Oletko irtisanoutunut "tyhjän päälle"? Mieli tekisi taas näin loman kynnyksellä - ei oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää irtisanouduin Stockalta tyhjän päälle työttömäksi 50-kymppisenä 30 vuoden jälkeen. En vaan kestänyt enää niitä mulk kuja asiakkaita ja päälliköitä. Elämäni paras päätös. Nyt ei enää itketä ja saan nukuttua.

Taas näitä 5010 ikäisiä 😔

Oho, olipa paha kirjotusvirhe, mutta tunnekuohu oli niin valtava kun mainitsin työpaikan nimen että sekosin.;) Onneksi kaikki varmaan tajusivat mitä tarkoitin.;)

Itsensä voi elättää muillakin tavoilla kuin kärsiä siellä kurjassa työpaikassa. 

Olen reilut 20 vuotta sitten. Ura tuntui olevan umpikujassa ja työpaikka oli varsinainen kauhutalo, joten tein väkipakolla muutoksen. Sitä ennen kyllä yritin sinnikkäästi vaihtaa työstä toiseen.

Olen! Ekat 3-4 kk olin aivan taivaissa! Nukuin hyvin, nautin ihan kaikesta tyyliin pölyhiukkasten leijailun katselusta valon raidassa. Tai ehkä se oli ennemminkin sitä, että aloin taas huomata tuon tyyppisiä asioita ja elämä tuntui ihmeelliseltä. Sain vaikka mitä aikaiseksi. Sain aivan valtavasti tyydytystä siitä, että saatoin näyttää pitkää nenää ihmiselle, joka teki töistäni sietämätöntä.

Sitten tuon kaiken hurvittelun jälkeen alkoi pikkuhiljaa hiipiä ahdistus siitä, jos ei työllistykään uudestaan. Olin kyllä laskenut kuinka kauan ei ole hätäpäivää taloudellisesti, mutta sitten kuitenkin ne hupenevat säästöt hirvitti, vaikka tiesin, että hätää ei vielä ole. Työllistyin 8 kk jälkeen ja se loppupuolisko ei enää ollutkaan niin auvoista, mutta en silti kadu hetkeäkään!

Eli jos on vähän säästöjä ja niitä raaskii käyttää. Ja jos tiedostaa sen, että työttömyys ja töiden haku on lopulta aika raskasta henkisesti. Jos nämä asiat on ok, niin antaa palaa! Tuskin tulet katumaan. 

No pohdi ensin onko se elämä työttömänä ja epävarmuudessa tulevaisuudesta myöskään kauhean mukavaa. Voi olla mielenterveydelle parempi, että uusi paikka ensin tiedossa kuitenkin.

Kaksi kertaa tehnyt ja molemmilla kerroilla oli ihan paras päätös. Meni liian pitkälle oma stressi ja pitkittynyt kuormitus. Onneksi tajusin lähteä ja laittaa oman terveyden etusijalle.

Voit jäädä ensin pitkälle saikulle ja hakea uutta työtä sen aikana.

Olen, mutta en kuitenkaan täysin tyhjän päälle, vaan olen alkanut valmistelemaan uuteen työhön siirtymistä ennen lähtöä. 

Aloin hakea uutta työtä jo ennen irtisanoutumista ja jatkoin irtisanomisaikana. Sitten kun jäin pois töistä, olin hakenut jo yli kymmentä työpaikkaa ja saanut kutsun viiteen haastatteluun. 

Ensimmäisellä viikolla töiden lopettamisen jälkeen tulin valituksi kolmeen työpaikkaan. Yhteen niistä kolmesta ilmoitin että en tule. Mutta se työpaikka, johon menin, osoittautui virheeksi. Olin siellä noin viikon ja lähdin pois koeajalla. Onneksi olin hakenut useita paikkoja. Sain aloittaa kolmannessa paikassa jo kahden päivän kuluttua. Viihdyin siellä useita vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

No pohdi ensin onko se elämä työttömänä ja epävarmuudessa tulevaisuudesta myöskään kauhean mukavaa. Voi olla mielenterveydelle parempi, että uusi paikka ensin tiedossa kuitenkin.

Juuri näin. Sitä paitsi arvosi työnhakijana laskee heti kun jäät työttömäksi. On paljon vaikeampaa saada uusi, hyvä työpaikka työttömänä kuin työssä käyvänä. Mitä pitempään olet työttömänä, sitä enemmän arvo laskee. Sori työttömät, tämä on ikävää tekstiä enkä itse ajattele näin, mutta työmarkkinoilla tämä on totuus.

Mun alalla ei kannata, koska lomaltapaluurahat... Mutta loman jälkeen olen irtisanoutunut ilman uutta työpaikkaa.

Olen ja kaksi kertaa! Molemmat parhaita päätöksiä elämässäni. 

Uskalla sinäkin! Ei kannata uhrata terveyttään paskalle työlle! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pohdi ensin onko se elämä työttömänä ja epävarmuudessa tulevaisuudesta myöskään kauhean mukavaa. Voi olla mielenterveydelle parempi, että uusi paikka ensin tiedossa kuitenkin.

Juuri näin. Sitä paitsi arvosi työnhakijana laskee heti kun jäät työttömäksi. On paljon vaikeampaa saada uusi, hyvä työpaikka työttömänä kuin työssä käyvänä. Mitä pitempään olet työttömänä, sitä enemmän arvo laskee. Sori työttömät, tämä on ikävää tekstiä enkä itse ajattele näin, mutta työmarkkinoilla tämä on totuus.

Jos vaakakupissa on oma terveys, henkinen ja usein myös fyysinen, esimerkiksi henkisen kuormituksen aiheuttaman unettomuuden vuoksi, niin riski mahdollisesta työmarkkinoilla alenemisesta kannattaa ottaa! Ja riippuu aivan alastakin. Omalla alallani on puutetta ammattitaitoisista tekijöistä, ammattilaisten markkinat, ja aikalailla saa marssia vanhasta ulos ja uuteen sisään. Tai vaikka vanhaan takaisin, jossa jopa kiitellään paluusta. 😉 Näin on itselleni käynyt...

Olen keski- ikäinen akka ja raha ei ole niin tärkeää, että sen takia menettäisin mielenterveyteni. Olen mieluummin köyhä, kuin vastenmielisessä työpaikassa, johon vihaan mennä. 

Olisin jo tehnyt noin heti keväällä mutta minulla on määräaikainen työsopimus 1.9. asti. Toki kun esimies aukoi minulle päätään ilmoitin hänelle jo tänä kesänä että minua ei enää kiinnosta olla täällä töissä, että maksetaanko lomarahat vai pidätkö ensi vuoden lomat.

Jees. Minulla kävi tuuri, sain töitä heti.

Jos olet duunissa ja haluat toiseen duuniin, on järkevää hommata se toinen duuni ensin. Jos taas haluat tkemään jotain muuta, esim. yrittäjäksi, kannattaa ne asiakas- yms. suhteet jas mahdolliset keikat alustaa jo töissä ollessaan, on muuten ihan prkleen kovaa homma lähteä aivan tyhjältä pöydältä. Sekin on kokeiltu, tosin YT:den jälkeisessä maailmassa eikä itse lähtien.

Kun ikääkin on jo kertonut, neuvoisin suhtautumaan tietyllä laila rationaalisesti näihin asioihin. Monenlaista on nähty ja loppujen lopuksi aika harvalla käy ns. flaksi. Tässä on tietynlainen vahvistusharha, vain voittajista lauletaan, eikä häviäjien ininät paljon ketään kiinnosta. Yhtä onnistunutta kohden on satoja, jotka eivät onnistu.

Tavallaan olen, tavallaan en. Pyysin sen sadansissa YT:ssä, että antakaa jo potkut. Mutta tiesin että olisi tulossa hyvin pitkä paketti, eli taloudellisesti en jäänyt tyhjän päälle, vaikka uutta työpaikkaa ei ollutkaan valmiina.

Siellä töissä ei varmaan kukaan edes huomaisi.

Ennen niin yleistä, että työnantajat maksoivat lomaltapaluurahan, jotta työntekijät saatiin takaisin, nykyisin tunnetaan lomarahoina.

Kyllä. Tästä nykyisestä ja tietenkin jokainen k-pää ehdottaa siivoustyön tai Alepan kassalle töihin hakeutumista. Onneksi ei ole kummankaan alan koulutusta niin voi kieltäytyä ja hakea niiden alojen töitä joihin on kouluttautunut. Olen aivan tarpeeksi opiskeluiden ohessa tehnyt kyseisiä töitä, joten ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jees. Minulla kävi tuuri, sain töitä heti.

Jos olet duunissa ja haluat toiseen duuniin, on järkevää hommata se toinen duuni ensin. Jos taas haluat tkemään jotain muuta, esim. yrittäjäksi, kannattaa ne asiakas- yms. suhteet jas mahdolliset keikat alustaa jo töissä ollessaan, on muuten ihan prkleen kovaa homma lähteä aivan tyhjältä pöydältä. Sekin on kokeiltu, tosin YT:den jälkeisessä maailmassa eikä itse lähtien.

Kun ikääkin on jo kertonut, neuvoisin suhtautumaan tietyllä laila rationaalisesti näihin asioihin. Monenlaista on nähty ja loppujen lopuksi aika harvalla käy ns. flaksi. Tässä on tietynlainen vahvistusharha, vain voittajista lauletaan, eikä häviäjien ininät paljon ketään kiinnosta. Yhtä onnistunutta kohden on satoja, jotka eivät onnistu.

Suuret muutokset kannattaa tehdä ajoissa. Kolmekymppisenä viimeistään pitäisi olla selvillä mitä (työ)elämältä toivoo. Suomalainen kulttuuri on kuitenkin erittäin jäykkä ja luokitteleva eli sinut kovin mielellään laitetaan erittäin ahtaaseen boksiin historiasi perusteella. Stigmasta on todella vaikea päästä eroon. Tämä poikkeaa kuin yö ja päivä yhdysvaltalaisesta, missä alan vaihtajaan suhtaudutaan uteliaasti ja erilaisuus nähdään usein mahdollisuutena.