Kesäloma pienten lasten kanssa on yhtä tuskaa
Puuhaa ollaan keksitty, käyty retkillä, polkemassa pyörällä, syöty jäätelöt satamassa, käyty leikkipuistoissa, kavereita nähty. Kotona askarreltu, pelailtu, ties mitä...
Silti tuntuu, ettei mikään riitä, sitä virtaa riittää aamusta iltaan ja kokoajan pitäs olla touhottamassa johonkin suuntaan. Kun vaan itse ei jaksa ja kunpa sais itse edes hetken hengähtää. Iltaisin olo on ihan tööt. Ja alkaa ahdistamaan jo seuraava päivä, kun sama rumba alkaa taas alusta.
Onneksi kohta alkaa taas arki ja lapset menee päiväkotiin ja eskariin.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
MITÄ ihmettä valitatte!
Ei lapset "kuole" jos ei niillä ole hilupilttuuta koko ajan!
Anna keksiä itse!
Laita tavaraa niitten huoneen lattialle, vilttejä tyynyjä ja sen semmoista, pyykkipoikia, tekevät majan. Ja eiku sinne retkelle, mehua ja pullaa...
No siinähän olikin jo taas järkkäilty, eihän ne taaskaan keksin et itse. Ja äiti tietty siivoaa.
Ei sillä, kyllä minä ihan mielelläni lasten kanssa puuhaan, mutta kommenttisi oli ristiriitainen.
Kysyttiin, mitä järkeä antaa 2-vuotiaalle potkulauta. No, isosisaruksella on potkulauta, ja pienempi haluaa kokeilla sitä ja se on todella kehittävää. Motoriikan monipuolinen harjoittaminen on äärimmäisen tärkeää lapsille. Ja jos en anna potkulautaa, tottakai lapsi iänmukaisesti haastaa itseään kiipeämällä, juoksemalla, hyppimällä. Pienet lapset ovat aina vahdittavia, ehkä et tiedä sitä mutta näin se on. Turvallisessakin ympäristössä, saati sitten ulkona.
Olin 90-luvulla työttömänä useamman vuoden. Kaksi päiväkoti-ikäistä. Erittäin onnellisia vuosia, paremmin ei olisi voinut käydä. Pojilla omat huoneet, välillä nahistelivat mutta oppivat myös sopimisen kulttuurin. Myöhemmin työllistyin lisäkoulutuksen avulla sotekentälle, josta jäin eläkkeelle.