100% sellainen mies josta olen unelmoinut ikäni käy muhun ihan kuumana, mut en vaan tunne vetoa häneen.
Olen etsinyt miestä jo pidemmän aikaa. Kriteerit on tietyllä tapaa korkealla. On paljon asioita, mistä haluan olla kumppanin kanssa samalla levelillä; arvoja ja mielipiteitä, tietynlaista seksuaalisuutta, tapaa olla ja elää ja nauttia pienistäkin asioista suurella liekillä. Huumorintaju, kiinnostuksen kohteet, tavoitteet, ihan kaikki tämän miehen kanssa mätsää. Voisin noin vaan kuvitella ihanan loppuelämän hänen kanssaan.
Ulkoisesti hän on komein mies jonka olen ikinä kohdannut. Ja hän on ihan pähkinöinä musta. Mutta helvetti soikoon, feromonitko tässä sitten vaan mättää? Vaikka olen kaikkeni yrittänyt, en vaan syty hänestä. Hän on unelmieni rakastaja, tekee kaikkensa mun nautinnon eteen. Hänessä on särmää ja rouheutta, kiihkoa ja miehekkyyttä, mutta myös ihanaa hidasta hellää herkkyyttä. Siis yhä vaan, juuri ihan kaikkea mistä olen aina haaveillut.
Olen tapaillut monia miehiä, joista olen syttynyt, mut koska isossa kuvassa on ollut asioita jotka ei ole mätsänneet, en ole alkanut suhteeseen. En kykene tinkimään tietyistä asioista tai arvoista.
Tää mies on kaikilla mittareilla liian hyvää ollakseen totta. Ja ilmeisesti se on nyt vaan hyväksyttävä että näin on, tästä ei tule totta. Hän kelpaisi varmaan lähes kelle vaan, mut hänkin on todella tarkka siitä kenen kanssa alkaa edes yrittämään. Jostain syystä mä olisin hänelle se, jota on koko elämänsä etsinyt.
Voiko tuo kemia kehittyä vasta ajan kanssa? Olen aiemmin ihan suorilta lopettanut tapailun, jos sitä ei ole ollut heti alkuun. Olen varma että näin täydellistä mätsiä ei tule enää ikinä vastaan, ja mietin että pitäisikö vaan jatkaa yrittämistä? Olen aivan lannistunut ja tuntuu että en enää jaksa etsiä, jos tästä ei tule mitään.
Apua.
N43
Kommentit (67)
Älä pakota. Paperilla täydellinen ei välttämättä takaa kestävää suhdetta. Luota omaan vaistoosi. Voihan toi olla kiintymyssuhdehäiriökin. Mieti rauhassa.
Selvästi liian kiltti mies - ei ole jännä. Ei hakkaa, eikä ryyppää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Ei mulla tosiaan ole mitään statukseen tai varallisuuteen saati silmien väriin tms liittyviä kriteereitä, ei todellakaan. Ne on henkisen tason juttuja mistä en halua tinkiä. Jos nyt jotain konkreettisia esimerkkejä, en voi kuvitella elämää miehen kanssa, jonka mielestä on naisen oma vika jos tulee ahdistelluksi vähäpukeisuuden takia, tai että masennus ei ole sairaus vaan laiskuutta, tai että ihmisen arvo mitataan sillä miten tuottava yksilö on yhteiskunnalle.
Sitten kaipaan sellaista tiettyä elämänpaloa ja halua vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. En jaksa miestä, johon tunnen valtavaa seksuaalista vetoa, mutta jonka elämä ei ole tyydyttävää mutta hän ei ole valmis tekemään asioille mitään, vaan hän vaan valittaa kaikesta.
Ja seksuaalisuus. Olen kokenut valtavaa halua yhtäkin miestä kohtaan, mut kävi ilmi että hän ei ole kovin aktiivinen eikä läheisyys merkitse hänelle niin paljoa. Mi
Ihan normaaleja toiveita kumppanilta sinulla, eikä vähempään kyllä pidä tyytyäkään. Hän ei kaikesta huolimatta taida olla sinulle sopiva, jos et häneen tunne vetoa.
Ei se mätsi ole täydellinen jos kemia puuttuu. Kuulostaa semi ahdistavalta nuo "elämän rakkaus" jutut verrattuna siihen, ettet edes itse tiedä pidätkö koko tyypistä. Niin se vaan on, että vaikka joku kakku olisi kaunis päältä, jos sisus on sahanpurua niin ei sitä kukaan syö. Liian paljon tällaisia ihmisiä Suomessa. Hommat näennäisesti hyvin mutta persoona kuin ameeballa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tyypillinen nainen, joka on koukussa epävarmuuteen, tunteiden vuoristorataan ja miesten jahtaamiseen. Tämä mies haluaa sinut ja pitää sinusta enemmän kuin sinä hänestä, joten fiiliksesi lässähtävät. Haluat kokea sen jännemmän miehen, jonka tunteista ei ota selkoa, koska tyypin sanat ja teot ovat ristiriidassa.
En ole ap, mutta minua ainakin kiehtoo ajatuksena enemmän se, että mies haluaisi minua enemmän kuin minä miestä. (Olettaen tietysti, että kyseinen mies kuitenkin olisi minusta puoleensavetävä eikä myöskään mikään stalkkeri.) En tajua, miksi kukaan haluaisi olla mikään hyljeksitympi osapuoli.
Paitsi erotilanteessa tietysti on turvallisempaa tulla jätetyksi kuin olla jättäjä...
Haluat olla halutumpi sen miehen
Enkä kirjoittanut. En tajua, miksi kukaan haluaisi TIETOISESTI olla se hyljeksitty osapuoli sellaisen ristiriitaisen miehen kanssa, "jonka tunteista ei ota selkoa". Sehän se väite tuossa ylempänä oli.
Jos saisin valita, niin mieluiten olisin se halutumpi osapuoli kuin se tuskailija.
Paitsi tietysti erotilanteessa, kuten sanoin.
Siis haluaisit olla tuskaa aiheuttava sekopää, jonka tunteista ei ota selkoa. On siinäkin tietysti tavoite, itselläni tavoite on molemminpuolinen tasapainoinen, turvallinen ja terve parisuhde.
Sellaiset tämän päivän fantasiat mammalta.
No on se nyt kumma jos kumppanin suhteen ei saisi olla minkäänlaisia toiveita! Kyllä on taas jeesustelua.