Kerro miten poikkeat stereotyyppisestä naisesta/miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En edes ajatellut tässä ulkonäköä tai pukeutumista vaan luonnetta, tavoitteita, mielenkiinnonkohteita tms. 

Tästä pääsemmekin siihen, että toiseen ihmiseen pitää edes yrittää tutustua. Tuo kun tuntuu olevan monille sula mahdottomuus.

Sama

Kyllä jonkinlaisen käsityksen ihmisistä saa jo silloin, kun on heidän kanssaan samoilla kursseilla tai harrastuksissa. 

Vain jos on sille avoin

Olen empaattinen, kiltti, ja sängyssä alistuva mies. Libido on matala ja ääni korkeahko.

Vierailija kirjoitti:

Haluan tietynlaiset kengät ja kun en niitä naisten puolelta nyt löydy, aion hankkia ne miesten puolelta. Mut on kai tää yleistä. 

Itselläni ei ole vaihtoehtoa, sillä jostain syystä naisille ei tarjota kunnon talvityöskentelyyn soveltuvia kenkiä. Muuten en osta miesten kenkiä, koska koot alkavat yleensä 41-42 ja oma jalka on 39. Miesten puolelta tulee ostettua muita vaatteita sen takia, että ovat laadukkaampia. Esimerkiksi naisten puolelta on mahdotonta löytää valkoista t-paitaa, josta ei näkyisi läpi. 

Jokaisen vastaajan tulisi laittaa viestin perään sukupuolensa. Ihan mahdotontahan se on tietää kumpaa sukupuolta kirjoittaja edes edustaa, jos vastaus on tyyliin "olen aika pihi" tai "käyn kävelylenkeillä". Nyt kun oli kyse nimen omaan miehestä/naisesta, joten se pitää tietää muidenkin lukijoiden.

Itse en ymmärrä auton sielunelämästä mitään. Ajan autoa, mutten välitä auton rassauksesta tai auton eri osista. En myöskään juo alkoholia enkä kulje äijäporukassa harrastuksissa tai saunailloissa. Kykenen myös itkemään tarvittaessa. Olen siis mies.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen vastaajan tulisi laittaa viestin perään sukupuolensa. Ihan mahdotontahan se on tietää kumpaa sukupuolta kirjoittaja edes edustaa, jos vastaus on tyyliin "olen aika pihi" tai "käyn kävelylenkeillä". Nyt kun oli kyse nimen omaan miehestä/naisesta, joten se pitää tietää muidenkin lukijoiden.

Itse en ymmärrä auton sielunelämästä mitään. Ajan autoa, mutten välitä auton rassauksesta tai auton eri osista. En myöskään juo alkoholia enkä kulje äijäporukassa harrastuksissa tai saunailloissa. Kykenen myös itkemään tarvittaessa. Olen siis mies.

Kumman sukupuolen laitan? Mistä tiedät, olenko huijannut vai en? Sitä paitsi täällä on joillain ihan omat säännöt käytössä. On aivan sama, laitanko sukupuoleni tekstin perään. Jos teksti "vaikuttaa" tulleen tietyltä sukupuolelta, ei kirjoittaja "voi" olla mitään muuta. Päätös tuosta on tapahtunut jo lukijan omassa päässä.

Eroan muista naisista (ja aikuisista) olemalla oikeasti kolme pitkään trenssitakkiin  pukeutunutta lasta. 

Tämä ketju ei oikeastaan kerro muuta, kuin että kirjoittajilla on jäätäviä sukupuoleen liittyviä ennakkoluuloja ja haitallisia stereotypioita. Sukupuoli määrittää vain biologiaa, miten itseään toteuttaa on ihan itsestä kiinni. 

Olen nainen enkä välitä esileikistä enkä rakastelusta. Lyhyt lämmitys ja sitten naidaan.

Vierailija kirjoitti:

Eroan muista naisista (ja aikuisista) olemalla oikeasti kolme pitkään trenssitakkiin  pukeutunutta lasta. 

 

Tämä ketju ei oikeastaan kerro muuta, kuin että kirjoittajilla on jäätäviä sukupuoleen liittyviä ennakkoluuloja ja haitallisia stereotypioita. Sukupuoli määrittää vain biologiaa, miten itseään toteuttaa on ihan itsestä kiinni. 

Lähinnä paljastaa sen, että ne stereotypiat elävät ja voivat hyvin. Edelleen rajoittavat ihmisten elämää. Mahdollisimman monella tavalla. Lisäksi todistaa, että kaikista puheista ja julistuksista huolimatta ihmiset eivät ole juurikaan suvaitsevampia kuin ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut naimisiin / lapsia/ parisuhdetta, ikää nyt reilu 50v., ja nainen olen, jos sillä on mitään merkitystä. Jo 14-vuotiaana tiesin, etten halua mitään noista, ja mielipide on pitänyt koko elämäni ajan, en ole koskaan tätä katunut. Ja lapsista pidän, samoin seksistä, mutta omaa perhettä en ole koskaan halunnut.

Et vain uskalla elää

Jokainen eroaa stereotypiasta.

Ei ole olemassa mitään stereotyyppistä miestä tai naista. Samoin ei ole olemassa keskivertokansalaistakaan, muuta kuin tilastoissa. Elävä elämä on aina moninaisempaa.

Hölmö on sellainen lausahdus "etten ole stereotyyppinen mies/nainen. Olen varmaan muunsukupuolinen". Ei ole olemassa mitään oikeaa tapaa olla mies tai nainen eikä se muuta biologista sukupuolta muksikään. 

Vierailija kirjoitti:

No jaa, taidan poiketa stereotyyppisestä miehestä sillä, että tykkään leipoa ja viedä leivoksia joskus töihinkin kahvipöytään.

Vau💘

Omistan talouden kaikki autot ja hoidan raha-asiat ja teen enemmän töitä kun mieheni. 

Nainen.

Olen nörtti. En tykkää sisustamisesta. En käytä meikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen enkä välitä esileikistä enkä rakastelusta. Lyhyt lämmitys ja sitten naidaan.

Sama, siskosein! Kaikki hivelyt ja pidennetyt esileikit saa vaan ärtymään ja turhautumaan, menee koko fiilis. Kun panettaa, niin olen suorilta valmis ja haluan & tarvin sen munan sisääni. 

En kauheesti tiiä autoista, lakkaan välillä kynsiä, pitkä tukka. Harrastanut seksiä miesten että naisten kanssa. Tykkään käydä ikeassa :D Ja tykkään puutarhanhoidosta. Mies 25v.

Olen kiinnostunut kaikkein teoreettisimmista asioista elämässä kuten matematiikasta, teoreettisesta fysiikasta, teoreettisesta filosofiasta, metafysiikasta ja uskonnonfilosofiasta. Miehenä en ole kovin kiinnostunut sellaisista arkkityypillisistä asioista kuin urheilun seuraaminen, metsästys, kalastus, Padel tai golffaus. Tosin fyysisestä kunnosta tulee kyllä pidettyä huolta. Poika usein pitää minua mahdollisimman tylsänä ihmisenä. En myöskään saa itseäni kiinnostumaan esimerkiksi sellaisista kirjoista, joita vaimo lukee kuten ruotsalaiset dekkarit tai Venäjä-aiheiset ajankohtaiset kirjat tms. Joskus ennen kävin paljon elokuvissa, mutta nykyään elokuvatarjonta tuntuu jotenkin väkisintehdyltä.

Koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan kuuntelin lähipiirini paasausta siitä kuinka tytön ja naisen pitää olla naisellinen, unohtaa omat tarpeet, pitää mielipiteet omana tietonaan, passata miehiä ja poikia, sekä tehdä kaikki kotityöt.

Nykyäänkään - yli 30-40 vuoden päästä em. tapahtumista - en inhoa mitään niin paljon kuin kivikaudenaikaisia, luutuneita, sukupuoleen perustuvia jaotteluita.

Ilmaisen mielipiteeni, en suostu "helln ja nyrkin väliin" kotiorjaksi - ja tiedän mitä haluan. 

Minulla on perhe missä tasa-arvo ja kunnioitus jokaista kohtaan kukoistaa. Välttämättömät kotityöt tehdään yhdessä, itse kunkin vahvuuksia hyödyntäen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en tiedä mitä on olla stereotyyppinen nainen,  tiedän vain noin suurinpiirtein minkälaisia odotuksia ja edellytyksiä naisille asetetaan, ja niitä pitäisi siteen toteuttaa. Jos et toteuta,  et ole  oikea nainen ja "et koskaan saa miestä".   - Ikäänkuin se miehen "saaminen" olisi naisen elämän korkein tavoite....

Kirjoituksesi olisi voinut olla melkein sanasta sanaan minun kirjoittamani. 

Silti olen naimisissa, ja kahden jo aikuisen lapsen äiti. 

Kohdalle osui mies joka puhuu ja pussaa, tykkää naisista jotka tietävät mitä haluavat - eikä todellakaan halunnut itselleen jotain alistuvaa ja hössöttävää kotitalousihmettä. Hoivaajaa ja passaajaa. Ja jota ei tippaakaan kiinnosta metsästys eikä kalastus - eikä "poikien illat" lähikapakassa. 

Kuinka väärässä lapsuuteni ja nuoruuteni lähipiiri olikaan arvellessaan etten koskaan "saisi" miestä, koska olen niin "vaikea ja itsepäinen" luonteeltani. 

 

Minulla ei ole passaamis- eikä hoivaviettiä, ja inhoan ruuanlaittoa ja etenkin leipomista. 

Nykyään tämän uskaltaa onneksi kirjoittaa, ja sanoa ihan ääneenkin. Lapsuudessani ja nuoruudessani, 1970 - 1980 - luvuilla, olin em. syistä kummajainen jota ivattiin ja ihmeteltiin ihan yleisesti.

 Vielä taannoin asiakaspalvelutehtävissä sain riesakseni muutaman poikamiesluuseriäijän, joista kaksi on jo eläkkeellä. Vaikka olen edelleenkin onnellisesti naimisissa he kilpailivat minusta, ja esittivät jatkuvasti huomioitaan ja kommenttejaan käyttäytymisestäni ja siitä minkälainen minun pitäisi heidän mielestään olla

Toinen kaipasi hoitajaa koska on sairas, toinen elättäjää ja passaajaa koska on köyhä eläkeläinen. Kolmas, minua huomattavasti nuorempi mies, kaipasi äidin korviketta. Murjotti ja osoitti näkyvästi mieltään, kun joku asia ei mennyt hänen mielensä mukaan. 

E.V.V.K.