Mitä vanhaa tapaa kaipaat takaisin?

Jalkapuuta toivoisin takaisin käyttöön

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapuu

Sitä kun lapsia ei paapottu ja jumaloitu.Lapsila oli omat juttunsa ja aikuisilla omansa.Ja kun oltiin samoissa tiloissa, aikuiset määräsi tahdin.Lapset osasivat käyttäytyä.Koululaiset osaisivat olla lomien aikaan yksin/sisarusten kanssa kotona.Lapsia ei roudattu harrastuksiin,vaan ne osaisivat mennä niihin itse.

Kirjekavereita. Joku päivä muistin kun ennen nettiä asuntojen myynti-ilmoitukset oli lehdessä tai omina mainoslehtisenä; niitä oli kiva katsoa pohjakuvineen. 

Kylän miehet veti nuottaa ja jakoi kalat. Pikku padassa keitettiin rantakalaa: muikkuja, suolaa ja rutkasti punaista voita. Muistatteko punaisen voin...

Vierailija kirjoitti:

Sitä että koko ajan ei tarvinnut olla tavoitettavissa. Muuten en juuri mitään. Suurin osa nostalgiahöpinöistä on ajan kultaamia muistoja. Ennen oli moni asia todella paljon huonommin, esimerkiksi kouluissa kiusattiin vielä enemmän ja opettajat saattoivat osallistua siihen. Lässytys käytöstavoista ja turvallisuudesta on täyttä puppua, ennen käyttäydyttiin vähintään yhtä huonosti ellei jopa huonommin, oli hillitöntä kännäämistä ja tappeluita järjestettiin oikein lehti-ilmoituksilla. 

Kyllä määrällisesti vähemmän oli kaikkea pahaa ennen.

Ihmisten saunaa nykyisten uimapukukärventämöjen sijaan.

Titteleiden käyttöä puheessa. "Saako maisterille olla vielä toinen kuppi kahvia? Ylioppilas Virtanen, viivyttekö kaupungissa montakin päivää?"

Apua, koko elämäni aikana kukaan ei tule sanomaan mulle/meille näin. Lapsena tätä näki elokuvista ja vanhempia on vielä puhuteltu tittelillä, mutta eipä tule osumaan omalle kohdalle.

Miten hienoa olisi saada kahvi ja leivos tittelillä! 

Etikettiä. Sitä että on jotkut perus käytössäännöt, jotka kaikki tietävät. Meidän yksilöllisessä ajassa pitää koko ajan keksiä kuinka ollaan ihmisten kanssa. 

Kylässä käytiin vain menemällä vastavuoroisesti.

Oli sopivaa vain soittaa ilman mitään ajan sopimisia.

Toivotettiin hyvää huomenta, päivää ja iltaa. Kannattaa muistaa että ystävällisyys ja hyvät tavat ei maksa mitään.

Osattiin esitellä uudet tuttavuudet niin töissä kuin vapaallakin.

Jos kotona oli Ikuisilla vieraita niin lapset kävi tervehtimässä heitä eikä menneet sanomatta mitään omaan huoneeseensa.

Omasta nuoruudesta (olen melkein 50) kaipaan somettomuutta, kirjeiden ja postikorttien kirjoittamista, sitä että kaikki elämä tapahtui kasvokkain. Ei ollut selfieitä, filttereitä, somevaikuttajia, ei oltu nenä luurissa koko ajan, ei ollut edes koko luuria :D

Vanhempieni, eli boomereiden, tarinoista kaipaan aikaa mitä en edes itse kokenut: kun lapset kunnioittivat vanhempiaan ja opettajia, pidettiin kuria ja järjestystä. Kun lapsille kansakoulun alaluokilla jo opetettiin taloudenpitoa ja kodinhuoltoa, miten siivotaan, silitetään ja pidetään koti kunnossa. Ennen vanhaan ihmiset olivat siistimpiä ja omistivat vähemmän tavaraa. Nykyään ollaan uusavuttomia ja vain harvat somen siivousvideoiden innostamina innostuvat pitämään kotinsa kunnossa.

Nykyään saa lööbailla turhan panttina. Ennen täytyi pitää itsestään, läheisistään ja kodistaan huolta.

Hattuja! Tosi sääli, että moni ei käytä. 

Ylipäänsä sellaista tyylikästä pukeutumista erilaisissa "hienommissa" aktiviteeteissa kuten teatterissa käynti, vierailut ym. 

Nykyisin lähes aina ja kaikkialla vallitsee arkinen pukeutuminen ja arkiset tavat. Tarjoilut taas eivät ole arkisia - tai on tietysti tarjolla arkisesti (muki on korvannut serviisit) mutta muutoin sopisi paremmin juhliin kuten kaikki herkut joita tyrkytetään lähes missä vaan tilanteessa.

Kaipaan näitä mukavasti elämää jaksottavia asioita:

- arki ja juhla erikseen

- työ ja vapaa erikseen

- ihmiselämän siirtymät huomioidaan: on synttäreitä, häitä, hautajaisia

- voi olla lokoisasti omissa oloissaan tai tavata ihmisiä (ei tätä välimuotoa jossa jokainen kyhjöttää kotonaan puhelin kädessä)

- ihmiset vierailisivat toistensa luona matalammalla kynnyksellä - ei tarvita mitään erityistä, erityistä on jo se, että pääsee toisen kotiin

- ostetaan hieman kalliimmalla mutta kestävämpää

- kävellään tai pyöräillään lähimatkat (maaseudullahan oli ilokin liikkua näin kun on kaunista ja tunnelmallista)

Valkoista, lähes mûslîmivapaata Suomea.

Sitä, että ei ollut tavoitettavissa ja tapaamisiin saavuttiin, eikä voinut vaihtaa suunnitelmaa kesken kaiken.

Sitä, että kadunvarret, seinustat ja yleisnäkymä keskustoissa oli melko tyhjä. Ei ollut mainoksia tai huomiovaloja joka hemmetin tyhjässä kohdassa. Muutenkin oli selkeämpää: kodeissa ja kouluissa tavaraa oli vähän.

tappeluita järjestettiin oikein lehti-ilmoituksilla. 

En muista tällaista! Mutta joukkotappeluita järjestettiin esim. tanssilavojen takana ja muilla keikkapaikoilla vielä 90-luvulla. Myös bändejä hakattiin (!). Haukuttiin pitkätukkahomoiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Valkoista, lähes mûslîmivapaata Suomea.

Oot vainoharhainen etkä uskalla edes kirjoittaa muslimivapaa. Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

tappeluita järjestettiin oikein lehti-ilmoituksilla. 

 

En muista tällaista! Mutta joukkotappeluita järjestettiin esim. tanssilavojen takana ja muilla keikkapaikoilla vielä 90-luvulla. Myös bändejä hakattiin (!). Haukuttiin pitkätukkahomoiksi. 

Ysärillä oli viikonloppuisin vanhalla Tikkurilan asemalla kunnon joukkotappeluita. Oli aivan hitosti porukkaa niissä. Oi niitä aikoja.

Tanssiravintoloita, orkesteri tanssimusiikilla.

Alkeellisia käytöstapoja ihmisiltä. Lakki pois päästä tietyissä tilanteessa, oven auki pitäminen seuraavalle, tilan antaminen penkillä heikommalle, kiittämisen ja anteeksi pyytämisen taidot, jne... Onneksi mulla on mahdollisuus nämä opettaa pojalleni. Sen aion tehdä.

Sitä aikaa kun pankista sai vielä oikeaa palvelua. Nyt ei ole lähikonttori kuin silloin tällöin auki ja käteistäkään ei enää tarpeen tullen saa sieltä vaan täytyy ajaa 30 kilometria suuntaansa ja varmistaa onko tuon toisen pankin kassapalvelut juuri sinä päivänä auki. Silti palvelumaksut nousee nousemistaan. Kiva.