Miksi en onnistu äitinä vaikka olen yrittänyt nämä kaikki?

Mun lapsi on iloinen vesseli. En kulje perässä varoittelemassa, eikä silti ole koskaan telonut itseään kovin pahasti. Vien häntä metsään hyttysten syötäväksi ja uimaan vähän liian kylmään veteen. 

Ehkä sä olet hoivannut liikaakin, jos ei kestä yhtään epämukavuutta?

Sun lapsi on ihminen, jolla on tunteet. Se ei ole merkki sun epäonnistumisesta, jos hän kiukuspäissään polkee jalkaa ja testaa rajojaan. Näin kuuluu ollakin, koska hän on elävä olento. Olen aivan varma, että teidän suhteeseen mahtuu myös paljon hyviä hetkiä:) 

Aloitus voisi olla minun kirjoittamani, kuinka olen toiminut. Kaikkeen tyytymätön lapseni on 11v tyttö. 

Mietin myös päivittäin, mikä tässä meni pieleen, että lapsi on noin pahantuulinen ja synkkä. ;(

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsi on ihminen, jolla on tunteet. Se ei ole merkki sun epäonnistumisesta, jos hän kiukuspäissään polkee jalkaa ja testaa rajojaan. Näin kuuluu ollakin, koska hän on elävä olento. Olen aivan varma, että teidän suhteeseen mahtuu myös paljon hyviä hetkiä:) 

Itkee joka päivä. Luulen, että hänellä on joku hätä kun itkee niin usein, en vain keksi mikä. Etsin syitä itsestäni, mutta en tiedä mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ap

Lapsellasi on vain haastava temperamentti. Mun esikoistyttö oli tuollainen hankala rajoja testaava tapaus 16-vuotiaaksi asti. Nyt 17-vuotiaana on enkeli, eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Olet varmasti onnistunut äitinä, kun lapsi uskaltaa testata rajojaan. Hän luottaa sinuun ja rakkauteesi. Älä suotta soimaa itseäsi. Olet tehnyt todella paljon kasvatuksen eteen. Osa lapsista vain marisee enemmän kuin toiset. Kyse on temperamenttieroista.

Itselläni on aina tyytyväinen ja aurinkoinen vauva sekä ärsyttävä ja mustasukkainen leikki-ikäinen, joka ei tottele yhtään. Heittäytyy marttyyriksi, jos komentaa. Hän oli myös vauvana todella raskas hoidettava. Kyllä välillä rakkaus on koetuksella ja kyseenalaistaa itsensä vanhempana. Pienet hetket kuitenkin palkitsevat, kun lapsi tulee viereen ja kertoo, että välittää. 

Tsemppiä sinulle! Ei ole helppoa olla vanhempi, etenkään näinä aikoina, kun on joku suunnalta paineita. Mikäli vanhemmuuteen liittyvissä asioissa kaipaa tukea, niin perheneuvolaan kannattaa olla yhteydessä. 

Se on ihan normaalia, että lapsi on välillä tyytymätön ja kiukkuaa! Eihän sun omakaan elämä ole koko ajan mitään iloista hattarapilvillä leijumista. Nyt vähän realismia tuohon mitä itseltäsi ja muilta vaadit.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus voisi olla minun kirjoittamani, kuinka olen toiminut. Kaikkeen tyytymätön lapseni on 11v tyttö. 

Mietin myös päivittäin, mikä tässä meni pieleen, että lapsi on noin pahantuulinen ja synkkä. ;(

Niin. Mikä tässä meni pieleen, en tiedä. Itse olen aina yrittänyt saada lapsen näkemään kaikista asioista myös positiivisen puolen, kannustanut aina että kaikesta selvitään jne. Miksi silti lapsi on niin pahantuulinen ja synkkä, en käsitä. Ahdistaa kun en tiedä mitä olen tehnyt väärin ja miten korjata tilanne. Ap

Eskari-iässä on toinen uhma, liittyy itsenäistymiseen. Tästä puhutaan liian vähän!

Helpottaa kun koulu alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan normaalia, että lapsi on välillä tyytymätön ja kiukkuaa! Eihän sun omakaan elämä ole koko ajan mitään iloista hattarapilvillä leijumista. Nyt vähän realismia tuohon mitä itseltäsi ja muilta vaadit.

On normaalia että välillä on tyytymätön ja kiukkuaa. Mutta minusta ei ole normaalia, että yli viisi vuotta joka päivä. Vauvanakin itki paljon ja herkästi. Edelleen tekee niin. En minä hattarapilviä vaadi vaan edes yhden hyvän päivän joskus. Ap

Lapsilla on erilaiset luonteet, toinen on hyväntuulinen ja toinen ei. Et ole epäonnistunut, lapsesi vain uskaltaa näyttää tunteensa. Hän on vielä pieni, kyllä se itkuisuus lähivuosina loppuu.

Suomessa akateemiset vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa itsenäisiksi ja työläistaustaiset tottelevaisiksi. Kuulut ilmeisesti ensimmäiseen ryhmään. Haluat kasvattaa lapsesi niin, että hän uskaltaa olla eri mieltä ja vaatia itselleen asioita. Tämä on vanhemmille raskaampaa, mutta lapsi voi myöhemmin elämässään päästä pidemmälle, koska osaa tehdä omat päätöksensä itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsi on ihminen, jolla on tunteet. Se ei ole merkki sun epäonnistumisesta, jos hän kiukuspäissään polkee jalkaa ja testaa rajojaan. Näin kuuluu ollakin, koska hän on elävä olento. Olen aivan varma, että teidän suhteeseen mahtuu myös paljon hyviä hetkiä:) 

Itkee joka päivä. Luulen, että hänellä on joku hätä kun itkee niin usein, en vain keksi mikä. Etsin syitä itsestäni, mutta en tiedä mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ap

Sun kannattaa suhtautua rennommin sun äitiyteen:) Sun lapsi saattaa vaistota sun hädän ja reagoida sitten siihen. Vaihtoehtoisesti hän ei itke yhtään sen  enempää kuin muutkaan lapset, mutta kiinnität asiaan vaan hirveän paljon huomiota. Lapsista kasvaa ihan yhteiskuntakelpoisia kunnon aikuisia, vaikkei kaikki menisikään kuten oppikirjoissa selostetaan:) 

Olet vain ihminen, et kone. Turha stressi pois.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on erilaiset luonteet, toinen on hyväntuulinen ja toinen ei. Et ole epäonnistunut, lapsesi vain uskaltaa näyttää tunteensa. Hän on vielä pieni, kyllä se itkuisuus lähivuosina loppuu.

Suomessa akateemiset vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa itsenäisiksi ja työläistaustaiset tottelevaisiksi. Kuulut ilmeisesti ensimmäiseen ryhmään. Haluat kasvattaa lapsesi niin, että hän uskaltaa olla eri mieltä ja vaatia itselleen asioita. Tämä on vanhemmille raskaampaa, mutta lapsi voi myöhemmin elämässään päästä pidemmälle, koska osaa tehdä omat päätöksensä itsenäisesti.

Olen akateeminen ja haluan kasvattaa lapseni itsenäiseksi, omilla aivoillaan ajattelevaksi onnelliseksi ihmiseksi, joka tottelee yhteiskunnan sääntöjä kyllä ja käyttäytyy hyvin, mutta toisaalta uskaltaa kyseenalaistaa typerät säännöt viisaalla argumentoinnilla ja uskaltaa pitää puoliaan tarvittaessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsi on ihminen, jolla on tunteet. Se ei ole merkki sun epäonnistumisesta, jos hän kiukuspäissään polkee jalkaa ja testaa rajojaan. Näin kuuluu ollakin, koska hän on elävä olento. Olen aivan varma, että teidän suhteeseen mahtuu myös paljon hyviä hetkiä:) 

Itkee joka päivä. Luulen, että hänellä on joku hätä kun itkee niin usein, en vain keksi mikä. Etsin syitä itsestäni, mutta en tiedä mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ap

Sun kannattaa suhtautua rennommin sun äitiyteen:) Sun lapsi saattaa vaistota sun hädän ja reagoida sitten siihen. Vaihtoehtoisesti hän ei itke yhtään sen  enempää kuin muutkaan lapset, mutta kiinnität asiaan vaan hirveän paljon huomiota. Lapsista kasvaa ihan yhteiskuntakelpoisia kunnon aikuisia, vaikkei kaikki menisikään kuten oppikirjoissa selostetaan:) <

Itkeekö teidän muiden viisivuotiaat joka päivä?

Ap

Ehkä kyseessä on ylihoivaaminen. Lapsi tottunut saamaan paljon huomiota ja siksi vaatii sitä koko ajan lisää.Koita ohjata itsenäiseen leikkiin ja kavereiden kanssa leikkimiseen, niin vaatimukset äidille vähenevät.



Onko lapsella todettu aistiyliherkkyyttä? Tämä saattaisi osittain selittää itkuisuutta ja kiukkuisuutta. Siihen voisi auttaa toimintaterapia. Minkälaista palautetta päiväkodista on tullut?

Kasvatusoppaat ovat vahingollisia, koska suurin osa niistä on kiiluvasilmäisten omasta aatteestaan lumoutuneiden kirjoittajien tuotosta.

Paljon parempi on vain uskoa omia silmiään ja testata, että mikä käytännössä toimii ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyseessä on ylihoivaaminen. Lapsi tottunut saamaan paljon huomiota ja siksi vaatii sitä koko ajan lisää.Koita ohjata itsenäiseen leikkiin ja kavereiden kanssa leikkimiseen, niin vaatimukset äidille vähenevät.



Onko lapsella todettu aistiyliherkkyyttä? Tämä saattaisi osittain selittää itkuisuutta ja kiukkuisuutta. Siihen voisi auttaa toimintaterapia. Minkälaista palautetta päiväkodista on tullut?

Lapsi tosiaan vaatii aivan joka hetki ja loputtomiin minulta huomiota. Muilta niinkään ei. Viihtyy kyllä muiden kanssa, on tosin aika tarkka kenen kanssa tykkää olla. Itsenäiseen leikkiin olen ohjannut ja opettanut pienestä pitäen. Osaa sitä hyvin, mutta ei halua. Haluaa kaiken tehdä äidin kanssa, ei yksin. Ei yksin vaikka siitä saisi joskus jopa palkinnon. Päiväkodista ei ole tullut juuri mitään palautetta mistään, muuta kuin että ei nuku päiväunia (no sen tiesin muutenkin) ja on nirso ruoan suhteen (no sen tiesin muutenkin). Meni päiväkotiin vasta reilu vuosi sitten. Siellä mennyt siis periaatteessa ok, mutta henkilökunnan vaihtuvuuden vuoksi en nyt ihan tarkkaan tiedä mikä on totuus. Ap

Itkeekö teidän muiden viisivuotiaat joka päivä?

Ap

Kyllä:) Välillä tulee itkua ja sitten taas naurua. Itkun aihe saattaa olla aikuisen mielestä täysin tyhjänpäiväinen tyyliin "dinosaurus on liian iso mahtuakseen leikkiauton lavalle" tai "peräkärry irtoaa toistuvasti auton vetokoukusta", jne. 

Rajojen sijasta lapsi tarvitsee kurin. Silloin vältytään jatkuvalta tottelemattomuudelta eli siltä "rajojen testaamiselta". Kuri tarkoittaa sitä, että ei tyydytä vain kieltämään lasta, vaan tarvittaessa pakotetaan lapsi tottelemaan.