Lue keskustelun säännöt.
Naisten ja sukupuolivähemmistöjen kannalta on pelottavaa, jos konservatiiviset arvot nostavat päätään
30.06.2024 |
Mikaelin mieli murhattiin
Kun Olli ja Mikael rakastuivat, he joutuivat järkyttävän piinan kohteiksi. Eräänä päivänä Mikael katosi. Etsinnät päättyivät lohduttomaan näkyyn.
Lähde: www.is.fi/kotimaa
En oikein tiedä mistä edes aloittaisin kirjoittamaan.. Tämä juttu Ilta-Sanomissa oli todella surullinen ja haluan heti alkuun todeta, että nämä eheytyshoidot, joissa Mikael kävi eivät kuulostaa hyvältä edes uskovan korviin..
Kommentoimatta juttua ja aihetta laajemmin otsikoon laittamani lause kiinnitti erityisesti huomion. Naisten ja sukupuolivähemmistöjen kannalta on pelottavaa, jos konservatiiviset arvot nostavat päätään Voin puhua aiheesta naisena ja naisena oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Ennen uskoontuloa koin olevani feministi. Koin, että pystyn samaan kuin miehet ja enempäänkin. Tähän vaikutti varmasti taustani, koska lapsuuden perheen rikkinäisyyden takia minulla ei ollut kokemusta tai edes teoreettista käsitystä turvallisesta miehestä, joka huolehtii perheestään. Uskoin tällöin myös pride-liikkeeseen, joskin sukupuolen korjaaminen alkoi vähitellen vaikuttaa kaikkea muuta kuin terveeltä ja normaalilta - kaikella kunnioituksella kaikkia ihmisiä kohtaan. Ei ole näiden ihmisten vika, että heille on annettu väärää tietoa ja minut tekee syvästi surulliseksi se, että heidän kehonsa silvotaan peruuttamattomasti.
Pointtini on kuitenkin se, että ihmisenä ja naisena koen vihdoin voivani hyvin ja tulevani nähdyksi sellaisena kuin todella olen. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että sain vihdoin ymmärtää sen yksinkertaisen asian, että naiset ja miehet todella ovat erilaisia niin fysiologisesti kuin muutenkin. Arvostan sekä miehiä että naisia enemmän kuin koskaan ja näen sen päivänselvän tosiasian, että emme pärjäisi ilman toisiamme emmekä voi tehdä niitä asioita mitä toinen sukupuoli voi.
Tuntuu hurjalta, että media ajaa ainoastaan täysin päinvastaista agendaa - joskin ymmärrän tämän myös omasta taustastani johtuen. Koen olevani (ennenkaikkea kristittynä) feminiinisenä naisena kunnioitetumpi ja arvostetumpi sekä kaikin tavoin terveempi kuin koskaan ennen. Sille on syynsä miksi naiset ja miehet ovat erilaisia.. ja miksi me siitä johtuen olemme luonnostaan soveliaampia toisiin asioihin, jokainen omalla tavallaan.
Toivottavasti keskustelu pysyy asiallisena. En halua sohia ampiaispesään, mutta toivoisin, että olisin kuullut edes yhden naisen puhuvan aiheesta kun olin nuorempi.
Toivoisin myös, että sanomattakin olisi selvää, että mitä tahansa ihminen kokee olevansakaan, hän on aivan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.
N31
Kommentit (1233)
Vierailija kirjoitti:
Kun tällaisesta ajatuksesta "Raamatun mukaan mies on perheenpää" tulee normi, jota jokaisen tietyssä uskonyhteisössä elävän on noudatettava, mukaan mahtuu aina miehiä, jotka syystä tai toisesta eivät kuitenkaan kykene roolistaan kunniallisesti suoriutumaan, josta seuraa onnettomia parisuhteita.
Ajatusta siitä, että mies on perheenpää, on noudatettu tuhansia vuosia kaikkialla, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Onnettomat parisuhteet eivät ole feminismin myötä kadonneet minnekään, päinvastoin. Tämän päivän avioerotilastot kertovat karua kieltään tasa-arvoisen avioliiton toimivuudesta.
Niin, feminismin myötä on ollut mahdollista lähteä siitä onnettomasta avioliitosta. Miten tämä on huono asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko tradwife-liike on ihan naurettavaa sukupuolistereotypioiden nostalgisointia
Kuten tuolla jo aiemmin sanoin, en vouhota, enkä siis tunne tuotakaan vouhotusta.
Mutta yleisesti sanoisin, että monen mielikuva perheestä ja parisuhteesta vaikuttaa hieman surulliselle. Jossain vanhassa kehotuksessa sanotaan "kilpailkaa toistenne palvelemisessa" tai jotain vastaavaa. Moni on kuullut sen näköjään muodossa "kilpailkaa".
Ehkä joku osaa perustella miksi se on minua ihmisenä ja naisena alentavaa, että haluan tuottaa miehelleni ja lapselleni mielihyvää. Haluan auttaa heitä, tehdä heidän arjestaan helpompaa, viihtyä yhdessä heidän seurassaan. Laitan kotiin kaunista, hankin heille vaatteita tai kosmetiikka, suunnittelen matkoja ja mukavaa yhteistä tekemistä, laitan hyvää ruokaa, erityistän juhlapäivät. Miehelleni tahdon näyttää niin viehättävältä kuin osaan ja kussakin tilanteessa jaksan. Haluan hänen haluavan katseensa minun päälleni, itseni vuoksi.
Nämä tehtävät olen ottanut itselleni. Se on mieheni tehtävä toisena aikuisena miettiä kuinka hän tahtoo meidät, perheensä, huomioida ja meistä huolehtia. Arvelen, että kun hän näkee minun arvoni hänen elämässään, haluaa hän olla arvokas vastavuoroisesti mulle. Näin tämä meillä on toiminut.
Onko joku erityinen tarkoitus sellaiselle, että molemmat laskee ja laskelmoi hyvin tarkkaan kumpi tekee enemmän ja kumpaa tässä nyt mahdollisesti hyväksikäytetään tai jotenkin alennetaan? Sama vähän koko yhteiskunnassa -moni jaksaa soittaa suutaan anonyymina, mutta sitten kun sieltä saapuu se äiti pullavadin kanssa tai ukki pyytämään lapsia onkireissulle, niin kummasti se hirveä vastakkainasettelu ja mittaroiminen unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä löytyy miehiä, jotka ovat valmiita kustantamaan koko perheelle hyvän elintason ja elättämään vaimon tämän elämän loppuun asti? Lapset voisi harrastaa lähes mitä tahansa ja naisen haluamiin asioihin riittäisi aina rahaa.
Niin, mistäköhän... Monelle miehelle jo kahvikupin tarjoaminen on liikaa ja röyhkeimmät vertaavat sitä huo raamiseen. Nainen tulee huo raakin kalliimmaksi ja on vain miestä hyväksikäyttävä, mutta silti tämän naisen pitää samanaikaisesti tuoda leipä pöytään ja kotona nainen on käytännössä ilmainen kodinhuoltaja, koska olisihan se huo raamista auttaa naista taloudellisesti.
Näitä juttuja ikävä kyllä saanut lukea palstalla paljon. Voip olla jonkun pienen ryhmän ajatuksia, en tiedä, mutta eivät herätä minkään laatuista tarvetta asettaa tälla
Jep. Jumalaa pelkäävälle miehelle (ja miksei ei-uskovallekin) on kunnia huolehtia omasta perheestä.
"Onko tämä mielestäsi väärin? Jos kerran muuten ovat tasavahvoja. Tutkimuksen mukaan monimuotoisuus on yritysmaailmassakin vahvuus.
Samahan sit menee siihen suuntaan, et jos miehiä on vähän, on kahdesta tasavahvasta valittava mies.
Sivusta.
Tätä pidän kyllä vähän ongelmallisena käytäntönä, toimii mielestäni vain pikaratkaisuna asennemuutokseen. Systeemi kääntyy helposti itseään vastaan, jos oletus on, että kahdesta tasavahvasta valitaan aina "heikommassa" asemassa oleva. Jo nyt on nähtävissä erilainen ääripää, yhteiskunnalliset avainvirat ovat naisistuneet. Luultavasti siinäkin on sekä hyviä että huonoja puolia. Monimuotoisuus olisi mielestäni parempi, koska asiat toimivat nykyään vain eri tavalla huonosti kuin ennen.
Anonyymi haku olisi mielestäni nykyaikaa. Siinä ei nostettaisi keinotekoisesti ketään muiden yli. Kahdesta tasavahvasta hakemuksesta nousee aina kaksi persoonaa, joista toiseen kohdistuu valinta. Sukupuolen tai sukupuolisen suuntauksen perusteella ei pitäisi palkata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on siinä ajatuksessa, että perhe- elämää jaetaan ja eletään yhdessä, toinen toista tukien. Ei riidellä kotitöistä vaan jaetaan se sen mukaan, kumpi ehtii ja jaksaa tai kuka mistäkin tykkää. Tai mitä osaa. Ollaan lasten vanhempia tasaveroisesti niin, että isä ja äiti ovat molemmat lapsille läheisiä eikä niin, että toinen on joku etäinen lompakkona toimiva hahmo. Tärkeät asiar päätetään yhdessä eikä kumpikaan ole mikään" pää". Näin on meillä toimittu aina ja hyvin on mennyt, kohta 25 vuotta. Lapsetkin jo aikuisia ja saaneet kotoa mallin tasa-arvosta.
Raamatussa ei puhuta etäisestä lompakkona toimivasta hahmosta :) Siellä puhutaan rakkaudesta ja totuudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onko tämä mielestäsi väärin? Jos kerran muuten ovat tasavahvoja. Tutkimuksen mukaan monimuotoisuus on yritysmaailmassakin vahvuus.
Samahan sit menee siihen suuntaan, et jos miehiä on vähän, on kahdesta tasavahvasta valittava mies.
Sivusta.
Tätä pidän kyllä vähän ongelmallisena käytäntönä, toimii mielestäni vain pikaratkaisuna asennemuutokseen. Systeemi kääntyy helposti itseään vastaan, jos oletus on, että kahdesta tasavahvasta valitaan aina "heikommassa" asemassa oleva. Jo nyt on nähtävissä erilainen ääripää, yhteiskunnalliset avainvirat ovat naisistuneet. Luultavasti siinäkin on sekä hyviä että huonoja puolia. Monimuotoisuus olisi mielestäni parempi, koska asiat toimivat nykyään vain eri tavalla huonosti kuin ennen.
Anonyymi haku olisi mielestäni nykyaikaa. Siinä ei nostettaisi keinotekoisesti ketään muiden yli. Kahdesta tasavahvasta hakemuksesta nousee aina kaksi p
Olen se joka kirjoitti yhtiön diversiteettitavoitteista. Liputan anonyymia työnhakua ihan täysillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tällaisesta ajatuksesta "Raamatun mukaan mies on perheenpää" tulee normi, jota jokaisen tietyssä uskonyhteisössä elävän on noudatettava, mukaan mahtuu aina miehiä, jotka syystä tai toisesta eivät kuitenkaan kykene roolistaan kunniallisesti suoriutumaan, josta seuraa onnettomia parisuhteita.
Ajatusta siitä, että mies on perheenpää, on noudatettu tuhansia vuosia kaikkialla, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Onnettomat parisuhteet eivät ole feminismin myötä kadonneet minnekään, päinvastoin. Tämän päivän avioerotilastot kertovat karua kieltään tasa-arvoisen avioliiton toimivuudesta.
Niin, feminismin myötä on ollut mahdollista lähteä siitä onnettomasta avioliitosta. Miten tämä on huono asia?
Kuka sanoi, että tämä on huono asia? Jumalan sanankin mukaan tietyissä (harvoissa) olosuhteissa liitosta voi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuolla taaempana kirjoittaa siitä, että hän peittää päänsä aina ulos mennessään (jostain syystä tekstin lainaus ei onnistunut, sori siitä). Ap kertoo tällä tavalla noudattavansa Jumalan tahtoa. Kunnioitan Ap:n kokemusta. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että kyseinen kohta Raamatussa on Paavalin t u l k i n t a siitä, mitä Jumala hyveelliseltä naiselta odottaa; ja tämä tulkinta on hyvin vahvasti sidottu aikakauteen, jolloin Paavali itse eli. Raamattu ei siis ole tipahtanut taivaasta yhtenä möhkäleenä, vaan se sisältää eri aikakausina, eri ihmisten kokemuksia Jumalasta ja hänen aivoituksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet pitäisi nostaa jalustalle? Miksi naisten pitäisi julistautua heikoisi?
En näe tässä mitään mieltä
Missä kohtaan kukaan on puhunut tästä? Ainakaan mun aloituksessa ei ole kyse tästä. Se, että on erilaiset roolit (toinen synnyttää, toinen tuo ruoan pöytään sillä aikaa kun synnyttänyt huolehtii lapsesta jne.) ei tarkoita, että toinen olisi toista parempi. Se, että mies on perheenpää ei tarkoita, että naisella olisi vähemmän arvoa.
Ap
Miksi se mies sitten olisi automaattisesti "perheenpää"?
Koska ei ole mahdollista, että se olisi kukaan muu. Jo historiallisesti mies on aina moderniin aikaan asti ollut perheenpää, joitakin harvoja yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kaikissa yrityksissä
"Koska ei ole mahdollista, että se olisi kukaan muu. Jo historiallisesti mies on aina moderniin aikaan asti ollut perheenpää, joitakin harvoja yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta."
Historiallisuuteen vetoaminen on vähän ongelmallista. Se, että näin on ollut historiassa, ei tarkoita, että se olisi luonnollista tai luonnon säätämää. Historiassa on paljon ollut (ja siis jatkuu edelleen) mielivaltaa, rotus*rtoa, orjuutta, väkivaltaa, alistamista, inses tiä, raisgailua ym. ym. Tuskin kovinkaan moni on sitä mieltä, että nää on ok, koska historiassakin. Tosin joku ääliö kehtasi yhdessä ketjussa sanoa, ettei petofilia ole väärin, sitä harjoitettu aina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tuolla taaempana kirjoittaa siitä, että hän peittää päänsä aina ulos mennessään (jostain syystä tekstin lainaus ei onnistunut, sori siitä). Ap kertoo tällä tavalla noudattavansa Jumalan tahtoa. Kunnioitan Ap:n kokemusta. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että kyseinen kohta Raamatussa on Paavalin t u l k i n t a siitä, mitä Jumala hyveelliseltä naiselta odottaa; ja tämä tulkinta on hyvin vahvasti sidottu aikakauteen, jolloin Paavali itse eli. Raamattu ei siis ole tipahtanut taivaasta yhtenä möhkäleenä, vaan se sisältää eri aikakausina, eri ihmisten kokemuksia Jumalasta ja hänen aivoituksistaan.
Raamattu on Jumalan innoittama. Se ei ole Paavalin mielipide tai tulkinta. Raamattu on Jumalan pyhä sana, joka on elävä ja avautuu uskovalle.
Minulle huivin pitäminen ei ollut aluksi mielipideasia, koska Pyhä Henki oli se, joka minut ns. convicted. Suomeksi sanoisin, että Pyhä Henki ikään kuin ohjasi ja näytti totuuden asiasta. En ikinä olisi itse odottanut, että jonakin päivänä peitän pääni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on siinä ajatuksessa, että perhe- elämää jaetaan ja eletään yhdessä, toinen toista tukien. Ei riidellä kotitöistä vaan jaetaan se sen mukaan, kumpi ehtii ja jaksaa tai kuka mistäkin tykkää. Tai mitä osaa. Ollaan lasten vanhempia tasaveroisesti niin, että isä ja äiti ovat molemmat lapsille läheisiä eikä niin, että toinen on joku etäinen lompakkona toimiva hahmo. Tärkeät asiar päätetään yhdessä eikä kumpikaan ole mikään" pää". Näin on meillä toimittu aina ja hyvin on mennyt, kohta 25 vuotta. Lapsetkin jo aikuisia ja saaneet kotoa mallin tasa-arvosta.
Siinä on se vika, että moni ei sitä ole kyennyt saavuttamaan, eikä halua siis sellaisesta kuulla. Malli epäterveellä tavalla kilpailevasta parisuhteesta, valtakamppailuista, on tullut monelle jo lapsuudesta. Sellaista parisuhdetta katsoin minäkin koko lapsuuteni. Valtataistelua, kunnioituksen puutetta. Miten voi omalle puolisolle puhua rumemmin kuin kellekään muulle. En itsekään voinut kuvitella, että saavuttaisin toisenlaista suhdetta. Ennen kuin erosin pitkästä liitosta ja löysin ihmisen elämääni joka osaa ja uskaltaa olla nöyrä ja haavoittuva. Kysyä 'miten minä voisin pitää sinusta kiinni, en halua menettää sinua' - ja sitten oikeasti kuunnella ja yrittää parhaansa mukaan muuttua. Vaikka multa on puuttunut kyky tuoda pettymyksiäni rakentavasti esille, mutta opin koko ajan.
Lakatkaa hyvät ihmiset elämästä oletusarvoisesti piikit pystyssä joka suuntaan. Ei elämä ole yksi kilpajuoksu. Jos ei sitä tajua nyt, tuntuu katkeralle tajuta se sitten kun se rakas tekee kuolemaa, oli se sitten äiti, ystävä tai puoliso. Harmi, ettei me osata tuoda tarvettamme toiselle ihmiselle esille ennen kuin kontataan kylpyhuoneen lattialla solusalpaajien p*skomana. Kuka silloin laskee mitä minä olen tehnyt sinun eteen ja mitä sinä minun (?)
Jos sinun geneettiset tai opitut ominaisuutesi antavat sulle vahvuudeksi toisista huolehtimisen tai teknisten laitteiden kanssa pärjäämisen, tai lohduttamisen taidon, tai fyysisen voiman kantaa taakkoja jne jne, miksi jonkun tasavertaisuuden tavoittelu kieltäisi sinua käyttämästä noita vahvuuksia rakkaimpien hyväksi, en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarmoina aikoina ihmiset turvautuvat koviin arvoihn. Me te-asetelma tuo turvan tuntua. Selkeä vastapuoli ja selkeä omapuoli, jota muka puolustetaan. Mutta tällaisissa tilanteissa on helppo myös ohjata massoja haluttuun suuntaan.
Huivin käyttäminen on ilmeisesti feminismin aikaansaannosta. Suomessakin naiset pitivät huiveja vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Suhteellisen uusia asia siis huivittomuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tällaisesta ajatuksesta "Raamatun mukaan mies on perheenpää" tulee normi, jota jokaisen tietyssä uskonyhteisössä elävän on noudatettava, mukaan mahtuu aina miehiä, jotka syystä tai toisesta eivät kuitenkaan kykene roolistaan kunniallisesti suoriutumaan, josta seuraa onnettomia parisuhteita.
Ajatusta siitä, että mies on perheenpää, on noudatettu tuhansia vuosia kaikkialla, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Onnettomat parisuhteet eivät ole feminismin myötä kadonneet minnekään, päinvastoin. Tämän päivän avioerotilastot kertovat karua kieltään tasa-arvoisen avioliiton toimivuudesta.
Niin, feminismin myötä on ollut mahdollista lähteä siitä onnettomasta avioliitosta. Miten tämä on huono asia?
Kuka sanoi, että tämä on huono asia? Jumalan sanankin mukaan tietyissä (harv
Totta kai joissakin tilanteissa on parasta erota, mutta se että lähes puolet avioliitoista purkautuu, on yhteiskunnallisesti monin tavoin huono asia. Lasten mielenterveysongelmat lisääntyvät huimaa vauhtia, ja avioerojen kasvulla on kyllä osuutta asiaan. Avioerot tuottavat yksinäisyyttä ja yksinäisyys lisää mielenterveysongelmia. Yksinhuoltajuus tuottaa köyhyyttä ja lisää sosiaalitukiriippuvuutta, mikä taas nostaa veroja ja heikentää taloutta. Joten panostaminen avioliiton kestävyyteen olisi mielestäni yksi tärkeimpiä asioita nyky-Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Epävarmoina aikoina ihmiset turvautuvat koviin arvoihn. Me te-asetelma tuo turvan tuntua. Selkeä vastapuoli ja selkeä omapuoli, jota muka puolustetaan. Mutta tällaisissa tilanteissa on helppo myös ohjata massoja haluttuun suuntaan.
Ja viittaat näillä "kovilla arvoilla" nyt konservatiivisiin arvoihin?
Perusteletko hieman ihan keskustelun sisällöllisen arvon korottamiseksi mikä ns konservatiivisissa arvoissa on kovaa.
Oliko Suomi kovempi yhteiskunta arvoiltaan sanotaan viime vuosituhannen lopulla ja kuinka?
Perheessä ja suvussa paljon luterilaisia pappeja. Ihan peruskirkon. Kaikki perheellisiä. Liitoissa tasa-arvo. Kukaan ei tunnusta mitään oikeistolaista näkemystä. Liitot pitkäikäisiä ja lapsia enemmän ja vähemmän. Yhteistä kaikille on se, että vaimot toteuttaneet omat urahaaveet kukin omien ambitioiden mukaan. Näissä perheissä toteutuu perustasa-arvo ja kristillisyys sellaisena, joka on todella helppo hyväksyä. Ei ole perheenpäitä. On yhteinen perhe ja molemmat huolehtivat siitä kykyjensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Perheenpään rooli istuu miehelle aika luonnostaan ilman Raamatun kontekstiakin. Kun nainen on raskaana, juuri synnyttänyt tai hoitaa lapsia, jonkun täytyy tuoda ruoka pöytään ja ottaa vastuu muista asioista.
Sama toteutuu toisin päin. Kun mies on krapulassa, koronassa tai jalka paketissa, ottaa nainen sen pääroolin ruuan pöytään saamisessa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tällaisesta ajatuksesta "Raamatun mukaan mies on perheenpää" tulee normi, jota jokaisen tietyssä uskonyhteisössä elävän on noudatettava, mukaan mahtuu aina miehiä, jotka syystä tai toisesta eivät kuitenkaan kykene roolistaan kunniallisesti suoriutumaan, josta seuraa onnettomia parisuhteita.
Ajatusta siitä, että mies on perheenpää, on noudatettu tuhansia vuosia kaikkialla, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Onnettomat parisuhteet eivät ole feminismin myötä kadonneet minnekään, päinvastoin. Tämän päivän avioerotilastot kertovat karua kieltään tasa-arvoisen avioliiton toimivuudesta.
Niin, feminismin myötä on ollut mahdollista lähteä siitä onnettomasta avioliitosta. Miten tämä on huono asia?
Eikö olisi parempi, että ennen avioliittoa tutustuttaisiin kunnolla? Luotaisiin yhteisymmärrys ja sovittaisiin asioista. Sen jälkeen keskusteluyhteys jatkuisi ja molemmat tekisivät avioliitossa parhaansa. Ei näytä toimivan sekään, jos nainen päättää kaikesta ja tasaa velvollisuudet. Siinä on tasa-arvo ymmärretty ihan yhtä huonosti kuin ennen.
Varmasti voi olla perheitä joissa toimii tasajohtajuus tai naisen johtajuus. En kuitenkaan osta sitä, että onneton avioliitto olisi vain miehen syy (naisten mukaan) tai naisen syy (miesten mukaan). Kyse on vuorovaikutuksesta joka ei toimi, eikä kumpikaan pärjää niillä sosiaalisilla taidoillaan joita on. Kumpikaan ei pysty eikä halua tukea toista kasvussa eikä opi itse uutta.
Kumpikaan ei ota vastuuta toisistaan vaikka molempien pitäisi. Nainen ottaa helposti itselleen kokonaisvastuun. Onko vastuu kannettu hyvin, jos liitto muuttuu onnettomaksi?
Mistä se onneton avioliitto tulee, kun sitä solmittaessa ollaan onnellisia? Miksi suurin osa liitoista päättyy nykyään hyvin nopeasti? Miksi pariskuntana ei halua kasvaa yhdessä? Miksi yritetään samoilla asenteilla ja taidoilla hypätä uuteen suhteeseen, joka sekin "muuttuu" onnettomaksi kymmenen vuoden sisällä?
/eri
Vierailija kirjoitti:
Perheessä ja suvussa paljon luterilaisia pappeja. Ihan peruskirkon. Kaikki perheellisiä. Liitoissa tasa-arvo. Kukaan ei tunnusta mitään oikeistolaista näkemystä. Liitot pitkäikäisiä ja lapsia enemmän ja vähemmän. Yhteistä kaikille on se, että vaimot toteuttaneet omat urahaaveet kukin omien ambitioiden mukaan. Näissä perheissä toteutuu perustasa-arvo ja kristillisyys sellaisena, joka on todella helppo hyväksyä. Ei ole perheenpäitä. On yhteinen perhe ja molemmat huolehtivat siitä kykyjensä mukaan.
Niinpä. Mulla lähipiirissä kaksi naispappia. Molemmat harrastaa (toinen jopa puoliammattimaisesti) ja panostaa työhön, paljon epätyypillisinä työaikoina luonnollisesti. Molempien miehet koulutettuja ja asiantuntijatöissä. Molemmilla useita lapsia, kaunis koti, ystäviä jne.
Vähän on minun vaikeaa nähdä heitä jotenkin alisteisessa asemassa, saati heidän arvojaan jotenkin kovina, kun puhuvat (toinen usein myös mediassa) heikommista huolehtimisesta ja esim vankilasta kuntoutuvien tai päihderiippuavisten auttamisesta.
Jos mies päänä päättää, siinä ei ole mitään pielessä.
Ilman Jumalaa ja hänen totuutensa tuntemista ei voi toki rakastaa, kun ei tiedä mitä rakkaus on. En tiennyt minäkään. 196