Etsimme munasolujen lahjoittajaa

Niin kuin sanoin, olemme luotettava pariskunta!

joku mainitsikin.



Lasteni mummi sairastaa paraikaa rintasyöpää, sai hormonikorvaushoitoa vaihdevuosivaivoihin ja nyt tulos on tämä. Toki syy-yhteyden selvittäminen on hankalaa ja jopa mahdotonta mutta kun tietää että syövän riski kasvaa niin miksi ihmeessä pumpata itseään vain sen takia että vaihdevuosioireet jää pois tai että joku saisi lapsen kun ei ole siihen itse kykenevä.



Suosittelen alkuperäistä menemään adoptiojonoon niin ei aiheuta kenellekään terveysriskejä sillä että haluaa synnyttää lapsen sillä sen hinta voi olla solujen lahjoittajan henki pahimmassa tapauksessa - toki viiveellä.

Vain bussimatkat yms. suorat kulut ilmeisesti korvataan?



Voiko kuluksi laskea sen, jos hormonipistokset vie olon järkyttäväksi kuukauden tai kuukausien ajaksi? Tästä ei mitään korvausta voi saada? Jotenkin se aika mua luovuttajana pelottaisi...kotiäidille tai miksei töissäkäyvällekin aika rankkaa aikaa?



t. se 43, kahden lapsen äiti...

Nykytiedon mukaan hormonihoidot eivät lisää munasarja- tai rintasyöpäriskiä!!!

vaikutukset työkykyyn. Kyllähän summasta jää jotain käteen bussikulujen jälkeenkin. Se että korvaus on nimellinen valikoi luovuttajaksi sellaiset, joilla on siihen sopiva motivaatio. Auttamishalu.



Ymmärrän kyllä, että hormonihoidolla on vaikutukset mieleen ja fysiikkaan ja olisi oikeudenmukaista saada siitä kunnon korvaus, tekeväthän lapsettomuusklinikatkin voittoa omistajilleen. Asiat nyt kuitenkin ovat näin kuin ovat.

Eniten syöpäriskiä nostaa ylipaino ja ruokavalio sekä liikkumattomuus.

Ihmisten olisi hyvä muistaa tämä - omilla elintapavalinnoilla vaikuttaa eniten omaan terveyteen.

Rintasyöpä



Rintasyöpää todetaan suomalaisilla naisilla ikäryhmässä 50-59 vuotta joka vuosi noin 30/10000 naista kohden. Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat ikä ja perinnöllinen alttius. Viimeisimpien tutkimusten mukaan vaihdevuosien hormonihoito, joka kestää alle viisi vuotta ei lisää merkitsevästi rintasyöpäriskiä. Yli viisi vuotta kestävään hormonihoitoon liittyy kohonnut rintasyöpäriski, joka suomalaisessa tutkimuksessa oli vuosittain keskimäärin noin 2-3 lisätapausta/10000 naista kohden. Tämä riskilisä on samaa suuruusluokkaa kuin mikä liitetään ylipainoon tai runsaaseen alkoholin käyttöön ja rintasyöpään. Hormonihoidon lopettamisen jälkeen kohonnut rintasyöpäriski häviää viidessä vuodessa.





Muut syövät



Pelkän estrogeenin käyttö vaihdevuosien hormonihoitona lisää kohdunrungon syöpäriskiä, joten hoitoon aina lisätään joko jaksottainen tai jatkuva keltarauhashormoni naisille, joilta kohtua ei ole poistettu. Tällöin lisääntynyttä riskiä ei ole ja jatkuvaa yhdistelmähoitoa käytettäessä riski on jopa matalampi kuin väestössä keskimäärin.



Munasarjasyöpää esiintyy suomalaisilla 50-59 vuotiailla naisilla noin 3 tapausta 10000 naista kohden vuodessa. Hormonihoidon vaikutuksesta munasarjasyöpäriskiin on ristiriitaisia tutkimuksia, mutta viimeisimmän englantilaisen tutkimuksen mukaan munasarjasyöpää esiintyi ilman hormonihoitoa viiden vuoden seuranta-aikana 2.2 tapausta 1000 naista kohden ja 2.6 tapausta 1000 hormonihoidon käyttäjää kohden.



Paksu- ja peräsuolisyöpää esiintyy suomalaisilla naisilla ikäryhmässä 50-59 vuotta noin 4 tapausta 10000 naista kohden vuodessa. Hormonihoidolla saattaa olla suolistosyövän suhteen suojavaikutus, joka on noin 1-2 tapausta vähemmän 10000 hormonihoitoa käyttävää naista kohden vuodessa.

.t. 43

Tietenkin on mahdollista, että hormonihoito voi sivuoireita hoidon ajan aiheuttaa. Itsekin olen koeputkihedelmöityksen hormonihoidon kokenut. Oireina mulla vain turvotus, pieni väsymys. Olen kuullut, että luovuttajat selviävät hoidoista hyvin, he ovat iloisia että saavat auttaa jotakin paria, toisin sanoen useinhan psyyke kulkee yhdessä fyysisten oireiden kanssa.

Rintasyöpä

Rintasyöpää todetaan suomalaisilla naisilla ikäryhmässä 50-59 vuotta joka vuosi noin 30/10000 naista kohden. Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat ikä ja perinnöllinen alttius. Viimeisimpien tutkimusten mukaan vaihdevuosien hormonihoito, joka kestää alle viisi vuotta ei lisää merkitsevästi rintasyöpäriskiä. Yli viisi vuotta kestävään hormonihoitoon liittyy kohonnut rintasyöpäriski, joka suomalaisessa tutkimuksessa oli vuosittain keskimäärin noin 2-3 lisätapausta/10000 naista kohden. Tämä riskilisä on samaa suuruusluokkaa kuin mikä liitetään ylipainoon tai runsaaseen alkoholin käyttöön ja rintasyöpään. Hormonihoidon lopettamisen jälkeen kohonnut rintasyöpäriski häviää viidessä vuodessa.

Muut syövät

Pelkän estrogeenin käyttö vaihdevuosien hormonihoitona lisää kohdunrungon syöpäriskiä, joten hoitoon aina lisätään joko jaksottainen tai jatkuva keltarauhashormoni naisille, joilta kohtua ei ole poistettu. Tällöin lisääntynyttä riskiä ei ole ja jatkuvaa yhdistelmähoitoa käytettäessä riski on jopa matalampi kuin väestössä keskimäärin.

Munasarjasyöpää esiintyy suomalaisilla 50-59 vuotiailla naisilla noin 3 tapausta 10000 naista kohden vuodessa. Hormonihoidon vaikutuksesta munasarjasyöpäriskiin on ristiriitaisia tutkimuksia, mutta viimeisimmän englantilaisen tutkimuksen mukaan munasarjasyöpää esiintyi ilman hormonihoitoa viiden vuoden seuranta-aikana 2.2 tapausta 1000 naista kohden ja 2.6 tapausta 1000 hormonihoidon käyttäjää kohden.

Paksu- ja peräsuolisyöpää esiintyy suomalaisilla naisilla ikäryhmässä 50-59 vuotta noin 4 tapausta 10000 naista kohden vuodessa. Hormonihoidolla saattaa olla suolistosyövän suhteen suojavaikutus, joka on noin 1-2 tapausta vähemmän 10000 hormonihoitoa käyttävää naista kohden vuodessa.

Olen tuon oman tiedon hoitopaikasta saanut (ettei nykytiedon mukaan hormonihoidot lisää em syöpiä)! Uskon, että tämän alan lääkärit kyllä seuraavat tieteellisiä tutkimuksia tämänkin asiaan suhteen

hormonieritys sille tasolle, millä se kuuluisi "normaalisti" olla?

Monilla naisillahan follikkelit eivät vaikkapa kehity tavanomaisen kokoisiksi, koska heidän hormonieritys on liian vähäistä - luulisin näin maallikkona, ettei siitä, että hormonieritystä rukataan normaalimääräiseksi, olisi mitään vaikutusta terveyteen?

Vaihdevuosihoito kestää jopa 10 vuottakin, sen sijaan hedelmöityshoidoissa voi selvitä parhaimmassa tapauksessa n. kuukauden hormonihoidolla. Mutta sitten taas raskaus vähentää syöpäriskejä, joten eiköhän ne riskit siinä tasoitu, jos niitä koskaan on ollutkaan hedelmöityshoidoissa.

joten kyllä se syöpäriski niissäkin on. Lääkärit eivät mieluusti kerro haitoista vaan tahtovat tehdä lääketieteenkeinoin lasta toivovat onnellisiksi.



Vaihdevuosivaivojen hormonihoitojen sivuvaikutuksia on vähätelty ja vähätellään edelleen. Syöpään voi sairastua tietenkin ilman niitäkin mutta miksi ihmeessä lisätä riskiään sairastumiseen.



Lääketeollisuuden ja lääkärien osaa helpottaa tieto siitä ettei se syöpä puhkea välittömästi vaan vasta vuosien kuluttua ja lisäksi toteennäyttö on hankalaa.



Kuitenkin on tutkimuksia olemassa jotka tukee syöpäriskin kasvua.



Lääketeollisuus tekee bisnestä samoin klinikat jotka tekee hoitoja.

Olennaista ei kai ollut edes saamatta jäänyt kulukorvaus (olivat sopineet luovuttajan saavan saman verran kuin klinikalle luovuttaessaan), mutta luovutuksensaaja alkoi käyttäytyä tosi tylysti ja epäasiallisesti sitä luovuttajaa kohtaan. Hän ilmoitti myös, että he olivat löytäneet jonkun toisen luovuttajan ja käyttäneet hänen solujaan eli että luovuttajan tekemä lahjoitua ja näkemä vaiva olikin ollut täysin turhaa. Olosuhteet (luovuttajan ja luovutuksensaajan kuukautiskiertojen synkronointi, toisen luovuttajan löytyminen vasta kun alkuperäiselle luovuttajalle oli punktio tehty ja munikset saatu talteen) huomioiden tarina toisen luovuttajan löytymisestä oli epäuskottava ja luultavaa olikin, että tämä luovutuksensaaja oli kuin olikin käyttänyt luovuttajan munikset ja katkaissut välit aiemmin kaveeraamaansa luvuttajaan - ja esiintyi sen jälkeen tälläkin palstalla onnellisena odottajana kuin mitään ei olisi tapahtunut.



Luovutuksensaaja edes esittänyt olevansa kiitollinen siitä mitä toinen oli hyvää hyvyyttään tämän eteen tehnyt ja kärsinyt. Niin ja jos luovuttajan sanotaan kestävän hoitojen haittavaikutukset hyvin, koska auttamisesta tulee hyvä mieli, niin voi arvata, millainen mieli tälle luovuttajalle tuli.



Itse voisin ajatella luovuttavani munasoluja, mutta en kenellekään suoraan. Varsinkaan en luovuttaisi solujani kenellekään nettipalstatuttavuudelle, enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan.

ja ne vaikuttavat eri tavoin. Riskejä on tietysti molemmissa, mutta on täysin perseestä esiintyä hoitojen syöpäriskien asiantuntijana, kun ei edes eroteta aivan eri lääkkeitä ja hoitoja koskevia tutkimustuloksia toisistaan. Joku on nyt vaan kuullut että molemmissa käytetään "hormoneja" ja päättänyt että se kuulostaa vaaralliselta. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoonkin käytetään hormoneja.

Hedelmöityshoitojen riskit



Hoitoihin liittyviä riskejä ovat muun muassa toimenpiteen yhteyteen ajoittuvat komplikaatiot, alkuraskauden aikaan liittyvät riskit, OHSS (ovarian hyperstimulation syndrome), keskenmenot, monisikiöinen raskaus sekä kohdunulkoinen raskaus. Yksi hedelmöityshoitoihin liittyviä tärkeimpiä riskejä on ollut monisikiöraskauksien suuri määrä. Monisikiöisyyteen liittyviä riskejä ovat keskenmenoriskin suureneminen, lasten ennenaikaisuus ja syntymäpainon pienuus. Monisikiöraskauden todennäköisyyttä voidaan pienentää siirtämällä vain yksi alkio kerrallaan. Ainoa varsinaiseen hormonihoitoon liittyvä haitta on "munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymäksi" kutsuttu tila, lyhennettynä OHSS. Tällöin munasolujen irtoamisen tai punktion jälkeen munasarjat täyttyvät uudelleen nesteellä, kasvavat ja kipeytyvät. OHSS:n voi aiheuttaa mikä tahansa ovulaation induktioon käytetty lääke. OHSS:n oireina esiintyy vatsakipua, turvotusta, pahoinvointia, oksentelua ja joskus hengitysvaikeuksia. Vakavimpiin hyperstimulaatiotilanteisiin liittyy nesteen kertyminen erityisesti vatsaonteloon. Lievänä OHSS on melko yleinen, vaikeana onneksi varsin harvinainen (alle 1% hoitokierroista). Hyperstimulaation ennakoiminen on hankalaa, koska

se ei välttämättä liity käytetyn lääkeannoksen suuruuteen tai hoidon kestoon. Riskiryhmän potilaita ovat kuitenkin nuoret, normaalipainoiset naiset sekä PCO-potilaat. Gonadotropiinien käyttöön liittyvä OHSS-riski näyttää tehokkaan ultraääniseurannan myötä pienentyneen. Lievissä tapauksissa hoidoksi riittää lepo, vaikeissa tarvitaan sairaalahoitoa. Hoidosta alkava raskaus voi laukaista OHSS:n tai pahentaa ja pidentää sitä. Jos riski OHSS:n suhteen arvioidaan suureksi, ei alkiota siirretä lääkehoitokierrossa, vaan kaikki alkiot pakastetaan ja pyritään pääsemään pakastetun alkion siirtoon myöhemmässä kierrossa.

Kohdun ulkopuolisen raskauden riski on myös hieman suurentunut hedelmöityshoitojen yhteydessä. Kun alkio viedään kohtuun ja munanjohtimet ovat jäljellä, on mahdollista, että se vaeltaa kohtuontelosta munanjohtimeen. Asia voidaan varmistaa ensimmäisten raskausviikkojen aikana ultraäänitutkimuksin. Alavatsakipu ja verenvuoto ovat tärkeimmät kohdun ulkopuolisen raskauden oireet.

niin kuin joku tuossa arveli. Hormoneilla aikaansaadaan ensin oman hormonitoiminnan lamaantuminen, eli keinotekoiset vaihdevuodet. Sen jälkeen pumpataan toista ainetta niin että saadaan munasarjat tehtailemaan kypsiä munarakkuloita kasapäin sen normaalin yhden sijaan. Loppukierron n pari lisähormonia sitten ehkä pysrkii osaltaan tasaamaan tilannetta.

Kannattaa lukea tämä ja sivun alareunassa on muitakin kiinnostavia linkkejä



http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=4110/news_d…

Osa potilaista reagoi huonosti, jolloin hormoniannoksia voi joutua nostamaan. Pieni osa potilaista sen sijaan reagoi hyvin voimakkaasti annettuun hoitoon. Tällöin munasarjoihin kehittyy jopa 30-40 munarakkulaa, munasarjat ovat kookkaat ja turvonneet, vatsaonteloon voi kertyä nestettä aiheuttaen kipua ja pahoinvointia. Tällöin puhutaan munasarjojen hyperstimulaatiooireyhtymästä (OHSS). Usein lepo ja riittävä nesteen nauttiminen riittää hoidoksi, mutta pahimmissa tapauksissa tila voi vaatia sairaalassa nestehoitoa ja seurantaa .