, sillä lihakset vaativat lisähappea. Voimaharjoittelussa tällaista hengästymistä harvemmin tapahtuu, joka voi selittää sen miksi voimaharjoittelu ei ole yhtä palkitsevaa

Mun motivaattori on ulkonäkö vaikka monen mielestä se on väärin. Minusta sillä ei ole lopulta mitään merkitystä mistä syystä haluaa elää terveellisesti, elintasosairauksia ei ainakaan kiinnosta.

N42

Vierailija kirjoitti:

Painoa on tosi vaikea pudottaa, kun liikkuu. Kroppa on tällöin rakennustilassa ja vaatii koko ajan enemmän energiaa, ja lihaksentekotarpeita. Oikeasti dieettaaminen on helpointa, kun vaan makaa. Tällöin painoa lähtee tietysti lihaksistakin, mutta mielestäni tuo sekatila on niin raskas (dieettaaminen ja kehonrakennus samaan aikaan), ettei se ole varsinkaan aloittelijalle hyvä

En millään tavalla allekirjoita tätä. Se on totta, että syöminen vaikuttaa painonpudotukseen paljon enemmän kuin liikunta. Mutta ainakin minulla se liikunta nimenomaan auttaa syömään oikein. Ei juoksulenkiltä tullessa tee mieli vetää mitään kerroshampurilaista ja pussia sipsejä, vaan paljon enemmän houkuttaa joku terveellinen. Jos taas päivät pitkät vetää aivottomana lonkkaa sohvalla niin ihan jo siihen tylsistymiseen tekee koko ajan mieli edes syödä jotain herkkuja, vaikka ei olisi edes nälkä. 

Toki mielihyvää täytyy saada jostakin, ja jos ainoat tavat siihen ovat ylensyöminen tai liikunta, niin silloin liikunta on hyvä pitää mukana. Mutta metabolisesti siinä ei ole järkeä. Muitakin mielihyvän lähteitä kuitenkin on

Pane merkille hyvinvoivia ihmisiä ympärilläsi ja mieti: Haluaisitko olla yhtä hyvässä kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Mun motivaattori on ulkonäkö vaikka monen mielestä se on väärin. Minusta sillä ei ole lopulta mitään merkitystä mistä syystä haluaa elää terveellisesti, elintasosairauksia ei ainakaan kiinnosta.

N42

Ja ihmettelen, että miksi joku ei haluaisi näyttää hyvältä. Vaatteiden ostokin on paljon helpompaa (ja halvempaa?) normaalipainoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi ihan vaan se hyvä olo, mitä paremmista valinnoista tulee. Joskus voi väsyttää eikä huvittaisi lähteä jumppaan, mutta tiedän että kun lähden niin siitä tulee hyvä fiilis ja saa lisää energiaa. Kertaakaan ei ole harmittanut jos on lähtenyt, mutta se ottaa päähän jos vielä muutaman tunnin päästäkin löytää itsensä sohvalta makaamasta. 

Osalla ihmisistä (olikohan noin 10-20%) puuttuu jokin geeni tms, niin että he eivät saa liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Siihen ei voi itse vaikuttaa eikä sille voi itse mitään, ja tämä on ihan tieteellisesti tutkittu. Itse olen yksi näistä, enkä koskaan ole kokenut yhtään minkäänlaista hyvää oloa tai energiaa mistään liikunnasta (ja voi tytöt olenko kokeillut vaikka mitä!). Voin käydä vaikka tunnin lenkillä, tai salilla, ja sen jälkeen on ihan yhtä e

Sinäkään et siis ymmärtänyt lukemaasi : osalla ihmisistä _puuttuu_ se ominaisuus että liikunnasta saisi hyvää oloa. Se ei ole kiinni siitä että "ei ole löytänyt omaa tapaa" yms bullshittiä, vaan sitä ominaisuutta ei yksinkertaisesti joillakin ole olemassa biologisesti, eikä sitä voi korjata millään lailla. Samoin kuin värisokea ei ala nähdä värejä vaikka kuinka yrittäisi.

Ja ei, en mitenkään erityisemmin piristy aamuliikunnasta. Olen harrastanut liikuntaa 20 vuotta, keskimäärin 1.5h päivässä, joten kyse ei ole myöskään huonosta kunnosta tai tottumattomuudesta. Miksi on niin vaikea uskoa etteivät ihmiset ole samanlaisia? 

Minua motivoi epäterveellisesti eläneen kaverini kuolema. Toinen motivoiva tekijä on julkisen terveydenhuollon nykytila ja sen huonontaminen edelleen. Ja vanhustenhoito (en halua laitokseen kärsimään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihmisellä syy tehdä on se terveys, kuolleena on hankala tehdä yhtikäs mitään. 

Jep, normaali ihmisellä, niinkuin minäkin olin ennen syöpääni. Johon elintapani ei vaikuttanut mitenkään sairastumiseen. Ehkä siksi on moti kadoksissa? Tiedän jo että hiki liikunnalla ja oikein syömisellä ei ehkäistä sairastumista!

 

Terveellisillä elintavoilla pienennetään riskiä. Se on sitten jokaisen oma valinta, että haluaako riskiään sairastua pienentää vai suurentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Geenit pitää huolen tulevasta"...?

Hyvin pitkälti on näin kun perehdyt asiaan. 

Aika paljon sen sisällä on vaihteluväliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi ihan vaan se hyvä olo, mitä paremmista valinnoista tulee. Joskus voi väsyttää eikä huvittaisi lähteä jumppaan, mutta tiedän että kun lähden niin siitä tulee hyvä fiilis ja saa lisää energiaa. Kertaakaan ei ole harmittanut jos on lähtenyt, mutta se ottaa päähän jos vielä muutaman tunnin päästäkin löytää itsensä sohvalta makaamasta. 

Osalla ihmisistä (olikohan noin 10-20%) puuttuu jokin geeni tms, niin että he eivät saa liikunnasta minkäänlaista hyvää oloa. Siihen ei voi itse vaikuttaa eikä sille voi itse mitään, ja tämä on ihan tieteellisesti tutkittu. Itse olen yksi näistä, enkä koskaan ole kokenut yhtään minkäänlaista hyvää oloa tai energiaa mistään liikunnasta (ja voi tytöt olenko kokeillut vaikka mitä!). Voin käydä vaikka tunnin len

Kyse on häviävän pienestä vähemmistöstä. Suurin osa ihmisistä saa endorfiineja liikunnasta ihan normaalisti. Jos aloittamisen vaiheessa tuntuu epämukavuutta, kyse on normaalista asiasta. "Mulla nyt vaan on poikkeava geenistö, jonka vuoksi liikunta on vastenmielistä ja herkut maistuu paremmalta kuin muilla", on tekosyy, joka oikeasti pätee vain hyvin harvaan. Ylös, ulos ja lenkille, kyllä se hyvä olo sieltä ennemmin tai myöhemmin tulee.

Samaa yritän. Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi uuden harrastuksen aloittamisen. Kuukauden ajan olen käynyt liikkumassa kerran viikossa. Ajatus ennen liikuntaa on aina miksi pitäisi mutta sen jälkeen olen tyytyväinen että menin. Sitten kun harrastus on rutiinia niin yritän vähentää roskaruokaa. Eli hyvin pienin askelin muutosta.

71 jatkaa

En siis saa mitään euforista oloa liikunnasta, vaan se hyvä olo on vain se ajatus että on tehnyt jotain ja on lähempänä tavoitettaan. Myös auttaa että valitsin lajin mitä siedän, eikä inhota yhtään tekeminen, vaan se lähteminen. 

Juokseminen antaa mielettömästi pystyvyyden tunnetta, sellaista että minulta onnistuu mikä vaan! Samoin pitkät reippaat kävelyt. Metsäpoluista nautin.

Salilta taas saa voimaa, timmin olon ja terveyden tunnetta, sellaista että pärjää vanhuuteen asti eikä polvet tai selkä petä, kun on vahvat lihakset. Itse olen myös aivan koukussa litteään mahaani, saan siitä ison itsetuntobuustin vaikken vatsalihaksia missään esittelekään. 

Itselläni on siis sekä ulkonäkösyyt että terveyssyyt. Uskon että pitkäaikaissairaudet ei osu kohdalle kun kropassa on lihassoluja paljon ja insuliiniresistenssi kunnossa. Uskon että hoikkana ja urheilevana tulee olemaan onnellisempi loppuelämä ja helpommat vaihdevuodet.

Itselläni sama tilanne ap:n kanssa. Pitäisi aktivoitua terveellisemmästä elämästä. Lisätä liikuntaa, vähentää alkoa, syödä terveellisemmin. Nuorempana olin hoikka ja harrastin monenlaista liikuntaa. Sitten tuli lapset ja muut tekosyyt päälle, että kehonhuolto jäi. Taas kerran olen päättänyt että tämän kesäloman jälkeen muutan elämäni kurssia terveellisempään suuntaan. Kuten moni muukin on kommentoinut, pelottaa liikuntakyvyn menetys sekä päivittäiset kivut kehossa. Olen 45-vuotias joten nyt olisi jo pakko alkaa kiinnittää huomiota näihin. Aloitetaan vaikka kyykyillä pitkin päivää. Etätöiden lomassa olen toisinaan taukojumpannut kyykyttämällä ja käsipainoja nostamalla. Ei vaadi paljoa.

Vierailija kirjoitti:

71 jatkaa

En siis saa mitään euforista oloa liikunnasta, vaan se hyvä olo on vain se ajatus että on tehnyt jotain ja on lähempänä tavoitettaan. Myös auttaa että valitsin lajin mitä siedän, eikä inhota yhtään tekeminen, vaan se lähteminen. 

Antti Holma sanoi jossain podcastissaan, että hän käy salilla, koska hänellä on sääntö, että hän käy 4 kertaa viikossa. "Jos mä kävisin kuntosalilla silloin, kun mä haluan sinne mennä, mä en kävisi koskaan."

Vierailija kirjoitti:

Itselläni sama tilanne ap:n kanssa. Pitäisi aktivoitua terveellisemmästä elämästä. Lisätä liikuntaa, vähentää alkoa, syödä terveellisemmin. Nuorempana olin hoikka ja harrastin monenlaista liikuntaa. Sitten tuli lapset ja muut tekosyyt päälle, että kehonhuolto jäi. Taas kerran olen päättänyt että tämän kesäloman jälkeen muutan elämäni kurssia terveellisempään suuntaan. Kuten moni muukin on kommentoinut, pelottaa liikuntakyvyn menetys sekä päivittäiset kivut kehossa. Olen 45-vuotias joten nyt olisi jo pakko alkaa kiinnittää huomiota näihin. Aloitetaan vaikka kyykyillä pitkin päivää. Etätöiden lomassa olen toisinaan taukojumpannut kyykyttämällä ja käsipainoja nostamalla. Ei vaadi paljoa.

Mitä jos aloittaisit TÄNÄÄN, eikä "sitten kesäloman jälkeen"?

No mulla se on ihan vaan perus v***tus

Paino noussut vuodessa 15kg, selkään siis tuli 3 pullistumaan ja liikunta ollut nollissa. Vaikka olen syönyt suht järjellisesti niin olen lihonut. No motivaatio löytyy ihan itseään peilistä katsomalla, salit lähtee käyntiin ens viikolla kun loma alkaa; toki mun pitää tiettyjä liikkeitä välttää, mutta ei tähän mikään pelkkä kävelyllä läpsyttely auta

Ei näytä lupaavalta, jos pitää muilta kysyä motivaatiota oman elämän kohentamiseen. 

Sinun takia motivaattori ei tule mistään. Sitä ei ole. Se että kysyt joltakin toiselta ihmiseltä, että kerro mulle motivaattori tarkoittaa ettei sitä voi tulla. En ala tässä nyt luennoimaan, mutta aivan väärät lähtökohdat sulla on. Mutta ei se motivaatio nyt mistään sulle tipu, että lopeta haaveksimasta poikani ja syö pizzasi.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta dokaaminen. Lihottaa vanhentaa sairastuttaa maksaa vie aikaa. Hyvä alku.

Tällä on kyllä dramaattinen vaikutus. Mulla ei ymmärtääkseni ollut mitään alkavaa alkoholismia tms vakavampaa, lopetin muuten vaan. 

Muutos on huikea.