Mies kiinnostunut, haluan vain max ystävyyttä

Miehet eivät halua naisia kavereiksi, uskokaa jo. Naisia siedetään vain seksioption vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät halua naisia kavereiksi, uskokaa jo. Naisia siedetään vain seksioption vuoksi.

Melkein totta. Mies voi olla myös ystävä romanttisessa suhteessa. Mies ei voi olla pelkkä ystävä.

Onpas täällä järkkyjä vastauksia...en ole ap, mutta ihmetyttää kun jotkut täällä on tietävinään toisten asioista jotain. Eiköhän kaksi aikuista ihmistä itse tiedä suhteensa laadun ja mahdollisuudet.

Onko kukaan pannut naisystäviään? En usko. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan pannut naisystäviään? En usko. 

Kyllä helppoja on, jotka päästävät miehen tekemään tarpeet jalkoväliinsä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä järkkyjä vastauksia...en ole ap, mutta ihmetyttää kun jotkut täällä on tietävinään toisten asioista jotain. Eiköhän kaksi aikuista ihmistä itse tiedä suhteensa laadun ja mahdollisuudet.

Ei tunnu ainakaan ap tietävän kun pitää tulla tänne kyselemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä järkkyjä vastauksia...en ole ap, mutta ihmetyttää kun jotkut täällä on tietävinään toisten asioista jotain. Eiköhän kaksi aikuista ihmistä itse tiedä suhteensa laadun ja mahdollisuudet.

Ei tunnu ainakaan ap tietävän kun pitää tulla tänne kyselemään

Eikös ap kirjoittanut "Onko teillä kokemusta, että tällaisesta muodostuisi ystävyyssuhdetta?". Kokemuksiahan hän kysyy, ei mitään syyllistävää jeesustelua.

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä on seksuaalista halua alkuun, voi jatkua ystävyytenä tai ei. Yleensä noista ei tule ystäviä. Joskus nuorempana yks mies ehdotteli alkuun ja kieltäydyin seksistä. Hän halusi jatkuu ystävänä. Nähtiin aikalailla joka kuukausi muutaman vuoden ajan, mutta mitään seksisuhdetta ei ikinä ollut. Muutamia vuosia myöhemmin aloin seurustella hänen kaverinsa kanssa, jonka tapasin tuon ystävän seurassa. 

Mitenkäs tuo sun ystäväsi suhtautui kun aloit seurustella? Minä nimittäin sain hoorittelut, huudot, uhkailut ja häiriköinnit pitkäksi aikaa, kun aloin seurustella samoissa porukoissa liikkuneen miehen kanssa. Koska useista selkosuomeksi käydyistä keskusteluista huolimatta "ystävä" oli elätellyt kuvitelmaa, että meillä on jotakin ja että olen kai vain ujo ja pidättyväinen, kun emme ole vielä vuosienkaan päästä edenneet halausta kummempaan kosketukseen ja suhteeseen. Joo, en lähtisi tällaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä järkkyjä vastauksia...en ole ap, mutta ihmetyttää kun jotkut täällä on tietävinään toisten asioista jotain. Eiköhän kaksi aikuista ihmistä itse tiedä suhteensa laadun ja mahdollisuudet.

Kiitos sulle 😊 On toki hyvä kuulla monenlaisia mielipiteitä, mutta osa tulee hyvin ikävästi ilmaistuna eikä todellakaan kerro mitään mun eli ap:n tilanteesta. Otan vastaan monenlaiset mielipiteet, mutta asiallisesti ilmaistuna. On nimittäin hyvä peilata erilaisia näkemyksiä ja osa voi olla myös valideja. On myös mahdollista, että tapauksessani toinen osapuoli katsoo asia aivan eri tavalla kuin minä, jolloin joku täällä olevista, voi tuoda olennaista tietoa siihen. Viime kädessä vain ihmissuhteessa olevat tietävät todellisen tilanteen. 

On myös hassua, miten ei ymmärretä, että myös toinen osapuoli on vastuussa ihmissuhteessa. Olen ollut avoin ja rehellinen rajoistani hänelle, joten en roikota ketään, vaan hän itse on siinä. Meillä kaikilla on vapaus olla tai olla olematta ihmissuhteissa. Se on meistä kiinni, miten sen vapauden käytämme. En siis tunne syyllisyyttä tilanteesta, jossa olen. Vapaaehtoisesti olemme tässä 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä on seksuaalista halua alkuun, voi jatkua ystävyytenä tai ei. Yleensä noista ei tule ystäviä. Joskus nuorempana yks mies ehdotteli alkuun ja kieltäydyin seksistä. Hän halusi jatkuu ystävänä. Nähtiin aikalailla joka kuukausi muutaman vuoden ajan, mutta mitään seksisuhdetta ei ikinä ollut. Muutamia vuosia myöhemmin aloin seurustella hänen kaverinsa kanssa, jonka tapasin tuon ystävän seurassa. 

Mitenkäs tuo sun ystäväsi suhtautui kun aloit seurustella? Minä nimittäin sain hoorittelut, huudot, uhkailut ja häiriköinnit pitkäksi aikaa, kun aloin seurustella samoissa porukoissa liikkuneen miehen kanssa. Koska useista selkosuomeksi käydyistä keskusteluista huolimatta "ystävä" oli elätellyt kuvitelmaa, että meillä on jotakin ja että olen kai vain ujo ja pidättyväinen, kun emme ole vielä vuosienkaan päästä edenneet halausta kummempaan kosketukseen ja suhteeseen

Sulla on ollut ikävä kokemus ja ymmärrän, ettei tuollaisen jälkeen halua kokea samaa. On vaikea varmistaa, että viesti menee oikeasti perille. Tätä mä mietin, että onko todellinen viesti mennyt perille siis omalla kohdallani. Mulla nimittäin on kokemusta siitä, että ei ole mennyt. Olen siis ap. Puhun itsestäni molemmissa rooleissa. Onneksi en elätellyt toiveita, mutta en sisäistänyt, että ihminen poistuu elämästä, kun alkaa seurustella. Otan vastuun omasta ymmärtämättömyydestä. En kuitenkaan halua jatkossa tuhlata aikaa, jos lopputulos on tämä. Ei se silloin ystävyyttä ole ainakaan omassa tapauksessani. Tätä ei tietenkään voi varmistaa mitenkään.

Huomaan, että olen kirjoittanut aloituksessa epäselvästi. Hän on ollut minusta kiinnostunut kyllä koko ajan, mutta luulin, ettei hän ollut enää kiinnostunut intiimisti tai elätellyt toiveita parisuhteesta ja siksi olemme tavanneet. Olen ollut siinä väärässä. En siis ole roikkunut hänessä. Siinä on ollut myös syynsä, miksi minä olen ollut yhteydessä häneen eikä hän minuun. Se liittyy elämäntilanteeseen enkä lähde sitä avaamaan. 

Minulla on kokemusta molempina osapuolina olemisesta kyseisessä tilanteessa ja se yhteydenpito/toisen näkeminen on lopulta loppunut tai lopetettu vaikka se on pahalta tuntunutkin.

Näissä molemmissa tapauksissa on ollut minulla ainakin vaikeita tunteita ja etenkin se ihastuneena osapuolena oleminen oli (on edelleen) lähinnä huumeriippuvuuteen verrattavissa oleva olotila. Sen tiesi, että se ei ole hyväksi, mutta se tuntui silti niin hyvälle olla sen toisen kanssa tekemisissä. 

Niin se elämässä taitaa olla, että ne oikeat ratkaisut ovat myös niitä vaikeimpia. Ja ennemmin tai myöhemmin joutuu jokatapauksessa luopumaan niistä ihmisistä joista välittää.

M28

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta molempina osapuolina olemisesta kyseisessä tilanteessa ja se yhteydenpito/toisen näkeminen on lopulta loppunut tai lopetettu vaikka se on pahalta tuntunutkin.

Näissä molemmissa tapauksissa on ollut minulla ainakin vaikeita tunteita ja etenkin se ihastuneena osapuolena oleminen oli (on edelleen) lähinnä huumeriippuvuuteen verrattavissa oleva olotila. Sen tiesi, että se ei ole hyväksi, mutta se tuntui silti niin hyvälle olla sen toisen kanssa tekemisissä. 

Niin se elämässä taitaa olla, että ne oikeat ratkaisut ovat myös niitä vaikeimpia. Ja ennemmin tai myöhemmin joutuu jokatapauksessa luopumaan niistä ihmisistä joista välittää.

M28

Kiitos viisaista sanoista ja näkemyksistä. Ehkä tällaisissa tilanteissa ne usein loppuu ennemmin tai myöhemmin. Lähtökohta ihmissuhteelle on vaikea, jos toiveet, tarpeet ja odotukset ovat erilaiset alusta alkaen. 

Mä luulen, että päädyn siihen, että voidaan nähdä muutaman kerran vuodessa, jos se tuntuu hyvältä. Sen tiiviimpään yhteydenpitoon en tässä kohtaa ole ryhtymässä. Haluan kuitenkin sellaiset välit, ettei ole outoa törmätä kadulla tai muuallakaan. Mulla ei ole ihmistä kohtaan mitään pahaa. Kaikkien kanssa vain ei ole tarkoitus luoda pitkiä ja syviä ihmissuhteita. Hassua lähteä "rakentamaan" jotakin, jos toisen suunnitelmissa on pieni mökki ja toisen kartano. Siitä on vaikea rakentaa yhdessä mitään. Jos tavoitteet olisivat molemmilla kesämökki, olis se paljon helpompaa. 

Vierailija kirjoitti: Onneksi en elätellyt toiveita, mutta en sisäistänyt, että ihminen poistuu elämästä, kun alkaa seurustella. 

Todennäköisemminhän tässä käy niin, että se ns. ystävä poistuu elämästä, kun alat seurustella. Oikea ystävyys ei pääty parisuhteen alkamiseen, mutta sellainen päättyy, jossa toisella on odotuksia suhteesta. Minulla oli tällainen "ystävä" ollessani parisuhteessa, joka sitten suuttuikin aivan ikihyviksi, kun parisuhteen loputtua pidinkin häntä edelleen vain ystävänä ja löysin uuden rakkauden. Hänen vuosikausien jonotuksensa olikin valunut hukkaan. 

pimpim pimpim pimpimPAM. uista jkotrongit

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Onneksi en elätellyt toiveita, mutta en sisäistänyt, että ihminen poistuu elämästä, kun alkaa seurustella. 

Todennäköisemminhän tässä käy niin, että se ns. ystävä poistuu elämästä, kun alat seurustella. Oikea ystävyys ei pääty parisuhteen alkamiseen, mutta sellainen päättyy, jossa toisella on odotuksia suhteesta. Minulla oli tällainen "ystävä" ollessani parisuhteessa, joka sitten suuttuikin aivan ikihyviksi, kun parisuhteen loputtua pidinkin häntä edelleen vain ystävänä ja löysin uuden rakkauden. Hänen vuosikausien jonotuksensa olikin valunut hukkaan. 

Joo, tällainen ei ole kivaa kenellekään. Olen kokenut sen monta kertaa. Aina haluan uskoa hyvään, mutta yleensä ne ovat päättyneet johonkin tällaiseen. Harmi. Siks mä haluan pysyä ok väleissä, mutta en lähteä rakentamaan mitään sen enempää. Onhan hän jo monta vuotta halunnut musta enemmän, vaikka ei ollakaan oltu yhteyksissä. Ei se halu ole kadonnut mihinkään. 

Anna sille pimppiä, ei oo sulta pois jos kerran annat.

Kai se on niin, että harmaavarpuset pidetään varalla "kaverina" ja pitämässä fiilistä yllä samalla, kun metsästetään sitä naapurintyttömallityttöä tai lennonjohtajamerikapteenia. Sama se on niin miehillä kuin naisilla. B-luokan miehet ja naiset pidetään "kavereina", kunnes löytyy se oikea laatukumppani.

Kerro se hänelle: "Max, kaipaan ystävyyttä."