Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Mun mummo sai 50v lahjaksi keinutuolin ja siinä se sitten istuikin. Itse vietän samanikäisenä hieman erilaista elämää...

Minustakin, 45v, suomalaiset ovat hiljalleen muuttuneet käytökseltään ja vaatetukseltaan/olemukseltaan parempaan suuntaan. Enkä ole mistään perätakahikiän metsistä lähtöisin.

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Olen muutaman vuoden sinua nuorempi ja olen samaa mieltä kanssasi. Ihmiset eivät ole muuttuneet, mutta maailma on. Maapallo tuntuu kutistuneen, nykyään helppo muuttaa melkein minne tahansa. Eniten iloitsen siitä, että "mitä ne ihmiset ajattelee" alkaa jäädä menneisyyteen. Omassa lapsuudessa ihan mikä tahansa asia lytistettiin tuolla lauseella.

Mielestäni ihmiset ovat aivan samanlaisia nyt kuin lapsuudessanikin. N56

Olen 56v ja paljon on toki tapahtunut hyvää muutosta. Se, mikä on mielestäni nykyisin huonoa entiseen verrattuna, on sellainen yhteisöllisyyden ja velvollisuuden tunteen katoaminen, mikä on muuttunut itsekkääksi asenteeksi. Monet tuntuvat olevan kovin tietoisia oikeuksistaan, mutta velvollisuuksille ei korvaa lotkauteta. Ei siis esim. auteta läheistä ihmistä, joka apua tarvitsee, vaan ajatellaan vaan, että ostakoon rahalla itselleen apua jos kerran tarvitsee, ei kuulu minulle.

Ainakin rehellisyys on vähentynyt. Ei omassa lapsuudessani tarvinnut kantaa polkupyöriä sisälle saakka, kyllä ne yleensä säilyivät lukittuna ihan omassa pihassakin. Ulko-ovet eivät olleet lukossa päiväsaikaan jne. Nykyisin varastetaan kaikki, mikä irti lähtee.

Jonkinlainen joukkotyhmeneminen Ok tapahtunut yllättäen tässä n. kymmenen vuoden aikana

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Saman ikäisenä ajattelen, että oltiin tasa-arvoisempia, peruskoulu oli juuri tullut ja niin naapurin lääkärin tytär ponnisti sieltä samalla lailla kotikylän lukioon kuin kuin perusduunarin tytär. Nyt lääkärin tytär menee kaupunkiin perheen kakkosasuntoon ja eliittilukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Olen muutaman vuoden sinua nuorempi ja olen samaa mieltä kanssasi. Ihmiset eivät ole muuttuneet, mutta maailma on. Maapallo tuntuu kutistuneen, nykyään helppo muuttaa melkein minne tahansa. Eniten iloitsen siitä, että "mitä ne ihmiset ajattelee" alkaa jäädä menneisyyteen. Omassa lapsuudessa ihan mikä tahansa asia lytistettiin tuolla lauseella.

Meinasin kirjoittaa tuon sama omaan kommenttiini.

Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta käyttäytyminen ja tavat ovat muuttuneet.

Jos minun nuoruudessani joku olisi alvariinsa ottanut kuvia törröttävistä huulistaan ja pyllistävästä pepustaan ja ripustanut sitten kuvat kaikkien nähtäville vaikka koulun ilmoitustaululle, häntä olisi pidetty hieman omituisena.

t. Mummeli 71 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Tuo ero kaupunki/maaseutu oli vaikka 1950-luvulla ihan valtava. Maalla varsinkin köyhissä tölleissä asui niitä resuisia hampaattomia mummoja, aikaisin lukemattomista raskauksista kropaltaan väsyneitä ja vanhentuneita (esim. mun isoäidillä oli 9 lasta, ihan vaan siksi kun ei ehkäisyä ollut ja lapsia vaan tuli kun mies halusi seksinsä). Eikä ne naiset välttämättä koskaan edes lähteneet kotoa mihinkään, tuo minun mummokin oli aiina kotona, vain mies kävi kaupassa tms. kylillä (jonne oli lähes 10 km) ja toi tavarat kotiin. Joskus isoäidin ollessa vanha ja miehen jo kuoltua olisin halunnut hänet tuoda meille Turkuun kylään mutta hän ei ollut lähtenyt nuoruuden jälkeen sieltä talosta ja pelkäsi liikaa kodin ulkopuolista maailmaa, ei halunnut. 

Ja sitten tosiaan ne kaupunkilaissukulaiset olivat kuin eri rotua. Ei risuisia vanhoja vaatteenriepuja, ei hampaattomia, hiukset laitettu eikä vaan emännänhuivi päässä, niillä oli lapsiakin yleensä vähemmän ja naisetkin oli itsenäisiä usein työ joko tehtaassa tai toimistossa siinä missä töllinakka vaan hoisi kotieläimiä ja vähän viljeli hyötykasveja perheen tarpeisiin, ja olisi ollut täysin tyhjän päällä jos mies olisi jättänyt (ei naisille tuollaisissa paikoissa ollut töitäkään, koska oli niin maaseutuvaltaisia ja tiloja hoiti isäntä/emäntä/lapset).

Ennen otettiin toiset paremmin huomioon, auttavaisempia, talkoohenkisiä, ei oltu näin pinnallisia. Väkivaltaa vähemmän.

Yhteisöllisyys on vähentynyt. Aiemmin naapureidenkin kanssa oltiin ystäviä, käytiin paljon toisten luona kylässä, autettiin. Nyt sitä on aika lailla yksin. Ihmiset ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään, naapurien kanssa ei puhuta, hyvä jos tervehditään. Ihmiset on uuvuksissa, perheet ja vanhukset jäävät oman onnensa nojaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmiset ovat aivan samanlaisia nyt kuin lapsuudessanikin. N56

Mutta hyihyi! Netti ja KAIKKI on muuttanut KAIKEN! Oikeasti ihmiset ovat "aina" pysyneet samanlaisina. Ympäristö, teknologia, tieto on muuttunut kyllä, mutta esmes vaikka netistä löytyy hyyyvin paljon tietoa, niin hyvin useat tyhmät ihmiset eivät viitsi sitäkään hakea! Esmes iltaläpykät on täällä tosi kova lähde. En voi ymmärtää... M51

Nykyään ollaan itsekkäämpiä ja röyhkeämpiä. Tilanne juontanee 90-luvun lamaan, jossa moni koki yhteiskunnan hylkäävän heidät täysin.

Sivistystaso on laskenut, myös sananvapaus murentunut.

N58

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys on vähentynyt. Aiemmin naapureidenkin kanssa oltiin ystäviä, käytiin paljon toisten luona kylässä, autettiin. Nyt sitä on aika lailla yksin. Ihmiset ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään, naapurien kanssa ei puhuta, hyvä jos tervehditään. Ihmiset on uuvuksissa, perheet ja vanhukset jäävät oman onnensa nojaan.

Asuin lapsuuteni helsinkiläisessä lähiössä isossa kerrostalossa. Me lapset kyllä kyläiltiin kavereilla, mutta ei aikuiset käyneet kahvilla naapureillaan. 

Nro 5

Sivistystaso on romahtanut, kouluissakaan ei opeteta kuin puolet siitä mitä vielä 80 -luvulla.