Mitä vanhaa tapaa kaipaat takaisin?

Sitä aikaa kaipaan,  kun vanhempia ihmisiä arvostettiin ja kunnioitettiin, nythän nuoriso avoimesti haluaisi heidät nopeasti mullan alle, koska ovat kuulema kuluerä yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että lapset leikkisivät pihalla. Omani ovat aikuisia mutta jo heidän lapsuutensa oli täynnä puhelinpaskaa.

Kyllä ne leikkivät. Se riippuu täysin pihasta. 

Kyllä mutta puhelimet ovat siinä mukana silti.

Joku täällä jo sanoikin hatut! Kauniita lierihattuja arkenakin. 

Kiiltokuvien kerääminen ja värssykirjat mitkä kiersivät luokassa ja niihin kirjoitettiin joku runo. Tämmöisiä ihan aikuisillekin työpaikoille. 

Teitittelyä kaipaisin takaisin tietyissä tilanteissa ja varsinkin sitä, että pankit ja vakuutusyhtiöt ja verkkoaspat eivät aina heipattelisi etunimellä kuin oltaisiin tuttuja.

Tykkäisin myös, että kahviloissa olisi pöytiintarjoilu ja hotellien aamiaisilla tarjoilija kaataisi kahvia ja teetä, vaikka syömiset noudettaisiinkin itse pöydästä. On aivan naurettavaa ravata kuuman kahvin kanssa aamiaisruuhkassa pöytään ja palata sitten hakemaan syömisiä.

Kaikenlainen arvokas käytös sekä muiden huomioiminen olisi ihanaa. Ei soitettaisi musiikkia tai kuunneltaisi Tiktok-videoita junissa ja busseissa muita häiriten, ei hoettaisi vittua, syljeskeltäisi ja reuhattaisi. Hyvät ryhdikkäät tavat ja ystävällisyys kaikkia kohtaan olisi tervetullutta. Ennen vanhaan jopa metsien miehet osasivat olla kohteliaita ja nostivat hatunnysäänsä tervehdykseksi ja rouvittelivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan näitä mukavasti elämää jaksottavia asioita:

- arki ja juhla erikseen

- työ ja vapaa erikseen

- ihmiselämän siirtymät huomioidaan: on synttäreitä, häitä, hautajaisia

- voi olla lokoisasti omissa oloissaan tai tavata ihmisiä (ei tätä välimuotoa jossa jokainen kyhjöttää kotonaan puhelin kädessä)

- ihmiset vierailisivat toistensa luona matalammalla kynnyksellä - ei tarvita mitään erityistä, erityistä on jo se, että pääsee toisen kotiin

- ostetaan hieman kalliimmalla mutta kestävämpää

- kävellään tai pyöräillään lähimatkat (maaseudullahan oli ilokin liikkua näin kun on kaunista ja tunnelmallista)

Kylläpä tuntuu mukavalta lukea näitä viestejä, kuin olisin löytänyt kaltaisteni seuraan! Haikailen jokaista näistä kohdista. Lisäk

Ilman muuta voi, ja pyrin toteuttamaankin! Soitan viestittelyn sijaan, lähetän silloin tällöin kirjeitä. En asioi kaupoissa sunnuntaisin tai myöhään illalla. En ole somessa. Pyrin välttämään yltäkylläisyyttä - arkena en syö ulkona enkä paista pihviä. Lauantaisin on sauna. Kuuntelen paljon radiota, ohjelmani katson lineaarisesta tv:stä. Vierailuihin pitäisi panostaa enemmän ja totuttaa tututkin pistäytymään matalalla kynnyksellä. Elän menneisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan näitä mukavasti elämää jaksottavia asioita:

- arki ja juhla erikseen

- työ ja vapaa erikseen

- ihmiselämän siirtymät huomioidaan: on synttäreitä, häitä, hautajaisia

- voi olla lokoisasti omissa oloissaan tai tavata ihmisiä (ei tätä välimuotoa jossa jokainen kyhjöttää kotonaan puhelin kädessä)

- ihmiset vierailisivat toistensa luona matalammalla kynnyksellä - ei tarvita mitään erityistä, erityistä on jo se, että pääsee toisen kotiin

- ostetaan hieman kalliimmalla mutta kestävämpää

- kävellään tai pyöräillään lähimatkat (maaseudullahan oli ilokin liikkua näin kun on kaunista ja tunnelmallista)

Kylläpä tuntuu mukavalta lukea näitä viestejä, kuin olisin löytänyt kaltaisteni s

Minäkin olen aloittanut ns. pakittamisen jossain määrin jokunen vuosi sitten. Lähettelen joskus kortteja ja harrastan edelleen myös soittamista. Olen hankkinut vuosien ja vuosien jälkeen rannekellon ja herätyskellon ja kirjoitan kauppalappuja taas paperille :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan näitä mukavasti elämää jaksottavia asioita:

- arki ja juhla erikseen

- työ ja vapaa erikseen

- ihmiselämän siirtymät huomioidaan: on synttäreitä, häitä, hautajaisia

- voi olla lokoisasti omissa oloissaan tai tavata ihmisiä (ei tätä välimuotoa jossa jokainen kyhjöttää kotonaan puhelin kädessä)

- ihmiset vierailisivat toistensa luona matalammalla kynnyksellä - ei tarvita mitään erityistä, erityistä on jo se, että pääsee toisen kotiin

- ostetaan hieman kalliimmalla mutta kestävämpää

- kävellään tai pyöräillään lähimatkat (maaseudullahan oli ilokin liikkua näin kun on kaunista ja tunnelmallista)

Kylläpä tuntuu mukavalta lukea näitä viestejä, kuin olisin löytänyt kaltaisteni seuraan! Haikailen jokaista näistä kohdista. Lisäk

Itse lähetän edelleen kortteja ja kirjeitä. Mutta ainoastaan tietyille ihmisille, sillä postimaksut ovat nykyisin aivan järjettömän kalliita.

Arjen luovuutta. Kun tavaraa niukemmin, sai keksiä ja askarrella kaikkea tarpeeseen. 

Nykyisin jo materiaalia on niin mittaamattomat määrät että sen kaiken edessä lannistuu ja ahdistuu. Tuntuu lähes turhalta tehdä käsitöitä ja siten lisätä maailman tavaramäärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan näitä mukavasti elämää jaksottavia asioita:

- arki ja juhla erikseen

- työ ja vapaa erikseen

- ihmiselämän siirtymät huomioidaan: on synttäreitä, häitä, hautajaisia

- voi olla lokoisasti omissa oloissaan tai tavata ihmisiä (ei tätä välimuotoa jossa jokainen kyhjöttää kotonaan puhelin kädessä)

- ihmiset vierailisivat toistensa luona matalammalla kynnyksellä - ei tarvita mitään erityistä, erityistä on jo se, että pääsee toisen kotiin

- ostetaan hieman kalliimmalla mutta kestävämpää

- kävellään tai pyöräillään lähimatkat (maaseudullahan oli ilokin liikkua näin kun on kaunista ja tunnelmallista)

Kylläpä tuntuu mukavalta lukea näitä viestejä, kuin olisin löytänyt kaltaisteni seuraan! Haikailen jokaista näistä kohdista. Lisäksi kirjepostia. Lapsena oli mukavaa ja jännää kä

Luodaan yhdessä kauniimpi maailma. Aloitetaan arjen pienillä teoilla.

Olisi aika kummallista jos tiktokia selaavat nuoret alkaisi yhtäkkiä niiaamaan ja kumartamaan koulussa. 80-luvulla opettaja halusi ne ja kättelyn. Oli myös aamunavauksessa steinerpedagogisia liikkeitä. En nyt siis suosittele sitä, muistelen vain.

Vierailija kirjoitti:

Olisi aika kummallista jos tiktokia selaavat nuoret alkaisi yhtäkkiä niiaamaan ja kumartamaan koulussa. 80-luvulla opettaja halusi ne ja kättelyn. Oli myös aamunavauksessa steinerpedagogisia liikkeitä. En nyt siis suosittele sitä, muistelen vain.

Aiemmin oli hyvä juttu, kun piti vastatessa nousta seisomaan. Tuli luonnostaan liikuntaa istumisen keskelle.

Tietenkään en toivo entisajan kuria takaisin. Ei oppilaiden nolausta, simputusta, suosimista, karttakepillä lyömistä eikä muitakaan barbaariuksia. Hyvä, että niistä päästiin.

Kaipaan sitä aikaa 70-luvulla, kun suklaakonvehtirasiasta tai vihreiden marmeladikuulien laatikosta tarjottiin kierros kaikille läsnäolijoille ja rasia laitettiin kaappiin. Seuraavana iltana sai taas ottaa yhden. Ei syöty koko rasiaa kerralla. Sama päti moniin muihunkin elintarvikkeisiin. Koko aikaa ei syöty jotakin ja mussutettavia oli paljon vähemmän. Ihmiset olivat laihoja. Kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tappeluita järjestettiin oikein lehti-ilmoituksilla. 

 

En muista tällaista! Mutta joukkotappeluita järjestettiin esim. tanssilavojen takana ja muilla keikkapaikoilla vielä 90-luvulla. Myös bändejä hakattiin (!). Haukuttiin pitkätukkahomoiksi. 

 

Ysärillä oli viikonloppuisin vanhalla Tikkurilan asemalla kunnon joukkotappeluita. Oli aivan hitosti porukkaa niissä. Oi niitä aikoja.

Silloin tosin oli kunnia-asia, ettei porukalla menty yhden kimppuun. Eikä potkittu päähän ja otettu kuvia, joilla nöyryytetään koko loppuelämä. Se on uuskulttuuria.

Vähän outo ehkä mutta tulipa nyt mieleen näin huoltsikan myyjänä, että jos käytetään jonkun paikan ilmais- wctä, niin silloin myös vastineeksi ostetaan sieltä liikkeestä jotain! 

Vierailija kirjoitti:

Vähän outo ehkä mutta tulipa nyt mieleen näin huoltsikan myyjänä, että jos käytetään jonkun paikan ilmais- wctä, niin silloin myös vastineeksi ostetaan sieltä liikkeestä jotain! 

Minusta oli hirveän noloa käydä kerran pakosti yhdessä kahvilan vessassa hädässä, enkä ostanut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä aikaa 70-luvulla, kun suklaakonvehtirasiasta tai vihreiden marmeladikuulien laatikosta tarjottiin kierros kaikille läsnäolijoille ja rasia laitettiin kaappiin. Seuraavana iltana sai taas ottaa yhden. Ei syöty koko rasiaa kerralla. Sama päti moniin muihunkin elintarvikkeisiin. Koko aikaa ei syöty jotakin ja mussutettavia oli paljon vähemmän. Ihmiset olivat laihoja. Kaikki. 

Tämäkö on se mitä eniten kaipaat menneisyydestä? Että ihmiset ei syönyt konvehtirasiaa kerralla? Et esim. yhteisöllisyyttä, leppoisampaa elämäntahtia, teknologiavapaampaa elämää, yhteydenpitoa läheisiin puhelimitse ja kyläilyin, vaan laihoja ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vähän outo ehkä mutta tulipa nyt mieleen näin huoltsikan myyjänä, että jos käytetään jonkun paikan ilmais- wctä, niin silloin myös vastineeksi ostetaan sieltä liikkeestä jotain! 

Tämän takia pidän ABC-asemista. Voi käydä vessassa vapaasti. Jos asemalla S-market, saatan tehdä kyllä ostoksiakin.

Sitä kun ihmiset vielä tajusivat ryhmittyä autollaan, oikealle kääntyessä kaistan oikeaan reunaan, että muut mahtuu ohi.

Nyt kun tyhmimmät vielä asettuu keskiviivan tuntumaan ja koko kaupungin liikenne joutuu pysähtymään heidän takiaan.

Onko tämä seurausta siitä, kun halutaan opettaa itse eikä mennä autokouluun? Niin ajotaidottomat opettaa omia kersojaan ja törppöily siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Ylioppilaslakin käyttöä kesälakkina.

Kyseessä ei ole vanha tapa vaan tapa tehdä politiikkaa: on jäänyt mielikuva -  toivottavasti oikeansuuntainen - että ennen valtakunnanpolitiikassa ajateltiin koko maan etua sen oman äänestäjäkunnan lisäksi tai jopa   enemmän.

Ajat ovat nyt toiset ja näkemysten kirjo toisenlainen mutta nykyisin ryhmäitsekkyys tuntuu vallanneen (melkein) koko politiikan. Surullista.