Lue keskustelun säännöt.
Mitä vanhaa tapaa kaipaat takaisin?
04.07.2024 |
Minä kaipaan postikorttien ja kirjeiden lähettämistä ja niiden odottamista.
Kommentit (82)
Puhelinkoppeja, puistojuoppoja ja kunnailla leikkiviä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun maaseudullakin oli elämää; kyläkauppa löytyi ja / tai kauppa-auto kulki. Naapurit auttoivat ja huolehtivat toisistaan. Muistan kun mummulassa ollessa oli kiva kuikuilla kukas naapuri tai ylipäätään tuttu nyt tulee vierailulle (pitkä pihatie joka kulki peltoaukeiden läpi). Aina mummu keitti kahvit ja tarjosi pullaa ja leipää. Elämä oli parempaa kun kohtaamiset tapahtui aidosti siinä hetkessä eikä ollut mitään whatsappia piipittämässä joka taskussa. Vihaan tätä nykyajan älypuhelintouhua, vitsaus!
En lukenut koko ketjua, joten tämä saattaa olla jo mainittu, mutta ennen vähän köppäsemmissäkin ravintoloissa saattoi olla hovi, joka ohjasi pöytään (siis illallakin!) ja pöytiintarjoilu. Siis tilattiin pöytiin sinisiä enkeleitä ja ampiaisia 😀 Ravintola ei siis voinut olla tukossa koska pöytiin ohjaamista odotettiin porstuassa. Juomia oli muistaakseni mahdollista hakea itsekin tiskiltä.
Luonnollista ja omapeäistä kauneutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että lapset leikkisivät pihalla. Omani ovat aikuisia mutta jo heidän lapsuutensa oli täynnä puhelinpaskaa.
sitä kun käytiin 30 asteen pakkasessa ulko huussissa ja kuutamo valaisi pihan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, joten tämä saattaa olla jo mainittu, mutta ennen vähän köppäsemmissäkin ravintoloissa saattoi olla hovi, joka ohjasi pöytään (siis illallakin!) ja pöytiintarjoilu. Siis tilattiin pöytiin sinisiä enkeleitä ja ampiaisia 😀 Ravintola ei siis voinut olla tukossa koska pöytiin ohjaamista odotettiin porstuassa. Juomia oli muistaakseni mahdollista hakea itsekin tiskiltä.
höh, eikö se enää olekkaan niin?
nopeasti on vuodet vierineet
Sitä, että ihmiset tajuaisivat pitää päänsä kiinni, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuria ja järjestystä kouluihin, opettajille oikeus hieman ojentaa häirikköoppilaita. Kaipaan opettajien kunnioitusta myös vanhemmilta niin, ettei sen häiriköivän Nasupetterin ojentamisesta olla heti ulisemassa, vaan kiittelemässä.
Vierailija kirjoitti:
Titteleiden käyttöä puheessa. "Saako maisterille olla vielä toinen kuppi kahvia? Ylioppilas Virtanen, viivyttekö kaupungissa montakin päivää?"
En todellakaan kaipaa mitään herroittelua ja statustelua. Mielestäni aivan älytöntä.
Tai no, ehkä sittenkin? "Ottaako influensseri lisää kakkua?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan näitä mukavasti elämää jaksottavia asioita:
- arki ja juhla erikseen
- työ ja vapaa erikseen
- ihmiselämän siirtymät huomioidaan: on synttäreitä, häitä, hautajaisia
- voi olla lokoisasti omissa oloissaan tai tavata ihmisiä (ei tätä välimuotoa jossa jokainen kyhjöttää kotonaan puhelin kädessä)
- ihmiset vierailisivat toistensa luona matalammalla kynnyksellä - ei tarvita mitään erityistä, erityistä on jo se, että pääsee toisen kotiin
- ostetaan hieman kalliimmalla mutta kestävämpää
- kävellään tai pyöräillään lähimatkat (maaseudullahan oli ilokin liikkua näin kun on kaunista ja tunnelmallista)
Kylläpä tuntuu mukavalta lukea näitä viestejä, kuin olisin löytänyt kaltaisteni seuraan! Haikailen jokaista näistä kohdista. Lisäksi kirjepostia. Lapsena oli mukavaa ja jännää käydä postilaatikollakin, sillä aina siellä oli postia.
Keeneriä sai sanoa keeneriksi koska se tarkoitti vain ihonväriltään mustaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeaa politiikkaa, asioiden hoitamista.
Vähemmän epävarmaa työelämää
Ihmiset voisivat vapautua nauttimaan elämästään paremmin. Nyt ollaan psykojen ja narskujen armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Että lapset leikkisivät pihalla. Omani ovat aikuisia mutta jo heidän lapsuutensa oli täynnä puhelinpaskaa.
Kyllä ne leikkivät. Se riippuu täysin pihasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuria ja järjestystä kouluihin, opettajille oikeus hieman ojentaa häirikköoppilaita. Kaipaan opettajien kunnioitusta myös vanhemmilta niin, ettei sen häiriköivän Nasupetterin ojentamisesta olla heti ulisemassa, vaan kiittelemässä.
Olen tehnyt töitä kouluissa. Parempi kuri ja henki niissä nyt on, kuin omana aikanani 80-luvulla. Kävin koulua koko sen vuosikymmenen.
Omienkin lasten aikana oli jo vähän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
sitä kun käytiin 30 asteen pakkasessa ulko huussissa ja kuutamo valaisi pihan
Olen elänyt tuon.
En kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan näitä mukavasti elämää jaksottavia asioita:
- arki ja juhla erikseen
- työ ja vapaa erikseen
- ihmiselämän siirtymät huomioidaan: on synttäreitä, häitä, hautajaisia
- voi olla lokoisasti omissa oloissaan tai tavata ihmisiä (ei tätä välimuotoa jossa jokainen kyhjöttää kotonaan puhelin kädessä)
- ihmiset vierailisivat toistensa luona matalammalla kynnyksellä - ei tarvita mitään erityistä, erityistä on jo se, että pääsee toisen kotiin
- ostetaan hieman kalliimmalla mutta kestävämpää
- kävellään tai pyöräillään lähimatkat (maaseudullahan oli ilokin liikkua näin kun on kaunista ja tunnelmallista)
Kylläpä tuntuu mukavalta lukea näitä viestejä, kuin olisin löytänyt kaltaisteni seuraan! Haikailen jokaista näistä kohdista. Lisäksi kirjepostia. Lapsena oli mukavaa ja jännää kä
Miksei noita voisi toteuttaa nykyäänkin?
Vierailija kirjoitti:
Omasta nuoruudesta (olen melkein 50) kaipaan somettomuutta, kirjeiden ja postikorttien kirjoittamista, sitä että kaikki elämä tapahtui kasvokkain. Ei ollut selfieitä, filttereitä, somevaikuttajia, ei oltu nenä luurissa koko ajan, ei ollut edes koko luuria :D
Vanhempieni, eli boomereiden, tarinoista kaipaan aikaa mitä en edes itse kokenut: kun lapset kunnioittivat vanhempiaan ja opettajia, pidettiin kuria ja järjestystä. Kun lapsille kansakoulun alaluokilla jo opetettiin taloudenpitoa ja kodinhuoltoa, miten siivotaan, silitetään ja pidetään koti kunnossa. Ennen vanhaan ihmiset olivat siistimpiä ja omistivat vähemmän tavaraa. Nykyään ollaan uusavuttomia ja vain harvat somen siivousvideoiden innostamina innostuvat pitämään kotinsa kunnossa.
Nykyään saa lööbailla turhan panttina. Ennen täytyi pitää itsestään, läheisistään ja kodistaan huolta.
Voin olla monesta pointista samaa mieltä, mutta että siistimpiä? Peseydyttiin kerran viikossa, yhdellä rätillä pyyhittiin pöytä, lattia ja lasten suut, käsiä pestiin tuskin koskaan ja elintarvikkeita säilytettiin miten sattuu. Myös suuhygienia ihan kammottavaa. Haisi hiki, suumätä ja tupakka. Ja voimakkaat hajusteet.
maailmaa ilman somea