Sopisiko sinulle, ettet olisi kumppanillesi tärkein ihminen maailmassa?

Jos hänellä olisi lapsi tai useampi, niin tottakai niiden kuuluisi olla tärkeämpiä kuin mikään muu maailmassa.

Totta kai.

Kumppanillani on lapsia, itse en voi saada. He ovat hänelle varmasti minua rakkaampia.

Niin pitää ollakin. En ymmärrä mikä ongelma.

Jos huomaisin, ettei rakasta lapsiaan tai olisi muutoin huono isä, en voisi arvostaa häntä ihmisenä ja varmaan jättäisin.

Miehen rakkaus lapsiinsa ei ole mitenkään pois minulta. Emme me silti keskustele siitä, mihin järjestykseen laitamme rakkaimpamme.

Ei siinä ole järkeä eikä sillä ole väliä. Rakkaat läheiset ovat kaikki luontevasti elämässämme omalla paikallaan.

Sinänsä sopisi, mutta hänenkään ei tule silloin odottaa, että minä laitan hänet etusijalle elämänvalinnoissani. Tällöin menee tasapuolisesti ja asia on ok.

Vanhemmat ja muut perheenjäsenet mahdollisesti, jos vaikka jossain tilanteessa tai huonokuntoisia jostain syystä ja tarvitsevat paljon apua ja tukea.

Mun mies on ilmoittanut että minä olen hänelle tärkeämpi ja rakkaampi kuin yhteinen lapsemme, joka syntyi molempien toivomana.

Tämän vuoksi oma rakkauteni mieheeni on vähentynyt. Mielestäni omat lapset tulevat ennen muita ihmisiä. 

Ei olisi. Mielestäni lapsetkin ovat tärkeysjärjestyksessä samalla sijalla kumppanin kanssa. Parisuhde ei tule voimaan hyvin jos lapset laitetaan aina ensin. Toki lasten tarpeista (rakkaus, turvallisuus ja muu huolenpito) on aina huolehdittava, mutta kumppaneilla pitää olla myös kaksinkeskeistä aikaa ja lapset eivät sanele sitä miten vanhemmat elävät.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ilmoittanut että minä olen hänelle tärkeämpi ja rakkaampi kuin yhteinen lapsemme, joka syntyi molempien toivomana.

Tämän vuoksi oma rakkauteni mieheeni on vähentynyt. Mielestäni omat lapset tulevat ennen muita ihmisiä. 

Tässä huomaa että miten naiset ajattelevat tunteella rationaalisen järjen sijaan. Eläinmaailmassakin emot puolustavat poikasiaan vihollisia vastaan, mutta luouttavat jos on liian suuri vaara menettää oma henki. Silloin he jättävät poikaset vihollisille. He tietävät, että jos itse kuolevat, kuolevat joka tapauksessa heidän lisäkseen myös poikaset. Heitä ohjaa viimekädessä selviytymisvaistot ja järki, toisin kuin ihmisnaaraita. Ihmislaji olisi pelkillä naisen tunneajatteluun taipuvaisilla aivoilla kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.

Meillä ei ole lapsia, eli ei olis ok jos minä en olis se tärkein. Minulle hän on ehdottomasti se tärkein

Kuka aikuinen ihminen kategorioi ihmiset tärkeysjärjestykseen?

En olisi. Meidän pitäisi priorisoida toisemme. Sen verran pitäisi osata valehdella, vaikka olisi lapsia.

Minä en laita ketään kumppanin edelle, mutta voi olla että joissain tilanteissa täytyy valita eläinten etu, vaikka kumppani haluaisi mitä. Koska, niistä on vastuussa ja ne ei voi valita, mitä tekevät. Ne ei kuitenkaan koskaan vie miehen paikkaa. Se on ihan oma paikkansa, eikä kukaan mene siinä edelle. Ei tule edes lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi. Mielestäni lapsetkin ovat tärkeysjärjestyksessä samalla sijalla kumppanin kanssa. Parisuhde ei tule voimaan hyvin jos lapset laitetaan aina ensin. Toki lasten tarpeista (rakkaus, turvallisuus ja muu huolenpito) on aina huolehdittava, mutta kumppaneilla pitää olla myös kaksinkeskeistä aikaa ja lapset eivät sanele sitä miten vanhemmat elävät.

Näitä ei ehkä kuulu tai edes voi laittaa järjestykseen. On niin erilaisia suhteita ja tunteita. Enemmän kyse on ehkä siitä, miten jakaa huomionsa, aikansa ja energiansa oikein, jottei ketään lyödä laimin.

Tilanteissa syntyy usein ehkä jonkin asteista kilpailua luonnostaan ja mustasukkaisuus tavallisena seurauksena. Syynä on kuitenkin omat valinnat, joiden kanssa eletään.

Jos hänellä on lapsi tai lapsia joihin välit kunnossa niin kai sen lapsen kuuluisi olla hänelle tärkein.

Tiedän, että kolme lastamme menevät minun edelleni, ja niin sen kuuluu ollakin. Uskon kuitenkin olevani listalla se numero neljä, näin 30 yhteisen vuoden kokemuksella.

No, jos itselleni kumppani olisi tärkein ihminen, niin olisihan tietenkin parempi jos tunne olisi molemminpuolinen. Toisaalta sille ei kukaan voi mitään, jos niin ei ole.

Mielestäni minun pitää olla miehelleni tärkein ihminen ja päinvastoin. Lapsemme ovat jo aikuisia ja elävät omillaan. Tuntuisi sietämättömältä, jos mieheni asettaisi lasten tarpeet minun tarpeiteni edelle. Toki tuemme lapsiamme, mutta se, että aikuinen, omillaan asuva lapsi olisi kaikessa ykkönen, ei ole mielestäni tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka aikuinen ihminen kategorioi ihmiset tärkeysjärjestykseen?

On aika vaikea edes aloittaa parisuhdetta, jos ei yhtään tiedä pitääkö yhdestä ihmisestä enemmän kuin toisesta. Eihän silloin pysty edes valitsemaan, kenet haluaa kumppanikseen.

Jos niin olisi, niin sittenhän hän ei oikeastaan olisi kumppanini lainkaan.

Sopii täysin. Lapset menevät kaikkien edelle. Myös sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä sopisi, mutta hänenkään ei tule silloin odottaa, että minä laitan hänet etusijalle elämänvalinnoissani. Tällöin menee tasapuolisesti ja asia on ok.

Tämä! Minä seurustelin taannoin erään yh-äidin kanssa ja hän odotti aina, että minä laitan hänet ja suhteemme omassa elämässäni ykköseksi. Hän taas määritteli minun aseman suhteessamme lapsensa kautta. Hän rupesi sitten kitisemään siitä, että en panosta tarpeeksi suhteeseen. Minä aina annoin hänelle ja lapselle oman tilan, mutta hän ei ollut valmis antamaan minulle omaa tilaa, vaan oletti aina että laitan hänet ja hänen halunsa omassa elämässäni etusijalle. Saapi akka etsiä kynnysmattonsa ihan muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka aikuinen ihminen kategorioi ihmiset tärkeysjärjestykseen?

On aika vaikea edes aloittaa parisuhdetta, jos ei yhtään tiedä pitääkö yhdestä ihmisestä enemmän kuin toisesta. Eihän silloin pysty edes valitsemaan, kenet haluaa kumppanikseen.

Ei tärkeysjärjestys korreloi automaattisesti ihmisen miellyttävyyden kanssa. Miellyttääkin katsos kun voi monella tapaa ja monessa mielessä.