Oletko irtisanoutunut "tyhjän päälle"? Mieli tekisi taas näin loman kynnyksellä - ei oli

Olen. Paras juttu minkä ikinä tein siinä duunissa. Asiat järjestyi sitten vähän ajan päästä. Nyt on täysjärkinen pomo ja suht mielekäs duuni. Ei tarvi tehdä enää yhtään 40h työvuoroa.

Olen. Paras asia mitä olen koskaan tehnyt.

En. Ei sitä asuntolaina niskassaan viitsinyt tarkoituksella ottaa riskejä. Nyt kun lainat on maksettu ja on puskuriakin melkoisesti, voisin noin tehdäkin. Luulen kuitenkin, että etsisin edelleen ensin uuden työpaikan ennen irtisanoutumista. Minä kun olen turvallisuushakuinen ihminen.

Helposti ton tekee jos on puoliso elättämässä...

Joskus joku mietti. Lähtis lomalle, jättäisi irtisanomislapun samalla. Ei kommentoisi mitään. saisi lomarahat. v mäinen kiusaaja pomo voisi teettää asiat palkaamalla lisää sukulaisiaan. tosin ei mitään hajua työn sisällöstä. ja kv-yritys josta tuli pomon sukuyritys, neljä sukulaista palkattu, yksi pariskunta samassa johtoryhmässä, lainaa firman työkaluja luvatta, kertoo härskejä loukkaavia vitsejä saunaillassa, lähettää sähköpostia jonkin asiantuntijan aikeista tämän puolesta. muun paikkakunnan työntekijät jos joku hullu on sanonut ettei ole täältä päätyvät kiusaamis listalle. saa muita häirintään mukaan.

näistä varmaan muistelmissa lisää. ns merkkihenkilö, kylä päällikkö, taisi onneksi eläköityä hiljattain.

Lomista en pystynyt tosiaan nauttimaan kun mielessä oli koko ajan kuolemanloukkuun palaaminen. En usko että kadut. Yllättäen sitä aina jotain löytää jotain ja usein jopa paljon parempaa, vaikka aluksi pelottaa ja on tuo "tyhjän päällä" olemisen idea päässä. Et ole tyhjän päällä. We got you. Ehkä voit jo nyt lomalla alkaa katsella uutta paikkaa ja irtisanoudut kun uusi paikka on hallussa.

Mää irtisanouduin Stockalta tyhjän päälle työttömäksi 50-kymppisenä 30 vuoden jälkeen. En vaan kestänyt enää niitä mulk kuja asiakkaita ja päälliköitä. Elämäni paras päätös. Nyt ei enää itketä ja saan nukuttua.

Keväällä 2019 irtisanouduin ja muutin pois Helsingistä. Katunut olen alle 0 sekuntia.

Vierailija kirjoitti:

Mää irtisanouduin Stockalta tyhjän päälle työttömäksi 50-kymppisenä 30 vuoden jälkeen. En vaan kestänyt enää niitä mulk kuja asiakkaita ja päälliköitä. Elämäni paras päätös. Nyt ei enää itketä ja saan nukuttua.

Taas näitä 5010 ikäisiä 😔

Olen. Olen yksineläjä ja vihasin työtäni niin paljon, että irtisanouduin. Sain karenssin,  olin työttömänä jonkin aikaa, elin köyhästi, mutta sain mielenterveyteni kuntoon. Paras päätös ikinä. 

Olen tehnyt kaksi kertaa noin, enkä ole katunut kumpaakaan hetkeäkään 

kummallakin kerralla sain uuden työn parissa kuukaudessa 

En uskaltaisi. 

Samaa mietin kuin joku kirjoittajista - irtisanoudun ja muutan pois Helsngistä.



ap

Paskaan duuniin ja sairaaseen työyhteisöön ei kannata vuosiaan tuhlata. Ei ole minkään rahan arvoista.

Miksi tyhjänpäälle, eikö kannattaisi, jo töissä ollessa etsiä se uusi paikka ja sitten vasta irisanoutua

Useita kertoja olen lähtenyt paskasta duunista. Menee heti työkkäriin ja ruinaa päästä johonkin cv piirtely kurssille, karenssi palaa siihen.

Katso nyt kuitenkin josko jostain idyllisestä pikkukylästä - ei liian pienestä, ne alkaa ahdistaa jossain vaiheessa - löytyisi kiva pieni työ. Vaikka Porvoosta! Mutta tosiaan: tilanne saattaa muuttua surkeasta vielä surkeammaksi, mutta en silti usko, että kadut surkeiden asioiden taaksen jättämistä vaikka niitä tulisi sitten useampia peräkkäin ja taas saisi muutta tms. jne.

Olen. Kesälomalla muutama vuosi sitten minulle valkeni, että jos palaan töihin, jossain lähitulevaisuudessa romahdan tai ehkä kuolen työpisteeni ääreen. Soitin irtisanomisilmoitukseni, kuittasin irtisanomisajan lomalla, eikä tarvinnut enää palata töihin. Säästöjä oli noin 3 kk elinkustannuksiin, ei kumppania elättämässä tai muutakaan tukiverkkoa. En kadu. Opiskelen nyt uudelle alalle rutiköyhänä, mutta järjissäni ja hengissä. 

Olen irtisanoutunut aikoinaan kamalasta paikasta. Alle 2 kk työttömyyttä ja sen jälkeen tuli uusi, kiva työpaikka, missä olen vieläkin. Onneksi uskalsin lähteä!

Olen. Tai no, en jäänyt täysin tyhjän päälle vaan sivutoiminen yrittäminen muuttui päätoimiseksi kun lopetin paskanmakuiset palkkatyöt. Tulot vähenivät mutta ei kaduta ollenkaan.