Kesäloma pienten lasten kanssa on yhtä tuskaa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen vanhemman luulisi kestävän omat lapsensa, kun ei niitä ole siinä 50 samaan aikaan meluamassa niin kuin joissain kouluissa tai päiväkodeissa.

Onpa tyhmä kommentti.

Ne omat lapset ovat läsnä 24 / 7 toisin kuin joku koululuokka arkisin työaikaan.

Just näin, aamen! Lomalla on tosiaan pakko tehdä myös lapsiperheen loputtoman vaatevaraston raivaus, hankkiuduttava pienistä eroon ja hommattava uusia, tietenkin ekologisesti ja edullisesti käytettynä, vaivasta viis. Ja jos lapset joskus ovat hoidossa tai toinen puoliso hoitaa, enimmäkseen sitä pyrkii käyttämään sen ajan "järkevästi" eli siivoaa tai käy vaikka salilla. Joskus taas tilanne on se että kaikki oma aika menee nukkumiseen, jos yöt on huonot. Nukkuminen on toki tärkeää, mutta sitten ei ehdi esimerkiksi kuntoilla itse tai nähdä ystäviä. Kun lapset on pieniä, heistä ei vain ole hirveän itsenäiseen toimintaan. Sisällä ei voi olla tuntikausia, kun lasten pitää saada purkaa energiaansa. Ulkona tekeminen on mukavaa, mutta vaatii aktiivista vahtimista ja varjelemista kun esim 2-vuotias opettelee ajamaan potkulaudalla. Voimia kaikille meille, ihanien mutta niin paljon vaativien lasten vanhemmille!

Pikkulapsiaika oli ihan parasta. Olin kotiäiti lasten ollessa pieniä, lapsia viisi. Eivät tietenkään kaikki ihan pieniä yhtä aikaa, enimmillään kolme alle kouluikäistä. Tykkäsin niin paljon lasten kanssa touhuamisesta, että aloin perhepäivähoitajaksi nuorimmaisen ollessa 3-v. Mulle sellainen elämä sopi, vaikka olen korkeasti koulutettu. En kaivannut akateemista maailmaa. Koskaan ei käynyt aika pitkäksi.

Mitä ihmettä? Kyllä sitä nuorena jaksoi ja sehän oli parasta just viettää lomat pienten lasten kanssa. Mistä paperista teidät vanhemmat nykyään on tehty???

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten kanssa on tosiaan ajoittain raskasta, mutta itse koin taas aikoinaan toisin, että kesälomatekemiset oli helppoja keksiä. Riitti, kun meni leikkipuistoon tai rannalle tai retkelle, tehtiin eväät ja joskus käytiin torilla ja ostamassa jätskit. lapset meni nukkumaan aikaisin, ja jäi itsellekin aikaa vaan olla ja rentoutua.

Itse koin kaikkein hankalimmaksi ajaksi, kun lapset olivat teini-ikäisiä. Eivät keksineet mitään tekemistä kotona, ahdistuin, kuin lojuivat vaan sisällä, jos ei pakottanut johonkin ulkohommaan. kaverit olivat koko ajan matkoilla ja mummoloissa, ja kun sellaiseen ei ollut mahdollisuutta, niin oli kamalaa kuunnella sitå valitusta, kun ei ole mitään tekemistä. Välillä säätkin olivat niin ankeita, että mikään uimaan meneminen tai pyöräily kirjastoon ei ollut mahdollista. Olin tosi huojentunut, kun alkoivat tulla siihen ikään, että saivat kesätöitä tai tulivat täysi-ikäisiksi, jolloin saattoivat vaikka matkusta

Samaa olin tulossa sanomaan. Voi olla, että aika kultaa muistot. Ehkä niin käy näiden teini-ikä vuosien kanssa myös.

Pienemmille riitti, että käytiin puistossa tai rannalla. Evääksi joku sämpylä tai myslipatukat, hedelmää ja pillimehu. Nyt teininä saa kuunnella tylsyydestä valittamista jos ei koko ajan ole joku kaveri käymässä tai puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen vanhemman luulisi kestävän omat lapsensa, kun ei niitä ole siinä 50 samaan aikaan meluamassa niin kuin joissain kouluissa tai päiväkodeissa.

 

Onpa tyhmä kommentti.

Ne omat lapset ovat läsnä 24 / 7 toisin kuin joku koululuokka arkisin työaikaan.

Luuletko, ettei lastenhoitajilla tai opettajilla ole lapsia? He ovat aina lasten kanssa sekä töissä että kotona. Töissä niitä lapsia on vaan enemmän kuin siellä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Kyllä sitä nuorena jaksoi ja sehän oli parasta just viettää lomat pienten lasten kanssa. Mistä paperista teidät vanhemmat nykyään on tehty???

Aika kultaa muistot. Dementia viimeistelee.

N50+

Tykkään lomasta. Nautin jopa kaappien läpikäymisestä. Lapsen kanssa katsottiin, mikä vaate mahtuu päälle ja mitä lähtee kiertoon. Lomalla kivaa puuhastella kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään hyvät vanhemmat rasittavat itseään liikaa kun viihdyttävät lapsiaan täyspäiväisesti. Ei koskaan ennen historiassa ole tällaista ollut. Omassakin lapsuudessa 60-luvulla oli todella harvinaista, että äiti meitä lapsia olisi erityisesti viihdyttänyt ( paitsi lukemalla satuja illalla) vaikka oli kotiäiti. Me lapset kyllä ihan keskenämme leikittiin eikä se ollut mikään ongelma.

 

 

Entä jos oli vain yksi lapsi? Leikittiinkö silloin yksin?

Kyllä ihan 90-luvullakin lapset välillä leikkivät yksin. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Vanhemmat teki selväksi että ei ole aikaa nyt puuhailla yhdessä, kun olivat kiinni jossain arkiaskareessa. Hetken saattoi jompi kumpi välillä olla siinä, mutta pääasiassa yksin leikittiin jos ei sisarusta tai kaveria siihen hätään ol

Ja siis yksin leikkiminen on lapselle oikein tärkeä taito ja se kehittää aivoja! Jotenkin surullista, että yksin leikkiminen on joku ihmetyksen aihe. Leikkiin ei aina tarvita kaveria tai edes leluja, pelkästään mielikuvitus riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään hyvät vanhemmat rasittavat itseään liikaa kun viihdyttävät lapsiaan täyspäiväisesti. Ei koskaan ennen historiassa ole tällaista ollut. Omassakin lapsuudessa 60-luvulla oli todella harvinaista, että äiti meitä lapsia olisi erityisesti viihdyttänyt ( paitsi lukemalla satuja illalla) vaikka oli kotiäiti. Me lapset kyllä ihan keskenämme leikittiin eikä se ollut mikään ongelma.

 

 

Entä jos oli vain yksi lapsi? Leikittiinkö silloin yksin?

Joo. Leikittiin yksin. Olen ainoa lapsi. Keksin omia leikkejäni kun ei aina ollut leikkikaveria. Äitini oli uraihminen eikä takuulla leikkinyt kanssani. Pitää todeta että mielikuvitus ja luovuus kukoistivat. Liekö johtunut lapsuudestani että minusta tuli hyvin luova ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen vanhemman luulisi kestävän omat lapsensa, kun ei niitä ole siinä 50 samaan aikaan meluamassa niin kuin joissain kouluissa tai päiväkodeissa.

 

Onpa tyhmä kommentti.

Ne omat lapset ovat läsnä 24 / 7 toisin kuin joku koululuokka arkisin työaikaan.

Nii-in, aika monella opettajalla on myös ne omat lapset arkisin sen työajan jälkeen... Ja pitkillä lomilla.

Minusta kesäloma tai kesä lasten kanssa on just parasta. Yhdessäoloa, eikä sellaista aikataulua kuin arkena. Aamulla heräämisen jälkeen vähän leikkiä, aamupesut ja aamupala, sitten lähdetään yleensä ulos ja mennään esimerkiksi puistoon tai kirjastoon, tai sitten ollaan vaan pihalla tai jossain lähellä. Usein käydään myös kaupassa samalla reissulla ennen kotiinmenoa. Kotona ruoka, leikkiä,  unisadut ja päikkärit. Päikkärit jälkeen välipalaa, leikkiä ja sitten yleensä taas ulos. Illalla ruoka. Leikkiä, iltahommat ja -pesut, unisadut ja nukkumaan. Lapset 2v, 3v ja vauva.

Toki joskus tehdään myös retkiä vähän pidemmälle. Esimerkiksi käydään jossain muualla leikkipaikassa, uimassa, tehdään retki johonkin saareen, ollaan mökillä tai nähdään muita ihmisiä. Miehen loma alkaa ensi viikolla ja sitten voidaan tehdä kaikkea porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kesäloma tai kesä lasten kanssa on just parasta. Yhdessäoloa, eikä sellaista aikataulua kuin arkena. Aamulla heräämisen jälkeen vähän leikkiä, aamupesut ja aamupala, sitten lähdetään yleensä ulos ja mennään esimerkiksi puistoon tai kirjastoon, tai sitten ollaan vaan pihalla tai jossain lähellä. Usein käydään myös kaupassa samalla reissulla ennen kotiinmenoa. Kotona ruoka, leikkiä,  unisadut ja päikkärit. Päikkärit jälkeen välipalaa, leikkiä ja sitten yleensä taas ulos. Illalla ruoka. Leikkiä, iltahommat ja -pesut, unisadut ja nukkumaan. Lapset 2v, 3v ja vauva.

Toki joskus tehdään myös retkiä vähän pidemmälle. Esimerkiksi käydään jossain muualla leikkipaikassa, uimassa, tehdään retki johonkin saareen, ollaan mökillä tai nähdään muita ihmisiä. Miehen loma alkaa ensi viikolla ja sitten voidaan tehdä kaikkea porukalla.

Juuri noin. Hyvä, että kunnon vanhempiakin vielä on eikä noita narisijoita ja uhriutujia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kesäloma tai kesä lasten kanssa on just parasta. Yhdessäoloa, eikä sellaista aikataulua kuin arkena. Aamulla heräämisen jälkeen vähän leikkiä, aamupesut ja aamupala, sitten lähdetään yleensä ulos ja mennään esimerkiksi puistoon tai kirjastoon, tai sitten ollaan vaan pihalla tai jossain lähellä. Usein käydään myös kaupassa samalla reissulla ennen kotiinmenoa. Kotona ruoka, leikkiä,  unisadut ja päikkärit. Päikkärit jälkeen välipalaa, leikkiä ja sitten yleensä taas ulos. Illalla ruoka. Leikkiä, iltahommat ja -pesut, unisadut ja nukkumaan. Lapset 2v, 3v ja vauva.

Toki joskus tehdään myös retkiä vähän pidemmälle. Esimerkiksi käydään jossain muualla leikkipaikassa, uimassa, tehdään retki johonkin saareen, ollaan mökillä tai nähdään muita ihmisiä. Miehen loma alkaa ensi viikolla ja sitten voidaan tehdä kaikkea porukalla.

Kuulostaa ihanalta puuhastelulta ilman tiukkoja aikatauluja.  Kivaa kesää teidän pikkuisille. 

No nyt ymmärrän, miksi lapset ovat nykyisin niin huonosti kasvatettuja ja tekevät mitä lystää. Pullamössösukupolvea edustavat vanhemmat ei niitä jaksa, koska ovat tottuneet vain löhöämään sohvalla. Sääliksi käy energisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään lomasta. Nautin jopa kaappien läpikäymisestä. Lapsen kanssa katsottiin, mikä vaate mahtuu päälle ja mitä lähtee kiertoon. Lomalla kivaa puuhastella kaikenlaista.

Tuohan on usein myös lapsista tosi mukavaa. Ei todellakaan aina tarvitse saada lapsia hoitoon johonkin, että saa hommia hoidettua. Opetelkaa tekemään näitä ihan tavallisia arjen askareita niiden lasten kanssa, niin ei tarvitse omaa vähäistä vapaa-aikaa lasten nukkuessa enää käyttää niihin.

Mun vanhemmat ei kyllä keksineet lapsille viihdykettä, vaan se viihdyke oli leikki naapurin lasten kanssa. Ei tullut kuuloonkaan että vanhemmat leikki lasten kanssa. Tämä siis 70-luvulla. Joskus käytiin kyllä tivolissa, mutta todella harvoin. Enkä koe että olisin jäänyt jostain paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään lomasta. Nautin jopa kaappien läpikäymisestä. Lapsen kanssa katsottiin, mikä vaate mahtuu päälle ja mitä lähtee kiertoon. Lomalla kivaa puuhastella kaikenlaista.

Tuohan on usein myös lapsista tosi mukavaa. Ei todellakaan aina tarvitse saada lapsia hoitoon johonkin, että saa hommia hoidettua. Opetelkaa tekemään näitä ihan tavallisia arjen askareita niiden lasten kanssa, niin ei tarvitse omaa vähäistä vapaa-aikaa lasten nukkuessa enää käyttää niihin.

No tietenkin ne vaatteet käydään läpi lasten kanssa. Mikähän aivopierijä tämäkin neuvoja on? Ja uudet ostetaan lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään hyvät vanhemmat rasittavat itseään liikaa kun viihdyttävät lapsiaan täyspäiväisesti. Ei koskaan ennen historiassa ole tällaista ollut. Omassakin lapsuudessa 60-luvulla oli todella harvinaista, että äiti meitä lapsia olisi erityisesti viihdyttänyt ( paitsi lukemalla satuja illalla) vaikka oli kotiäiti. Me lapset kyllä ihan keskenämme leikittiin eikä se ollut mikään ongelma.

 

 

Entä jos oli vain yksi lapsi? Leikittiinkö silloin yksin?

Leikittiin, jos ei ollut muita lapsia paikalla, ja useimmiten ei ollut. Itse olen ainoa lapsi vm69. Minä luin paljon, rakentelin legoilla, rakentelin simppeleitä rakennussarjoja, olin ulkona "tutkimusmatkailemassa" ja tutustumassa maailmaani kodin lähituntumassa, jossa ötökät ja kaikki oli mielenkiintoisia. Piirtelin, opettelin peruslaskutoimituksia, leikkasin aikakausilehdestä kuvia ja tein kollaaseja, kirjoittelin omia tarinoita ikivanhalla mekaanisella kirjoituskoneella, harjoittelin tarkkuutta maaliin marjoilla ja koiranputkella jne. Olen nainen.

Miksi on hankittu lapsia?