Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana liian herkkä ystävystyminen
Tarkoitan otsikolla siis, että läpi elämäni olen nopeasti/helposti ystävystynyt muiden kanssa. Ongelma siitä tulee, koska olen introvertti. Minulle riittää muutama hyvä kaveri vuosien takaa, joihin jaksan panostaa ja jotka ymmärtävät sitä, että en jaksa olla joka viikko tekemisissä.
Olen sitten töissä, opiskelemassa tai vapaa-ajan harrastuksissa, niin aina löydän uuden ystävän/ystäviä. Joka on erittäin väsyttävä, koska saan olla yhtenään torjumassa pyyntöjä kahville, ja tekemään sitä ja tätä, ja kännykän viestitulvaa. En tiedä miten näistä kaikista kieltäytyisi nätisti ja koen sen erittäin kuormittavana.
Kaipaisin jotain vinkkejä muilta. Onko ketään muuta samalla "ongelmalla"? Minkälaiset asiat auttaa, mitkä lauseet, toimintatavat? En haluaisi kuitenkaan muuttaa persoonaani, enkä usko että se on mahdollista.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on päinvastainen ongelma. Olen puhelias ihminen, yleensä ryhmässä minua pidetään tärkeänä ihmisenä, ja minun seuraani hakeudutaan, mutta minulla ei ole mitään käsitystä, miten ystävyys syvennetään siitä hauskanpidosta henkilökohtaiselle tasolle, ja saadaan niitä kutsuja kahville. Eli varmaan neuvoisin sinua olemaan enemmän kaltaiseni, jos tietäisin, mikä pitää ihmiset minusta kaukana.
Tämäpä se on, kun en minäkään tiedä mikä minussa saa ihmiset haluamaan kaveeraamaan. Luulin että se johtuu tuosta käytöksestäni, olen helposti lähestyttävä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain teet väärin jos tämä on ongelma introvertissä Suomessa. Joku jo mainitsikin, annatko kuinka herkästi numeroa muille? Ei missään nimessä saa antaa jos on jo liikaa kontakteja. Tuotat vain sille vastapuolelle hylkäämisen kokemuksia ja niitä saa nykymaailmassa jo ihan liikaa.
Yhteystietojani en koskaan anna omasta aloitteestani. Myöskään en koskaan pyydä ketään lähtemään kahville jne. Mielestäni vain keskustelen ihan normaalisti toisten kanssa, ja he haluavat ystävystyä. Lisäksi työpaikkani on vaihtunut usein, niin sitä myötä tulee tutustuttua uusiin ihmisiin.
Ap
Eli annat toisen ehdotuksesta? Ei oo ok jos et halua tutustua. Et tajua mitä aiheutat muille.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän. Olen kokenut ahdistavana kun olen toisinaan joutunut ottamaan etäisyyttä ihmisiin jotka selvästi haluaisi ystävystyä, kun itse en vain jaksa. Ei vain aika ja jaksaminen riitä.
Olen ymmärtänyt vuosien varrella, että ilmeisesti välitän sellaista signaalia ihmisille että jotkut kokevat että juuri meillä synkkaa poikkeuksellisen hyvin, vaikka olen tottunut juttelemaan avoimesti monenlaisille ihmisille ja hymyilen luonnostani paljon. Perusolemustaan on vaikea muuttaa.
Toki olen itsekin joskus yksinäinen, mutten uskalla heittäytyä läheiseksi kovin monen kanssa koska samalla se rinki kasvaa joihin on säännöllisesti pidettävä yhteyttä. Tarvin aikaa palautumiseen. Työelämä kuormittaa älyttömästi.
Kyllä siitä pitää voida keskustella koska tämäkin on yksi nykyajan ongelma. Työ väsyttää niin paljon ettei jaksa ylläpitää isoa ystävärinkiä ja siitä seuraa taas yksinäisyyttä.
Tosi hyvin kuvailtu! Ihan omat tunteeni siinä. Mitä hyviä fraaseja tai toimintatapoja olet keksinyt? Toista on tosi vaikea torjua hellästi. En halua loukata ketään kuitenkaan .
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain teet väärin jos tämä on ongelma introvertissä Suomessa. Joku jo mainitsikin, annatko kuinka herkästi numeroa muille? Ei missään nimessä saa antaa jos on jo liikaa kontakteja. Tuotat vain sille vastapuolelle hylkäämisen kokemuksia ja niitä saa nykymaailmassa jo ihan liikaa.
Yhteystietojani en koskaan anna omasta aloitteestani. Myöskään en koskaan pyydä ketään lähtemään kahville jne. Mielestäni vain keskustelen ihan normaalisti toisten kanssa, ja he haluavat ystävystyä. Lisäksi työpaikkani on vaihtunut usein, niin sitä myötä tulee tutustuttua uusiin ihmisiin.
Ap
Eli annat toisen ehdotuksesta? Ei oo ok jos et halua tutustua. Et tajua mitä aiheutat muille.
Nyt en tajunnut? Puhutko panemisesta, koska siltä tuo kuulostaa ja sitä en tee. Nyt on puhe ystävystymisestä ja kuinka pystyn sen torjumaan ilman että aiheutan toiselle pahaa mieltä.
Ap
Saatan sanoa uusille ihmisille, että olen tosi huono somessa (totta) ja viestittelyssä (ei totta) sekä puhumaan puhelimessa valikoin). Olen laittanut esim.Whatsappiin eston niin, etteivät muut näe, milloin olen ollut viimeksi paikalla. Annan ymmärtää, että vika on minussa: olen saamaton, erakkoluonteinen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain teet väärin jos tämä on ongelma introvertissä Suomessa. Joku jo mainitsikin, annatko kuinka herkästi numeroa muille? Ei missään nimessä saa antaa jos on jo liikaa kontakteja. Tuotat vain sille vastapuolelle hylkäämisen kokemuksia ja niitä saa nykymaailmassa jo ihan liikaa.
Yhteystietojani en koskaan anna omasta aloitteestani. Myöskään en koskaan pyydä ketään lähtemään kahville jne. Mielestäni vain keskustelen ihan normaalisti toisten kanssa, ja he haluavat ystävystyä. Lisäksi työpaikkani on vaihtunut usein, niin sitä myötä tulee tutustuttua uusiin ihmisiin.
Ap
Eli annat toisen ehdotuksesta? Ei oo ok jos et halua tutustua. Et tajua mitä aiheutat muille.
Nyt en tajunnut? Puhutko panemisesta, koska siltä tuo kuu
Annat nron toisen ehdotuksesta.
Pitää oppia tunnistamaan ne potentiaaliset ripustautujat ja olla ruokkimatta heitä. Ja jutella heidän kanssa jotka vaikuttavat seisovan omilla jaloillaan. Ihmettelen sitä mistä jotkut aina saavatkin niitä riippakiviä peräänsä, kyllä ne tunnistaa nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samantapainen ongelma joka on vasta kehittynyt: en yhtäkkiä enää jaksa useimpien vanhojen ystävien kanssa mitään entisenlaisia tapaamisia. En tiedä miten ilmaisisin sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain teet väärin jos tämä on ongelma introvertissä Suomessa. Joku jo mainitsikin, annatko kuinka herkästi numeroa muille? Ei missään nimessä saa antaa jos on jo liikaa kontakteja. Tuotat vain sille vastapuolelle hylkäämisen kokemuksia ja niitä saa nykymaailmassa jo ihan liikaa.
Yhteystietojani en koskaan anna omasta aloitteestani. Myöskään en koskaan pyydä ketään lähtemään kahville jne. Mielestäni vain keskustelen ihan normaalisti toisten kanssa, ja he haluavat ystävystyä. Lisäksi työpaikkani on vaihtunut usein, niin sitä myötä tulee tutustuttua uusiin ihmisiin.
Ap
Eli annat toisen ehdotuksesta? Ei oo ok jos et halua tutustua. Et tajua mitä aiheutat muille.
Nyt en tajunnut? Puhutko panemisesta, koska siltä tuo kuu
Taisit itse sanoa, että et anna yhteystietojasi omasta aloitteestasi, siitä varmaan tuo jakokysymys, että annatko ne sitten toisen ehdotuksesta. Näin ainakin tulkitsen, että ei tässä kukaan panemisesta puhunut.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että yhteystietoja ei pitäisi antaa, jos ei halua että toinen ottaa yhteyttä. Kun eikös niitä yhteystietoja justiinsa varten.vaihdeta.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joissain tilanteissa vaikea kieltäytyä antamasta yhteystietoja.
erieri
Ei taida olla mitään kovin hyviä tapoja torjua ystävystymistä toivovaa. Mikään ei ole hyvä, koska aina se on jonkin asteinen torjunta! Siksi siitä jääkin paha mieli itsellekin. Pidän lähes kaikista ihmisistä joita tapaan enkä haluaisi loukata. Ehkä siksi niitä ystävystyjiä löytyykin koska olen havainnut että läheskään kaikki ihmiset eivät pidä toisistaan eivätkä ole ystävällisiä toisille tai osaa tai halua kysellä heiltä mitään.
Jos sanoo suoraan että ei riitä aika uudelle ystävyydelle kun vanhoja ystäviä on jo paljon, hän voi nolostua jos kissa nostetaan pöydälle ja todetaan ääneen että toinen haluaisi ihmissuhteesta enemmän kuin toinen.
Jos taas venyttää vastailuvälejä ja pitkittää kahvitreffien toteutumista silloin asia yleensä ymmärretään rivien välistä, muttei tunnu reilulta sekään.
Ehkä sellainen "vika ei ole sinussa vaan minussa" -tyyppinen torjunta loukkaa vähiten, jos haluaa vaikka sitten kertoa siitä miten on introvertti tai uupunut tai puhua omista kiireistään. Mutta ei tähän taida olla oikeaa vastausta. Eri ihmiset saattavat kokea joka tapauksessa loukkaavammaksi jonkun torjuntatavan kuin joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan sanoa uusille ihmisille, että olen tosi huono somessa (totta) ja viestittelyssä (ei totta) sekä puhumaan puhelimessa valikoin). Olen laittanut esim.Whatsappiin eston niin, etteivät muut näe, milloin olen ollut viimeksi paikalla. Annan ymmärtää, että vika on minussa: olen saamaton, erakkoluonteinen jne.
Kiitos hyvistä vinkeistä. Ja niinhän se on, vika on minussa. Olen saamaton ja erakkoluonne. Mutta myös kohtelias sellainen, eli tarpeen vaatiessa otan muut huomioon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain teet väärin jos tämä on ongelma introvertissä Suomessa. Joku jo mainitsikin, annatko kuinka herkästi numeroa muille? Ei missään nimessä saa antaa jos on jo liikaa kontakteja. Tuotat vain sille vastapuolelle hylkäämisen kokemuksia ja niitä saa nykymaailmassa jo ihan liikaa.
Yhteystietojani en koskaan anna omasta aloitteestani. Myöskään en koskaan pyydä ketään lähtemään kahville jne. Mielestäni vain keskustelen ihan normaalisti toisten kanssa, ja he haluavat ystävystyä. Lisäksi työpaikkani on vaihtunut usein, niin sitä myötä tulee tutustuttua uusiin ihmisiin.
Ap
Tää onkin hankala tilanne, kun toinen sanoo, että "hei, ota mun numero niin ollaan yhteydessä!". Tuntuu tosi vaikealta sanoa siinä vaiheessa, että "ei, en halua", jos toisessa ei mitään sen kummempaa vikaa ole. Helpompi on torjua joku romanttisessa mielessä lähestyvä erilaisilla syillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisi sanoa: ystävyys/kahvittelututtavuus on ihanaa mutta se vaatii enemmän kuin mihin tällä hetkellä pystyn.
Voi olla että silti antaisin numeroni jos joku maltillisen oloinen pyytää. Ja aina voi ensin kysyä mihin tarkoitukseen hän sen tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja tiedän miten epäreilua tämä on, kun on paljon yksinäisiä ihmisiä jotka etsivät kavereita, ja minulle niitä tahtoisi kertyä liiaksi asti. Heille ehkä vinkkinä omat "virheeni"; olen hymyileväinen, ja otan toiset huomioon kuuntelemalla ja kyselemällä. Luulen että se on se "ongelma". Heti tutustuttaessa olen rento ja helposti lähestyttävä. Mielestäni se on peruskohteliaisuutta, enkä tästä haluaisi luopua. Lisäksi kyselen kuulumisia ja pyrin muistamaan mitä ihmiset ovat kertoneet, tämäkin mielestäni on normaalia kanssakäymistä. Uudessa ympäristössä heti esittelen itseni, ja olen kiinnostunut oppimaan muista ihmisistä. Se tekee itsellenikin helpomman olon, kun pääsen sisälle sen paikan juttuihin (oli sitten kyse töistä tai vapaa-ajasta). Moni sitte. Ottaa tämän omasta mielestäni peruskohteliaisuuden sitten syvempänä, ja haluavat kaveerata. Mikä ei muuten haittaisi, koska mukavia ihmisiä on vaikka kuinka, mutta minä en introverttinä ja
Ei se tuosta johdu. Mäkin aina kyselen ja olen kiinnostunut muista ihmisistä mutta ne ei ole kiinnostuneita minusta. Oot sen sijaan tod näk miellyttävän näköinen, sulla on ollut hyvä lapsuus josta kumpuaa hyvä itsetunto, perusturvallisuudentunne, olet levollisen ja onnellisen oloinen ja ihmiset haluavat sinulta näitä ominaisuuksia itselleen. Sulla on siis karismaa.
Minun taktiikkani on esimerkiksi töissä se, että pidän niin hyvän etäisyyden kaikkiin ettei tule tilannetta, jossa minua kyseltäisiin seuraksi töiden ulkopuolella. En juuri aloita oma-aloitteisesti keskusteluja enkä kerro itsestäni mitään henkilökohtaista. Jos joku kysyy, vastailen ympäripyöreästi. Kun kukaan ei saa minusta mitään irti, ei seuranikaan ole niin haluttua. Tämä taktiikka ei tietenkään toimi ihmiselle jolla on kova tarve olla osa ryhmää, koska näin jää auttamatta ulkopuoliseksi. Minua ei ole ikinä haitannut olla ulkopuolinen, koska se tarkoittaa omaa rauhaa ja arvostan sen korkeammalle.
Olen joskus myös ollut se ihminen joka ei raaski kieltäytyä asioista koska olen pelännyt pahoittavani toisen mielen. Ne ovat kieltämättä vaikeita tilanteita ja siksi pyrin ennemmin välttämään niitä. Mielestäni on kuitenkin ihan mahdollista sanoa ystävällisesti, jos ei ole aikaa/tarvetta uusille tuttavuuksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain teet väärin jos tämä on ongelma introvertissä Suomessa. Joku jo mainitsikin, annatko kuinka herkästi numeroa muille? Ei missään nimessä saa antaa jos on jo liikaa kontakteja. Tuotat vain sille vastapuolelle hylkäämisen kokemuksia ja niitä saa nykymaailmassa jo ihan liikaa.
Yhteystietojani en koskaan anna omasta aloitteestani. Myöskään en koskaan pyydä ketään lähtemään kahville jne. Mielestäni vain keskustelen ihan normaalisti toisten kanssa, ja he haluavat ystävystyä. Lisäksi työpaikkani on vaihtunut usein, niin sitä myötä tulee tutustuttua uusiin ihmisiin.
Ap
Eli annat toisen ehdotuksesta? Ei oo ok jos et halua tutustua. Et tajua mitä aiheutat muille.
Nyt en
Aah, anteeksi. Luin hätäisesti enkä tajunnut aluksi. En itse aloitteestani koskaan jaa yhteystietojani, mutta kysyttäessä annan jos on kyse henkilöstä jonka kanssa olen töissä tai vapaalla tekemisissä, niin se yhteystiedot vaihto voi siihen liittyen olla fiksua. Siis töissä voi olla että ilmoitetaan toisillemme että nyt olen sairaana, en pääse tulemaan töihin ja se-ja-se työ jäi kesken, tai että tarkkailkaa tuleeko teille flunssa tms. Tai harrastuksissa on se oma wa-ryhmä, jolloin väkisinkin pitää olla kartalla sieltä mitä harrastukseen liittyy. Aloitetta en tee, mutta näen miksi se voi olla järkevää vaihtaa yhteystietoja. Silti se ei poista sitä, että se on raskasta jos siitä tulee kanava, jossa rupatella niitä näitä ja kaveerata. Sama juttu töissä, siellä myös voi kaveerata ja rupatella, en minä silti töistä jää pois sen takia vaan yritän keksiä keinoja rajata sitä.
Ap
Heitä kaikki tänne kirjoittamasi asiat AI:lle ja pyydä tekemään valmiita fraaseja kohteliaisiin kieltäytymistilanteisiin.
-Toinen introvertti-
Jos pidät tätä ongelmana ja asia todella vaivaa sinua, niin ehkä olisi hyvä muuttaa käyttäytymistäsi siihen suuntaan, että toiset eivät tee aloitetta niin helposti. Ja/tai jos olet jo tekemisissä jonkun kanssa niin annat uuden tuttavuuden hiipua, mikäli et jaksa sitä ylläpitää. Sanoit ettet halua muuttaa persoonasi, mutta tässä on enemmän kyse käyttäytymisen ja vuorovaikutustyylin säätelystä sen mukaiseksi, ettet enää jatkossa päädy näihin ei-toivotuksi kokemiisi tilanteisiin. Tietyllä tavalla kyse voi olla myös siitä, että luonteeltasi olet miellyttämisenhaluinen ja siksi koet hankalaksi kieltäytyä toisten kutsuista tai pyynnöistä, jos et kerran itse aloitetta tee näihin uusiin ystävyyksiin. Miellyttämisenhalukin on käyttäytymisen puurte, josta voi opetella pois, eikä niinkään välttämättä kiinteä osa persoonasi.
Jossain määrin itselläni on tuota samaa ollut tietyssä vaiheessa elämää, joten tiedän mistä puhut. Nykyään en enää niin paljon juttele tai hakeudu kontaktiin enkä myöskään koe niin suurta velvollisuudentuntoa tavata jotain uutta tuttavuutta, mikäli en ehdi tai jaksa. Enkä myöskään tunnontuskia siitä, että en ehdi tai jaksa.
Yhteystietojani en koskaan anna omasta aloitteestani. Myöskään en koskaan pyydä ketään lähtemään kahville jne. Mielestäni vain keskustelen ihan normaalisti toisten kanssa, ja he haluavat ystävystyä. Lisäksi työpaikkani on vaihtunut usein, niin sitä myötä tulee tutustuttua uusiin ihmisiin.
Ap