Sopisiko sinulle, ettet olisi kumppanillesi tärkein ihminen maailmassa?

No, sitten katsoisin ettei siitä suhteesta voi tulla mitään vakavaa. Eihän se riitä että itse olen tosissani suhteessa, jos toinen ei siihen pysty.

Ei sekään välttämättä riitä, että olen kumppanille tärkein. Sehän ei sinänsä kerro mitään siitä, kuinka tärkeä olen. Ainoastaan sen, kuinka tärkeä olen muihin verrattuna. Ja jos ei tiedetä, kuinka tärkeitä muut ovat, niin silloin siitä, että joku on tärkein, ei voi periaatteessa päätellä mitään.

Kyllä. En itse laita ystäviäni paremmuusjärjestykseen, kuten alakouluikäiset, enkä odota sitä muiltakaan.

Vierailija kirjoitti:

Enhän minä olekaan. Hänellä on lapset edesmenneen vaimonsa kanssa. Vaikka olen hänelle tärkeä, niin tiedän, että se perhe oli hänelle kaikki kaikessa. Aluksi se sattui, kun tiedän mm sen, että hän tulee haudatuksi vaimonsa viereen, mutta eihän sille mitään mahda. En voi kilpailla hänen menneisyytensä kanssa, mutta kuitenkaan kukaan ei paikkaani ole viemässä.

Hauta on lapsia varten ja heidän muistelujaan varten niin siksi on hyvä, että vanhemmat on samassa paikassa. 

Oikeasti aika väsynyttä, että heteroiden elämä pyörii vain niiden ympärillä, joilta saa seksiä

Sopii. Mulla on mies, joka on mun elämänkumppani ja elämäni rakkaus. Ollaan oltu yhdessä 25 vuotta ja hänelle yhteiset lapsemme ovat tärkeämpiä, kuin minä. Tietysti. Minä tulen seuraavana ja muut kaukana perässä. 

Jos jostain syystä olisin vielä jonkinlaisessa suhteessa toisen miehen kanssa, niin tuskin se olisi samanlaista. Kun on takana jo paljon elettyä elämää, eikä se ole yhdessä rakennettua, niin uskon että kevyempi kumppanuus olisi luontevampaa. Siinä ei saisi niin paljon, mutta ei tarvitse antaakaan. Tuskin siinä oltaisiin toisillemme tärkeimmät, ehkä kuitenkin jokseenkin tärkeät. Sellainen voi olla jossain elämänvaiheessa ihan riittävää, eikä sitä kannata sellaiseen rakkauteen verrata, mitä nyt koen mieheni kanssa  

Minä haluan, että olen se tärkein. Kyllähän lapsista pidetään huolta, mutta emotionaalisesti puolison pitää olla tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ilmoittanut että minä olen hänelle tärkeämpi ja rakkaampi kuin yhteinen lapsemme, joka syntyi molempien toivomana.

Tämän vuoksi oma rakkauteni mieheeni on vähentynyt. Mielestäni omat lapset tulevat ennen muita ihmisiä. 

Tässä huomaa että miten naiset ajattelevat tunteella rationaalisen järjen sijaan. Eläinmaailmassakin emot puolustavat poikasiaan vihollisia vastaan, mutta luouttavat jos on liian suuri vaara menettää oma henki. Silloin he jättävät poikaset vihollisille. He tietävät, että jos itse kuolevat, kuolevat joka tapauksessa heidän lisäkseen myös poikaset. Heitä ohjaa viimekädessä selviytymisvaistot ja järki, toisin kuin ihmisnaaraita. Ihmislaji olisi pelkillä naisen tunneajatteluun taipuvaisilla aivoilla kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.

Ketä "vihollisia" vastaan niitä poikasia tarvitsisi niin kovasti edes puolustaa, jos miesten aggressiiviset aivot eivät olisi jatkuvasti lietsomassa sotia ja tuhoa? Naapurin Terttu tai edes kauemman naapurin Tatjana tai Fatima ei puske meille aseen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka aikuinen ihminen kategorioi ihmiset tärkeysjärjestykseen?

Meneekö lähes kaikki vapaa-aika jossain muualla kuin puolison/perheen kanssa kertoo tärkeysjärjestyksen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka aikuinen ihminen kategorioi ihmiset tärkeysjärjestykseen?

Jokainen ihminen laittaa elämänsä ihmiset tärkeysjärjestykseen tehdessään arjessaan pienempiä ja suurempia valintoja esim ajankäytön suhteen. Kun valitsee jotain, jättää valitsematta jotain. Kenen tunteet ja tarpeet on etusijalla näissä hetkissä. Ja sen huomaa ja tuntee. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. En itse laita ystäviäni paremmuusjärjestykseen, kuten alakouluikäiset, enkä odota sitä muiltakaan.

Ei tässä nyt puhuttu ystävistä, vaan parisuhteesta. Ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi. Mielestäni lapsetkin ovat tärkeysjärjestyksessä samalla sijalla kumppanin kanssa. Parisuhde ei tule voimaan hyvin jos lapset laitetaan aina ensin. Toki lasten tarpeista (rakkaus, turvallisuus ja muu huolenpito) on aina huolehdittava, mutta kumppaneilla pitää olla myös kaksinkeskeistä aikaa ja lapset eivät sanele sitä miten vanhemmat elävät.

Tulihan sieltä jonkun täysjärkisenkin kommentti. Jokseenkin älytöntä asettaa läheisiä ihmisiä tärkeysjärjestykseen.

Jos lapset ovat tärkwysjärjestyksessä ensimmäisinä, niin miten tämä tärkeysjärjestys näkyy?

Minusta puoliso tulee ensin, mutta silti pelastaisin lapset ensin palavasta talosta ja huolehtisin lapsistani. Miten toimii ihminen, jolle lapset ovat tärkeämpiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ilmoittanut että minä olen hänelle tärkeämpi ja rakkaampi kuin yhteinen lapsemme, joka syntyi molempien toivomana.

Tämän vuoksi oma rakkauteni mieheeni on vähentynyt. Mielestäni omat lapset tulevat ennen muita ihmisiä. 

Tässä huomaa että miten naiset ajattelevat tunteella rationaalisen järjen sijaan. Eläinmaailmassakin emot puolustavat poikasiaan vihollisia vastaan, mutta luouttavat jos on liian suuri vaara menettää oma henki. Silloin he jättävät poikaset vihollisille. He tietävät, että jos itse kuolevat, kuolevat joka tapauksessa heidän lisäkseen myös poikaset. Heitä ohjaa viimekädessä selviytymisvaistot ja järki, toisin kuin ihmisnaaraita. Ihmislaji olisi pelkillä naisen tunneajatteluun taipuvaisilla aivoilla kuollut sukupuuttoon jo ajat sitten.

Ihmisyhteiskunnassa äidin kuolema ei mitenkään automaattisesti johda lapsen kuolemaan, koska elämme yhteiskunnassa, jossa on muitakin aikuisia, jotka pystyvät huolehtimaan äidittömistä lapsista. Näin on ollut jo miljoonia vuosia; myös lähimmät sukulaislajimme elävät sosiaalisissa ryhmissä. Olemme evolutiivisesti sopeutuneet tähän tilanteeseen. Juuri siksi ihmisen selviytymisvaistot ja järki ohjaavat meidät priorisoimaan lapsia.