Lue keskustelun säännöt.
Isä alkoi raivoamaan ja syyllistämään kun kerroin mielenterveysongelmastani
07.07.2024 |
Masennus ei kuulemma ole mikään oikea sairaus, laiskuutta vaan ja tietynlaista "itsekkyyttä". Huutamalla ja syyllistämällä hänen mielestään asia korjaantuu, töihin vaan eikä mitään sairaslomia.
Luulin että hän olisi kehittynyt ihmisenä kun on jo 70, mutta ei ollutkaan.
Joten välit poikki. Minulla on elämässä ihan riittävästi ongelmia ilman että oma isä vielä haukkuu ja raivoaa asiasta. Surettaa silti. Mikä näitä ihmisiä vaivaa? En ole pyytänyt häneltä mitään, en rahaa enkä muutakaan. Olen ollut töissä jo melkein 20 vuotta ja nyt jouduin pitkän oireilun jälkeen sairaslomalle ja siitä ei taida tulla ihan lyhyt.
Ja oman isäni reaktio oli syyllistäminen ja raivoaminen. Olen lukenut tällaisesta, nyt se osui omalle kohdalle. Niin paljon hän minua ilmeisesti halveksii, että ei edes vaivaudu kysymään tarkentavia kysymyksiä, vaan huuto alkaa samantien.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Masennus on vaan uskon puutetta Jumalaan. Ryhtiä AP!
Höpön pöpön pas ka !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta sen verran, että omatkaan vanhempani eivät oikein ymmärrä miten rajoittavaa sairastuminen ja mikä tahansa pitkäaikaissairaus on, varsinkin nuorena kun pitäisi olla energiaa ja kykyä mukautua yhteiskunnan odotuksiin.
Vanhemmat vetoavat siihen, "että sitten kun sinä olet 70 v niin ymmärrät että pikkuasioista ei nurista" jne. Syyllistävät jos en matkusta heitä tapaamaan toiselle puolelle suomea, vaikka olen yrittänyt selittää, että minusta ei ole apua ja hyvä että jaksan täällä kotona hoitaa edes omia asioitani.
Mikä helvetti on ap:ta????? Taivutatko kirjaimen p ihan oikeasti peeta?!?!? 😂😂😂😂😂😂
Maaseudun kansakoulun käyneet tantat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun äiti vielä elossa. Vaikkei kaikille viitsi selittää sitä.
Ei ole äitiä enää.
ap
Sinulla on äitisi geenit ja olet kohta itse haudassa.
Ei tällainen puhe minua pelota. Tunnistan sen, että olet itsekin sairas, mutta et halua hyväksyä sitä. Siksi purat pahan olosi minuun, koska kuvittelet että se saisi minut voimaan huonommin. Ei se kuitenkaan minua liikuta. Loppujen lopuksi olet vain pelkkä nettiolento.
Hyvää jatkoa kuitenkin.
ap
Voisit aloittaa mielenterveystyösi hyväksymällä sen, ettet sairautesi takia pysty tunnistamaan kenestäkään yhtään mitään.
Nykyisessä tilanteessasihan omat ajatuksesi ovat "sairastuneet" ja sinulle haitallisia.
Autismi ja masennus. Tekosyitä par excellence.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon laitat painoarvoa isäsi mielipiteille.
No eikös isä ole se toinen vanhempi, että onhan tuo ihan normaalia.
Joo, mutta toinen on 70-vuotias. Ehkä hänen nuoruudessaan ei oltu masentuneita tai sitä ei tunnistettu.
Jos on masentunut niin on masentunut hyväksyi sitä joku tai ei.
70-vuotiaiden nuoruudessa on varmasti oltu masentuneita. Oma eksäni, syntynyt 1955, alkoi syödä pameja parikymppisenä mutta ei koskaan uskaltanut kertoa siitä äidilleen, isästä puhumattakaan.
Miksi välttämättä pitäisikään kertoa. Ihmisillä on oikeus yksityisasioihin, myös vanhempien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana ajattelin samoin kuin isäsi. "Masennus on laiskojen ja negatiivisten ihmisten sairaus" Mielipide muuttui sen jälkeen kun valot sammuivat oman pään sisällä ja masennus otti vallan. Se vain tapahtui eikä sitä vastaan kauheasti pystynyt mitään tekemään. Selvisin siitä ilman lääkkeitä, vaikka muutama vuosi siihen meni.
Vierailija kirjoitti:
Omalla isälläni on varmaan kaikki muut diagnoosit ei ole ymmärrystä omille mielenterveysongelmilleni ja autismikirjolleni. Koko autismikirjo, ahdistus,paniikkikohtaukset, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, aistiyliherkkyydet ja kuormittuminen ovat kuulemma vain laiskuutta, tekosyy ja itse keksittyä. Nämä vaivat ovat kuitenkin todellisia, pahenevat koko ajan ja rajoittavat elämää. Mielellään eläisin ilman näitä.
Kärsin tosiaan itse mm. kaikista luettelemistani vaivoista sekä tietysti myös traumatisoitumisesta, joista isälläni ei ole. En jaksa edes muistaa kaikkia vaivojani. Isäni käyttää montaa lääkettä, mutta itse en käytä mitään lääkettä. En myöskään ole kamalasti voinut vaikuttaa esim. siihen, että olen autismikirjolla, eikä siitä parannuta. Elämäni on lisäksi ollut niin kamalaa, että ei pitäisi olla mikään yllätys, että mieleni on järkkynyt. Olen heikko ihminen, mutta tilanteessani jollekin toiselle olisi voinut käydä vielä huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon laitat painoarvoa isäsi mielipiteille.
No eikös isä ole se toinen vanhempi, että onhan tuo ihan normaalia.
No ei ole jos kyse on aikuisesta ihmisestä joka on ollut töissä 20 vuotta. Läheisriippuvuutta tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon laitat painoarvoa isäsi mielipiteille.
No eikös isä ole se toinen vanhempi, että onhan tuo ihan normaalia.
No ei ole jos kyse on aikuisesta ihmisestä joka on ollut töissä 20 vuotta. Läheisriippuvuutta tuo on.
Joo, eihän 50-vuotiaan tarvitse olla missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Ei silloinkaan kun vanhemmat vuorostaan tarvitsevat apua ja ymmärrystä. Niin teillä, niin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon laitat painoarvoa isäsi mielipiteille.
No eikös isä ole se toinen vanhempi, että onhan tuo ihan normaalia.
Joo, mutta toinen on 70-vuotias. Ehkä hänen nuoruudessaan ei oltu masentuneita tai sitä ei tunnistettu.
Jos on masentunut niin on masentunut hyväksyi sitä joku tai ei.
70-vuotiaiden nuoruudessa on varmasti oltu masentuneita. Oma eksäni, syntynyt 1955, alkoi syödä pameja parikymppisenä mutta ei koskaan uskaltanut kertoa siitä äidilleen, isästä puhumattakaan.
Tabuhan tuo sitten ollut jos sitä piilotella pitää.
Niin on ollut, ja tabuja meni kurkusta alas kunnes kuoli.
Minunkin isäni raivostui pahanpäiväisesti kun nyrjäytin lapsena nilkkani. Heti samantien olisi pitänyt lähteä juoksemaan, kuntouttamaan nilkkaa. Nilkan nyrjähdys tapahtui hänen mielestään siksi, että olin laiska vetelys, enkä reipas niin kuin toisten lapset. Kylmä, koho, kompressio hänen mielestään pelkkää hyysäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon laitat painoarvoa isäsi mielipiteille.
No eikös isä ole se toinen vanhempi, että onhan tuo ihan normaalia.
No ei ole jos kyse on aikuisesta ihmisestä joka on ollut töissä 20 vuotta. Läheisriippuvuutta tuo on.
Joo, eihän 50-vuotiaan tarvitse olla missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Ei silloinkaan kun vanhemmat vuorostaan tarvitsevat apua ja ymmärrystä. Niin teillä, niin meillä.
Se että mielipiteille ei pistä kovinkaan suurta paino arvoa eikä ne hetkauta millään tavalla ei estä sitä että oltaisiin tekemisissä. Ja juu en hoida edes vanhempia jos he hyökkäät mielipiteitäni vastaan. Ei tosin ole edes tarvinnut, koska ovat hoitaneet itse itsensä ja pyytäneet apua tarvittaessa ammattilaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon laitat painoarvoa isäsi mielipiteille.
No eikös isä ole se toinen vanhempi, että onhan tuo ihan normaalia.
Joo, mutta toinen on 70-vuotias. Ehkä hänen nuoruudessaan ei oltu masentuneita tai sitä ei tunnistettu.
Jos on masentunut niin on masentunut hyväksyi sitä joku tai ei.
70-vuotiaiden nuoruudessa on varmasti oltu masentuneita. Oma eksäni, syntynyt 1955, alkoi syödä pameja parikymppisenä mutta ei koskaan uskaltanut kertoa siitä äidilleen, isästä puhumattakaan.
Miksi välttämättä pitäisikään kertoa. Ihmisillä on oikeus yksityisasioihin, myös vanhempien suhteen.
Kyllä, mutta olennaista on se, MIKSI ei puhuta ja kerrota asioita. Jos syy on, se että asia on niin tabu ja kauhea, tämä vain pahentaa sairastuneen oloa. Onneksi tosiaan nyt voi sanoa, 'olen masentunut' tai 'sain masennusdiagnoosin'. Ennen piiloteltiin kaikkia henkisiä eli psyyken häiriöitä, ja tämä piilottelu lisäsi taakkaa. Omilla aikuisilla lapsillani on erilaista oireilua, tod näk neurokirjoon liittyvää.He kertovat asioistaan minulle ihan normaalisti jutellessamme. Sain itse diagnoosin vasta äskettäin, mikä selitti paljon omaa elämääni.
Tietenkin jokaisella on yksityiselämän suoja ja terveyteen kuuluvat asiat ovat virallisestikin salassapidettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne on ihan eri sukupolvee. kuka olis maksanu sotakorvaukset tänä päivänä :D
Miksi asiat pitäisi kertoa vanhemmille?
Miksi se että käytän lääkkeitä pitäisi vanhempien tietää? Kyse ei ole mistään uskaltamisesta vaan siitä että en miellä että asia jotenkin vanhemmilleni kuuluisi. En itsekään tiedä kovin tarkasti vanhempieni lääkityksestä eikä se kuulu minulle. Jos haluavat syystä tai toisesta siitä kertoa niin todennäköisesti en muistaisi sitä huomenna. Maailma ei kaadu vaikka kaikkia asioita ei kertoisi eikä kaikkia asioita tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin isäni raivostui pahanpäiväisesti kun nyrjäytin lapsena nilkkani. Heti samantien olisi pitänyt lähteä juoksemaan, kuntouttamaan nilkkaa. Nilkan nyrjähdys tapahtui hänen mielestään siksi, että olin laiska vetelys, enkä reipas niin kuin toisten lapset. Kylmä, koho, kompressio hänen mielestään pelkkää hyysäämistä.
on jalkapalloilioita ja on ultrajuosioita
kyllä mää arvostan näitä vanhoja änkyröitä jotka teki suomen. musta ei ole muurahaiseks mutta jonkun se piti tehdä
Mene työterapiaan. Win win -tilanne ja isäkin olisi tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
kyllä mää arvostan näitä vanhoja änkyröitä jotka teki suomen. musta ei ole muurahaiseks mutta jonkun se piti tehdä
Ei nää vanhat änkyrät mitään Suomea tehneet. Minunkin isäni jäi töistä pois 39-vuotiaana 15 työvuoden jälkeen ja oli sitä mieltä, että kyllä tässä töitä on jo tehtykin, mukava huilailla äidin raataessa kolmivuorotöissä. No perseelleen meni suhde, kun töissä käynti oli ollut se isän viimeinen ainoa avu muuten niin persoonallisuushäiriöisessä, aggressiivisessa ja väkivaltaisessa tyypissä.
Tabuhan tuo sitten ollut jos sitä piilotella pitää.