Kokemuksia väkälangoista

Siskokset äitini ja tätini tekivät kasvojumppaa ja taputtelivat leuan alta, ettei tule kaksoisleukaa. Minä innolla teininä mukana. Kyllä se auttaa, jos vaan jaksa tehdä säännöllisesti.

Käveltiin myös kirja tai pari pään päällä hyvän ryhdin pitämiseksi. Kirjat siis lappeellaan. Hauskaa harjoitella vielä kyykkyyn ja ylös sekä kiertää itsensä ympäri.

Tässä luomujuttuja, jotka ovat oikeasti hyödyllisiä.

Kävin konsultaatiossa ja kovin paksuja poskia ei ainakaan kannata alkaa hinailemaan ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota nyt vähän selvää asioista. Ymmärrän, että nämä asiat herättää monenlaisia ajatuksia, mutta osin kirjoituksesi oli ihan höpinää. Väkälankojen surkein puoli on se, että naama palaa alkuperäiseen tilaansa. Jos se on näyttänyt alunperin kammottavalta, niin sellaiseksi se sitten palaakin, mutta muutoin ei. Ehkä terapeutti osaisi auttaa sua katastrofiajattelusi suhteen? 

 

Fillereistä puhuttiin myös aikanaan että ne häviävät kehosta ajan myötä täysin. Ja kuinkas kävikään? Kulmakarvojen tatuoinneista sanottiin että näyttävät ikuisesti siisteiltä. Kunnes osalla niitä ottaneista alkoi ne värit levitä tarkoitetun alueen ulkopuolelle ja värisävy muuttua. Jne.

Miten suosittelet ottamaan selvää asioista kun en omista aikakonetta, jolla voisi matkustaa tulevaisuuteen katsomaan mitkä kaikki markkinointipuheet pitivät oikeas

Toisaalta jos näitä ottaa vaikka joku viisikymppinen ja aineiden liikkumista kasvoilla tms. näkyy joskus 10 vuotta siitä hieman kasvoilla niin onko tuo niin paha versus jonkun kolmekymppisen moneen kertaan piikitetyt kasvot? Jos myös vähän aikaa kokee itsensä taas nuorekkaaksi niin onko sekään paha?

Joka tapauksessa hauta on jossain vaiheessa edessä joten sitä ennen sille on mielestäni ok tehdä mitä haluaa jos se itseä virkistää. Mä olen alle 40 ja välillä mietin peiliin katsoessa, että sitä samaa naamaa joutuu katsomaan peilistä vuosikymmenet ja käy se lärvi kyllä tylsäksi pitemmän päälle :D Eli piristyisikö sitä vanhempana jos kiristyttäisi vaikka posket ohimolle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitan ennemmin vähän budjettia hyvällä terapeutilla käymiseen, jotta hyväksyn oman vanhenemiseni

 

 

Et varmaan sitten värjää hiuksiakaan, meikkaa, käytä kauniita vaatteita, oio hamoaita jos vinot, et laihduta, laita kynsilakkaa jne? Hyväksyt itsesi luojan luomana ja maksat terapeutille jos tekee vaikka mieliteko mennä kampaajalle?

Kauniita vaatteita käytän kyllä. Pukeutumistyyliinhän ei ole pakko sitoutua loppuelämäksi, joten sillä on helppo ja hauska leikitellä. Hiuksia värjäsin nuorempana mutta nyt kun tyylisilmä on kehittynyt tarkemmaksi, en värjää enää koska oma väri sopii parhaiten. Joskus lisään hieman vaaleampia raitoja kevyiden lisäkkeiden avulla, joita ei erota omista hiuksista, koska näin omat hiukset eivät rasitu käsittelyistä ja tyylin vaihtaminen onni

Rääkkäyksen negatiivisuudesta puhuva ei ole koskaan pelannut jotain kunnon joukkuepeliä tai käynyt kunnolla lenkillä tai salilla. Se fiilis joka "rääkkäyksen" jälkeen tulee on euforinen kun fyysisesti on ihan loppu. Sillä myös saa upean kropan jos jaksaa tehdä. Mut toki joku rankka lankutusohjelma on miesten miellyttämistä niin ei voi tehdä :D

Vierailija kirjoitti:

Minun ex lanko oli kyllä aikoinaan aika väkä...

Meinasin myös kysyä, että mikä on väkälanko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras hoito mielenterveydelle on tehdä naamasta sen näköinen, että kehtaa katsoa itseään peilistä ja että kehtaa katsoa ihmisiä silmiin. 

 

Eikö mielestäsi ole yhtään hälyttävää ajatella että et naamasi takia kehtaa katsoa ihmisiä silmiin? Onko sinulla lapsia ja opetatko heidätkin pitämään itseään ali-ihmisinä jos perivät sinulta samoja piirteitä?

Nyt on kyllä melko mustavalkoisesti tulkittu lainaamasi viesti. No ei kielikuvat ole kaikilla hallussa. Lähdetkö itse aamuisin töihin suoraan sängystä, et kampaa hiuksia, meikkaa, tee itsestäsi "katseenkestävää"? Vaikka itse olisit luonnonkaunis, niin etkö kykene ollenkaan ymmärtämään, että jotkut tosiaan joutuva turvautumaan kauneushoitoihin tehdäkseen itsestään katseenkestävän, niin oman kuin muitten.

Joka tapauksessa, tämä aihe selkeästi herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Sitä kyllä ihmettelen, että mikä hinku luonnonkauniilla henkilöillä on tulla tällaisiin keskusteluketjuihin kertomaan, miten hirveä juttu on ja miten he eivät ainakaan. Eikö olisi helpompi vaan skipata, vai onko motivaationa vaan että halutaan pahoittaa joidenkin mieli? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä melko mustavalkoisesti tulkittu lainaamasi viesti. No ei kielikuvat ole kaikilla hallussa. Lähdetkö itse aamuisin töihin suoraan sängystä, et kampaa hiuksia, meikkaa, tee itsestäsi "katseenkestävää"? Vaikka itse olisit luonnonkaunis, niin etkö kykene ollenkaan ymmärtämään, että jotkut tosiaan joutuva turvautumaan kauneushoitoihin tehdäkseen itsestään katseenkestävän, niin oman kuin muitten.

Joka tapauksessa, tämä aihe selkeästi herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Sitä kyllä ihmettelen, että mikä hinku luonnonkauniilla henkilöillä on tulla tällaisiin keskusteluketjuihin kertomaan, miten hirveä juttu on ja miten he eivät ainakaan. Eikö olisi helpompi vaan skipata, vai onko motivaationa vaan että halutaan pahoittaa joidenkin mieli? 

Kiitos kommentistasi. Huomasin tämän ansiosta itsekin, että kirjoitukseni voi tosiaan tulkita juuri noin kuin kerrot. Tarkoitus oli kuitenkin päinvastainen. Yritän selostaa hieman paremmin mistä tämä ristiriita varmaan johtuu.

Minä en ole yhtään enempää luonnonkaunis kuin kukaan muukaan tavis täällä. Minulla ja äidilläni on paljon samaa perimää ja myös ulkoisesti näytämme samanlaisilta. Äitini kokee näyttävänsä kamalalta ja että mikään ei asiaa auta (paitsi ehkä kosmeettiset toimenpiteet) ja on kokenut näin niin kauan kuin muistan. Itse koin itseni samalla tavalla nuorena. Olen inhonnut järjestelmällisesti lähes jokaista ulkonäköpiirrettäni ja miettinyt miltä näyttäisin jos ko. piirteen voisi "korjata". Olen surrut sitä että en ole syntynyt kauniiksi ja kadehtinut kauniita ihmisiä ja heidän saamaansa huomiota. 

Nykyään kuitenkin pidän itseäni kauniina ja nautin ulkonäöstäni. Miten tämä voi olla mahdollista kun olen edelleen sama henkilö enkä ole teettänyt mitään toimenpiteitä? Selitys löytyy sisäisestä todellisuudesta. Se ihan oikeasti vaikuttaa ratkaisevan paljon siihen, miten koemme ympäröivän todellisuuden - fyysinen ulkonäkö mukaan luettuna. Pystyn vielä hämärästi muistamaan sen mielikuvan mikä minulla aiemmin oli omista kasvoistani. Peilistä katsoi häpeällisen ruma monsteri ja ajauduin helposti miettimään, miten naamastani saisi muokattua edes hieman "normaalimman" näköisen. Eli juurikin sen "katseenkestävän". 

(jatkuu)

(edellinen jatkaa)

Esimerkin vuoksi tässä lista kasvonpiirteistä, joita olen halunnut joskus korjauttaa:

Ruman malliset ja liian pienet silmät ja raskaat yläluomet jotka vielä pienentävät silmiä. Silmien alla olevat rasvapussit jotka ulottuvat posken puoliväliin. Olemattomat ripset. Hassun muotoiset kulmakarvat. Kuopalla olevat ohimot. Liian paksut posket mutta samaan aikaan kuitenkin liian litteät poskipäät, eli kasvojen yleinen muodottomuus. Kaksoisleuka, tai itse asiassa kolmoisleuka.. Liian pieni, vetäytyvä leukaluu ja alipurenta. Epäsymmetrinen alaspäin kaartuva suu, vähän kuin Martti Ahtisaarella. Roikkuva ylähuuli. Perunanenä ja possusieraimet. Rumat helttakorvat. Epätasaiset oravahampaat = ylisuuret etuhampaat ja kulmahampaat, joiden välissä pienet nököhampaat. Hampaiden liian keltainen väri. Taikinamainen ja epätasainen iho. Liian paksu kaula, kuin painonnostajalla. Huonon mallinen leuan kärki.

Nyt kun mietin tuota listaa ja katson peiliin niin tuntuu uskomattomalta että olen ajatellut itsestäni noin. Hampaani ovat mielestäni tosi kivat, en muuttaisi niiden mallia millään tavalla. Väri on nyt hieman vaaleampi öljypurskuttelun ansiosta ja se riittää. Korvissani ei ole mitään vikaa. Näyttävät täysin normaaleilta. Nenäni ei ole maailman kaunein mutta ei myöskään huomiota herättävän ruma kuten luulin. Silmäni eivät ole niin pienet kuin luulin eikä kasvoihini edes sopisi suuremmat silmät. Olen lopettanut ripsivärin käytön, koska näytän paremmalta ilman. Kulmat muotoilen aina välillä, koska saan tällä yhdellä toimenpiteellä kasvoistani todella viehättävän näköiset, mutta voin hyvin olla myös luonnontilaisilla kulmilla. Ihotyyppini ja tuo kaksoisleuka ovat edelleen mielestäni rumentavia piirteitä, mutta eivät lainkaan niin silmiinpistäviä kuin ennen luulin. Nuo muut piirteet jotka yllä luettelen ovat osa ulkonäköäni enkä pidä niitä enää rumina.

Sitten on vielä pari piirrettä, jotka ovat ajan myötä kaunistuneet! Poskipussit katosivat kun löysin itselleni sopivan ruokavalion (ne olivat kasvoissani jo lapsena enkä olisi voinut kuvitellakaan että niistä pääsisi eroon muuten kuin jollain toimenpiteillä). Samalla katosi myös pömppövatsa. Ylähuuli roikkui minulla aiemmin niin, että ylähampaat olivat koko ajan piilossa sen takana, myös puhuessa. Nykyään huuli ei enää roiku. En tietenkään täysin ymmärrä miksi, mutta veikkaan että kun pääsin yli masennuksesta ja ahdistuksesta, olen alkanut hymyillä enemmän ja kasvoni tekevät ehkä puhuessa enemmän ilmeitä? Tämä on varmaan vaikuttanut kasvojen lihaksistoon. Ehkä sekin on alitajuisesti vaikuttanut ilmeisiin että en enää häpeä hampaitani. Suupieletkään eivät ole enää kovin pahasti alaspäin kääntyneet. 

En ole fanaattisesti kauneustoimenpiteitä vastaan mutta omasta kokemuksestani olen oppinut, että henkisellä hyvinvoinnilla on todella suuri merkitys ihmisen kokemukseen omasta kauneudestaan. Jos keskustelun lukijoissa on ihmisiä, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksi tätä puolta asiasta niin pidän tärkeänä tuoda sitä esille. Tarkoitus ei ole aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä vaan ennemminkin helpotusta siitä että omasta ulkonäöstä on mahdollista nauttia vaikka ei toimenpiteitä teettäisikään.

Vierailija kirjoitti:

(edellinen jatkaa)

Esimerkin vuoksi tässä lista kasvonpiirteistä, joita olen halunnut joskus korjauttaa:

Ruman malliset ja liian pienet silmät ja raskaat yläluomet jotka vielä pienentävät silmiä. Silmien alla olevat rasvapussit jotka ulottuvat posken puoliväliin. Olemattomat ripset. Hassun muotoiset kulmakarvat. Kuopalla olevat ohimot. Liian paksut posket mutta samaan aikaan kuitenkin liian litteät poskipäät, eli kasvojen yleinen muodottomuus. Kaksoisleuka, tai itse asiassa kolmoisleuka.. Liian pieni, vetäytyvä leukaluu ja alipurenta. Epäsymmetrinen alaspäin kaartuva suu, vähän kuin Martti Ahtisaarella. Roikkuva ylähuuli. Perunanenä ja possusieraimet. Rumat helttakorvat. Epätasaiset oravahampaat = ylisuuret etuhampaat ja kulmahampaat, joiden välissä pienet nököhampaat. Hampaiden liian keltainen väri. Taikinamainen ja epätasainen iho. Liian paksu kaula, kuin painonnostajalla. Huonon mallinen leuan kärki.

Nyt kun mietin tuota

Ei se hampaiden keltaisuus mihinkään häviä vaikka kuinka itse niistä tykkäisit. On se nyt hirveää katsella (saati jotain enemmän) sellaista suuta, jossa on vinksin vonksin olevat keltaiset hampaat. 

Kyllä normaali terve ihminen huolehtii ulkonäöstään ja pitää itsensä huoliteltuna. Terveysteko sekin on muun ohella. Mutta täällä Suomessa sellainen on jotenkin hävettävää ja pitäisi vain tyytyä, häpeillä ja olla vaatimaton. Tätä ihmetellään ulkomailla usein suomalaisesta kulttuurista. Mielestäni täälläkin pitäisi saada ylpeästi tehdä itsestään paras versio niin henkisesti kuin fyysisesti, eikä aina häpeillä että mitähän nyt muutkin ihmisey ajattelee jos teen niin tai näin. Mutta kai se on syvään istutettu tähän luterilaiseen kulttuuriin. 

Nostetaan

Minä kävin ensimmäisessä plastiikkakirurgisessa toimenpiteessä 29-vuotiaana ja seuraavan kerran suuremmassa toimenpiteessä 38-vuotiaana. Toipuminen oli melko nopeaa, enkä muista kipujakaan juuri olleen. Ulkonäkö parani huomattavasti ja leikkaustulos oli hyvin pitkäaikainen. Olen nyt 54-vuotias ja 25 vuotta sitten tehdyn operaation tulos on säilynyt pysyvästi. 16 vuotta sitten tehty operaatio ei ole ollut 100% pysyvä ja sen jälkeen muutoksia on tullut, mutta ei vielä mitään korjausleikkausta vaativaa.

Suosittelen plastiikkakirurgin tekemää luomien poistoa kasvojen alueelta todella lämpimästi! Luomet kasvavat ajan myötä ja keski-ikäisellä ne alkavat näyttää jo todella ikäviltä ja huomiota herättäviltä. Luomien poisto on paras kauneusleikkaus ikinä!

Kuinka usein nämä langat voi laittaa jos kerran vaikutus on lyhyt?

Up

Onko tämä sama kuin mesolangat tai miten eroaa?

Up

Miten kaikki langat eroavat toisistaan; väkälangat, silkkilangat, mesolangat?

Lopettakaa tää ylimääräinen ulina ja kertokaa kokemuksia niistä väkälangoista 

Saa hienosti korjattua. Itsellä ollut useita kertoja jo väkälnkoja ja viime viikolla kävin taas laittaa uudet. Turvotus kestää vkon mutta voit mennä töihin seuraavana päivänä kyllä. 

Minä sanon toisinpäin. Sh tekee paremman lopputuloksen kun lääkäri. Tämä on siis minun kokemus. Lääkäri (kaki eri) on tehnyt 2 kertaa mulle niitä ja SH 2 kertaa. Tän jälkeen meen aina saman SH luo.