Mikä minussa on vikana kun on niin vaikeaa saada ystäviä?!

pari hyvää ystävää on, jotka olen tuntenut jo peruskoulussa, mutta he asuvat toisilla paikkakunnilla, joten emme luonnollisesti voi esim. kahvitella viikoittain, eikä nyt joka päivä viitsi soitellakaan.



Nykyisellä paikkakunnalla kaikki uudet tuttavuudet jäävät vain siksi: tuttavuuksiksi.

Jokin teidän vuorovaikutuksessa ehkä mättää, jos tilanne on aina sama ja etenee samaa rataa. Oletko kenties ripustautuva? Oletko liian kadehdittava? vaikea sanoa missä vika, vai onko missään. Ehkä muiden ystävyydet vain näyttävät läheisemmiltä mitä ne ovatkaan?

Kaikkiin ystävyyksiin kuuluu mielestäni vaiheita, jolloin toinen hoitaa enemmän yhteydenpitoa elämäntilanteensa vuoksi.

Keksiä tikusta asiaa -tyyliin että saa pidettyä yhteyttä yllä... Olen todella, todella väsynyt tähän tilanteeseen. Yleensä jaksan olla positiivinen ja iloinen mutta tänään iski taas sellainen sisäinen tyhjyys ja rättiväsynyt olo. Kuin olisi antanut itsestään kaiken...

ap

Ja itsekin mietin että oonko mä jotenkin outu tai erilainen kun mulla ei ole paljon ystäviä. Muutama tosihyvä ystävä mulla on, mutta ei sitten muita.



Tuntuu että ystävilläni on kymmeniä ystäviä, mutta minulla vain kolme-neljä, mutta kaikki tosi ihania.

Jos järkkäisin jotain juhlia tms, niin enpä saisi kokoon edes kymmentä ihmistä. Paitsi perheeni ja sukulaiseni.

olis tosiaan kivaa joskus kahvitella, juoruta, keskustella maailman menosta, omista asioista...

Tai ehkä et ole avoin ja kerro omista asioistasi.

Juuri sellaiset alati positiiviset miellyttäjät ovat rasittavinta mahdollista seuraa. Minä haluan ystäviä, jotka sanovat suoraan, ovat räväköitä, joiden kanssa voi välillä väitelläkin eli heillä on mielipiteitä. Onneksi sellaisia ihmisiä on.

ei tarvitse " pelata mitään sosiaalisia miellyttämispelejä" ovat parasta seuraa. Sanotaan suoraan, mitä ajatellaan!

aikuisiällä hankalampi rakentaa. Ja jos ihmiset ei suhun pidä yhteyttä, niin ei se valitettavasti ole oikeaa ystävyyttä!!! Kannattaa kerran sanoa suoraan, että odottaa yhteydenottoa toiseltakin, ettei tarvi aina itse olla ekana ehdottelemassa. Tuolla konstilla selvitä, että ketkä ne on niitä ystäviä ja ketkä turhia tuttuja!

Vierailija:

Juuri sellaiset alati positiiviset miellyttäjät ovat rasittavinta mahdollista seuraa. Minä haluan ystäviä, jotka sanovat suoraan, ovat räväköitä, joiden kanssa voi välillä väitelläkin eli heillä on mielipiteitä. Onneksi sellaisia ihmisiä on.

Sanoinko jossain vaiheessa olevani alati positiivinen MIELLYTTÄJÄ? EN! Näemmä unohdin mainita että en ole mielistelijä, positiivisuudella tarkoitin sitä että suhtaudun elämään positiivisesti. Mielipiteita todellakin löytyy että siitä ei ole kyse... Olen melko suorasanainen nimittäin tarpeen vaatiessa, mutta ihan vähällä en lähde laukomaan. Räväkkyyttäkin kuule löytyy!

Että mieti sitä ennen kuin tulet tuntemattomalle ihmiselle tuollaista laukomaan!!!

ap

Koska jos loukkaantuu av:lla, niin loukkaantuu irl mistä milloinkin. Harvempi jaksaa moista.

Mulla vähän sama, mä olen aina se joka soittaa. Ja myös se joka kysyy kylään.

Niinpä päätin nyt etten oikeesti jaksa. En soita, en käy. Kuukausi meni esim. että eräs ystävä soitti.

Saas nähä, miten tätä jatkan.. Mutta ei tosiaankaan ole mukava olla aina se joka yhteyttä ottaa. Tuntuu kuin olisi toiselle ihan sama.

Munulta kaverit ovat kaikonneet lapsensaannin myötä :(