Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista, että näytän nelikymppisenä paremmalta kuin 25-vuotiaana?
10.07.2024 |
Katsoin vanhoja kuvia ja vertasin niitä uusiin (ilman filtteriä ja kaunistustoimintoa otettuihin) ja näytän nykyään paljon paremmalta. Nuorempana mun kasvot oli huomattavan epäsymmetriset, silmät pienet ja ylähuuli ihan olematon. Muutenkin näytin ihme pullanaamalta vaikka painoin melkein 10 kg nykyistä vähemmän.
Kommentit (83)
En ehkä sanoisi nyt lähes 50-vuotiaana näyttäväni paremmalta kuin parikymppisenä miehenä (tosin mielestäni en kuulu ainakaan niihin iässäni pahiten jo rupsahtaneiden ryhmään ja papereitakin alkoholia ostaessa on kysytty selvästi päälle 40-vuotiaana), mutta mielenkiintoisesti nykyään tulee oudon paljon kiinnostuneita yhteydenottoja ja myös niiltä parikymppisiltä, mikä on erikoisin piirre asiassa. Parikymppisenä minusta yhteydenottoja oli selvästi vähemmän kuin mitä saan nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä ikinä maailmanhistoriassa ei ole missikisoissa löytynyt keski-ikäistä naista joka olisi mennen tullen päihittänyt ne parikymppiset. Ei ikinä.
Ei se ap sanonut näyttävänsä paremmalta kuin 25v missit, vaan sanoi näyttävänsä paremmalta kuin silloin kun itse oli 25v. Minä uskon, että näin on. Itse oli tuon ikäisenä epävarma, pyöreä kasvoinen, finninaamainen ja tissitön. Nyt 43v ei ole noita ongelmia. Vaikka en mikään kaunotar ole vieläkään niin kyllä minuakin joskus miehet lähestyvät. Ehkä jopa enemmän kuin nuorena. Mitään se ei kyllä auta, kun mies minulla jo on.
Joka vuosi, kun äänestys maailman kauneimmista naisista saadaan finaaliin,
niin voittajaviisikko on 30-50 ikähaarukassa.
Ei siellä koskaan ole 22 v. Miss Universumeita ole.
Koska K A R I S M A .
Koska C O N F I D E N C E .
.
.
.
Kauneuskäsitys muuttuu iän myötä. Se mitä pidin parikymppisenä kauniina, on nykyään lähinnä söpöä. Se mitä pidän nykyisin kauniina, on juuri se iän tuoma "luonne" piirteissä.
Tärkeintä on se, miltä itsestä tuntuu. Kauneudesta ei ikinä voi olla yhtä oikeaa mielipidettä. Minä olin nuorena selkeästi kauniimpi kuin nyt, mutta mitä iloa siitä oli kun koin olevani ihan hirveän ruma ja vertailin itseäni misseihin ja julkkiksiin.
Nykyään olen 100% tyytyväinen ulkonäkööni, koen olevani tosi vetävä ja siinä missä seksiäkin piti nuorena harrastaa vain peiton alla kun ei ollut photoshopattua pyllyä, niin nyt ei ole enää niitä ongelmia vaan nautin täysillä esitellä kroppaa miehelle ihan joka puolelta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se olekaan mahdollista. Et sinä oikeasti näytä nelikymppisenä paremmalta. KUKAAN EI NÄYTÄ
Ai pidät vain nuoria kauniina?
Harva 30v+ nainen enää on kaunis, ehkä joku tyyliin yksi sadasta.
Sä et edes tunnista ulkona kuka on 25 ja kuka 30
Joo, ehkä ei instan filttereiden läpi mutta livenä on järkyttävää miten paljon naiset muuttuvat 25 ja 30 välillä.
Niin jos Lihoaa...
Suomalaista naisita tulee tätinaisia heti kun täyttävät 30v. Ei sitä lihominen yksistään selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on se, miltä itsestä tuntuu. Kauneudesta ei ikinä voi olla yhtä oikeaa mielipidettä. Minä olin nuorena selkeästi kauniimpi kuin nyt, mutta mitä iloa siitä oli kun koin olevani ihan hirveän ruma ja vertailin itseäni misseihin ja julkkiksiin.
Nykyään olen 100% tyytyväinen ulkonäkööni, koen olevani tosi vetävä ja siinä missä seksiäkin piti nuorena harrastaa vain peiton alla kun ei ollut photoshopattua pyllyä, niin nyt ei ole enää niitä ongelmia vaan nautin täysillä esitellä kroppaa miehelle ihan joka puolelta :D
Minä olin 20v ihan kaunis ja itsevarmakin, mutta en tajua miksi pitäisi olla koko elämä jotenkin sillain, että joo nyt mä oon kyllä parempi kuin silloin :D Siis ihan sama, jos keski-ikäisenä onkin ulkoisesti kukoistuksensa ohittanut. Se on vain elämää ja elämässä sisältönä lähinnä muut asiat kuin oma ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tosiaan kaunistuu iän myötä. Sanna Marin esim. Nyt on todella kaunis ja 10 vuotta sitten oli pullanaama.
Niin no hänen naamaansa on laitatettu viime vuosina aika lailla. Huulet yms. Toki hyvin on tehty koska on paljon kauniimpi kuin pari vuotta sitten.
No huulet on pieni osa kasvoja. Tarkoitan nyt lähinnä posket ja luusto kun on paremmin nyt esillä vauvapehmeyden lähdettyä. Kaikilla ei ole kaunista luustoa siellä alla. Joillakin myös iän tuomat juonteet ja rypyt muokkaa kasvoja kauniimmiksi. Ennen sitä on vain geneerinen naama.
Itse asiassa suuremmat huulet tekee yllättävän paljon muutosta kasvoihin. Verratkaa korona-aikojen kuviin. Ja onhan hänellä selkeästi myös botoxia otsassa ja näyttää että muutakin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on se, miltä itsestä tuntuu. Kauneudesta ei ikinä voi olla yhtä oikeaa mielipidettä. Minä olin nuorena selkeästi kauniimpi kuin nyt, mutta mitä iloa siitä oli kun koin olevani ihan hirveän ruma ja vertailin itseäni misseihin ja julkkiksiin.
Nykyään olen 100% tyytyväinen ulkonäkööni, koen olevani tosi vetävä ja siinä missä seksiäkin piti nuorena harrastaa vain peiton alla kun ei ollut photoshopattua pyllyä, niin nyt ei ole enää niitä ongelmia vaan nautin täysillä esitellä kroppaa miehelle ihan joka puolelta :D
Minä olin 20v ihan kaunis ja itsevarmakin, mutta en tajua miksi pitäisi olla koko elämä jotenkin sillain, että joo nyt mä oon kyllä parempi kuin silloin :D Siis ihan sama, jos keski-ikäisenä onkin ulkoisesti kukoistuksensa ohittanut. Se on vain elämää ja elämässä sisältönä lähinnä muut asiat kuin oma ulkonäkö.
No sä oot kehittynyt muissa asioissa. Mun ongelma oli huono itsetunto, ja olen kehittynyt siinä että itsetuntoni on parantunut. Sitä elämä mun mielestä on, että kehittää itseään eri asioissa ja korjaa ongelmat joita on saanut lapsuudestaan. Olisi kamalaa jos elämä olisi sitä, että kokisi joka päivä olevansa huonompi kuin eilen. Ulkonäöllisesti tai muuten. Silloin elämää elää ikään kuin väärään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Emt mut itellä alkoi lähteä lapsen pyöreys vasta tuossa 26v jälkeen. Tuon jälkeen oikeastaan tykkäsi kasvoistani eniten ja vielä nytkin päälle 30v. Nuorempana sanottiin aina keksi naama keksi naama häh. Eipä sanota enää.
Se on kyllä ihmeellistä miten naisilla on usein huono itsetunto liittyen omaan ulkonäköön. Täysin käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuuden vaivat jo hiipii ja peili ei valehtele vaan sinä.
"No sä oot kehittynyt muissa asioissa. Mun ongelma oli huono itsetunto, ja olen kehittynyt siinä että itsetuntoni on parantunut. Sitä elämä mun mielestä on, että kehittää itseään eri asioissa ja korjaa ongelmat joita on saanut lapsuudestaan. Olisi kamalaa jos elämä olisi sitä, että kokisi joka päivä olevansa huonompi kuin eilen. Ulkonäöllisesti tai muuten. Silloin elämää elää ikään kuin väärään suuntaan."'
Oli mullakin huonoa itsetuntoa nyt kun mietin, mutta se ei vaan ollut seksuaalista. Sellaista oli, että en vaikkapa kehdannut mennä johonkin suosittuun baariin, koska ajattelin olevani nolo ja uncool muihin verrattuna :'D Nykyään ei kyllä mieti mitään tuollaista. Ja toinen mitä oli, niin halusin uusia kavereita, mutta ajattelin olevani jo niin vanha, ettei enää löydä uusia kavereita ja on vaan hengattava niiden kanssa joita jo on, vaikka pelkästään niiden kanssa oleminen ei tyydytä ja tuntuu yksinäiseltä. Nykyään taas tutustun uusiin ihmisiin ja ajattelen, että elämä on enempi edessäpäin.
Näihin on vaikuttanut varmasti se, että teininä ja parikymppisenä olin aika masentunut, vaikka tavallaan elinkin normaalia elämää eikä masennus vienyt toimintakykyä. Nykyään on kyllä mieleltä stabiili ja tuntuu aivan absurdilta ajatellakin, miten epävakaa sitä on nuorena ollut ja aina romahtelemassa jostain, tuntemassa suurta tuskaa ja menossa äidin helmoihin aina kun jotain vastoinkäymistä vähän tulee. Versus nykyään oma oleminen ei ole kiinni kenestäkään toisesta ihmisestä, vaan on sillä tavalla omilla jaloillaan ja itsenäinen mitä ei nuorena osannut kuvitellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No sä oot kehittynyt muissa asioissa. Mun ongelma oli huono itsetunto, ja olen kehittynyt siinä että itsetuntoni on parantunut. Sitä elämä mun mielestä on, että kehittää itseään eri asioissa ja korjaa ongelmat joita on saanut lapsuudestaan. Olisi kamalaa jos elämä olisi sitä, että kokisi joka päivä olevansa huonompi kuin eilen. Ulkonäöllisesti tai muuten. Silloin elämää elää ikään kuin väärään suuntaan."'
Oli mullakin huonoa itsetuntoa nyt kun mietin, mutta se ei vaan ollut seksuaalista. Sellaista oli, että en vaikkapa kehdannut mennä johonkin suosittuun baariin, koska ajattelin olevani nolo ja uncool muihin verrattuna :'D Nykyään ei kyllä mieti mitään tuollaista. Ja toinen mitä oli, niin halusin uusia kavereita, mutta ajattelin olevani jo niin vanha, ettei enää löydä uusia kavereita ja on vaan hengattava niiden kanssa joita jo on, vaikka pelkästään niiden kanssa oleminen ei tyydytä ja tuntuu yksinäiseltä. Nykyää
Ihana kuulla! Tunnistan tuosta paljon itsekin. Olen myös ihmetellyt, miten helposti silloin romahti ties mistäkin ja miten paljon muiden mielipiteet merkitsi. Mulla tuo, ettei oma oleminen ole kiinni kenestäkään toisesta, heijastuu myös seksuaaliseen itsetuntoon. Nuorena yritin piilottaa itseäni, ettei mies näkisi fyysisiä "huonoja puoliani". Nykyään ajattelen, tai ennemminkin koen, että jos hän ei pidä vartalostani niin se on hänen asiansa. Ja jos hän vaikkapa jättää kauniimman takia, niin suren, mutta jatkan eteenpäin ja elämässäni on edelleen kaikki muu hyvä. Nuorena tuollainen ajatus pelotti ja ahdisti aivan suhteettoman paljon, nykyään on vaikea tavoittaa miksi. Rakkauden määrästä siinä ei ainakaan ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin näytän, painoin 25-vuotiaana 50 kiloa enemmän kuin nyt.
Ai, mä painoin 25-vuotiaana 56 kg (pituus 169 cm) ja nyt 40 + iässä painoa on 70 + kiloa.
Todellaki olin paremman näköinen 25-vuotiaana.
Minä näytän nyt 38-vuotiaana paremmalta kuin parikymppisenä. Minulla oli nuorempana paha akne, joka saatiin kuriin vasta kolmenkympin paikkeilla. Lisäksi pukeudun nyt vaatteisiin, jotka istuvat paremmin. Olen reilusti alle 160 cm pitkä, ja tein joitain vuosia sitten päätöksen siirtyä ns. petite-mallistojen vaatteisiin. Käytän nyt mekkoja, takkeja ja housuja, jotka on minun mittaiselleni mitoitettu, ja olemus on paljon ryhdikkäämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vielä ikinä maailmanhistoriassa ei ole missikisoissa löytynyt keski-ikäistä naista joka olisi mennen tullen päihittänyt ne parikymppiset. Ei ikinä.
No eipä tässä nyt ollut siitä kyse.
Nyt ei verrata nuorta missiä ja nelikymppistä perusnaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä ikinä maailmanhistoriassa ei ole missikisoissa löytynyt keski-ikäistä naista joka olisi mennen tullen päihittänyt ne parikymppiset. Ei ikinä.
No eipä tässä nyt ollut siitä kyse.
Nyt ei verrata nuorta missiä ja nelikymppistä perusnaista.
Täällä joskus väitettiin myös, että kuka tahansa parikymppinen on paremman näköinen kuin yksikään nelikymppinen.
Sitä se ikänäkö teettää. Siksihän jotkut miehetkin kuvittelevat näyttävänsä ikäistään nuoremmilta, mutta eivät tajua, että ikänäön myötä kyky nähdä ryppyjä ja muita asioita huonontuu.
Yksi luokkakaverini kaunistui keski-ikäisenä aivqn valtavasti. Nuorena oli luokan rumin ja lihava ja kun tuli vastaan 30+, niin en ensin edes tunnistanut häntä. Oli muuttunut aivan mielettömäksi kaunottareksi. Oli laiha ja kaunis luusto ja pitkä tuuhea tukka ja kaunis naisellinen tyyli. Olisi varmasti voinut olla mallikin halutessaan.
Kyllä se siis on täysin mahdollista olla vanhempana kauniimpi kuin nuorena.