Olen raskaana loppusuoralla ja sukuani kiinnostaa eniten se olenko töissä

Sukuni on myös joskus ilmaissut säälivänsä minua, siis silloin kun olin töissä ja asuin omassa asunnossani. Minua pidetään jotenkin surkeana suvun taholta vaikkei sitä sanota enää ääneen. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Sukuni on myös joskus ilmaissut säälivänsä minua, siis silloin kun olin töissä ja asuin omassa asunnossani. Minua pidetään jotenkin surkeana suvun taholta vaikkei sitä sanota enää ääneen. 

AP

Tämäkin siksi, koska kärsin aiemmin mt-ongelmista. Voin paljon paremminkin jo kunnes raskauden takia tuli tarvetta olla suvun kanssa enemmän tekemisissä. Edelleen siellä on se säälin vire pohjalla. En ole tarpeeksi hieno kun veljeni on kuitenkin "hienompi" heidän standardeillaan. Toisaalta ei sitten tarvitse heidänkään nähdä lastani tai saada apuani myöhemmin missään. Hieno veljeni voi auttaa tai ovat omillaan. Kyllä, olen todella katkera.

AP

Sellaisia ne monen sukulaiset on. Ei niitä oikeasti kiinnosta muiden vointi tai jaksaminen. Heillä on omat arvonsa ja periaatteensa, joista pitävät kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukuni on myös joskus ilmaissut säälivänsä minua, siis silloin kun olin töissä ja asuin omassa asunnossani. Minua pidetään jotenkin surkeana suvun taholta vaikkei sitä sanota enää ääneen. 

AP

Tämäkin siksi, koska kärsin aiemmin mt-ongelmista. Voin paljon paremminkin jo kunnes raskauden takia tuli tarvetta olla suvun kanssa enemmän tekemisissä. Edelleen siellä on se säälin vire pohjalla. En ole tarpeeksi hieno kun veljeni on kuitenkin "hienompi" heidän standardeillaan. Toisaalta ei sitten tarvitse heidänkään nähdä lastani tai saada apuani myöhemmin missään. Hieno veljeni voi auttaa tai ovat omillaan. Kyllä, olen todella katkera.

AP

Usko pois. Katkeruus ei auta yhtään mitään. Aiheuttaa vaan hallaa sinulle. Sinun on parasta nyt yrittää vähän ottaa sukuusi etäisyyttä ja kuolettaa tunteesi heitä kohtaan sen verran ettet välitä heidän typeryyksistään. Raakaa, mutta niin vaan on tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukuni on myös joskus ilmaissut säälivänsä minua, siis silloin kun olin töissä ja asuin omassa asunnossani. Minua pidetään jotenkin surkeana suvun taholta vaikkei sitä sanota enää ääneen. 

AP

Tämäkin siksi, koska kärsin aiemmin mt-ongelmista. Voin paljon paremminkin jo kunnes raskauden takia tuli tarvetta olla suvun kanssa enemmän tekemisissä. Edelleen siellä on se säälin vire pohjalla. En ole tarpeeksi hieno kun veljeni on kuitenkin "hienompi" heidän standardeillaan. Toisaalta ei sitten tarvitse heidänkään nähdä lastani tai saada apuani myöhemmin missään. Hieno veljeni voi auttaa tai ovat omillaan. Kyllä, olen todella katkera.

AP

Usko pois. Katkeruus ei auta yhtään mitään. Aiheuttaa vaan hallaa sinulle. Sinun on parasta nyt yrittää vähän ottaa sukuusi etäisyyttä ja

Ajattelin tehdä niin, että kun olen heidän kanssaan yhteyksissä ylistän miehen sukua (he kun oikeasti välittävät raskaudestani). Vertaan epäsuorasti heitä miehen sukulaisiin. Mieheni sukulaiset kun ovat hieman eri tavalla sivistyneitä niin kehun sitä sopivasti. Jos mulla on paha mieli niin niin olkoon suvullanikin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukuni on myös joskus ilmaissut säälivänsä minua, siis silloin kun olin töissä ja asuin omassa asunnossani. Minua pidetään jotenkin surkeana suvun taholta vaikkei sitä sanota enää ääneen. 

AP

Tämäkin siksi, koska kärsin aiemmin mt-ongelmista. Voin paljon paremminkin jo kunnes raskauden takia tuli tarvetta olla suvun kanssa enemmän tekemisissä. Edelleen siellä on se säälin vire pohjalla. En ole tarpeeksi hieno kun veljeni on kuitenkin "hienompi" heidän standardeillaan. Toisaalta ei sitten tarvitse heidänkään nähdä lastani tai saada apuani myöhemmin missään. Hieno veljeni voi auttaa tai ovat omillaan. Kyllä, olen todella katkera.

AP

Usko pois. Katkeruus ei auta yhtään mitään. Aiheuttaa vaan hallaa sinulle. Sinun on parasta nyt yrittää vähän ottaa sukuusi etäisyyttä ja

Ai niin. Suvussani on ok juoda lasten aikana. Voin tästäkin todeta ettei miehen suvussa tehdä näin ja siksi koen, että he ovat turvallisempia esim. hoitajiksi lapselle - tarvittaessa siis.

Jos myös mietin miltä musta tuntuu aina sukulaisia nähdessäni niin joka kerran jälkeen mieliala painuu aina alaspäin. Mitään heidän ei tarvitse edes sanoa sen eteen.

AP

Ehkä he huolestuvat että oletko vielä töissä kun voisi olla parempi levätä

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he huolestuvat että oletko vielä töissä kun voisi olla parempi levätä

Ei heitä lepäämiseni kiinnosta vaan tärkeämpää on tosiaan se töissäkäynti. Se kiinnostaa aina. Pitävät minua reppanana. Joskus jopa luulivat, että kun puhuin yhdestä kaveristani niin tämä kaveri olisi oikeasti jokin kunnan palkkaama "tukihenkilö". Ovat myös diagnosoineet minulle mielenterveydellisen sairauden jota minulla ei oikeasti ole jne. Siis luulottelevat kohdallani kaikkea ihmeellistä. Nykyään ei ole enää tuota luulottelua sentään. Kuitenkin sellaista ihmeellistä suhtautumista.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he huolestuvat että oletko vielä töissä kun voisi olla parempi levätä

Ei heitä lepäämiseni kiinnosta vaan tärkeämpää on tosiaan se töissäkäynti. Se kiinnostaa aina. Pitävät minua reppanana. Joskus jopa luulivat, että kun puhuin yhdestä kaveristani niin tämä kaveri olisi oikeasti jokin kunnan palkkaama "tukihenkilö". Ovat myös diagnosoineet minulle mielenterveydellisen sairauden jota minulla ei oikeasti ole jne. Siis luulottelevat kohdallani kaikkea ihmeellistä. Nykyään ei ole enää tuota luulottelua sentään. Kuitenkin sellaista ihmeellistä suhtautumista.

AP

Itse vielä joivat paljon lapsuusaikanani. Oli myös paljon epävakaata käytöstä, riitelyä, riehumista ja toistensa nälvimistä. Kävelin paljon munankuorilla. Vaatetta ja ruokaa kyllä oli. Oli vain hyvin turvatonta menoa. Enää eivät juo ja leikkivät parempia ihmisiä. Ehkä he ovatkin parempia kuin silloin, mutta itse olen vihainen ja turhautunut.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he huolestuvat että oletko vielä töissä kun voisi olla parempi levätä

Ei heitä lepäämiseni kiinnosta vaan tärkeämpää on tosiaan se töissäkäynti. Se kiinnostaa aina. Pitävät minua reppanana. Joskus jopa luulivat, että kun puhuin yhdestä kaveristani niin tämä kaveri olisi oikeasti jokin kunnan palkkaama "tukihenkilö". Ovat myös diagnosoineet minulle mielenterveydellisen sairauden jota minulla ei oikeasti ole jne. Siis luulottelevat kohdallani kaikkea ihmeellistä. Nykyään ei ole enää tuota luulottelua sentään. Kuitenkin sellaista ihmeellistä suhtautumista.

AP

En tiedä mikä on ongelmansa mutta pysyisin kaukana! Hyi kamala mitä porukkaa!

Vierailija kirjoitti:

Odotas vaan kun vauva on syntynyt. Äkkiä alkaa tenttaaminen töihin paluusta. 

 

t. 2-vuotiaan kanssa _vieläkin_ kotona

Itse olisin 3-vuotiaaksi jos taloudellisesti mahdollista. Ja säästöillä / tosi tiukilla meinasin jonkun aikaa ollakin ylimääräistä kotona. Lapselle paras jos saisi olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he huolestuvat että oletko vielä töissä kun voisi olla parempi levätä

Ei heitä lepäämiseni kiinnosta vaan tärkeämpää on tosiaan se töissäkäynti. Se kiinnostaa aina. Pitävät minua reppanana. Joskus jopa luulivat, että kun puhuin yhdestä kaveristani niin tämä kaveri olisi oikeasti jokin kunnan palkkaama "tukihenkilö". Ovat myös diagnosoineet minulle mielenterveydellisen sairauden jota minulla ei oikeasti ole jne. Siis luulottelevat kohdallani kaikkea ihmeellistä. Nykyään ei ole enää tuota luulottelua sentään. Kuitenkin sellaista ihmeellistä suhtautumista.

AP

En tiedä mikä on ongelmansa mutta pysyisin kaukana! Hyi kamala mitä porukkaa!

Päälle päin ovat normaaleja ja alla on näitä outoja asenteita joita ei tuoda aktiivisesti esiin, mutta oletetaan kaikkea. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotas vaan kun vauva on syntynyt. Äkkiä alkaa tenttaaminen töihin paluusta. 

 

t. 2-vuotiaan kanssa _vieläkin_ kotona

Itse olisin 3-vuotiaaksi jos taloudellisesti mahdollista. Ja säästöillä / tosi tiukilla meinasin jonkun aikaa ollakin ylimääräistä kotona. Lapselle paras jos saisi olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi. 

Niinpä ja monilla voi olla sairaslomaa vaativia fyysisiä vaivoja jo raskaana jolloin poissaolo työelämästä venyy. Ei se kyllä itsestäni kivaa ole kun ei voi esim. liikunnan suhteen vetää itseään raskausaikana äärirajoille vaan on himmattava turvallisissa lajeissa. Samoin työssäkäynti on mukavaa jos työ on mielekästä. Jos taas on rahaa olla pitenpään kotona niin mikä ettei.

AP

Lähinnä oon tajunnut viime päivinä mistä katkeruuteni johtuu. Meillä opetettiin, että naisen arvo on jatkuvassa raatamisessa. Nainen on työjuhta kehdosta hautaan. Sen ulkopuolella on tunnekylmyyttä jota hoidetaan alkoholilla ja valituksella. Lisäksi nainen nähdään aina miestä jotenkin arvottomampana (teki miten paljon töitä tai ei).

Vihaan tätä surkeaa naisen mallia ja sitä etten koe olevani ikinä tyytyväinen itseeni tai mihinkään enkä tunne mitään hyvää turvallisuudentunnetta vaan että jostain "hyökätään" aina kohti. Tämä nyt on mennyt yksinpuheluksi, mutta tuleepahan kirjoitettua jonnekin näitä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotas vaan kun vauva on syntynyt. Äkkiä alkaa tenttaaminen töihin paluusta. 

 

t. 2-vuotiaan kanssa _vieläkin_ kotona

Itse olisin 3-vuotiaaksi jos taloudellisesti mahdollista. Ja säästöillä / tosi tiukilla meinasin jonkun aikaa ollakin ylimääräistä kotona. Lapselle paras jos saisi olla kotihoidossa 3-vuotiaaksi. 

Voi olla mutta se on h****** raskasta olla vaan kotona ja kun vie hoitoon huomaa, miten vaikeasti sinne lähtee....been there done that!

Sivusta-

Sinä itse päätät mikä sinulle on hyväksi. Lakkaa vatvomasta sukulaisten mielipiteitä ja keskity loppu raskauteen. Sinun mielentilasi vaikuttaa myös odottamaasi vauvaan. Koskaan ei voi kaikkia miellyttää. Sinun elämäsi on sinun ja elät niinkuin parhaaksi näet.

Vierailija kirjoitti:

Sinä itse päätät mikä sinulle on hyväksi. Lakkaa vatvomasta sukulaisten mielipiteitä ja keskity loppu raskauteen. Sinun mielentilasi vaikuttaa myös odottamaasi vauvaan. Koskaan ei voi kaikkia miellyttää. Sinun elämäsi on sinun ja elät niinkuin parhaaksi näet.

Näinhän se on. Ei vain ole ketään kenelle puhua näistä. Kai sitten vain elän sen kanssa etten saa koskaan rauhaa ja hautaan pahan olon sisääni. 

AP

Tai sitten työ on vain melko neutraali asia, josta yleensä voi puhua ja kysyä. Mistäpä muusta sitä uskaltaisi avata keskustelua tässä maailmassa, jossa kaikesta on niin helppo loukkaantua? 

Äiti-ihmisen työssä käynti on kyllä sellainen asia, josta ihmisillä on paljon mielipiteitä. Ja saman ihmisen mielipide saattaa muuttua tilanteen mukaan. Jonkun mielestä voi olla paheksuttavaa, että äiti menee töihin kun lapset on pieniä, toisaalta sama ihminen saattaa ajatella, että kotiäiti loisii miehen elätettävänä. Parempi vaan kun tekee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, eikä turhia loukkaannu kaikista hölmöistä lausahduksista. 

Mulle huudeltiin töissä ja tuttavat jne. että vain hullu raskautuu määräaikaispaikassa. Mä raskauden just silloin kun se sattuu sopimaan, kun oli niin pirun vaikea tulla raskaaksi. Ei huolta en ole tulossa takas.

Lapsen kanssa kotiin jäädessä, niin ei ketään tosiaan kiinnostunut mä ja meidän voinnit. Omia luukuttivat korvan täydeltä kysymättä ja sitten ainoa kysymys oli, että milloin sä menet takas töihin.

Uusia tuttavuuksia kiinnosti vain, mitä teen työkseni. Lopetin töistä puhumisen kokonaan kaikkialla. Se vasta erikoisen vastaanotonsaikin. Se kaikki olettaminen ja aukkojen täyttäminen. Ihmiset ovat juoruissaan kekseliäitä.

Olin kotona X vuosia ja menin kaikessa hiljaisuudessa töihin. Ehdin olla töissä kolmisen vuotta ennen kuin joku lähipiirissä hoksas.:D haukkumista riitti, että siellä se vaan makaa kotona ja räkii kattoon. < käly oli pahin juoruämmä ja vissiin kateellisin.