Tuntuu että tuttava ei yhtään sure isänsä kuolemaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuohon välttämättä ole mitään yhtä tiettyä syytä. Voi olla niin tai näin.

Itselläni isä kuoli ollessani 7v., eikä se oikeastaan muuttanut elämääni. Ystävälleni taas väkivaltaisen ja päihdeongelmaisen isänsä kuolema ystävän ollessa ala-asteikäinen taas varmasti oli jonkinlainen helpotus.

Lapselle läheisten kuolemat on yleensä helpompia muutenkin. 

Typerä väite. 

Eikä ole. Lapsella on aina elämässään muitakin hänestä välittäviä ihmisiä, toisin kuin monilla aikuisilla. Lapsilla myös elämä on yleensä kivaa ja mielenkiintoista ja jännittävää ja täynnä kaikkea, vaikka yksi läheinen siitä poistuisi, toisin kuin monilla aikuisilla.&nbs

Oho. Väität siis ettei äidin tai isän kuolema tunnu lapsesta miltään!

No itse asiassa, eihän se ihan mahdotontakaan ole. En kuitenkaan ehkä sanoisi, ettei tunnu miltään. Lapsen suru, ikävä ja muut vanhemman kuolemaan liittyvät tunteet saattaa näyttää aikuiselle ihan erilaisilta. Toinen vanhemmistani kuoli kun olin ala-asteella, eikä sillä suoraan sanoen ollut mitään niin dramaattista vaikutusta elämääni käytännön tasolla. Minulla oli edelleen muita läheisiä sekä tuttu ja turvallinen ympäristö. Tietysti tämä on vain oma kokemus ja jonkun toisen lapsen elämässä vanhemman menettäminen lapsuudessa voi olla paljon suurempi trauma.

Mitä se sinulle kuuluu mitä joku tekee.