Oletko irtisanoutunut "tyhjän päälle"? Mieli tekisi taas näin loman kynnyksellä - ei oli

Vierailija kirjoitti:

Olen, mutta harmittaa kun ei löydä uusia töitä, osaamista ja koulutus on, eikä ikääkään ole liikaa.

Ihmiset tekevät päätöksiä Ne tehdään pitkältikin tunteella, perustellaan sitten jälkikäteen järjellä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa rekryprosessia mennään, sitä enemmän tunteella ja nopeasti.

Sinua ei ole haluttu. Mitä pitempään työtön, sitä vähemmän halutaan.

Osaaminen ja koulutus on ajokorttitason kriteeri, pitää olla pääsääntöisesti kaikilla hakeneilla on. Silloinkin kun osaamisen ja koulutuksen määrä on tärkeä, mukana on edelleen paljon muita tekijöitä joita ei pääsääntöisesti analyyttisesti pisteytetä, vaan mistä saadaan tietty "fiilis"

Analyyseihin ei ole aikaa eikä rahaa kuin korkeintaan prosessin loppupäässä muutamalle jatkoon halutulle.

Onnea vaan. Yritä olla nuorekas hyvä tyyppi, jolla on sitä mystistä "moitivaatiota"

Olen, kahdesti. Itsellä oli säästöjä, mutta toimeentulotuki pitää huolen, jos ei ole. Karenssi oli viimeksi muistaakseni vain kuukauden, kun aiemmin oli 3kk. Kaipa täällä aletaan heräämään siihenkin, että yleensä työntekijä irtisanoutuu jostain muusta, kuin omasta syystään

Vierailija kirjoitti:

Olen, kahdesti. Itsellä oli säästöjä, mutta toimeentulotuki pitää huolen, jos ei ole. Karenssi oli viimeksi muistaakseni vain kuukauden, kun aiemmin oli 3kk. Kaipa täällä aletaan heräämään siihenkin, että yleensä työntekijä irtisanoutuu jostain muusta, kuin omasta syystään

No en kyllä suosittele kenellekään toimeentulotuen varaan jättäytymistä. Enkä muutenkaan irtisanoutumista ilman että on uutta työtä luvassa. Työttömiä ei haluta palkata. 

Vierailija kirjoitti:

Olen, mutta harmittaa kun ei löydä uusia töitä, osaamista ja koulutus on, eikä ikääkään ole liikaa.

Minulla periaatteessa sama tilanne. Mutta huomaan lähinnä fantasioivani ehkä jostakin sellaisesta, mitä ei ole olemassa. Terveestä työyhteisöstä ja siitä, että saisi keskittyä sen yhteisön kiusaamisen kohteena toimimisen sijaan työntekoon, omaan alaansa ja sen kehittämiesen. Tämä ei valitettavasti taida olla kovin realistinen odotus missään yhteisössä. Työpaikoilla, missä on paras henki, ei juuri puututa toisten tekemisiin, eikä syödä lounaita yhdessä. Hyvin palkattuihin paikkoihin hakeutuvat kilpailuhaluisimmat sosiopaatit

Kyllä sitä sitten tekee taas hetken huonompaakin duunia, kun rahan tarve muuttuu sietämättömäksi. Siihen asti kannattaa vaan elää elämää, toki silmät auki, mutta ei elämä ole työntekoa varten. Ne ajat menivät jo, suomi on jo jälleenrakennettu. Relatkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, kahdesti. Itsellä oli säästöjä, mutta toimeentulotuki pitää huolen, jos ei ole. Karenssi oli viimeksi muistaakseni vain kuukauden, kun aiemmin oli 3kk. Kaipa täällä aletaan heräämään siihenkin, että yleensä työntekijä irtisanoutuu jostain muusta, kuin omasta syystään

No en kyllä suosittele kenellekään toimeentulotuen varaan jättäytymistä. Enkä muutenkaan irtisanoutumista ilman että on uutta työtä luvassa. Työttömiä ei haluta palkata. 

Minua ei oikeastaan kiinnosta, jos joku työpaikka syrjii sen vuoksi, että on ollut työttömänä. Parhaassa tapauksessa se suojelee minua. Jos työpaikalla nimittäin vallitsee noin vahvoja ennakkoluuloja, niin tuskin ihmiset ovat kovin fiksuja ja mukavia muutenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, kahdesti. Itsellä oli säästöjä, mutta toimeentulotuki pitää huolen, jos ei ole. Karenssi oli viimeksi muistaakseni vain kuukauden, kun aiemmin oli 3kk. Kaipa täällä aletaan heräämään siihenkin, että yleensä työntekijä irtisanoutuu jostain muusta, kuin omasta syystään

No en kyllä suosittele kenellekään toimeentulotuen varaan jättäytymistä. Enkä muutenkaan irtisanoutumista ilman että on uutta työtä luvassa. Työttömiä ei haluta palkata. 

Toimeentulotukiasiakkuus kestää vain sen aikaa, kun on karenssissa työttömyyskovauksesta. Kun karenssi loppuu, on 400 päivää ansiosidonnaista, eli n. 1,5 vuotta. Kyllä siinä ehtii palautua toksisesta työyhteisöstä, päivittää ansioluettelonsa ja etsiä uutta paikkaa. Mihinkään maalaisten duunardihelvettiin, jossa puhutaan "työnvieroksujista ja loisista", kukaan täyspäinen ei mene muutenkaan töihin, joten ei haittaa jos paskat paikat tippuvat listalta työttömyyden vuoksi

Siis moniko oikeasti jääny tyhjän päälle muka? ei tuloja,ei puolisoa elättämässä,taikka miljoonaa tilillä.

Juuh. Vuonna 1989 jätin vakityön. Sitten rytisi. Ysärillä sain jotain osa-aikaisia ja määräaikaisia töitä, mutta olin enimmäkseen piilotyöttömänä, opiskelin jatkotutkinnon ja sain pari lasta. 2000-luvun alussa määräaikaiset sopimukset oli pitempikestoisia. Seuraavan vakituisen sopparin sain vuonna 2006. Teki ison loven eläkekertymään. Mutta kokonaisuutena kyllä kannatti! Jos olisin jäänyt silloin vuonna 1989 nyhertämään siihen ikävään työpaikkaan, elämä olisi ollut aivan toisenlaista. 

ÄLÄ HERRAJUMALA TEE SITÄ JUURI NYT, kun työtilanne on monilla sektoreilla heikko ja hakijoita on valtavasti. Hae mieluummin aktiivisesti toista työtä ja vaihda lennossa. Muutoin on suuri riski jäädä työttömäksi ja syrjäytyä. Tarvittaessa dowgreidaa heikkopalkkaisempaan positioon, mutta terveellisempään ympäristöön. Ajat eivät näytä paranevan vielä pitkään aikaan.

Olen. Ja oli hyvä päätös. Ensin vähän lepäsin ja sitten kykenin miettimään uusia kuvioita. Molemmilla kerroilla asiat menivät hyvin. (Vanhoissa työpaikoissa ei sinänsä ollut vikaa. Tuli vain työ tiensä päähän.)

Kyllä.  Kun totaalisesti on sen päättänyt, tietäen on kaiken tehnyt hyvin, mutta ei enää jaksa, se on hyvä päätös.  Tosin olin säästänyt rahaa.

En ikinä! Koko elämäni olen katsonut parempaa paikkaa, ja kun sen olen löytänyt ja siellä uusi työsopimus on allekirjoitettu, olen sanonut itseni irti. Nyt olen hyvässä työpaikassa. Vain todella TYHMÄT jättävät työpaikan, jossei parempaa ole. 

Olen töissä  Tampereen keskussairaalassa välinehuoltajana. Työt on raskasta, vuorotyötä. Kiertoliikettä, nostelua ja kropalla työskentelyä. Työt eivät jakaannut tasan työntekijöiden kesken. Olen fyysisesti ja henkisesti ihan loppu. Mietin jos vaan lopetan kerralla koko paskan. Olen puhunut lääkäreille, käynyt psykologilla, fyssarilla. En usko että lyhyt viikkokaan olisi mikään ratkaisu enää tähän. Työ tuntuu keskitysleiriltä.