Olen raskaana loppusuoralla ja sukuani kiinnostaa eniten se olenko töissä

Ihmiset määrittelevät toisiaan/itseään liikaa työn/työttömyyden mukaan. Se on joillekkin elämää suurempi asia.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa työ on tärkeintä. Surullista minusta. 

Muista aina, ettå sinun lapset (tai lapsi) on miljoona kertaa tärkeämpi kuin mikään työ maailmassa. 

Työstä ihmiset eivät sinua muista, mutta lapsesi muistavat millainen olit. He muistavat esimerkiksi sen, jos elit työllesi.

Niin. Onhan se lapsi tärkeämi kuin yksikään työ jos sossu elättää.  Kaikki eivät kuitenkaan sille luukulle saa itseään nöyryytettyä niin että kyllä se työ vaan monille on hyvinkin tärkeää.

Valittaa osataan ja itkeä kun sossu ei maksa pennuille sitä ja tätä ja miten naapurin kakarat pääsee huvipuistoon mutta meillä ei ole varaa viedä pikku Lauri-Justiinaa  ja Yrjö-Amandaa mihinkään. Ne niiiin pahoittavat mielensä :(

On todella surullista että ihmiset rekevät työtä ja hankkivat elantonsa itse. Perin juurin surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa työ on tärkeintä. Surullista minusta. 

Muista aina, ettå sinun lapset (tai lapsi) on miljoona kertaa tärkeämpi kuin mikään työ maailmassa. 

Työstä ihmiset eivät sinua muista, mutta lapsesi muistavat millainen olit. He muistavat esimerkiksi sen, jos elit työllesi.

 

Niin. Onhan se lapsi tärkeämi kuin yksikään työ jos sossu elättää.  Kaikki eivät kuitenkaan sille luukulle saa itseään nöyryytettyä niin että kyllä se työ vaan monille on hyvinkin tärkeää.

Valittaa osataan ja itkeä kun sossu ei maksa pennuille sitä ja tätä ja miten naapurin kakarat pääsee huvipuistoon mutta meillä ei ole varaa viedä pikku Lauri-Justiinaa  ja Yrjö-Amandaa mihinkään. Ne niiiin pahoittavat mielensä :(

On todella surullista että ihmiset rekevät työtä ja hankkivat elantonsa itse. Perin juurin surullista.<

En nyt tiedä kelle puhut, mutta en tule yksinhuoltajana ja työttömänä lastani kasvattamaan (jos niitä töitä jatkossakin saan kuten ennenkin olen saanut) ja suunnitelmissa on myös kouluttautua vielä korkeammalle asteelle. On taattua av-logiikkaa kun fanaattisesta työnteosta vedetään toiseen ääripäähän eli sossuäitiyteen kun se ei varmasti herkkua ole. Vaikka rahaa olisikin mielin määrin niin toimettomuus käy tylsäksi ja samoissa ympyröissä pyöriminen. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Mulle huudeltiin töissä ja tuttavat jne. että vain hullu raskautuu määräaikaispaikassa. Mä raskauden just silloin kun se sattuu sopimaan, kun oli niin pirun vaikea tulla raskaaksi. Ei huolta en ole tulossa takas.

Lapsen kanssa kotiin jäädessä, niin ei ketään tosiaan kiinnostunut mä ja meidän voinnit. Omia luukuttivat korvan täydeltä kysymättä ja sitten ainoa kysymys oli, että milloin sä menet takas töihin.

Uusia tuttavuuksia kiinnosti vain, mitä teen työkseni. Lopetin töistä puhumisen kokonaan kaikkialla. Se vasta erikoisen vastaanotonsaikin. Se kaikki olettaminen ja aukkojen täyttäminen. Ihmiset ovat juoruissaan kekseliäitä.

Olin kotona X vuosia ja menin kaikessa hiljaisuudessa töihin. Ehdin olla töissä kolmisen vuotta ennen kuin joku lähipiirissä hoksas.:D haukkumista riitti, että siellä se vaan makaa kotona ja räkii kattoon. < käly oli pahin juoruämmä ja vissiin kateellisin.

Toi on älytöntä, että pitäisi raskautua vasta kun on ns. kulissit kunnossa. Totta kai se on lähtökohta, että lapselle yritetään luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet syntyä, mutta aina asiat eivät mene suunnitellusti.

Joku kun ei välttämättä sitten enää saakaan lasta tietyssä iässä tai ollenkaan. Tai se hyvä työpaikka lähteekin alta jne. Omaan koulutukseen voi vaikuttaa tai säästöjä kerätä, mutta muuta ei voi oikein tehdä. 

Tiedän myös nuo pikkumaisuudet kun juorutaan ja kuvitellaan kaikkea. Siksi tuntuu ettei kovin monille viitsi puhua asioista etteivät ne leviä. 

AP

Teet juuri miljoona kertaa tärkeämpiä asioita kuin sukusi. Juuri nyt sinun kannattaa pitää itsestäsi hyvää huolta. Voitko vältellä heitä?

Joillain on asenne, että työ on tärkeämpää kuin mikään muu. Minulla leikattiin viime vuonna käsi ja oli epäselvää, että kuntoutuuko käsi koskaan ennalleen. Yksi sukulainen jaksoi jauhaa koko ajan, että oivoi, kun en voi töissä käydä ja kyseli, että milloin pysyn palaamaan töihin. Itselläni ei tosiaan ollut työt millään tavalla mielessä, kun olin kauheissa kivuissa ja oli epäselvää auttaako leikkaus niihin. Lähinnä pelotti, että johtuuko elämään kipulääkkeiden kanssa loppuelämän.

Sitten kun pääsin palaamaan töihin, tämä sama sukulainen ilmoitti, että nyt en sitten voi olla loppuvuonna pois edes flunssan takia, kun olen lorvinut niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Odotas vaan kun vauva on syntynyt. Äkkiä alkaa tenttaaminen töihin paluusta. 

 

t. 2-vuotiaan kanssa _vieläkin_ kotona

 

Jep. Heti kun lapsi on ulkona alkaa kyselyt, että koska palaa töihin ja milloin sopii odottaa toista lasta. Järkytin ihmisiä, kun olin lapsen kanssa kolme vuotta kotona enkä edes tehnyt enempää lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa työ on tärkeintä. Surullista minusta. 

Muista aina, ettå sinun lapset (tai lapsi) on miljoona kertaa tärkeämpi kuin mikään työ maailmassa. 

Työstä ihmiset eivät sinua muista, mutta lapsesi muistavat millainen olit. He muistavat esimerkiksi sen, jos elit työllesi.

 

Työ on tärkeää toimeentulon kannalta tietysti, mutta siitä jankuttaminen ei ole normaalia. Elämään kuuluu työ, mutta myös muu elämä: perhe, ystävät, vapaa-aika.