Sopisiko sinulle, ettet olisi kumppanillesi tärkein ihminen maailmassa?

Minun korvissani tämä 'JOKU' ei ollenkaan kuulosta lapselta tai lapsilta vaan joku muu aikuinen... Tulee lähinnä mieleen sellainen tapaus jossa on leikitty kotileikkiä jonkun partnerin kanssa mutta suhde rakennettu jollekin partnerin aikaisemmalle selvittämättömälle suhteellle jossa voi olla esim joku suurempikin rakkaus.

Tämä taustasuhde on sitten elänyt elämäänsä koko kotileikkisuhteen kanssa häärätyn ajan toisen päässä enemmän tai vähemmän ja sitten käykin ilmi ja selviää että tämän taustasuhteen partneri onkin toisen tärkein ihminen elämässä eikä ollenkaan se kotileikkipartneri.

Siinä on sitten avioeron paikka kotileikkipariskunnalle jos kotileikkikumppani ei hyväksy että partnerilla on toinen ihminen joka on hänelle tärkein maailmassa eli tämä ei ole sinut tämän tosiasian kanssa jota ei miksikään voi muuttaa.

 

Oletan, että meidän yhteinen lapsemme on miehelle tärkeämpi kuin minä. Ja niin kuuluu ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että meidän yhteinen lapsemme on miehelle tärkeämpi kuin minä. Ja niin kuuluu ollakin.

Entäpä jos sinä et ole niin tärkeä miehellesi ja silloin ei sinun kanssasi saatu lapsikaan ole niin tärkeä miehelle. Joku muu nainen voi tulla olemaan miehen rakastettu ja lapsia tärkeämpi vaikka suhdetta partneriin ja lapsiin ei oikein voi verrata. Totuus on luultavasti että on paljon aikuisia jotka eivät edes hirveästi rakasta sitä omaa lastaan. Tämä suhde alkaa jo raskaudesta eli jotkut sikiöt ovat heti alusta rakastettuja toiset sellaisia että ne mieluiten abortoidaan pois täysin ei toivottuna ja väliin mahtuu vaikka mitä.

Omat lapset saa mennä tietyissä asioissa edelle ja parhaat ystävät on samalla viivalla. Muutoin ei.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että meidän yhteinen lapsemme on miehelle tärkeämpi kuin minä. Ja niin kuuluu ollakin.

Samaa mieltä ja ymmärrän; jos itselläni olisi lapsi(a) niin kokisin varmasti samoin kuin miehesi. 

Olen joitain kertoja aiemminkin kertonut kuinka itse (miehenä) voisin hyvin harkita parisuhdetta naisen kanssa, jolla olisi jo lapsi(a) 

Samalla olen kummeksinut heitä, jotka pitävät "lapsellesia" (lähivanhempia ja yksinhuoltajia) jotenkin helpompina ja mutkattomampina saada heistä itselle kumppani; kun itse luulisin monestakin syystä olevan vaikeampaa kuin edetä suhteeseen lapsettoman kanssa.

Senkin olen monesti lertonut, kuinka aikanaan ennätin tapailla joitain kertoja naista, joka aluksi kertoi, ettei hänellä ole lapsia mutta kuinka selvisikin, että hänellä on. Ja kuinka tiesin varmuudella, että minua ja häntä ei ole tarkoitettu yhteen samalla hetkellä.

En siksi, että hän oli valehdellut olevana lapseton, vaan sillä hetkellä kun hän kertoi kovasti rakastavansa minua mutta lapsiensa kanssa hän ei haluaisi olla yhtään missään tekemisissä. 

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ilmoittanut että minä olen hänelle tärkeämpi ja rakkaampi kuin yhteinen lapsemme, joka syntyi molempien toivomana.

Tämän vuoksi oma rakkauteni mieheeni on vähentynyt. Mielestäni omat lapset tulevat ennen muita ihmisiä. 

Tässä huomaa että miten naiset ajattelevat tunteella rationaalisen järjen sijaan. Eläinmaailmassakin emot puolustavat poikasiaan vihollisia vastaan, mutta luouttavat jos on liian suuri vaara menettää oma henki. Silloin he jättävät poikaset vihollisille. He tietävät, että jos itse kuolevat, kuolevat joka tapauksessa heidän lisäkseen myös poikaset. Heitä ohjaa viimekädessä selviytymisvaistot ja järki, toisin kuin ihmisnaaraita. Ihmislaji olisi pelkillä naisen tunneajatteluun taipuvaisilla aivoilla kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.

on toki harmillista ettei vanhempasi tajunneet sinua hylätä ajoissa.

No, kumppaniksi yleensä etsitään mahdollisimman mieluinen henkilö. Sitten se, millaisia lapsia saadaan, on täysin sattumanvaraista. On helppo arvata kumpi on todennäköisesti tärkeämpi.

Riippuu siitä, olisiko kumppani minulle tärkein ihminen. Jos ei olisi, minua ei tietenkään häiritsisi se, että hänellekin on joku muu tärkeämpi.

Sopii. Ainakin lapset menee aina edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ilmoittanut että minä olen hänelle tärkeämpi ja rakkaampi kuin yhteinen lapsemme, joka syntyi molempien toivomana.

Tämän vuoksi oma rakkauteni mieheeni on vähentynyt. Mielestäni omat lapset tulevat ennen muita ihmisiä. 

 

Tuohan ei mitenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että lapsi on miehellesi tärkeämpi kuin sinulle.

Jos se tärkein on oma lapsi niin asia ok. Muuten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ja muut perheenjäsenet mahdollisesti, jos vaikka jossain tilanteessa tai huonokuntoisia jostain syystä ja tarvitsevat paljon apua ja tukea.

"Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia."

Ja tuossa tarkoitetaan alaikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka aikuinen ihminen kategorioi ihmiset tärkeysjärjestykseen?

On aika vaikea edes aloittaa parisuhdetta, jos ei yhtään tiedä pitääkö yhdestä ihmisestä enemmän kuin toisesta. Eihän silloin pysty edes valitsemaan, kenet haluaa kumppanikseen.

Ei tärkeysjärjestys korreloi automaattisesti ihmisen miellyttävyyden kanssa. Miellyttääkin katsos kun voi monella tapaa ja monessa mielessä.

Ei tuossa puhuttu miellyttävyydestä, vaan pitämisestä.

Kyllä sopii. Mulle lapsuuden ystävä on maailman tärkein ihmnen ja ainoa johon luotan täysin sataprosenttisesti. 

Kaikilla naisilla lapset ja lisääntyminen tulee ennen puolisoa tai mitää muuta.

Joo tulen toisena koiran jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ilmoittanut että minä olen hänelle tärkeämpi ja rakkaampi kuin yhteinen lapsemme, joka syntyi molempien toivomana.

Tämän vuoksi oma rakkauteni mieheeni on vähentynyt. Mielestäni omat lapset tulevat ennen muita ihmisiä. 

Tässä huomaa että miten naiset ajattelevat tunteella rationaalisen järjen sijaan. Eläinmaailmassakin emot puolustavat poikasiaan vihollisia vastaan, mutta luouttavat jos on liian suuri vaara menettää oma henki. Silloin he jättävät poikaset vihollisille. He tietävät, että jos itse kuolevat, kuolevat joka tapauksessa heidän lisäkseen myös poikaset. Heitä ohjaa viimekädessä selviytymisvaistot ja järki, toisin kuin ihmisnaaraita. Ihmislaji olisi pelkillä naisen tunneajatteluun taipuvaisilla aivoilla kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.

Ihmislaji on yhteisöllinen. Kautta aikain naisilla on ollut suuri riski kuolla synnytyksessä (muilla lajeilla ei näin ole). Sen vuoksi on eletty yhteisöissä joissa lapset hoidetaan vaikka näiden äiti olisi kuollut. Etenkin isoäidit ja tädit ovat tässä olleet tärkeässä osassa. Niinpä ihmislajilla äiti saattaa vaarantaa ja uhrata oman henkensä tietoisestikin pelastaakseen oman lapsensa hengen. 

Sopii.

Vähän olisi outoa jos omat lapset ei olisi tärkeimmät. Minä kuitenkin olen joku random tyyppi mitä on nähnyt elämässään vain hetken aikaa ja joku aika sitten ei edes tiennyt minun olemassaolosta. Eron myötä minusta myös tulee jälleen tuntematon random tyyppi josta ei kuule enää ikinä mitään kuin korkeintaan sattumalta.

Enhän minä olekaan. Hänellä on lapset edesmenneen vaimonsa kanssa. Vaikka olen hänelle tärkeä, niin tiedän, että se perhe oli hänelle kaikki kaikessa. Aluksi se sattui, kun tiedän mm sen, että hän tulee haudatuksi vaimonsa viereen, mutta eihän sille mitään mahda. En voi kilpailla hänen menneisyytensä kanssa, mutta kuitenkaan kukaan ei paikkaani ole viemässä.