Etsimme munasolujen lahjoittajaa

Olemme kiinnostuneita viestistäsi. Voit kirjoittaa myös mailia osoitteeseen toiveikas@wippies.com. Varmista että mailin lähettäjätiedoissa, mitkä näkyvät minulle, ei ole sun nimeäsi. Loin juuri tuon mailiosoitteen, itsekin tarvii katsoa, että pystynkö omia lähettäjätietoja muuttamaan. Ainakin toisessa mailiosoitteessani pystyy.

Moi toivon että löydätte viestini kaikkien näiden muiden joukosta:) olen se 174cm nim Victoria. Pari viestiä ylös .Haluan sanoa että olen Turun seudulta myös.

Luovutan vapaa ehtoisesti ,en tarvitse palkkiota jos haluatte voitte lahjoittaa minulle jotain.

Hoidatte vaan kaikki järjestelyt asianmukaisesti.



Tiedän kuinka kipeä asia lapsettomuus on. Koittakaa jaksaa kritiikkiä. Mielestäni se ei kerro ihmisten luotettavuudesta mitään jos ei kaverit tai sukulaiset halua luovuttaa.... Mun suvussa ja kavereista ainakaan kukaan ei luovuttais.En edes varmaan haluais että luovuttaja olisi ns, niin läheinen.

Tiedätkö, olen todellinen, että haluat auttaa meitä! Oletko kysynyt lääkäriltä, että voitko luovuttaa jo puolen vuoden päästä synnytyksestä? Eli onko jotain ns. vasta-aiheita.

olet kyllä harvinaisen väärässä! Sinulla ei nähtävästi ole omaa kokemusta asiasta tai et tunne tieteellistä tutkimustietoa asiasta?



Kyllä sillä on suuri merkitys, onhan puolet lapsen perimästä ja siten mm. temperamentista ja fyysisistä piirteistä lähtöisin tuosta "mitättömästä solurykelmästä". Kyllä se oikeasti vaikuttaa. Ja lapsella on oikeus saada tietää alkuperänsä.



Toivottavasti jokainen lahjasoluilla operoiva tämän tajuaa - uskoisin, että hoitoihin eivät pääse ihmiset, jotka eivät tätä ymmärrä ja hyvä niin.

Onneksi tämä asia saatiin korjattua lakimuutoksen avulla - lapsella on oikeus saada selville lahjoittajan henkilöllisyys.

Olen 155 pitkä, pyöreä, tummahiuksinen, äkkipikainen, pyöreä enkä ole vielä koskaan 35-vuotisen elämäni aikana oikeasti luovuttanut.



Oikea jalkani tallaa kaikki kengät linttaan ja lantioni on hyvin leveä.

ja lääkäri vetää väärät johtopäätökset kun geeniperimä ei olekaan se, mitä lapsi luulee...

Mutta mitä merkitystä sillä käytännön elämän kannalta on? Ei yhtikäs mitään. Jo saman perheen sisällä voi olla lasten temperamenteissä niin huima ero, ettei sillä ole mitään merkitystä vaikuttaako lapsen ominaisuuksiin jonkun muun geenit. Enkä käsitä mitä hirmuista merkitystä lapsen elämässä on fyysisillä piirteilläkään. Ja joka tapauksessa siihen minkälainen lapsesta muodostuu vaikuttaa perimän lisäksi mitä suurimmassa määrin myös ympäristö.

Muistan ne lääkärissäkäyntikerrat vielä hyvin, missä asia tuli puheeksi ja lääkäri kysyi, esiintyykö suvussa tiettyjä sairauksia ja äitini vastaus oli, ettei tiedä.

Monien sairauksien diagnosoinnissa tai riskikartoituksessa asia tuli esiin. Vaikka itse tiesinkin alkuperäni "keinotekoisuuden", asia oli vaikea, sillä asia oli tabu perheessä - siitä puhuttiin vähän. Muistan myös ne kerrat kuin puolitutut ihmettelivät, kuinka erinäköinen olen kuin vanhempani - ja olemme siis kaikki, koko perhe keski-suomalaista alkuperää...



Arvaa, mitä lapsen perusturvallisuudelle merkitsee, että hän jonkun onnettoman lääkärissäkäynnin aikana saakin lääkäriltä kuulla biologisen äitinsä olevan eri kuin "oikean äitinsä"? Miten se vaikuttaa lapsen ja äidin suhteeseen? Ja lapsen minäkuvaan? Ei kovin edullisesti, kyllä se on kriisin paikka.

Siten lapsella pitää olla realistinen käsitys alkuperästään. Sillä asia tulee ilmi jos ei muuten niin jonkin lääkärikäynnin yhteydessä. Jos vanhemmat eivät ole sinut asian kanssa ja/tai eivät ole kertoneet asiasta lapselle, on aika tuskaisaa joka kerralla pelätä, asia tulee puheeksi- kuinka herkästi lasta sitten uskalletaan viedä tarvittaviin tutkimuksiin?



Jos kerran geneettisellä alkuperällä ei ole mitään väliä, sittenhän ei pitäisi olla mitään estettä sen kertomisella lapselle? En uskokaan, että se vaikuttaa mitenkään lapsen ja aikuisen emotionaaliseen suhteeseen - hyvä ja lämmin suhde muodostuu yhteisen elämän, tunteiden ja ajatusten jakamisen kautta.

Minusta rakastava ja lapsensa hyvinvointia tärkeänä pitävä ihminen - hyvä vanhempi- kertoo lapselleen tämän alkuperän - se tukee parhaimmalla mahdollisella tavalla lapsen kehitystä.



Mikään ei ole niin tuhoisaa lapsen ja vanhemman suhteelle kuin salaisuus, joka yllättävässä tilanteessa paljastuu - se rikkoo luottamuksen ehkä ikiajoiksi, ainakin näin tärkeässä asiassa.

suuttua miehelle joka syrjähypyn tuloksena tekee jonkun raskaaksi? Tai miksi uusioperheissä usein ne puolison lapset edellisestä liitosta tuntuvat vaikeilta hyväksyä?

Eihän uusioperheessä uudella puolisolla ole takanaan mitään historiaa puolisonsa lasten kanssa. Ei pitkäaikaista yhteiseloa ja siihen liittyvää tunne-vuorovaikutusta. Lahjoitetulla munasolulla "hoidetulla" naisella taas on takanaan yhteinen historia lapsen kanssa - raskausaika, syntymä...koko muu historia solun hedelmöityshetkeä ja muutamaa jakautumavaihetta lukuunottamatta.



Kyllä minusta lapsen oikea äiti on se, jolla on tunneside lapseen ja yhteinen historia, geneettisillä tekijöillä ei ole yhtä suurta merkitystä sillä, millaiseksi suhde muotoutuu. Mutta geneettisillä tekijöillä on merkitystä lapsen identiteetille ja sitä kautta hyvinvoinnille, Ilman selkeää ja vahvaa identiteettiä lapsi ei voi hyvin eikä kehity tasapainoiseksi ihmiseksi.





T. 151

Vai ei lapsen kantanut ja synnyttänyt äiti ole äiti... tai lapsi tarvitsee erityistä tukea. Herätkää nyt todellisuuteen. Että minua ärsyttää kun asiaa tuntemattomat meuhkaa. Oletteko lukeneet/kuunnelleet paljonkin lahjasoluilla syntyneiden kommentteja eli ainoiden asian tunnepuolesta oikeasti tietävien? Ette, vaan minäpä olen. Ja olen kahden lahjasolulapsen ÄITI. Isommalle olemme jo puhuneet asiasta. Luovuttaja on ystäväni. Tätä tilannetta ei voi verrata adoptioon, lapsella ei ole hylkäämiskokemusta vaan hän on täysin toivottu.



Jos jonkun pitäisi keskittyä mieluummin siihen puutarhanhoitoon kuin lastentekoon, niin esim. eräs tietämäni lastensa biologinen äiti olisi voinut valita niin. Hänen lapsensa on otettu huostaan äidin alko- ja mt-ongelmien vuoksi.



Toivotan ap:lle onnea. Harkitkaa myös ulkomaita, Riikaa, Viroa, Pietaria.

Jos sähköposti osoitetta tai jotain saa niin voisin kyllä olla kiinnostunut :)

jenkkilään jossa maksetaan n. 6000e korvaus. Varmasti lennotkin ja majoitus maksetaan kun löytyy pari joka haluaa ns. hyvät geenitä täältä pohjolasta.