Lue keskustelun säännöt.
Mitä olette tehneet rippiraamatuillenne?
08.07.2024 |
Itse heitin roskiin aikoinaan. Oli siihen pappi kirjoittanut jonkun pitkän sepustuksen alkuun, jota ei lukenut koskaan.
Kommentit (105)
Polttanut. Silloin kauan sitten jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa AP kovis, huokailen ihaillen!
Uskaltaisinpa minäkin!
Mikä? Onko luterilaisilla sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Onpa AP kovis, huokailen ihaillen!
Uskaltaisinpa minäkin!
On varmaan internetin kovin karju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain rippilahjaksi mummolta.
Samettikannet ja kullattu metallinen risti kannessa. Pienikokoinen, kaunis esine.
En kuulu kirkkoon, mutta kyllä se kirjallisuuden opiskelijalle ja paljon lukevalle on tavattoman tarpeellinen lähdeteos.
Tietääkseni vihkipareille kirkko lahjoittaa Raamatun.
Se onkin minulla tallessa. Hääkuvaa ei enää ole.
Kaikki vanhat kirjat ovat roskiksessa :) Olisi hirveä riesa säilöä kaikkea vanhaa ja tarpeetonta. Raamattuja lienee ollut parikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jonkun muuton yhteydessä heitetty roskikseen. Ihan sama, oon eronnut kirkosta ajat sitten.
Roskiksessa. En minään erityisenä kapinan merkkinä pois heittänyt, en vain halua säilyttää tavaraa jolla en tee mitään, ei sen roskikseen heittäminen ollut sen kummoisempaa kuin esim. joidenkin arvottomien ja epähaluttujen pokkareidenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole sellaista saanut. Ei meidän esikoinenkaan saanut, vasta 2000-luvun puolella syntyneet lapset saivat.
Niinkö? Pääsin ripille 1978 ja me saatiin Raamatut. Tämä Helsingissä.
Kohta Venäjällä kirjoitetaan mediassa, että Suomessa nuoret hävittävät rippiraamattunsa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanu, mut tuskin olisin lukenu sivuukaan.
Vierailija kirjoitti:
En saanu, mut tuskin olisin lukenu sivuukaan.
Ootpa suvaitsematon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla se hyllyssä on. Kerran luettu läpi ihan sivistyksen takia.
Rippikoulusta annettiin aikoinaan Uusi Testamentti, joka jäi vanhempien hyllyyn 35 vuotta sitten, kun muutin pois kotoa. Uskovaiselta sukulaiselta sain kuitenkin rippilahjaksi Raamatun, joka tuli luettua mielenkiinnosta ja yleissivistyksen vuoksi läpi alle kolmekymppisenä. Kirjahyllyssä se on edelleenkin, vaikka netistä onkin helpompi tarkistaa asioita, kun haluaa jotai palauttaa mieleen. Jos ei koko Raamattua jaksa kahlata läpi, niin ensimmäisen Mooseksen kirjan ja Uuden Testamentin lukemiseen ei kovin paljon aikaa tuhraannu. Niihin pitäisi minun mielestäni jokaisen länsimaalaisen tutustua, jos haluaa ymmärtää jotain historiasta ja kulttuurista.
Ainoastaan Raamatusta löytyy sanoma, joka on välttämätön löytää tie.
Vierailija kirjoitti:
Kohta Venäjällä kirjoitetaan mediassa, että Suomessa nuoret hävittävät rippiraamattunsa...
Entä sitten? Luuletko, että sieltä tulee samanlainen uskonpuhdistus kuin katolisten ristiretket? Ovat Ukrainan lamauttamia impotentteja siellä Venäjänmaalla.
Roskiin meni. En olisi halunnut käydä koko riparia, mutta perhe painosti. En ole koskaan uskonut mihinkään jumaliin tai muihin satuolentoihin - myöskään lapsena. Syntymästä lähtien ateisti ja empiristi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanu, mut tuskin olisin lukenu sivuukaan.
Ootpa suvaitsematon
Lukematta jättämisellä tuskin on mitään tekemistä suvaitsevaisuuden kanssa, vaan paremminkin mielenkiinnon.
- eri
Rippikoulusta on jäljellä todistus konfirmaatiosta, ei mitään muuta. Katekismus tuli joskus postissa.