On muilla tunnetta, että oma elämä on turha?

Täällä nostetaan kysymystä siitä, että onko lapseton elämä merkityksetön.

Ei ole.

Ajattelisiko vanhempi, että oman lapsen elämä on merkityksetön, jos tällä lapsella ei koskaan olisi omia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniiden hiuksien ihastelu ei ole itsensä tutkimista, vaan huomion kiinnittämistä ulkoisiin seikkoihin, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Huomion kiinnittäminen ulkoisiin asioihin vain häiritsee huomion suuntaamista sisimpään.

Ja tiedän kyllä mitä tarkoitit. Jos on löysät housussa, niin kumpi on järkevämpää: Jatkaa olemista ne housut jalassa ja levittää hajua ympäriinsä vai ottaa housut pois ja pestä ne?

Ulkoisten tekijöiden sivuuttaminen on suurelle osalle ihmisistä ihan mahdoton lähtökohta, koska monille se on puhdas mahdottomuus uskoa itsestään käytännössä mitään positiivista, ilman että saa sille jonkun ulkoisen vahvistuksen. 

Suurin osa ihmisistä ei ole niin itsevarmoja, että pystyivät itsestään löytämään minkään sortin "voittajaa" pelkästään tahtomalla. 

Joten miksi siis edes yrittää...

 

Se itsevarmuus kyllä kasvaa siitä, jos ei luovuta ennen aloittamista, kuten sinä tunnut ehdottavan.

En tokikaan. En mä oo vastustanut sitä itsetutkiskelua missään vaiheessa. Sanoin vain oman mielipiteeni ehdotetusta ajankohdasta ja siitä, että ei se kaikille ole mikään yksiselitteinen tie onneen ja autuuteen. 

Minulla on lapsi, mutta silti tunnen tai ehkä tiedostan elämäni merkityksettömäksi. Universumin ja maapallon kannalta yks hailee olisinko edes syntynyt. Yhteiskunnan eteen en ole tehnyt mitään suurta, se vaatisi tosi radikaaleja tekoja. Kai minulla on vähän merkitystä lapselle tässä vaiheessa, mutta siinä se. Asia ei ahdista minua suuremmin.

Onpa tuota omakin elämäni täysin merkityksetön. Osittain siksi, että se pilattiin jo silloin kun olin lapsi. Ei enää täysin siitä toipunut. Loppu"elämä" on ollut lähinnä "olemista", kun ei elämää enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Täällä nostetaan kysymystä siitä, että onko lapseton elämä merkityksetön.

Ei ole.

Ajattelisiko vanhempi, että oman lapsen elämä on merkityksetön, jos tällä lapsella ei koskaan olisi omia lapsia?

Mutta eihän se ole sen vanhemman tehtävä vastata siihen, että onko sen lapsen elämä sen lapsen mielestä merkityksetön vai ei. 

Alussa esittämääsi kysymykseen ei ole mitään oikeaa vastausta, koska tässähän puhutaan yksilön tuntemuksista. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tuntea jotain. 

"En tokikaan. En mä oo vastustanut sitä itsetutkiskelua missään vaiheessa. Sanoin vain oman mielipiteeni ehdotetusta ajankohdasta ja siitä, että ei se kaikille ole mikään yksiselitteinen tie onneen ja autuuteen."

Ei se mikään helppo tie kenellekään ole ja kukaan tuskin onnistuu ensimmäisellä kerralla. Mieli on kuin yliaktiivinen koiranpentu, joka on vähitellen väsytettävä sinnikkyydellä. Toki se voi tietyissä elämäntilanteissa tuntua vaikealta, mutta lopulta se ei ole juuri sen helpompaa missään muussakaan tilanteessa.

Eilinen on mennyt, huominen ei ole vielä olemassa, joten tämä hetki on paras aivan kaikkeen, sillä mitään muuta hetkeä ei todellisuudessa ole. Meidän mielemme vain elää lineaarisen ajan harhassa ja haluaa lykätä kaikkea tulevaisuuteen, etenkin tuota itsetutkiskelua, sillä se tarkoittaa sitä, että mielen valta ihmisestä on vaarassa jos ihminen kiinnostuu tutkimaan itseään. Mieli ei lopulta ole muuta kuin hallinnasta riistäytynyt työkalu, joka pitää vallastaan kaikin mahdollisin keinoin - juuri siksi se mieluummin lannistaa kuin kannustaa.

Löydät merkityksen kun alat auttamaan muita ja vaikka vain läheisintä ihmistä pienillä hyvän päivän teoilla ja auttamisella useampana päivänä. Se nostaa huomaamatta mielihyvä hormoonia, joka on todennäköisesti sinulla vähentynyt. Klassista mutta totta on että auttaja auttaa myös itseään.

Ja etsi vaikka työstäsi jotain missä voit auttaa myös muita enemmän. Ei niin että siitä tulee taakka vaan niin että se on jotain pientä joka päivä. Esim sairaanhoitajana voisi yrittää enemmän näyttää potilaalle että haluan todella auttaa, tai sitten postimies avaa oven vanhukselle jne.

Olen saanut lapsia, nimeni on parissakin historian kirjassa..  Silti tuntuu että elämä on mennyt hukkaan.  En ole saanut mitä oikeasti haluaisin, enkä edes tiedä mitä se olisi.  Ei, en kaipaa rahaa tms

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut lapsia, nimeni on parissakin historian kirjassa..  Silti tuntuu että elämä on mennyt hukkaan.  En ole saanut mitä oikeasti haluaisin, enkä edes tiedä mitä se olisi.  Ei, en kaipaa rahaa tms

Mielenkiintoista, miksihän näin? Ihminen on kummallinen eläin. Minä en ole saavuttanut mitään erityistä, enkä kyllä tavoitellutkaan. Unelma oli arkinen perhe-elämä mikä monelle on itsestään selvyys. 

Vierailija kirjoitti:

 En koskaan saanut lapsia, mietin nyt keski-iän ylittäneenä, että pelastin puolisonkin elämän.

Hänkään ei halunnut lapsialapsia. . Jos minua ei olisi ollut tai olisin tajunnut erota, hän olisi voinut joutua  perheelliseksi

.Käyn töissä ja luen paljon, koska tykkään lukea ja tienata paljon rahaa

 Harrastan kuntosalia ja luxus ulkomaanmatkoja  Kun minusta aikanaan aika jättää niin jälkeeni ei jää mitään.

Ei perintöä , ei saastuttavia lapsia, ei mitään:(

Olen pitkäikästä sukua ja  näytän 10 vuotta nuoremmalta ja tälläistä on vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. 

muilla tuntuu olevan vain lapset ja lapsen lapset. Olenkohan ainut, josta oma elämä tuntuu upealta seikkailulta? 

Lapset saastuttaa, mutta et pidä esim ulkomaan matkoja saastuttavina?  Aika kaksinaismoralisrista, en minä mutta muut. Kyllä elämäntavoistasi aika iso ja negatiivinen jälki maailmaan jää

Vierailija kirjoitti:

Löydät merkityksen kun alat auttamaan muita ja vaikka vain läheisintä ihmistä pienillä hyvän päivän teoilla ja auttamisella useampana päivänä. Se nostaa huomaamatta mielihyvä hormoonia, joka on todennäköisesti sinulla vähentynyt. Klassista mutta totta on että auttaja auttaa myös itseään.

Ja etsi vaikka työstäsi jotain missä voit auttaa myös muita enemmän. Ei niin että siitä tulee taakka vaan niin että se on jotain pientä joka päivä. Esim sairaanhoitajana voisi yrittää enemmän näyttää potilaalle että haluan todella auttaa, tai sitten postimies avaa oven vanhukselle jne.

Olen sote alalla. Yritän auttaa parhaani mukaan ihmisiä. Lähtökohtaisesti työkaverit hakeutuvat seuraani ja kertovat pulmistaan, kaipa en empatiakyvytön siis ole. Uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat, saan hyvän mielen hetkeksi, kun voin olla apuna. Se ei vaan riitä minulle elämän merkitykseksi. On kuitenkin ollu lohdullista huomata, että on muita jotka kokevat tätä samaa merkityksettömyyden tuskaa. Toivottavasti muiden olo helpottaa pian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut lapsia, nimeni on parissakin historian kirjassa..  Silti tuntuu että elämä on mennyt hukkaan.  En ole saanut mitä oikeasti haluaisin, enkä edes tiedä mitä se olisi.  Ei, en kaipaa rahaa tms

Mielenkiintoista, miksihän näin? Ihminen on kummallinen eläin. Minä en ole saavuttanut mitään erityistä, enkä kyllä tavoitellutkaan. Unelma oli arkinen perhe-elämä mikä monelle on itsestään selvyys. 

Sama juttu. En saa toivomiani sisaruksia ja muukin suku on kaukana.   Naimisiin menin ajatuksellaelämän loppuun asti, mutta ei mennyt niin.   Itkun kanssa juhlapyhinä kuuntelen muiden selitystä perheaterioista ja yhdessä vietetystä ajasta. Samaa halusin minäkin, mutta epäonnistuin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut lapsia, nimeni on parissakin historian kirjassa..  Silti tuntuu että elämä on mennyt hukkaan.  En ole saanut mitä oikeasti haluaisin, enkä edes tiedä mitä se olisi.  Ei, en kaipaa rahaa tms

Mielenkiintoista, miksihän näin? Ihminen on kummallinen eläin. Minä en ole saavuttanut mitään erityistä, enkä kyllä tavoitellutkaan. Unelma oli arkinen perhe-elämä mikä monelle on itsestään selvyys. 

Vierailija kirjoitti:

Löydät merkityksen kun alat auttamaan muita ja vaikka vain läheisintä ihmistä pienillä hyvän päivän teoilla ja auttamisella useampana päivänä. Se nostaa huomaamatta mielihyvä hormoonia, joka on todennäköisesti sinulla vähentynyt. Klassista mutta totta on että auttaja auttaa myös itseään.

Ja etsi vaikka työstäsi jotain missä voit auttaa myös muita enemmän. Ei niin että siitä tulee taakka vaan niin että se on jotain pientä joka päivä. Esim sairaanhoitajana voisi yrittää enemmän näyttää potilaalle että haluan todella auttaa, tai sitten postimies avaa oven vanhukselle jne.

Esimerkkejä oikeasta elämästä: pidin ovea auki rullatuolissa kulkevalle vanhemmalle miehelle - sain haukut. Minut on myös pahoinpidelty. Mitäs muuta? Vapaudenriisto. Omaisuuttani on rikottu ja tärvelty. Ja varastettu. Eräs aiempi pomoni kävi käsiksi. Nämä siis vuosien nöyryytyksen ja kaiken maailman muun roskan lisäksi. Hauskinta tässä on, etten ole ikinä ketään edes lyönyt. Tai muutenkaan kohdellut asiattomasti. Ilmeisesti lait eivät kuitenkaan koske kaikkia. Onko ihmekään, ettei elämänhalua juuri ole? Tai että kokee itsensä arvottomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut lapsia, nimeni on parissakin historian kirjassa..  Silti tuntuu että elämä on mennyt hukkaan.  En ole saanut mitä oikeasti haluaisin, enkä edes tiedä mitä se olisi.  Ei, en kaipaa rahaa tms

Mielenkiintoista, miksihän näin? Ihminen on kummallinen eläin. Minä en ole saavuttanut mitään erityistä, enkä kyllä tavoitellutkaan. Unelma oli arkinen perhe-elämä mikä monelle on itsestään selvyys. 

Sama juttu. En saa toivomiani sisaruksia ja muukin suku on kaukana.   Naimisiin menin ajatuksellaelämän loppuun asti, mutta ei mennyt niin.   Itkun kanssa juhlapyhinä kuuntelen muiden selitystä perheaterioista ja yhdessä vietetystä ajasta. Samaa halusin minäkin, mutta epäonnistuin

Olen pahoillani puolestasi. Eihän muita voi kieltää jakamasta iloaan, mutta eihän se poista sitä, että itseen sattuu. 

Ihminen ei tarvitse elämälleen muuta merkitystä kuin tietoisuutensa kehittämisen. Valitettavasti tämä asia valkenee vain harvoille. Ulkoisista asioista tuleva merkitys ja onni ovat katoavaisia, kuten kaikki materia. Älä siis etsi niitä ulkoisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löydät merkityksen kun alat auttamaan muita ja vaikka vain läheisintä ihmistä pienillä hyvän päivän teoilla ja auttamisella useampana päivänä. Se nostaa huomaamatta mielihyvä hormoonia, joka on todennäköisesti sinulla vähentynyt. Klassista mutta totta on että auttaja auttaa myös itseään.

Ja etsi vaikka työstäsi jotain missä voit auttaa myös muita enemmän. Ei niin että siitä tulee taakka vaan niin että se on jotain pientä joka päivä. Esim sairaanhoitajana voisi yrittää enemmän näyttää potilaalle että haluan todella auttaa, tai sitten postimies avaa oven vanhukselle jne.

Esimerkkejä oikeasta elämästä: pidin ovea auki rullatuolissa kulkevalle vanhemmalle miehelle - sain haukut. Minut on myös pahoinpidelty. Mitäs muuta? Vapaudenriisto. Omaisuuttani on rikottu ja tärvelty. Ja varastettu. Eräs aiempi pomoni kävi käsiksi. Nämä siis vuosien nöyryytyksen j

Voi kurjuus! Niin tuttua, hyvään/ neutraaliin vastataan ilkeydellä ja jopa väkivallalla.   Tai vaaditaan muuttumaan joksikin muuksi ja haukut tulee, kun yrittää.   Vaikka kuin koittaa ajatella, että vika ei ole minussa, niin väkisinhän se vetää mielen matalaksi ja saa uskomaan, että on huono ja arvoton, kun vain pahaa saa osakseen. Ja jos asiaan hakee apua, vastaus ei yleensä ole yhtään parempi, vaan alkaa taas selitys kuinka pitää muuttua joksikin muuksi kuin on

Nobody knows the trouble I've seen

Nobody knows but Jesus

Elämäni kulku on pudottanut minut polvilleni, olen joutunut nostamaan kädet pystyyn ja tunnustamaan, etten voi tällä ihmisjärjelläni ymmärtää tätä elämäni kärsimystä ja sen tarkoitusta. Saan jättää tämän kaiken Herralle, minun itseni ei tarvitse tätä yrittää ratkaista. Herralta saan levon.

Vierailija kirjoitti:

Löydät merkityksen kun alat auttamaan muita ja vaikka vain läheisintä ihmistä pienillä hyvän päivän teoilla ja auttamisella useampana päivänä. Se nostaa huomaamatta mielihyvä hormoonia, joka on todennäköisesti sinulla vähentynyt. Klassista mutta totta on että auttaja auttaa myös itseään.

Ja etsi vaikka työstäsi jotain missä voit auttaa myös muita enemmän. Ei niin että siitä tulee taakka vaan niin että se on jotain pientä joka päivä. Esim sairaanhoitajana voisi yrittää enemmän näyttää potilaalle että haluan todella auttaa, tai sitten postimies avaa oven vanhukselle jne.

Tämä toimi itselläni niin kauan kuin annoin yltäkylläisyydestäni. Nyt ei ole mitään annettavaa ja tarvitsen apua itse.

Yleisesti ottaen uskon Maslown tarvehierarkiaan ja ylimmillä tasoilla olevat ihmiset kokevat tällaista kipua vain, jos ovat masentuneita tai ahdistuneita. Alemmilla tasoilla se elämän rankkuus vie voimat eikä ihminen pääse sinne itsensä toteuttamisen tasolle.

Ihminen ei ala kipuilla tällaista niin kauan kuin on terve ja elämässä on riittävä määrä positiivista rakennetta, ellei satu olemaan syntynyt filosofiksi.

Ap on jonkinsortin elämisensä valittaja ollut varmasti lapsesta lähtien aina. 

Jos kokee, että omat lapset olisivat tuonneet merkityksen elämälleen, niin hukassa silloin ihminen on, jos ei niin ole tapahtunut.  Parempi kuin tuonkaltainen "kaiken itselleen halunnut" -ihminen ei ole todellakaan omia lapsiaan saanutkaan. Lapsi kärsisi noin narsistisesta ja katkerasta vanhemmasta, sillä jos ap.olis lapsen saanutkin tehtyä itse, niin kyllä ton kaltainen ihmistyyppi etsisi jonkinlaista vikaa sitten siitä lapsesta, jotta elämä ei olisi ikinä koskaan ja aina ihan sellaista kuin se on hänen tyyppiselleen marisijalle luotukin. Masentele rauhassa vaan ja merkityksetön sinä oletkin.