Sektio yleistynyt
Ollaan rehellisiä. Sektiot lisääntyneet runsaasti ensisynnyttäjillä. Todella moni nainen on jo ennen raskautumista tullut siihen tulokseen että haluaa sektion keinoja kaihtamattakin. Minäkin halusin ja vetosin synnytyspelkoon. En saanut sektioon myönnytystä siltikään vaan ohjauksen pelkopoliin. Tätä aikaa ennen lapsivedet kuitenkin ehti tulla ja olin peloissani että alatiesynnytys edessä mihin en valmis millään tapaa. Lopulta synnytyksen etenemisen ollessa liian hidasta suostuivat sektioon ja tilastollisesti se ei ollut suunniteltu sektio vaikka tosiasiassa se oli mielessäni ollut toiveissa koko ajan. Toki jälkikäteen helpompi ollut sanoa että ei ollut suunniteltu koska osa naisista etenkin olleet tuomitsevia sektiosta kuultua. Tuskin olen ainoa joka haluaa sektion itsekkäistä syistä, nyt jo joka 4. ensisynnyttäjä saa lapsen sektiolla
Kommentit (870)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehen nautintoko on se mikä on pääasia? Että mies saa tiukkaa tavaraa?
Hyi miten oksettava ajatus.
Minä kun olen aina kuvitellut, että kyseessä olisi ns. win-win-tilanne.
Ketä jaksaa pidemmän päälle kiinnostaa lenkkimakkaran heiluttelu porttikongissa.
Naapuria tietysti, voihan sitä nojata enempi siihen kaupunginpuoleiseen reunaan..
Vierailija kirjoitti:
en sitten tajua, miten kukaan haluaa kumpaakaan, synnyttää alateitse tai sektiolla. en vaan tule ikinä tajuamaan.
En minäkään. Vaikka olisin lapsia halunnutkin, koko homma olisi kaatunut siihen, etten olisi pystynyt valitsemaan kahdesta karmeudesta vähemmän pahaa.
Ja mitä pitemmälle tätäkin ketjua lukee, sitä onnellisempi on valinnastaan jäädä lapsettomaksi. Minähän olisin ollut aivan paniikissa koko raskausajan siitä, että se muksu pitää jotenkin saada uloskin ja h-hetkellä varmaan olisi lähtenyt järki pelkän kauhun takia.
Menet sinne lääkäriin ja sanot, että sun vaihtoehdot on sektio tai abortti, etkä anna milliäkään periksi.
Tilanteeni on se että sain vasta vähän aikaa sitten tietää että olen raskaana, ehkäisy petti. Voitte varmasti kuvitella miten ajatukset ovat nyt sekaisin, mietin todella mitä teen.
Lapsen pitämis päätöstä varjostaa kuitenkin aivan valtava, todella paha synnytyspelko. Voin pahoin kun mietin koko tilannetta, en voi kuvitellakaan yrtittäväni alateitse synnyttämistä.
Syitä pelolleni eivät kuitenkaan ole kipu, tai se että pelkään alapääni ulkonäön muuttuvan vaan se että pelkään tosissani sitä että repeän niin pahasti että pidätyskyky menee ja koko loppuelämän kaikki eritteet valuvat housuun. Pelkään sitä ettei minua oteta ajoissa sairaalaan, ja minulle tai vauvalle tai molemmille tulee siitä jo jokin eliniän mittainen vaurio. Pelkään sitä että jos yritän alateitse kaikista peloistani ja miltei salpauttavasta ahdistuksesta huolimatta, eikä se sitten onnistukaan ja joudutaan hätäsektioon jolloin leikkaus tehdään vähän sinnepäin jotta saadaan kiireesti vauva ulos (silloinhan ymmärtääkseni leikkaushaavan ulkonäöllä tai miten päin se tehdään ole juurikaan väliä? koska on kiire).
Tiedän että sektio on iso leikkaus, en ajattele että se on joku mukava asia joka vain valitaan, vain näen sen yksinkertaisesti ainoana vaihtoehtona tuoda tämä uusi elämä maailmaan.
Ilmoita jokaisella käynnillä terveydenhuollossa että et suostu synnyttämään alateitse ja vaadit sektiota. Saat lähetteen pelkopolille. Mene sinne jos koet että siitä voisi olla apua. Voit myös kieltäytyä pelkopolista ja vaatia aikaa suoraan synnytystapa-arvioon. Se on yleensä vasta loppuraskaudessa. Joskus aiemminkin. Jos sinulle sanotaan että pelkopoli on pakollinen ja kuuluu käytäntöihin ja ilman sitä ei pelkosektiota saa, muistuta heitä laista potilaan asemasta ja oikeudesta. Muistuta myös siitä että jos Suomen laki ja hv-alueen käytänteet ovat ristiriidassa, laki on se mitä pitää noudattaa. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä mutta ei valitettavasti ole sitä.
Suomessa on synnytysaktiivien ryhmiä joista voit tiedustella tukihenkilöä vastaanotoille mukaan.
Onnea odotukseen!
th
Vastaus sinulle jolla synnytyspelko ja toivot sektiota:
Ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen nykyään, joten ole huoleti. Sitä minulle hoettiin ja totta taisi olla. :)
Kannattaa selvittää netistä itse sekä alatie- että sektion riskit ja mahdollisuudet. Netistä löytyy ihan sellainen sivukin missä käyty läpi tarkasti kummankin osalta. Ole selkeä siinä, että et pääse yli pelosta. Tuo esille nimenomaan pelkosi syyt perustellen. Itse nostin esille sitä, että pelkään paniikkikohtausta, etten osaa toimia ja lapsi vammautuu.
Jos sinulla on taipumusta paniikkiin niin hyvä mainita, koska synnytys voi tilanteena sen laukaista sen. Pelko tuo suurta stressiä ja se vaikuttaa sikiöön. On vaikea luoda yhteyttä sikiöön pelon vallassa. Näin ollen aikainen päätös sektiosta helpottaa oloa.
Itsehän koko pelkopolin ja lääkärin ajan itkin, minun oli siinä vaiheessa mahdoton keskittyä enää mihinkään muuhun kuin pelkoon. Sektiopäätös helpotti.
Minulle pelkopolin jälkeen lääkäri sanoi vaan ensimmäisenä, että saat toki sektion.
Sektio oli hyvä kokemus. Silti pelko edelleen on ja toista kertaa en synnytä, en millään tapaa.
Hei sinä, jolla hurja synnytyspelko - mistä sinä olet nämä pelot saanut aikaiseksi? Eli mistä olet tullut johtopäätökseen, että synnytyksessä vaurioituisit tai vauva vaurioituisi? Onko sulla myös esim. autoilua koskevia pelkoja? Siinä voi joutua liikenneonnettomuuteen ja kuolla.
Ensikertalaissynnyttäjien pelkosektion vaatimiset on mun mielestä vain näkyvä esimerkki siitä, miten paljon kauhutarinat saavat netissä tilaa vs hyvin menneet synnytykset. Eihän ensikertalainen voi edes tietää mistä puhuu, muuta kuin pelottelutarinoiden kautta. En ole koskaan kirjoittanut omia synnytyskokemuksiani nettiin, mutta ne olivat varsin hyviä. Samoin _kaikilla_ mun tuntemilla synnyttäneillä, paitsi yhdellä, joka joutui kesken synnytyksen kiireelliseen sektioon ja pettyi siksi.
On hyvä muistaa, että jos nettiä on uskominen, 50-luvulla kaikki hiihtivät 50km matkan kouluun 9kk vuodessa -30 asteen pakkasessa.
En luottaisi saavani sektion vaikka sellainen alkuun luvattaisiinkin. Tilanteet muuttuvat ja olen kuullut liikaa kauhutarinoita asenteellisista synnäriporukoista.
Muutenkin on elämän varrella kuultu lukuisia kauhutarinoita synnäriltä. Pakotettu tuore äiti puolikuolleena synnytyksen/sektion jälkeen lasta hoitamaan ja jalkeille, ei edes ruokaa tai vettä tuotu pyynnöstä. Kenellekään miespotitaalle ei ikinä leikkauksen jälkeen sanottaisi että haeppa kuule itse kun pitäähän sun kotonakin pärjätä yksin.
Olen vapaaehtoisesti lapseton, en yhtään kadu. Päinvastoin. On hienoa, kun Suomessa nainen saa valita lapsettomuuden. Kehollinen itsemääräämisoikeus on hieno asia.
Tsemppiä synnyttäjille. Ja synnyttäneet, olette vahvoja ja rohkeita, kaikkea hyvää myös teille.
Vierailija kirjoitti:
En luottaisi saavani sektion vaikka sellainen alkuun luvattaisiinkin. Tilanteet muuttuvat ja olen kuullut liikaa kauhutarinoita asenteellisista synnäriporukoista.
Muutenkin on elämän varrella kuultu lukuisia kauhutarinoita synnäriltä. Pakotettu tuore äiti puolikuolleena synnytyksen/sektion jälkeen lasta hoitamaan ja jalkeille, ei edes ruokaa tai vettä tuotu pyynnöstä. Kenellekään miespotitaalle ei ikinä leikkauksen jälkeen sanottaisi että haeppa kuule itse kun pitäähän sun kotonakin pärjätä yksin.
Olen vapaaehtoisesti lapseton, en yhtään kadu. Päinvastoin. On hienoa, kun Suomessa nainen saa valita lapsettomuuden. Kehollinen itsemääräämisoikeus on hieno asia.
Tsemppiä synnyttäjille. Ja synnyttäneet, olette vahvoja ja rohkeita, kaikkea hyvää myös teille.
Ekektiivinen sektio sovitaan päivämäärän kera ajossa. Ainoa syy miksi päivä voi siirtyä seuraavaan on että tulee kiireellinen sektio ohi. Jos synnytys käynnistyy sovittua sektiota ennen lukee tiedossasi synnytyspelkodiagnoosi ja sinulle tehdään sektio. Eli kyllä siihen voi luottaa.
Te velat ette ikinä voi ymmärtää mitä on olla äiti. Se on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Te velat ette ikinä voi ymmärtää mitä on olla äiti. Se on parasta.
Toivottavasti joskus ymmärrät että kaikkein hienointa on naisten kehollinen itsemääräämisoikeus.
Kyllä se vauva voi venyttää sitä alakertaa vaikka olisi sektiolla syntynyt. Riippuu ihan kuinka jaksaa jumppauttaa alapäätään. Itsekästä haluta sektiota vain että alapää säilyy entisellään. Jäähän siitä arpi myös kun sektiolla syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vauva voi venyttää sitä alakertaa vaikka olisi sektiolla syntynyt. Riippuu ihan kuinka jaksaa jumppauttaa alapäätään. Itsekästä haluta sektiota vain että alapää säilyy entisellään. Jäähän siitä arpi myös kun sektiolla syntyy.
Jos vauva syntyy sektiolla, ei tule repeämiä eikä sulkijalihasvaurioita. Se on faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelosta voi päästä yli. Kannattaa heti neuvolassa pyytää apua. Mä en henkilökohtaisesti tunne ketään joka ois revennyt synnytyksessä pahasti. Näitä kauhutarinoita ei ainakaan kannata lukea ja pohtia liikaa.
Ehkä siksi et tiedä ainokaistakaan tapausta kun välttelet tietoa ja asiasta kuulemista
Vierailija kirjoitti:
Synnyttämistä löytyy niin monta tarinaa kun on synnyttäjääkin. Omat alatiesynnytykset on olleet pitkiä, mutta ponnistusvaihe lyhyt ja kivunlievitys pääasiassa onnistunut. Suunnitellun sektion jälkeen (perätila ja vauva yli 4kg) pelkäsin seuraavaa synnytystä ja pyysin pelkopolikäyntiä sektiopelon vuoksi. Koin toipumisen niin vaikeaksi verrattuna aikaisempiin synnytyksiin. Sektion aikana oksensin koska tuli todella huono olo. Lisäksi vauva joutui teholle kun ei sopeutunutkaan yllättävään maailmaan tuloon. Imetys oli vaikeampaa saada käyntiin kun vauva lopulta joutui olemaan 5vrk eri osastolla kuin minä. Sektiohaavan kanssa eläminen oli tuskallista, kun isommatkin lapset kaipasivat syliä eikä nauraa tai yskiä voinut moneen viikkoon kivuttomasti. Ja hirvitys jos piti aivastaa. Ja vatsaa piti painella osastolla kuten alatiesynnytyksenkin jälkeen. Sektion kokematonkin voinee kuvitella miltä tuntuu kun juuri ommeltua haavaa painetaan voimakkaasti.&nb
Ohis Voit pitää vatsaa vastaan tyynyä kun yskit, naurat tai aivastat. Ymmärrän yksinkertainen vinkki auttaa kaikissa vatsanalueen leikkauksissa.
Vatsanpainelusta ei ole kaksi sektiota läpikäyneenä kokemusta. Kipulääkitys oli hyvä ja vessassa käynnit, jotka ilm. saattaa olla kivuliaita synnytyksen jälkeen oli kivuttomia. Tyynyä pidin kyllä vessassakin sylissä vatsaa vasten tarvittaessa.
Se, että vauvasi oli eri osastolla sektion jälkeen ei liittyne sektioon. Miten vauvalle olisi käynyt, jos sinulle ei olisi tehty sektiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyttämistä löytyy niin monta tarinaa kun on synnyttäjääkin. Omat alatiesynnytykset on olleet pitkiä, mutta ponnistusvaihe lyhyt ja kivunlievitys pääasiassa onnistunut. Suunnitellun sektion jälkeen (perätila ja vauva yli 4kg) pelkäsin seuraavaa synnytystä ja pyysin pelkopolikäyntiä sektiopelon vuoksi. Koin toipumisen niin vaikeaksi verrattuna aikaisempiin synnytyksiin. Sektion aikana oksensin koska tuli todella huono olo. Lisäksi vauva joutui teholle kun ei sopeutunutkaan yllättävään maailmaan tuloon. Imetys oli vaikeampaa saada käyntiin kun vauva lopulta joutui olemaan 5vrk eri osastolla kuin minä. Sektiohaavan kanssa eläminen oli tuskallista, kun isommatkin lapset kaipasivat syliä eikä nauraa tai yskiä voinut moneen viikkoon kivuttomasti. Ja hirvitys jos piti aivastaa. Ja vatsaa piti painella osastolla kuten alatiesynnytyksenkin jälkeen. Sektion kokematonkin voinee kuvitella miltä tuntuu kun ju
Vauva joutui teholle nukutusaineen takia. Oli hengitys pysähtynyt
3x sektio, aina vatsaa paineltua sen jälkeen jotta kohtu menisi ns. Litteämmäksi
En olisi huolissani tai kokisi myötähäpeää jos jollain sektioarpi näkyisi
Pk seudulla kesäisin etenkin tuttu näky naisilla kädet ja reidet (?!) viilloilla. Mt ongelmia ilmeisesti taustalla
Pelkäsin kipua ja pääsin pelosta yli kun luvattiin hyvät kipulääkkeet. Kaikkeen pelkoon ei auta keskusteluapu ja hyssyttely. Kaikki ei kerro tuttavilleen repeämistä, kannattaa av:n ja tuttavien sijaan tutkia tilastoja.