Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma pienten lasten kanssa on yhtä tuskaa
08.07.2024 |
Puuhaa ollaan keksitty, käyty retkillä, polkemassa pyörällä, syöty jäätelöt satamassa, käyty leikkipuistoissa, kavereita nähty. Kotona askarreltu, pelailtu, ties mitä...
Silti tuntuu, ettei mikään riitä, sitä virtaa riittää aamusta iltaan ja kokoajan pitäs olla touhottamassa johonkin suuntaan. Kun vaan itse ei jaksa ja kunpa sais itse edes hetken hengähtää. Iltaisin olo on ihan tööt. Ja alkaa ahdistamaan jo seuraava päivä, kun sama rumba alkaa taas alusta.
Onneksi kohta alkaa taas arki ja lapset menee päiväkotiin ja eskariin.
Kommentit (83)
Itse ajattelen, että lopulta pääsee kuitenkin helpommalla kun joka päivälle on joku tekeminen, ei sen tarvitse olla kun joku kirjastokäynti. Nyt oltu mökillä 3-veen kanssa ja kotia on ikävä, täällä jos jossain saa vahtia kun tuntuu, että lapsi löytää kaikki vaaran paikat ja vesi kiinnostaa, puusaunassa käynti oli ihan horror. No lapsi on jo nukkumiskunnossa kun on koko päivän viipottanut 100lasissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just näin, aamen! Lomalla on tosiaan pakko tehdä myös lapsiperheen loputtoman vaatevaraston raivaus, hankkiuduttava pienistä eroon ja hommattava uusia, tietenkin ekologisesti ja edullisesti käytettynä, vaivasta viis. Ja jos lapset joskus ovat hoidossa tai toinen puoliso hoitaa, enimmäkseen sitä pyrkii käyttämään sen ajan "järkevästi" eli siivoaa tai käy vaikka salilla. Joskus taas tilanne on se että kaikki oma aika menee nukkumiseen, jos yöt on huonot. Nukkuminen on toki tärkeää, mutta sitten ei ehdi esimerkiksi kuntoilla itse tai nähdä ystäviä. Kun lapset on pieniä, heistä ei vain ole hirveän itsenäiseen toimintaan. Sisällä ei voi olla tuntikausia, kun lasten pitää saada purkaa energiaansa. Ulkona tekeminen on mukavaa, mutta vaatii aktiivista vahtimista ja varjelemista kun esim 2-vuotias opettelee ajamaan potkulaudalla. Voimia kaikille meille, ihanien mutta niin paljon vaativien lasten vanhemmille!
Mitä järkeä on antaa 2-vuotiaalle potkulauta? Aika paljon voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen, miten rankkaa niiden lasten kanssa on ja tässä on yksi esimerkki siitä, miten asioista voi turhaan tehdä hankalampia kuin niiden tarvitsee olla.
Anna lasten välillä tylsistyä, keksivät kyllä itse sitten tekemistä.
T: 2 lapsen äiti (tytöt 6v ja 8v)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole lähtenyt viihdyttäjän rooliin. Välillä saa olla tylsääkin, ei vahingoita ketään
Varsinkin kun pelastaa lasten luovuuskehityksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hyvät vanhemmat rasittavat itseään liikaa kun viihdyttävät lapsiaan täyspäiväisesti. Ei koskaan ennen historiassa ole tällaista ollut. Omassakin lapsuudessa 60-luvulla oli todella harvinaista, että äiti meitä lapsia olisi erityisesti viihdyttänyt ( paitsi lukemalla satuja illalla) vaikka oli kotiäiti. Me lapset kyllä ihan keskenämme leikittiin eikä se ollut mikään ongelma.
Entä jos oli vain yksi lapsi? Leikittiinkö silloin yksin?
Leikittiin, jos ei ollut muita lapsia paikalla, ja useimmiten ei ollut. Itse olen ainoa lapsi vm69. Minä luin paljon, rakentelin legoilla, rakentelin simppeleitä rakennussarjoja, olin ulkona "tutkimusmatkailemassa" ja tutustumassa maailmaani kodin lähituntumassa, jossa ötökät ja kaikki oli mielenkiintoisia. Piirtelin, opettelin peruslas
Olit selvästi jo vähän vanhempi. Esim. 3-vuotias ei kehittele itse näin hienoja leikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kun ne lapset vie leikkipuistoon ja antaa näiden leikkiä itsekseen, saa jäätävät haukut kun ei ole lastensa kanssa 24/7.
Miksi niitä lapsia pitää viihdyttää aamusta iltaan? Voivat viihdyttää ihan itse itseään. Jos teillä on oma aidattu piha, voit laittaa lapset sinne keskenään ja valvoa itse ikkunasta leikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hyvät vanhemmat rasittavat itseään liikaa kun viihdyttävät lapsiaan täyspäiväisesti. Ei koskaan ennen historiassa ole tällaista ollut. Omassakin lapsuudessa 60-luvulla oli todella harvinaista, että äiti meitä lapsia olisi erityisesti viihdyttänyt ( paitsi lukemalla satuja illalla) vaikka oli kotiäiti. Me lapset kyllä ihan keskenämme leikittiin eikä se ollut mikään ongelma.
Tämä on ihan totta. Samalla lapsuusaika on lyhentynyt. Johtusikohan sitten siitäkin, etteivät vanhemmat enää jaksa viihdyttää, mutta nykyään jo 10-vuotiaat aletaan katsoa esiteini-iläisiksi. Voi kun lapset saisivat olla lapsia. Saisi oikeasti tulla joku kielto, ettei omaa kännykkää tai tablettia alle 15-vuotiaille.
Vähän ohis mutta mun teinillä ei ole somea puhelimessa. Puhelin on ollut eka luokalta mutta käytöstä sovittiin erikseen koko alakoulun ajan. Ei mennyt lapsi rikki, kavereita on ja nyt lukioon menossa hyvillä numeroilla. Eikä haittaisi vaikka menisi amikseen tai kymppiluokalle. Some ja kaunis käytös on ainoat missä olen ollut tiukka. Sai olla lapsi pitkään ja vielä tänä kesänäkin "leikki" vanhojen pihakavereiden kanssa.
Aapeelle ehdotan että vähennät aktiviteetteja ja annat enemmän vapaata aikaa. Muistan itsekin näitä aamusta iltaan "juoksutettuja" tenavia ja pinna oli kireällä sekä aikuisilla että lapsilla. Menet istumaan puiston penkille vaikka kirjan kanssa, teette kotitöitä yhdessä, käytte kaupassa, katsotte Nalle Puhia tai luette kirjoja. Lapset on toki erilaisia mutta meillä ainakin meni pakka sekaisin kun puuhaa oli liikaa. Ihan perusjutut vie yllättävän paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hyvät vanhemmat rasittavat itseään liikaa kun viihdyttävät lapsiaan täyspäiväisesti. Ei koskaan ennen historiassa ole tällaista ollut. Omassakin lapsuudessa 60-luvulla oli todella harvinaista, että äiti meitä lapsia olisi erityisesti viihdyttänyt ( paitsi lukemalla satuja illalla) vaikka oli kotiäiti. Me lapset kyllä ihan keskenämme leikittiin eikä se ollut mikään ongelma.
Pahin, mitä oon nähnyt, oli 4 aikuista hiekkalaatikon reunalla yhden lapsen "tukena". Mitä siis oikeesti. Itse olin lapsi 80-luvulla, enkä muista, että äiti olisi koskaan ollut mukana, kun keinuttiin ja etsittiin matoja yms. Ehkä silloin, kun olin 2v mutta niitä juttuja en muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin kaikkien lapsia hankkineiden / saaneiden osaavan nauttia omista lapsistaan kuten sinä! Ihana lukea. T.vela, joka mieluusti auttaa sisaruksiaan lastenhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin kaikkien lapsia hankkineiden / saaneiden osaavan nauttia omista lapsistaan kuten sinä! Ihana lukea. T.vela, joka mieluusti auttaa sisaruksiaan lastenhoidossa.
Lainaus ei toiminut, mut ehkä arvaatte mitä viestiä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan aika kullannut muistot? Musta toi oli just parasta aikaa kun lapset oli pieniä ja voitiin yhdessä puuhata kaikenlaista. Itsekin oli vielä nuorehko ja hyvin jaksoi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole lähtenyt viihdyttäjän rooliin. Välillä saa olla tylsääkin, ei vahingoita ketään
Tämä.Pitää oppia sietämään tylsyyttä.Vanhemmat ei ole viihdeosasto.Itsekin lapsena oli tylsää esim.sunnuntaisin, ei saanut mennä kylään kavereille vaan piti olla kotona.Ei ollu tietokoneita ja TV :stä alkoi ohjelmat vasta illalla.Piti itse keksiä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hyvät vanhemmat rasittavat itseään liikaa kun viihdyttävät lapsiaan täyspäiväisesti. Ei koskaan ennen historiassa ole tällaista ollut. Omassakin lapsuudessa 60-luvulla oli todella harvinaista, että äiti meitä lapsia olisi erityisesti viihdyttänyt ( paitsi lukemalla satuja illalla) vaikka oli kotiäiti. Me lapset kyllä ihan keskenämme leikittiin eikä se ollut mikään ongelma.
Entä jos oli vain yksi lapsi? Leikittiinkö silloin yksin?
Leikittiin, jos ei ollut muita lapsia paikalla, ja useimmiten ei ollut. Itse olen ainoa lapsi vm69. Minä luin paljon, rakentelin legoilla, rakentelin simppeleitä rakennussarjoja, olin ulkona "tutkimusmatkailemassa" ja tutustumassa maailmaani kodin lähituntumassa, jossa ötökät ja kaikki
Olin 4v. 3-vuotiaana minulla kyllä oli sellaiset hienot puiset kuutiot, joilla pystyin rakentelemaan esim. torneja. Niitä oli sellainen salkullinen (30-40kpl). Jokaisen kuution jokaisella sivulla oli jokin symboli, ja yhdellä sivulla värikäs kuva. Numeroita, kirjaimia, peruslaskujen +, -, =, x-merkit. Tuossaedellisessä viestissä ei tietenkään ollut luetteloituna kaikki, mutta joo, ne ensimmäisenä mieleen juolahtaneet.
Ja aloittaja varmaan vanhempana itse pystyisi määrittelemään lastensa tason, ja 6-vuotias periaatteessa osaa vaikka mitä, jos on annettu oppia. 3-vuotiaalle tietenkään ei valvomatta saksia tms., mutta varmasti on kehittäviä "itsetehtäviä" asioita valmiinakin (legot, palapelit...), ja jos ei ole, niin kehittelee lapselleen sopivia. Lapsi kehittelee sitten itse lisää alkuun päästyään. Anna lapselle ulkona pieni pallo, niin se keksii vaikka mitä koordinaatiota ja tasapainoa kehittävää:) Ilman "välineurheilua", jossa joka osa pitää ostaa.
Olisi kannattanut ajatella ennen kuin lapsia alkoi tehtailla.
Tsemppiä aloittajalle- lapset, vanhemmat ja tilanteet (ja päivät) ovat niin erilaisia. Välillä rankempaa ja välillä helpottaa. Ei ole helppoa asettaa sopivaa rajaa omalle läsnäololleen lasten kanssa. Kun tässä itse on opetellut vanhemmuutta 3v kanssa, on tyylejä ja tarpeita tullut nähtyä laidasta laitaan. Jotkut helikopteroivat väsymättä lapsensa ympärillä, toisilla lapset viihdyttävät hyvin itse itseänsä tai sisarukset toisiaan. Sitten on niitä lapsia, jotka kerjäävät huomiota vierailta aikuisilta leikkipuistoissa ja ovat mustasukkaisia lapsille, joiden vanhemmat seuraavat ja kommentoivat oman lapsensa leikkejä.
Meilläkin on vielä tekemistä jättää lapsi sisällä ollessamme enemmän omien leikkiensä pariin (edes siksi ajaksi että saadaan vaikka tiskit hoidetuksi). Päiväkodissa on huomattu, että menee heti aamupalan jälkeen nätisti itsekseen leikkimään, mutta kotona on heti meidän kimpussa vaatimassa huomiota koko ajan. On vaikea opetella totutusta käytännöstä pois, koska ihan pienenä tarvitsikin aikuisen vierelleen.
Nyt olen asettanut esimerkiksi rajan, että äiti juo joka aamu aamukahvin ja silloin ei voida tulla syliin tai tulla mukaan leikkimään. Silloin äiti jätetään rauhaan ja on keksittävä jotain muuta puuhaa. Nyt on useana aamuna hakenut pehmolelukorin, kumonnut sen lattialle ja alkanut leikkimään itsekseen.
Jalkapallo ja maalit ja trampoliini, kavereita kylään.
Työtä se on, varsinkin jos toinen huoltaja käy samaan aikaan töissä. Kevyempää saattoi mulla olla työpaikalla aikuisten parissa. Siltikin ne oli korvaamattomia ja ihania aikoja. Lapset olivat ihme. Valtava ristiriita tämä.
En ymmärrä, että ei jakseta omia lapsia.
Että lapset pitää saada päiväkotiin ja kouluun, jotta vanhemmat voi rentoutua.
Meillä on aina ollut sellaiset säännöt ja rajat perheessä, että kaikki nauttivat kotona olosta ja siitä, että juuri me ollaan perhe.
Meillä ei kenenkään tarvitse lähteä kotoa, jotta jollain olisi sitten vasta hyvä olla.
Muistan kun oma erittäin vilkas ja temperamenttinen ainokaiseni oli pieni, eikä ketään samanikäisiä lapsikavereita. Minä olin ainoa kaveri ja viihdyttäjä. Huh heijaa että odotti töihin pääsyä, jossa oli kyllä myös luokallinen energisiä lapsia paimennettavana. Nyt ison koululaisen kanssa on ihanaa viettää pitkää kesälomaa yhdessä.