Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
oletko koskaan katkaissut kaverisuhdetta toisen "parempiosaisuuden" vuoksi?
05.07.2024 |
Tutustuin tässä pari vuotta sitten uuteen kaveriin ja aloitettiin ihan vaan niitä näitä juttelemalla ja tekemällä yhdessä asiota, esimerkiksi käymällä leffassa tai liikkumassa. Hänelle työ iso osa elämää ja sitä myöten sivuttiin sitä jonkin verran ja toki arvostan mitä hän tekee työkseen. Omasta työstäni mainitsin lähinnä ylimalkaisesti. Jotenkin vähän välittyi sellainen olo, että hän ajatteli työni olevan vähäpätöisempää kuin se onkaan, mutta en sitten lähtenyt asiaa korjaamaan, koska minulla ei ole tarvetta päteä vapaa-ajalla.
Kun sitten hiljattain mainitsin hakeneeni erääseen aika korkean profiilin paikkaan (josta tietysti sitten pystyi päättelemään rivien välistä nykyisen työni todellisen luonteen), hän jotenkin melkein säikähti ja on sittemmin painottanut kovasti sitä, kuinka minä olen häneen nähden hyväosainen ja piikitellyt millon mistäkin.
Tuntuu vähän tympeältä jutulta, että asiat olivat hyvin niin kauan, kun hän koki olevansa varakkaampi ja koulutetumpi, mutta saatuaan tietää lisää työstäni hän on kovin etäinen.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa huonon mielen tuottaja mikä tahansa alkavassa ystävyydessä, niin kannattaa lopettaa yhteydenpito alkuunsa, koska tuollaiset asiat eivät mene ohi.
Minulle ilmaantui paljon ns. ystäviä ja seuraan pyrkijiä, kun olin julkisuudessa, suurin osa näistä on kadonnut kuin tuhka tuuleen, kun en ole enää tehnyt asioita, jotka sen julkisuuden aiheuttivat. Saa nähdä haluaako osa noista tuttavuuksista palata, kun jälleen palaan julkisuuteen.
Ystävyydessä on tärkeää samantyyppinen asema, varsinkin uusissa, aikuisena syntyneissä ystävyyksissä. Lapsena solmittuihin ystävyyksiin eivät ole vaikuttaneet suuretkaan varallisuuserot ainakaan itselläni. Minusta on kiva tarjota ja muuta vastaavaa, enkä usko, että se aiheuttaa mitään kiitollisuudenvelkaa eikä ole muutakaan pahaa aiheuttanut.
Oikeastaan tiedän jo tähän ikään mennessä ne ihmiset, joiden kanssa ystävyys jatkuu olosuhteista
Kaikki tuo on omaa kuvitelmaasi! Sinä huomasit, että hän rivien välissä ajatteli - kokemus on siis kokonaan omasi, omaa mielikuvitustasi, joka ei perustu faktoihin.
Olet itse syypää ainoastaan omahyväisiin tulkintoihin, joiden ansiosta voit kuvitella olevasi jotain ihan todella erityistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, LinkedInissä on kaikki ne, joista tietoa tarvitsen ja sieltä saa aika ripeästi haluamansa informaation kaikista muista paitsi Puolustusvoimissa työskentelevistä.
Sinulle on nyt välittynyt semmoinen olo ja sinä koet, että toinen piikittelee, vaikka tosiasiassa mikään muu ei ole muuttunut kuin oma kasvanut epävarmuutesi suhteessa korkean profiilin paikkaan. Olet vasta hakenut sitä, hakeminen ei merkitse, että olisi siihen edes pätevä. Haluat toiselta kehuja ja kannustusta ja nyt suututtaa, kun toinen ei tajua, miten hurjan hieno ja arvokas ystävyytenne on tuolle toiselle. Sinä olet ihan hakenut hienoon paikkaan, headhunter ei ole sinulle soitellut ja kysellyt kiinnostusta.
Jatka ihmeessä arvuutteluasi. Voidaan sitten verrata saako ChatGPT tehtyä yhtä vähillä tiedoilla yhtä hyvän vai paremman profiloinnin. Sitä odotellessa pidät mukavasti ketjua pystyssä, kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa huonon mielen tuottaja mikä tahansa alkavassa ystävyydessä, niin kannattaa lopettaa yhteydenpito alkuunsa, koska tuollaiset asiat eivät mene ohi.
Minulle ilmaantui paljon ns. ystäviä ja seuraan pyrkijiä, kun olin julkisuudessa, suurin osa näistä on kadonnut kuin tuhka tuuleen, kun en ole enää tehnyt asioita, jotka sen julkisuuden aiheuttivat. Saa nähdä haluaako osa noista tuttavuuksista palata, kun jälleen palaan julkisuuteen.
Ystävyydessä on tärkeää samantyyppinen asema, varsinkin uusissa, aikuisena syntyneissä ystävyyksissä. Lapsena solmittuihin ystävyyksiin eivät ole vaikuttaneet suuretkaan varallisuuserot ainakaan itselläni. Minusta on kiva tarjota ja muuta vastaavaa, enkä usko, että se aiheuttaa mitään kiitollisuudenvelkaa eikä ole muutakaan pahaa aiheuttanut.
Oikeastaan tiedän jo tähän ikään mennessä ne
Kai huomasit, että kyseessä on kaksi eri kirjoittajaa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni välit lapsuudenystävään kun huomasin etten voi hänen kanssaan iloita menestyksestäni, saati saamastani perinnöstä.
Viimeinen niitti oli sitten se, että 15 vuotta hänen luonaan kuljettuani ja häntäkin kuljetettuani, hän osti auton, mutta kyläilyyn ei tullut mitään vastavuoroisuutta. Aloin tuntea oloni aika typeräksi kun olin vuosia soitellut ja ehdotellut että nähtäiskö, välillä vienyt kahvit ja pullat mukanani. No tuossa 12 vuotta sitten päätin, että hän soittakoon seuraavalla kerralla, vielä ei ole kuulunut.
Miten tuo perintöasia tuli ilmi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, LinkedInissä on kaikki ne, joista tietoa tarvitsen ja sieltä saa aika ripeästi haluamansa informaation kaikista muista paitsi Puolustusvoimissa työskentelevistä.
Sinulle on nyt välittynyt semmoinen olo ja sinä koet, että toinen piikittelee, vaikka tosiasiassa mikään muu ei ole muuttunut kuin oma kasvanut epävarmuutesi suhteessa korkean profiilin paikkaan. Olet vasta hakenut sitä, hakeminen ei merkitse, että olisi siihen edes pätevä. Haluat toiselta kehuja ja kannustusta ja nyt suututtaa, kun toinen ei tajua, miten hurjan hieno ja arvokas ystävyytenne on tuolle toiselle. Sinä olet ihan hakenut hienoon paikkaan, headhunter ei ole sinulle soitellut ja kysellyt kiinnostusta.
Tottakai googlaamalla saa kenestä tahansa tietoa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan aktiivisesti googlaa kavereitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni välit lapsuudenystävään kun huomasin etten voi hänen kanssaan iloita menestyksestäni, saati saamastani perinnöstä.
Viimeinen niitti oli sitten se, että 15 vuotta hänen luonaan kuljettuani ja häntäkin kuljetettuani, hän osti auton, mutta kyläilyyn ei tullut mitään vastavuoroisuutta. Aloin tuntea oloni aika typeräksi kun olin vuosia soitellut ja ehdotellut että nähtäiskö, välillä vienyt kahvit ja pullat mukanani. No tuossa 12 vuotta sitten päätin, että hän soittakoon seuraavalla kerralla, vielä ei ole kuulunut.
Jos ystävyydessä ei ole vastavuoroisuutta, se on toisen puolelta ollut pakkopullaa. Valitettavasti näin on asia.
Noin ei ole mulle käynyt, mutta lokkeilusta on kyllä kokemusta. Ystävyys on tarkoittanut sitä, että toimitaan rahanlainaamona, sotkujen selvittäjänä ja ilmaisena lomanviettopaikkana ja roskakorina.
En, mutta olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että itsellä menee hyvin ja toisella ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oli meillä tosi vastavuoroista yhteydenpitoja ja varmasti molemmin puolin antoisia keskusteluja. Toki huomasin välillä vähän rivien välistä, että hän ajatteli olevansa vaativammassa työssä ja sitä myöten yhteisissä menoissa huomioitiin tarkkaan hänen aikataulut.
Olen varmaan itsekin syypää tilanteeseen, koska en yleensä halua tuoda omista työkuvioistani liikaa esille. Osa ihmisistä nimittäin on sellaisia, että alkavat heti vertailemaan eikä siitä minusta seuraa mitään hyvää."
Et sinä ole syypää siihen, että toinen osapuoli pitää työasioita niin tärkeinä tai siihen, että hän vertailee. Ne ovat ihan hänen ikiomia ongelmiaan.
Tietysti sinun on itsesi ratkaistava onko kannattavaa pitää ihmistä, jolla on tuollaista problematiikkaa lähellään. Oman mielipiteeni jo kerroin eli olen siirtänyt ongelmalliset ystävyydet taka-alalle. Ja noista julkisuuden myötä tulleista tuttavuuksista en yhtä lukuunottamatta mitään odottanutkaan.
Ikävä kyllä julkinen työ on asia, joka vaikuttaa ihmissuhteisiin eikä niin kovin hyvällä tavalla. Jokaisen on vain nämä asiat opittava ajan mitään oman kantapään kautta. Itselläni työni alkoi jo vuosikymmeniä sitten, edelleen tunnistetaan välillä, joten tästä saa kärsiä pahimmillaan loppuelämän. T. Se jota kommentoit
Minä olen jättänyt yhden ystävän entiseksi ystäväksi. Hän on huomattavasti pienempituloinen kuin minä, ja tapanani oli aina silloin tällöin tarjota hänelle ravintolailta. Kun tilanne meni siihen, että hän piti sitä, että minä aina maksan kaiken ja alkoi pyydellä vielä rahaa lainaan jota ei maksellut takaisin, minua alkoi asia kaivella niin että tämä ihminen sai jäädä.
Minusta oli ihan ok tarjota aina välillä, mutta ei se ole mukavaa jos toinen pitää sitä oletusarvona. Jälkikäteen olen kuullut että muillakin on hänestä hieman vastaavia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on monille vaikeaa, varsinkin miehille. Yrittävät mennä suhteessa naisen asemaan, jos nainen on koulutetumpi tai varakkaampi
Huomasin itse taannoin, että korkean profiilin paikoissa olevat ihmiset ovat hyvin inhimillisiä ja usein jopa huonompia monessa, kuin joku muu. Jos tyyppi on muuten mukava, sillä ei ole väliä, mitä tekee työkseen vai tekeekö mitään. Mukavia tyyppejä on vaan aika vähän loppujen lopuksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jättänyt yhden ystävän entiseksi ystäväksi. Hän on huomattavasti pienempituloinen kuin minä, ja tapanani oli aina silloin tällöin tarjota hänelle ravintolailta. Kun tilanne meni siihen, että hän piti sitä, että minä aina maksan kaiken ja alkoi pyydellä vielä rahaa lainaan jota ei maksellut takaisin, minua alkoi asia kaivella niin että tämä ihminen sai jäädä.
Minusta oli ihan ok tarjota aina välillä, mutta ei se ole mukavaa jos toinen pitää sitä oletusarvona. Jälkikäteen olen kuullut että muillakin on hänestä hieman vastaavia kokemuksia.
Oma sukulaiseni on tehnyt mielestään jonkinlaisen luokkaloikan keskiluokkaan. Tarjosi minulle asioita jostain ylemmyydentunnosta, mutta rahankäyttö oli täysin häiriintynyttä. Ei mm. Halunnut ostaa kirjekuoria. Myöhemmin vaati puoliksi ostamiamme harrastusvälineitä itselleen korvauksetta, ja minun harrastusvälineitä on hänellä edelleen. En ole niistä mitään pyytänyt, koska ei kiinnosta. Epäterve suhde rahaan ja omaisuuteen näkyy, vaikka sitä olisi paljonkin. En ole enää tekemisissä tämän sukulaisen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on monille vaikeaa, varsinkin miehille. Yrittävät mennä suhteessa naisen asemaan, jos nainen on koulutetumpi tai varakkaampi
Huomasin itse taannoin, että korkean profiilin paikoissa olevat ihmiset ovat hyvin inhimillisiä ja usein jopa huonompia monessa, kuin joku muu. Jos tyyppi on muuten mukava, sillä ei ole väliä, mitä tekee työkseen vai tekeekö mitään. Mukavia tyyppejä on vaan aika vähän loppujen lopuksi
Näin minäkin ajattelen. Ei työmaailman hierarkioiden pitäisi työntyä vapaa-ajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole aktiivisesti katkaissut, mutta kyllä ne herkästi hiipuvat, jos parempiosaisuus alkaa määritellä puheenaiheita ja tekemisiä. Minulla ei ole varaa käydä hienoissa ravintoloissa tai osallistua illanistujaisiin useilla kymmenillä euroilla, eikä oikein mitään annettavaa keskusteluihin talokaupoista, perinnöistä ja lomaosakkeista. Ikävä kyllä joidenkin entisten ystävien ajatusmaailmaa alkoi liikaa hallita tuollainen, vaikka ennen keskustelut pääsivät arkisista asioista pidemmälle ja arvot, huumorintaju ym. yhdistivät. Parempiosaisuus ja varallisuuserot sinänsä eivät haittaisi, kyllä edelleenkin minulla on myös ystäviä, jotka ovat huomattavasti paremmassa asemassa kaikin puolin kuin itse olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit vuosikausien ystävään, kun hän alkoi yhä katkerammin valittaa rahattomuuttaan. Tuli sellainen olo että hän haluaa minulta suoraan rahaa.
Olin maksanut vuosikaudet hänenkin puolestaan kylpylä- ja elokuvalipun ja kuljettanut omalla autollani odottamatta koskaan bensarahaa tai vastapalvelusta.
Lopulta hänen röyhekteytensä meni minun näkökullmastani liian pitkälle. Ei ole kivaa tavata, kun aika menee toisen ihmisen valittamisen kuuntelemiseen.
Miksi ihmeessä lähdit tuolle tielle alkujaankin?
Mille tielle? Ei minulle ole ongelma tarjota kaverille, jolla ei itsellään ole rahaa. Vasta jarkuva valittaminen alkoi tympiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, LinkedInissä on kaikki ne, joista tietoa tarvitsen ja sieltä saa aika ripeästi haluamansa informaation kaikista muista paitsi Puolustusvoimissa työskentelevistä.
Sinulle on nyt välittynyt semmoinen olo ja sinä koet, että toinen piikittelee, vaikka tosiasiassa mikään muu ei ole muuttunut kuin oma kasvanut epävarmuutesi suhteessa korkean profiilin paikkaan. Olet vasta hakenut sitä, hakeminen ei merkitse, että olisi siihen edes pätevä. Haluat toiselta kehuja ja kannustusta ja nyt suututtaa, kun toinen ei tajua, miten hurjan hieno ja arvokas ystävyytenne on tuolle toiselle. Sinä olet ihan hakenut hienoon paikkaan, headhunter ei ole sinulle soitellut ja kysellyt kiinnostusta.
Jos on eri alalla niin ei ne julkaisut välttämättä osu silmään. En minä esim tiedä kuka on Orionin toimitusjohtaja tai iso pomo Iittalassa vaikka molemmat ovat tunnettuja suomalaisia firmoja. Perhe-elämä pitää sen verran kiireisenä etten todellakaan stalkkaa eri aloilla työskenteleviä tuttuja linkedinissä tai muualla.
En todellakaan ole korkean profiilin työssä, eikä ole miehenikään. Mutta vanhempainvapaalla ero kahteen samassa elämäntilanteessa olevaan kaveriin oli silti, jos ei huomattava niin ainakin olemassa.
Olin itse onnistunut saamaan vuosi ennen äitiyslomaa sijaisuuden, jossa oli ok palkka. Äp-raha maksettiin tämän mukaan. Puolisoni oli ja on edelleen ihan ok palkkaisessa työssä. Erona muihin oli ehkä se, että meillä oli vain yksi auto ja asuntolaina kohtuullinen - näistä tulee isoja summia kuussa maksettettavaa jos on kaksi autoa lainarahalla ja asunto ostettu ilman minkäänlaista käteisvaraa (oli mahdollista vielä 10 vuotta sitten).
Aloin saamaan kuittailuja siitä, miten meillä oli varaa tehdä sitä ja tätä. Siskoni oli tuolloin vielä sinkku, ja osti minulle 30-vuotislahjaksi lentoliput Lontooseen. Kumpikaan näistä kavereista ei voinut edes toivottaa hyvää reissua. Kun sitten lähdin samana kesänä oman perheen kanssa niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Espanja, sain ihme kettuilua siitä ja sitten huomasin olevani jo ulkopuolella isommasta kaveriporukasta. Lapsellista kyllä, pahoitin mieleni.
En ole kehuskelija, en pihi enkä muutenkaan tuonut esille mitään kummallista kun ei sellaista ollut. Kalliimmat rattaat ehkä, mutta nekin ostin käytettynä uskomattomalla tuurilla polkuhintaan.
Sittemmin muutimme pois. Nyt asutaan alueella, jossa me olemme niitä pienituloisimpia :D Ei ahdista yhtään. Keskityn omaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, LinkedInissä on kaikki ne, joista tietoa tarvitsen ja sieltä saa aika ripeästi haluamansa informaation kaikista muista paitsi Puolustusvoimissa työskentelevistä.
Sinulle on nyt välittynyt semmoinen olo ja sinä koet, että toinen piikittelee, vaikka tosiasiassa mikään muu ei ole muuttunut kuin oma kasvanut epävarmuutesi suhteessa korkean profiilin paikkaan. Olet vasta hakenut sitä, hakeminen ei merkitse, että olisi siihen edes pätevä. Haluat toiselta kehuja ja kannustusta ja nyt suututtaa, kun toinen ei tajua, miten hurjan hieno ja arvokas ystävyytenne on tuolle toiselle. Sinä olet ihan hakenut hienoon paikkaan, headhunter ei ole sinulle soitellut ja kysellyt kiinnostusta.
Jo nykyinen työni on korkean profiilin työ, uusi työ olisi vain vielä korkeamman profiilin. En usko, että välien hiipuminen liittyy niinkään uuteen työhön hakemiseen vaan siihen, että hänen
kyll pelottaa että tällä palstalla olis jotain valtion virkahenkilöitä kirjottelemassa :D mutta selittäs kyllä paljon
Alue: Aihe vapaa
Mulla meni välit lapsuudenystävään kun huomasin etten voi hänen kanssaan iloita menestyksestäni, saati saamastani perinnöstä.
Viimeinen niitti oli sitten se, että 15 vuotta hänen luonaan kuljettuani ja häntäkin kuljetettuani, hän osti auton, mutta kyläilyyn ei tullut mitään vastavuoroisuutta. Aloin tuntea oloni aika typeräksi kun olin vuosia soitellut ja ehdotellut että nähtäiskö, välillä vienyt kahvit ja pullat mukanani. No tuossa 12 vuotta sitten päätin, että hän soittakoon seuraavalla kerralla, vielä ei ole kuulunut.