Sektio yleistynyt

Sektio oli hirveä. Olin opetusvälineenä, paikalla kuutisen opiskelijaa. Eivät olleet yhtään ammattimaisia ja minulle olisi riittänyt että vai henkilökunta olisi hoitanut homman. Ensi synnytys kyseessä ja suostumusta siihen että olisin opetusharjoitus heille noin massiivisessa operaatiossa ei kysytty 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttämistä löytyy niin monta tarinaa kun on synnyttäjääkin. Omat alatiesynnytykset on olleet pitkiä, mutta ponnistusvaihe lyhyt ja kivunlievitys pääasiassa onnistunut. Suunnitellun sektion jälkeen (perätila ja vauva yli 4kg) pelkäsin seuraavaa synnytystä ja pyysin pelkopolikäyntiä sektiopelon vuoksi. Koin toipumisen niin vaikeaksi verrattuna aikaisempiin synnytyksiin. Sektion aikana oksensin koska tuli todella huono olo. Lisäksi vauva joutui teholle kun ei sopeutunutkaan yllättävään maailmaan tuloon. Imetys oli vaikeampaa saada käyntiin kun vauva lopulta joutui olemaan 5vrk eri osastolla kuin minä.  Sektiohaavan kanssa eläminen oli tuskallista, kun isommatkin lapset kaipasivat syliä eikä nauraa tai yskiä voinut moneen viikkoon kivuttomasti. Ja hirvitys jos piti aivastaa. Ja vatsaa piti painella osastolla kuten alatiesynnytyksenkin jälkeen. Sektio

Sektio tehdään puudutuksessa, ei nukutuksessa paitsi hätäsektio. Silloin vauvan henki on vaarassa ja sektio tehdään tämän hengen pelastamiseksi nukutuksessa. Nukutusaineen ei pitäisi kyllä aiheuttaa teholle joutumista. 

Olin 150 cm pitkä ja painoin 41 kg, kun tulin 28-vuotiaana raskaaksi. Eli lapsen kokoinen . Pakotettiin synnyttämään alakautta, 26 tuntia itkin ja huusin. Ei mitään kivunlievitystä ollut tarjolla vuonna 1980. Paikat repesi synnytyksessä niin pahoin, että uloste meni pakaraan. Hirveä määrä tikkejä ja esim WC: ssä käynti oli kauheaa tuskaa. En pystynyt istumaan enkä kävelemään. 22 vuotta myöhemmin tehtiin korjausleikkaus, mutta vaivoja on edelleen. Olen ikuisesti katkera tästä synnytysväkivallasta ja sen tuomista fyysisistä ja henkisistä vaivoista. Hevosenkokoisille naisille tehdään kyllä sektioita, mutta ei lapsenkokoiselle. Olen huomannut, että julkkikset synnyttävät pääasiassa sektiolla nykyään. Kaikille pitäisi olla mahdollista valita sektio, kuten Ruotsissa on. Ja mieslääkäreiden ei pitäisi koskaan erikoistua gynekologiksi. Myös naisgynekologeilta pitäisi vaatia, että ovat synnyttäneet edes kerran alakautta. Saattaa mieli muuttua luonnollisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Olin 150 cm pitkä ja painoin 41 kg, kun tulin 28-vuotiaana raskaaksi. Eli lapsen kokoinen . Pakotettiin synnyttämään alakautta, 26 tuntia itkin ja huusin. Ei mitään kivunlievitystä ollut tarjolla vuonna 1980. Paikat repesi synnytyksessä niin pahoin, että uloste meni pakaraan. Hirveä määrä tikkejä ja esim WC: ssä käynti oli kauheaa tuskaa. En pystynyt istumaan enkä kävelemään. 22 vuotta myöhemmin tehtiin korjausleikkaus, mutta vaivoja on edelleen. Olen ikuisesti katkera tästä synnytysväkivallasta ja sen tuomista fyysisistä ja henkisistä vaivoista. Hevosenkokoisille naisille tehdään kyllä sektioita, mutta ei lapsenkokoiselle. Olen huomannut, että julkkikset synnyttävät pääasiassa sektiolla nykyään. Kaikille pitäisi olla mahdollista valita sektio, kuten Ruotsissa on. Ja mieslääkäreiden ei pitäisi koskaan erikoistua gynekologiksi. Myös naisgynekologeilta pitäisi vaatia, että ovat synnyttäneet edes kerran alakautta. Saattaa mieli muuttua luonn

Jostain syystä juuri ennen synnytystä ultratsekkauksessa ilmoittavat sikiön painon useimmiten 400-500g alakanttiin, ikään kuin rauhoitellakseen synnyttäjää 

Mistä syystä sektio voidaan kieltää ja pakottaa synnyttämään alateitse? Vaikea ymmärtää että joidenkin ihmisten hätä ja pelko ei ole jonkun mielestä riittävä ja sektiota ei anneta, mutta sitten seuraavaksi asialla oleva Liisa saakin sektio luvan. 

Onko kyse siitä kuka ns murtuu paineen alla ja vaikuttaa epävarma haluaako sektion ja näin lääkärit ottavat tämän mahdollisuutena painostaa alateitse synnyttämään? 

Ihmisvauva on niin paljon suurempi verrattaen aukkoon mistä sen pitäisi "luonnollisesti" tulla ulos jos vertaa mihin tahansa muuhun synnyttävään olentoon, että jo sen nojalla pitäisi sektio olla vapaa valintainen. Meloni ängetään ulos neulansilmästä väkisin, tottakai jälki on kamalaa suurimmalla osalla kirj. suurimmalla osalla ettei joku tähän tule vänkäämään että ei kaikilla. 

Nykyään monilta unohtuu, että synnytys ei ole lähtökohtaisesti lääketieteellinen tapahtuma. Yleisimpiä huomioita tuntuu olevan, että alatiesynnytyksen jälkeen alakerta on "pilalla". Lantionpohja rasittuu raskauden aikana synnytystavasta huolimatta, ja alatiesynnytyksenkin jälkeen se palautuu (tietysti tilanteesta riippuen, mutta lähtökohtaisesti).

Toinen tuntuu olevan pelko vauvan hapenpuutteesta. Musta on olennaista tietää, että monien lääkkeellisten kivunlievitysmenetelmien ja toimenpiteiden mahdollisia sivuvaikutuksia on hapenpuute. Hankala siis eritellä, mikä johtuisi itse synnytyksestä ja mikä muista asioista.

Vauvaan synnytyskanavassa ja supistusten aikana kohdistuva paine on kuitenkin pitkälti tarkoituksenmukaista, sillä se esim. tyhjentää vauvan keuhkot lapsivedestä.

Ymmärrän tavallaan, että sektiota ei myönnetä kaikille, sillä leikkauksia ei julkisella puolella tehdä muutenkaan vain toiveesta, vaan tarpeesta. En kuitenkaan pidä toista synnytystapaa parempana ja totta kai äidin toiveita pitäisi kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelosta voi päästä yli. Kannattaa heti neuvolassa pyytää apua. Mä en henkilökohtaisesti tunne ketään joka ois revennyt synnytyksessä pahasti. Näitä kauhutarinoita ei ainakaan kannata lukea ja pohtia liikaa.

Ehkä siksi et tiedä ainokaistakaan tapausta kun välttelet tietoa ja asiasta kuulemista

 Näitä tarinoita kyllä on saanut lukea, mutta omassa tuttavapiirissä jossa hyvin moni on synnyttänyt ei yhtäkään joka olisi repeytynyt pahoin. Väliliha on leikattu parilta tutulta. Yhdellä ystävällä on ollut todella huonosti onnistunut sektio, puudutus ei toiminut kunnolla ja oli erittäin kivulias toimeenpide. Myös moni tuttu jolla on ollut sektio sanoo että arpi kiristää vielä vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monilta unohtuu, että synnytys ei ole lähtökohtaisesti lääketieteellinen tapahtuma. Yleisimpiä huomioita tuntuu olevan, että alatiesynnytyksen jälkeen alakerta on "pilalla". Lantionpohja rasittuu raskauden aikana synnytystavasta huolimatta, ja alatiesynnytyksenkin jälkeen se palautuu (tietysti tilanteesta riippuen, mutta lähtökohtaisesti).

Toinen tuntuu olevan pelko vauvan hapenpuutteesta. Musta on olennaista tietää, että monien lääkkeellisten kivunlievitysmenetelmien ja toimenpiteiden mahdollisia sivuvaikutuksia on hapenpuute. Hankala siis eritellä, mikä johtuisi itse synnytyksestä ja mikä muista asioista.

Vauvaan synnytyskanavassa ja supistusten aikana kohdistuva paine on kuitenkin pitkälti tarkoituksenmukaista, sillä se esim. tyhjentää vauvan keuhkot lapsivedestä.

Ymmärrän tavallaan, että sektiota ei myönnetä kaikille, sillä leikkauksia ei julkisella puolella tehdä muutenkaan vain toiveesta, vaan tarpeesta. E

Olennaista on tietää, että ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä suurempi osa vauvoista vammautuu tai menehtyy synnytyksessä. Sama koskee äitejä.

Luonnollinen ei tarkoita samaa kuin riskitön.

Mun lapsi arvioitiin kolmekiloiseksi vielä synnytyspäicän aamuna

Imukuppi, kolmannen asteen repeämä. Otsasauma luutunut, että niiden lisäksi pää oli pyöreä, eikä joustanut vähääkään.

Ja se painoarvio kolmesta kilosta.. no pielessä, lapsi painoikin 4,4kg.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vauva voi venyttää sitä alakertaa vaikka olisi sektiolla syntynyt. Riippuu ihan kuinka jaksaa jumppauttaa alapäätään. Itsekästä haluta sektiota vain että alapää säilyy entisellään. Jäähän siitä arpi myös kun sektiolla syntyy. 

Äitikö ei saisi olla yhtään itsekäs? Pitäisi uhrata mitä vain vaikka synnytys onnistuisi ihan hyvin äidille mieluisammalla tavalla?

Keskustelussa läsnä on koko ajan tietty uhrautuvan marttyyriäidin vaatimus. Julmettu kipu, alapään repeytyminen ja kaikki muu pitäisi olla ihan ok, kun on se oma vauva kyseessä.

Minä en toivonut sektiota, mutta harkitsin. Vertailuni tuloksena päädyin alatiesynnytykseen. Oli osaava henkilökunta ja hyvä kokemus sinänsä.

Sektiossa on riskinsä, mutta siitä huolimatta ärsyttää miten monesti monet naiset vähättelevät muiden pelkoa alatiesynnyttämistä kohtaan sekä siinä olevia riskejä. Lähtökohta tuntuu monella olevan se että alatie on ainoa vaihtoehto ja jos joku haluaa sektion niin se pitää suunnilleen kivittää kun on niin lapsellinen tollo eikä ymmärrä mikä on "oikein". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monilta unohtuu, että synnytys ei ole lähtökohtaisesti lääketieteellinen tapahtuma. Yleisimpiä huomioita tuntuu olevan, että alatiesynnytyksen jälkeen alakerta on "pilalla". Lantionpohja rasittuu raskauden aikana synnytystavasta huolimatta, ja alatiesynnytyksenkin jälkeen se palautuu (tietysti tilanteesta riippuen, mutta lähtökohtaisesti).

Toinen tuntuu olevan pelko vauvan hapenpuutteesta. Musta on olennaista tietää, että monien lääkkeellisten kivunlievitysmenetelmien ja toimenpiteiden mahdollisia sivuvaikutuksia on hapenpuute. Hankala siis eritellä, mikä johtuisi itse synnytyksestä ja mikä muista asioista.

Vauvaan synnytyskanavassa ja supistusten aikana kohdistuva paine on kuitenkin pitkälti tarkoituksenmukaista, sillä se esim. tyhjentää vauvan keuhkot lapsivedestä.

Ymmärrän tavallaan, että sektiota ei myönnetä kaikille, sillä leikkauksia ei julkisella puolella

Joo. Mutta ei kumoa sitä, mitä aiemmin sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi arvioitiin kolmekiloiseksi vielä synnytyspäicän aamuna

Imukuppi, kolmannen asteen repeämä. Otsasauma luutunut, että niiden lisäksi pää oli pyöreä, eikä joustanut vähääkään.

Ja se painoarvio kolmesta kilosta.. no pielessä, lapsi painoikin 4,4kg.

Sama kun tulikin 3,8kg sijaan 4,5kg ja lapsi todettu isopäiseksi. Nykyisin normaalikokoinen pää ja olisi ollut helpompi jos ei päänympärys olisi synnytysaikaan ollut yläkäyrillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi arvioitiin kolmekiloiseksi vielä synnytyspäicän aamuna

Imukuppi, kolmannen asteen repeämä. Otsasauma luutunut, että niiden lisäksi pää oli pyöreä, eikä joustanut vähääkään.

Ja se painoarvio kolmesta kilosta.. no pielessä, lapsi painoikin 4,4kg.

Sama kun tulikin 3,8kg sijaan 4,5kg ja lapsi todettu isopäiseksi. Nykyisin normaalikokoinen pää ja olisi ollut helpompi jos ei päänympärys olisi synnytysaikaan ollut yläkäyrillä

Pää vaikein synnyttää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelosta voi päästä yli. Kannattaa heti neuvolassa pyytää apua. Mä en henkilökohtaisesti tunne ketään joka ois revennyt synnytyksessä pahasti. Näitä kauhutarinoita ei ainakaan kannata lukea ja pohtia liikaa.

Ehkä siksi et tiedä ainokaistakaan tapausta kun välttelet tietoa ja asiasta kuulemista

 Näitä tarinoita kyllä on saanut lukea, mutta omassa tuttavapiirissä jossa hyvin moni on synnyttänyt ei yhtäkään joka olisi repeytynyt pahoin. Väliliha on leikattu parilta tutulta. Yhdellä ystävällä on ollut todella huonosti onnistunut sektio, puudutus ei toiminut kunnolla ja oli erittäin kivulias toimeenpide. Myös moni tuttu jolla on ollut sektio sanoo että arpi kiristää vielä vuosien jälkeen.

Öö puudutus ei toiminut? Jos näin tosiaan kävisi, kyllä siellä muutettaisiin. Itse en tuntenut mitään. Sektioapea tulee hoitaa heti niin ei tule kiinnikkeitä tai kireää arpea. Moni ei varmaan tiedä että sitä tulet hieroa aika pian synnytyksestä jo, ja enemmän kun parantunut. Äitiysfysioterapia myös auttaa jos ongelmia sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te velat ette ikinä voi ymmärtää mitä on olla äiti. Se on parasta.

Toivottavasti joskus ymmärrät että kaikkein hienointa on naisten kehollinen itsemääräämisoikeus. 

Ymmärränhän minä että se on tärkeää. Oletko siis vela koska et halua olla raskaana tai synnyttää? Jopas on lyhyt katseista.

Tämä ketju näyttää todellakin sen että nainen vihaa toista naista.

Se lääkäri joka yritti viimeiseen asti evätä sektion oli +50v kun ei halunnut itselleen tehtäväksi. 31h myöhemmin synnärillä suostui sektioon niin että teki päätöksen juuri ennen aamuvuoronsa päättymistä ja iltavuoroon saapuneelle tulikin kiireellinen sektio tehtäväkseen

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju näyttää todellakin sen että nainen vihaa toista naista.

Sanontakin tästä: Nainen on naiselle susi