Altistaminen ei tehoa sosiaaliseen ahdistukseen, estyneisyyteen ja pelkoon

Niin. MITEN sen altistamisen olisi muka tarkoitus toimia tällaisessa kontekstissa? 

Vierailija kirjoitti:

Niin. MITEN sen altistamisen olisi muka tarkoitus toimia tällaisessa kontekstissa? 

Eristäytymisen syventäminenkö auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. MITEN sen altistamisen olisi muka tarkoitus toimia tällaisessa kontekstissa? 

Eristäytymisen syventäminenkö auttaa?

Eihän aloituksessa niin sanottu. Aloituksessa todettiin, että osallistumatta jättäminen harmittaa. Ja osallistuminen taas johtaa epäonnistumisen tunteisiin ja siten syventää ongelmaa.

mutta karnivooridieetti auttaa! saalistaja.fi

Tehoas ihan varmasti suurimmalla osalla, jos oikeasti haluaa ihmisten kanssa olla. 

Entä jos toteaa, että muut miettivät mitä miettivät ja jokainen hölmöilee. Jos ei ole ilkeä ja ikävä toisille, ainakaan tahallisesti, ei ole mitään hävittävää.

Kyllä se auttaa. Tueksi olisi ihan hyvä olla vaikka lääkitys ja tietysti terapia alkuun, että pystyy menemään sos. tilanteisiin. Lääke vähentää ahdistusta ja terapeutti voi kannustaa ja neuvoa.

Ei voi altistaa liikaa kerralla.

Pierun päästäminen rehellisesti ulos keventää tunnelmaa. Toimii hyvänä icebrakerina.

Täysin totta, ei tehoa. Omat oireeni pahenivat melko paljon, altistaminen ei todellakaan auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Tehoas ihan varmasti suurimmalla osalla, jos oikeasti haluaa ihmisten kanssa olla. 

Kyse ei ole haluamisesta, vaan siitä ettei joko osaa tai kykene. 

Altistaminen toimii sosiaalisesti taitaville ihmisille joilla on paljon ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Altistaminen toimii sosiaalisesti taitaville ihmisille joilla on paljon ystäviä.

Heille se ei ole altistamista millekään haastavalle. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin totta, ei tehoa. Omat oireeni pahenivat melko paljon, altistaminen ei todellakaan auttanut.

Joo no itse tavallaan totuin olemaan ihmisten seurassa ja parissa, mutta koskaan en siitä oppinut nauttimaan ja yhä edelleen, aina ja ikuisesti, se on itselleni valtavan kuormittavaa. Tarvitsen aikaa ja yksinoloa palautuakseni.

Sosiaalisia taitoja voi aina parantaa ja kehittää. Se on ihan hyvä juttu. Mutta omaa luontaista temperamenttia ei voi vaihtaa täysin toiseksi millään maailman terapioilla, lääkkeillä ja altistuksilla. Jo se lähtökohta, että oma luontainen piirre on vääränlainen, kun on introvertti, on myrkkyä itsetunnolle.

Yritin itse nuorempana siedättää itseäni. Pelkäsin miehiä huonojen kokemusten vuoksi. No, päätin toteuttaa tämän niin että annan esim. baarista tai mistä ikinä pokaamilleni miehille kehoni heti käyttöön, eli ns. murran jään heti, eipähän tarvii jännittää. Auttoiko? Ei, koska lopulta kuitenkin etsin miehistä sitä turvaa ja suojelua joita ilman olin lapsena jäänyt. Kyllä jotkut minua suojelivat, kyllä, mutta olivat hyvin mustasukkaisia siinä sivussa.

Nykyiset hoitomuodot joutaisivat suoraan romukoppaan.

Sokea sokeaa taluttaa ja molemmat kuoppaan lankeaa.

Laitoin tuon karnivoorilinkin ja se voi jollekin olla liioittelua mutta olen huomannut, että itselläni verensokerin tasaisena pitäminen auttaa todella oireisiin. Niin kuin myös liikunta ja muutenkin elämän kunnossa oleminen.

Eristäydy toki ja ole loppuelämäsi yksin ja kuolle yksin. Ei ahista.

Siinähän se on, että altistaminen tuottaa hyviä tuloksia vain, jos se johtaa myönteisiin tai edes neutraaleihin kokemuksiin. 

Ehkä kannattaa  lähteä liikkeelle aivan minimaalisista altistamisista? Siis että menee lyhytkestoisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa todennäköisesti kaikki menee hyvin. Vaikka että menee kirjastoon ja kysyy jotain kirjastonhoitajalta tms. Jos vuorovaikutustilanne onnistuu joten kuten, siitä saa myönteisen kokemuksen ja muistijäljen aivoihin.

Voi myös muistaa sen, ettei todellakaan eikä missään nimessä se myöskään, että olisi ihmisten kanssa paljon tekemisissä takaa hyviä sosiaalisia taitoja.

Kaikilla on varmasti kokemuksia ekstroverteista, jotka töksäyttelee, puhuu päälle, puhuu asiattomuuksia, ovat rajattomia jne. Minusta sellainen on paljon ikävämpää kuin jos joku on ujo, tai hiljainen.