Miksi kouluttaudutte matalapalkka-alalle ja itkette kun palkka on pieni?

Vierailija kirjoitti:

No jos kaikki kouluttautuu lääkäreiksi ja lakimiehiksi niin kuka tekee siivoojien, lähihoitajien, bussikuskien ym työt? 

Niin ja sitten kun työt loppuu ilman omaa syytä niin itketään että kaikenlaista työtä pitää ottaa vastaan... ei se koulutus auta mitään jos työpaikka menee alta eikä uusia alan paikkoja ole avoimena. Omalla työuralla on kolme firmaa myyty, lopettanut tai tuhoutunut ja uuden työpaikan löytyminen on kestänyt pahimmillaan yli vuoden. Olen myös tehnyt muita kuin oman alan töitä, on ollut epävarma olo ilman koulutusta eikä työpanoskaan kovin hyvä. Ikinä en ole valittanut palkkaani, olen saanut aina sen mitä olen pyytänyt.  Nyt alkaa ikä suojella työn saannissa, sen tunnusti jo eräs haastattelijakin juuri tänä keväänä. Ottivat pelkästään nuorempia ja kokemattomia ja katuivat, olisi ollut hyvä ottaa yksi kokeneempi mukaan uuteen toimipaikkaan. No se on sen firman murhe. Jos pyytävät niin laitan muutaman euron lisää tuntipalkkaan :)

Älytöntä kyllä ettei hyvätuloiset halua maksaa kunnon palkkoja ja veroja ja valittavat ettei ole raskaisiin töihin tekijöitä, pitää tuoda ulkomailta. Saapahan nähdä miten lopulta käy.

Vierailija kirjoitti:

No jos kaikki kouluttautuu lääkäreiksi ja lakimiehiksi niin kuka tekee siivoojien, lähihoitajien, bussikuskien ym työt? 

Siis menit hyvää hyvyyttäsi matalapalkka-alalle? Ok.... Mutta älä kuitenkaan ulise palkkatasosta, koska sitä saa mitä tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ruvetaan kaikki kovapalkkaisiksi lakimiehiksi ja hoidetaan toistemme riita-asioita.

Siihenhän taisi niin Kiinan, Rooman kuin Etelä- Amerikankin kultturit luhistua. Liikaa varakkaita laiskoja loisijoita jotka halveksivat oikeita työtä tekeviä. Saivat sitten lopulta pestä toistensa paitoja. Rahvas eristäytyi noista loisista ja alkoin elää yhteisöissään omaa elämäänsä ja niin jäi lopulta komeat palatsit lopulta tyhjiksi kivikasoiksi. Näiden opetus on se että työläinen aina palkkansa ja elintasonsa ansaitsee. Viimeisin esimerkki loisten touhujen luhistumisesta on Neuvostoliitto.

Pienipalkkaisissa rutiinitöissä on yksi verraton etu: stressivapaus. Hoidat hommasi ja lähdet kotio. Visu ihminen voi säästää myös pienemmästä palkasta osakesalkkua. Olin aikoinaan postilla ja se oli juurikin stressivapaata aivot narikkaan duunia. Ne vuodet jotka esim lääkäriksi opiskelee (12v) ehtii takoa rahhoo ja korkoa korolle hoitaa loput.

Kolme tutkintoa on enkä ole niillä aloilla työskennellyt ikinä. Ei myöskään ole kiinnostaneet minkäänlaiset esimiestehtävät. Koulutuksista on kylläkin ollut apua paljon eri tehtävissä ja palkkani riittävä koska ammattitaito ja kokemus ovat parantuneet vuosien myötä. Ei stressiä johtamisesta tai päätöksistä, hyvillä käden taidoilla on pärjätty koko työura.

Meidän matalapalkka-alan työpaikalla ei kukaan työntekijä ole kouluttautunut alalle. Olemme kaikki jonkin muun alan ihmisiä, jotka ovat ajautuneet alalle vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Eli omalta alalta ei löydy työtä, omassa maassa on sota meneillään tms.

Olen tosin oppinut pitämään työstäni ja mielelläni kouluttautuisin alalle mikäli terveydentilani olisi parempi. Palkka on kyllä surkea, itken siitä niin kauan kunnes sitä nostetaan. Ikuisesti siis.

Vierailija kirjoitti:

Pienipalkkaisissa rutiinitöissä on yksi verraton etu: stressivapaus. Hoidat hommasi ja lähdet kotio. Visu ihminen voi säästää myös pienemmästä palkasta osakesalkkua. Olin aikoinaan postilla ja se oli juurikin stressivapaata aivot narikkaan duunia. Ne vuodet jotka esim lääkäriksi opiskelee (12v) ehtii takoa rahhoo ja korkoa korolle hoitaa loput.

Pakotetaan ylitöihin. Pienipalkkaisissa töissä säästetään työvoimasta ja työpäivät on tyyliin 10-12h. Duunarit pistetään tekemään yrittäjän päivää, kun yrittäjä itse ei jaksa ja ei halua palkata lisää työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, jos sinä olet ollut teininä niin fiksu ja kypsä, että olet osannut ajatella sen hetkistä elämäntilannetta pitemmälle. Mulle melkein 2000 € palkka oli kaksikymppisenä vain itsestään huolehtivana todella paljon. Ei mulla ikinä ollut ollut sellaisia rahoja käytössä. Vasta kolmekymppisenä alkoi totuus iskeä naamalle, kun töitä oli tehnyt yli kymmenen vuotta, mutta palkka ei käytännössä kehittynyt olleenkaan. Kaikki kustannukset kyllä nousi, nousee edelleenkin, ja elämäntilannekin on muuttunut.

Mulla on aika korkea ammattiylpeys. Olen ns. alani huippuosaaja, nyt jo 20 vuotta työkokemusta. Kynnys alan vaihdolle on todella korkea. Tuntuisi hullulta heittää kaikki tämä kokemus ja tieto hukkaan ja aloittaa jossain muualla alusta. Ammatillinen koulutus on mennyt nykyisin niin surkeaksi, että työpaikat ei vaan kestä sitä, että vanhat osaajat lyö hanskat tiskiin. Joidenkin on oltava opettamassa uusia, koska koulut eivät enää opeta.

Mikäli olisit alasi huippuosaaja, voisit itse määritellä palkkasi, ja valita työpaikkasi. Jos et voi, olet korvattavissa. Etkä täten huippuosaaja. 

Noita maistereita sun muita on kaupan kassoina ja siivoajina vaikka kuinka paljon. Ei se koulutus nykyään aina takaa hyvää ansiotasoa koska niitä töitä ei ole määräänsä enempää.

Ei kaikki pääse kouluihin joista valmistuu hyväpalkkaiselle alalle. Murto-osa otetaan korkeakouluihin ja hakijoita tulee lisää joka vuosi lukioista. Työntekoa ei palkanmaksajat juuri arvosta. Sitä että monilla aloilla joutuu vuosikymmenien aikana rikkomaan kroppansa ja elämään sen kanssa lopun ikäänsä. Heitä kiinnostaa vaan päästä rikkinäisestä ilmaiseksi eroon ja saada uusi rikottava tilalle.

Täällä yksi yliopistoluvut aikoinaan kesken jättänyt siivooja. Tuota työtä nyt alla n 30 vuotta ja työn ohella on ollut koulutusta, pääsin siis opintojen ohella alalle.

En ole valittanut palkastani joka on noussutkin kokemuksen myötä. Kaupungin asunto ja nuuka elämäntapa, pystyn hyvin käymään jossain reissussa lomilla.

Että ehdottomasti jos vaan suinkin pääsee ja jaksaa niin siivoustyöhön tai vastaavaan jalka oven väliin. Itsekin aloitin kesäduunarina ja osa-aikaisena. Jos vähänkin jaksaa tuolla sitkuttaa niin on helpompi löytää jatkoa. On niitä pöllömpiäkin hommia tässä maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Pienipalkkaisissa rutiinitöissä on yksi verraton etu: stressivapaus. Hoidat hommasi ja lähdet kotio. Visu ihminen voi säästää myös pienemmästä palkasta osakesalkkua. Olin aikoinaan postilla ja se oli juurikin stressivapaata aivot narikkaan duunia. Ne vuodet jotka esim lääkäriksi opiskelee (12v) ehtii takoa rahhoo ja korkoa korolle hoitaa loput.

Asiaa. Kunhan tekee työnsä riittävän hyvin ja korjaa tarvittaessa. Asenteella on paljon väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kolme tutkintoa on enkä ole niillä aloilla työskennellyt ikinä. Ei myöskään ole kiinnostaneet minkäänlaiset esimiestehtävät. Koulutuksista on kylläkin ollut apua paljon eri tehtävissä ja palkkani riittävä koska ammattitaito ja kokemus ovat parantuneet vuosien myötä. Ei stressiä johtamisesta tai päätöksistä, hyvillä käden taidoilla on pärjätty koko työura.

Riippuu niin näkökulmasta ja siitä millainen työ on kyseessä. Minä olen nykyään erittäin hankala-alainen tiettyjen töiden osalta. Riippuu toisn paljon esihenkilöstäkin. Juontaa juurensa todennäköisesti menneisyyteen, jossa olin liiankin joustava. Siksi suosinkin ennemmin ajatusta yhteistyöskumppanuudesta kuin esihenkilö-alainen-asetelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunari ehtii hankkia ensimmäisen asuntonsa siinä vaiheessa, kun korkeakoulutetut vielä viimeistelevät opintojaan.

 

Kuinka monella duunarilla on oikeasti oma asunto vaikka 23-vuotiaana? Ja kannattaa ottaa my;s huomioon kummalla on parempi koti vaikka kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä?

Monella. Minullakin oli. En ole asunut päivääkään vuokralla, en myöskään ole ollut päivääkään työtön siitä lähtien kun täytin 20v ja olen nyt 40v ostin 21 vuotiaana ensimmäinen omakotitalon. Toisen, kävelin pankkiin, seuraavaksi talotehtaalle ja sanoin että tehkää tuo, otin aurinkoa ja katselin vierestä kun raksamiehet teki. Lopuksi ajattelin että en kyllä vanhoja huonekaluja uuteen kotiin kanna ja menin huonekaluliikkeeseen ja valitsin mitkä meille tuodaan. Amis M40v

Aloitin 16- vuotiaana kunnalla kesätöissä, sitten joku työntekijä sairastui ja sain tuurauspaikan. Välillä työt loppui ja ahdistelivat opiskelemaan, olin koulussa kaksi päivää...jonkun aikaa sukulaisten maataloustöissä auttelin ja sain vakituisen paikan kaupungilta. Ekan vanhan talon hankin 22- vuotiaana armeijan jälkeen. Lähellä tuli myyntiin iso talo, konkurssipesän jäljiltä. Jonkun aikaa siinä asuttiin kunnes tuli avioero ja tuurilla juuri silloin oli hinnat huipussaan ja talo suht. uusi. Saatiin huippuhinta. Ostin vielä yhden mummonmökin jonka remontoin ja myin kun otin loparit pitkäaikaisesta työstäni. Muutin kaupunkiin vuokralle ja nyt teen töitä pätkittäin, silloin kun on sopiva paikka tarjolla. Maalla asuisin mielellään omassa mökissä mutta eipä ole kylissä enää juuri mitään elämää ja yksinäistä se olisi. Töistä nyt ei niin väliä enää olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kertonut lapsena että opiskele englantia ja ylipäätään opiskele peruskoulussa paljon jotta pääsee jatko-opiskelemaan. Eikä kukaan kertonut että opiskele paljon tai jotain tiettyä, kun toisesta työstä saat enemmän palkkaa kuin toisesta. Ainoastaan sitä ajatteli mikä on mukavaa. Niinkuin nykyäänkin. Monet kovapalkkaiset työt ovat aivan hel...vetin tylsiä, ennemmin lukisin vaikka Raamattua kannesta kanteen ja aina uudestaan vain alusta kuin olisin joku lakimies, juristi tai ylipäätään naama ruudussa kiinni päivät.

Tämä, peruskoulun yhteishaussa sanoin, että köksän tunnit on ollu kivoja. Niin sitten opo ilmoitti että sopisit sitten kokiksi, olin että joo! Vanhemmat eivät tätä mitenkään edes kommentoineet, olivat että ok. Töihin mennessä todelliset työajat ja palkka paljastuivat, olivat todella epämiellyttäviä itsestä, niin vaihdoin sitten työpaikkaa ja ala

Monen tarina on tässä kiteytettynä. Ala kuin ala.

Huono palkka, ei siinä vielä mitään. Ne työajat jotka on liian pitkät jaksamiselle. Pienestä pitäen on luullut että työnteko on reilua ja kannattavaa.

Sitten muutaman vuoden päästä totuus avautuu, että tässä huijataan ihmisiä. Sitten et halua tehdä töitä enää ikinä yhtään sekuntia.

Kerrottiin ja annettiin ymmärtää että ahkeruudella voi tienata ja pärjätä. Kerrottiin että kaikki työ on arvokasta.

Totuus näkyy numeroina tilillä.

Valitsen mieluummin köyhyyden ja 24h vapaa-aikaa itselle kuin työelämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kaikki kouluttautuu lääkäreiksi ja lakimiehiksi niin kuka tekee siivoojien, lähihoitajien, bussikuskien ym työt? 

Tuskin on sinun ongelma kun teet uraa. 

No onhan. Jos olen lääkäri, niin kuka siivoaa leikkaussalit? Jos olen lakimies, kuka siivoaa toimistoni ja vessani? Entä kuka vie roskat kaatopaikalle? 

Okei, sinä siis ihan hyvää hyvyyttäsi uhrauduit ja kouluttauduit matalapalkka-alalle? Älysi olisi riittänyt muuallekin, mutta päätit ajatella koko yhteiskuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kertonut lapsena että opiskele englantia ja ylipäätään opiskele peruskoulussa paljon jotta pääsee jatko-opiskelemaan. Eikä kukaan kertonut että opiskele paljon tai jotain tiettyä, kun toisesta työstä saat enemmän palkkaa kuin toisesta. Ainoastaan sitä ajatteli mikä on mukavaa. Niinkuin nykyäänkin. Monet kovapalkkaiset työt ovat aivan hel...vetin tylsiä, ennemmin lukisin vaikka Raamattua kannesta kanteen ja aina uudestaan vain alusta kuin olisin joku lakimies, juristi tai ylipäätään naama ruudussa kiinni päivät.

Tämä, peruskoulun yhteishaussa sanoin, että köksän tunnit on ollu kivoja. Niin sitten opo ilmoitti että sopisit sitten kokiksi, olin että joo! Vanhemmat eivät tätä mitenkään edes kommentoineet, olivat että ok. Töihin mennessä todelliset työajat ja palkka paljastuivat, olivat todella epämiellyttävi

Selvä. Mutta moni ei valitse. Töissä tapaa ihmisiä ja saa sisältöä, tarkoitusta elämiseensä. Mulle tuo on kelvannut.

Mistä tämä uhriutuva kaikki tai ei mitään- jankkaus oikein kumpuaa? Ihan järkyttävän epäkypsää. 

Käyks joku nykyään töissä vai?

Mahtaa olla tyhmää väkeä tai muualta tuotuja, mutta kyllä hekin tajuavat muuaman kuukauden duunattuaan että ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa kaikki saavat itse valita haluamansa tulotason, kun ovat valmiita tekemään tarvittavat uhraukset.

Hienoa että olet saanut sen kultalusikan, itse sain sen Tarjoustalon ruokalusikan ilman kaiverruksia.

Suomessa koulutus on ilmaista. Ei tarvitse maksaa lusikoilla.

Hyvä kysymys ap:lta. Miksi kukaan kouluttautuu vapaaehtoisesti näille aloille?

Onko Suomessa pakko ja pakotetaanko nuoret orjatöihin tai kouluttautumaan vasten tahtoaan huijarialoille, jossa palkat ei hyödytä työtätekevää?

Olisiko järkevämpää olla kouluttautumatta ja odotella palkkojen nousua kaikilla aloilla. Vasta sitten kouluttautua, kun ostovoima on sopivalla tasolla. Koko kansakunnan mittainen lakko.