Lue keskustelun säännöt.
Mies kääntää kaiken sanomani niin, että olen muka syyttävä
28.06.2024 |
Hän jopa pohtii, onko meillä enää edellytyksiä jatkaa ja haluammeko samanlaista elämää. Tosi kurja olo. Hän kääntää kaiken ongelmaksi. En tee mitään oikein. Olen koittanut olla ystävällinen, siltikin hän jankkaa sanomisiani ja vääntää ne erilailla.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Tajuatko millainen painostaja olet? Anna toiselle tilaa, voi luoja.*
En tajua, kerro ihmeessä?
Voin antaa painostusesimerkin:
Mies suutahti keskustelussa, jossa puhui itsensä pussiin ja sen jälkeen vaati minua lopettamaan. Lopetin, annoin olla (koska en jaksa vääntää) ja menin nukkumaan ja yritin seuraavana päivänä jatkaa normaalielämää; mies ei katsonut päinkään 5 vuorokauteen, ei syönyt ruokaa, ei puhunut sanaakaan.
Kokeile huviksesi, miltä sellainen tuntuu.
Sinä lähdet tähän mukaan ilmeisesti. Anna miehen mykkäillä ja nauti hiljaisuudesta. Lähde kaverin kanssa ulos, kuuntele kotona musiikkia. Lyö itsesi kanssa vetoa, montako päivää tällä kertaa kestää.
Ei sulla ole kokemusta henkisestä väkivallasta, kun tuollaista heität.
S
No itse asiassa mulla on kokemusta narsistin (dg) vaimona olemisesta jo lähemmäs 30 vuoden ajalta. Tuo antamani neuvo on useammalta terapeutilta saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta on inhimillistä?, että olet vajaan viikon yrittänyt tehdä hiljaista sovintoa. Puuhaat ja juttelet, teet arjen askareita samaan tahtiin kuin ennenkin, kyselet ohimennen mielihaluja juhlapyhäpäivän ruuaksi, käyt yksin kaupassa, ja kaikki sun viikolla tekemät ruuat on koskemattomina jääkaapissa, ja samalla kun väsäät sitä saa tanan pyhäruokaa, käy narsistilapsimiehesi mielenosoituksellisesti syömässä rahkapurkin selkäsi takana.
Mun mies ei usein edes katso minuun, kun puhun hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta on inhimillistä?, että olet vajaan viikon yrittänyt tehdä hiljaista sovintoa. Puuhaat ja juttelet, teet arjen askareita samaan tahtiin kuin ennenkin, kyselet ohimennen mielihaluja juhlapyhäpäivän ruuaksi, käyt yksin kaupassa, ja kaikki sun viikolla tekemät ruuat on koskemattomina jääkaapissa, ja samalla kun väsäät sitä saa tanan pyhäruokaa, käy narsistilapsimiehesi mielenosoituksellisesti syömässä rahkapurkin selkäsi takana.
Mun mies ei usein edes katso minuun, kun puhun hänelle.
No siis minusta inhimillistä on se, minkä päätän sellaista olevan. Valintojahan nämä on. Jos mieslapsi osoittaa mieltään, niin eihän se minun ongelmani ole. Minä pystyn elämään ihan mukavasti ilman hänen huomiotaan.
Olen itse samassa tilanteessa, mies kokee jokaisen keskustelun avauksen olevan syyllistävä. Hänellä on itsellä tapana laukoa "totuuksia" ja vitsailla toisten kustannuksella, mutta kun itse otan puheeksi että minua harmittaa jokin hänen käytöksessään, saan kuulla olevani syyllistävä ja hyökkäävä.
Aivan varmasti olenkin toisinaan sanonut asioita liian suoraan kun koen tulleeni loukatuksi, mutta silti tuntuu että myös ne rakentavasti ja ystävällisesti aloitetut keskustelutkin kääntyvät ennen pitkää niin että minä olen se bad guy.
Kaikista klassisin on se kun otat jonkun asian esille ja mies kääntää sen niin että "kyllä sinäkin joskus 2022 kesäkuussa teit näin joten et sinä voi suuttua kun minä teen nyt samoin".
Haluaisin saada jonkin käyttöohjeen jossa selitetään miten tällaisten ihmisten kanssa voi keskustella ilman että alkavat välittömästi uhriutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta on inhimillistä?, että olet vajaan viikon yrittänyt tehdä hiljaista sovintoa. Puuhaat ja juttelet, teet arjen askareita samaan tahtiin kuin ennenkin, kyselet ohimennen mielihaluja juhlapyhäpäivän ruuaksi, käyt yksin kaupassa, ja kaikki sun viikolla tekemät ruuat on koskemattomina jääkaapissa, ja samalla kun väsäät sitä saa tanan pyhäruokaa, käy narsistilapsimiehesi mielenosoituksellisesti syömässä rahkapurkin selkäsi takana.
Mun mies ei usein edes katso minuun, kun puhun hänelle.
No siis minusta inhimillistä on se, minkä päätän sellaista olevan. Valintojahan nämä on. Jos mieslapsi osoittaa mieltään, niin eihän se minun ongelmani ole. Minä pystyn elämään ihan mukavasti ilman hänen huomiotaan.
Hyvä, olet jollain tapaa itseäni vahvempi. Mulle tuo totaalinen ignooraaminen on se, mitä en 2-3 päivää enempää kykene ottamaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tuollaisista miehistä,että ovat jääneet korkeintaan murrosikäisen tasolle.Kommunikointi heikkoa, vastuuntunto vähäistä ja puolisoa vain syytellään omistakin törttöilyistä.Tämän kun pitäisi vain hiljaa nöyristellä.
Totta. Ja sinne samalle tasolle on jääneet naiset jotka tällaisia puolisoita jostain käsittämättömästä syystä katselevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta on inhimillistä?, että olet vajaan viikon yrittänyt tehdä hiljaista sovintoa. Puuhaat ja juttelet, teet arjen askareita samaan tahtiin kuin ennenkin, kyselet ohimennen mielihaluja juhlapyhäpäivän ruuaksi, käyt yksin kaupassa, ja kaikki sun viikolla tekemät ruuat on koskemattomina jääkaapissa, ja samalla kun väsäät sitä saa tanan pyhäruokaa, käy narsistilapsimiehesi mielenosoituksellisesti syömässä rahkapurkin selkäsi takana.
Mun mies ei usein edes katso minuun, kun puhun hänelle.
No siis minusta inhimillistä on se, minkä päätän sellaista olevan. Valintojahan nämä on. Jos mieslapsi osoittaa mieltään, niin eihän se minun ongelmani ole. Minä pystyn elämään ihan mukavasti ilman hänen huomiotaan.
Hyvä, olet jollain tapaa itseäni vahvempi. Mulle tuo totaalinen ignooraaminen o
Ja siksi te toistatte tuota samaa kuviota, molemmat toisianne syytellen. Todennäköisesti elämänne loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa erota mutta ei osaa pukea sitä sanoiksi. Erotkaa.
Tämäpä. Erotkaa. Mitä te teette tällaisilla luuseri Miehillä?
Älkää olko myrkyllisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:N tilannepäivitys. Mies torppasi keskusteluyritykset aiemmin, osoitti mieltä jättämällä kanssani syömättä sovittu päivällinen ym.
Myöhemmin hän alkoi tivaamaan, että mitä olen miettinyt meidän parisuhteen tilanteesta ja vaati minua kertomaan mitä juuri minä tuon suhteeseen. Kerroin totuuden ja yht äkkiä mies totesi, että ei tässä mitään hätää ole. Olen aivan ymmälläni. Missä mennään.
Viis veisaat hänestä. Ala keskittymään kaikkeen muuhun. Nauti elämästä. Jo alkaa mies huomaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:N tilannepäivitys. Mies torppasi keskusteluyritykset aiemmin, osoitti mieltä jättämällä kanssani syömättä sovittu päivällinen ym.
Myöhemmin hän alkoi tivaamaan, että mitä olen miettinyt meidän parisuhteen tilanteesta ja vaati minua kertomaan mitä juuri minä tuon suhteeseen. Kerroin totuuden ja yht äkkiä mies totesi, että ei tässä mitään hätää ole. Olen aivan ymmälläni. Missä mennään.
Mitä hän sanoi, kun kysyit asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kauan olette olleet yhdessä? Onko teillä joku kriisi päällä koska suhde on kestänyt niin kauan?
11 vuotta oltu yhdessä. Voihan tämä olla kriisin alkua... En vain ymmärrä missä on se juurisyy. Ei mieskään tunnu ymmärtävän. Hän edelleen haluaa jatkaa kuulemma. Silti hän käyttäytyi tänään kuin emme olisi enää yhdessä.
Myös tällainen kierre on suhteessamme: mies kaipaa välillä omia juttuja. Esim mökkiretkeä kavereiden kanssa. Sanon hänelle, että sopikaa nyt ihmeessä se reissu. Mies kääntää tämän sitten niin, että aina on muka jotain tärkeämpää. Ja sitten tämä saadaan näyttämään siltä, että akka ei päästä minnekään. En ymmärrä sitä, että mies ei tee asioita joista nauttii. Hän itse kääntää ne vaikeiksi.
Vierailija kirjoitti:
11 vuotta oltu yhdessä. Voihan tämä olla kriisin alkua... En vain ymmärrä missä on se juurisyy. Ei mieskään tunnu ymmärtävän. Hän edelleen haluaa jatkaa kuulemma. Silti hän käyttäytyi tänään kuin emme olisi enää yhdessä.
Lapsellista vatkaamista teiltä molemmilta. Kuka järkevä aikuinen tuollaista jaksaa? Keskittykää vaikka niihin lapsiinne ja heidän hyvinvointiin, jos on tekemisen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Myös tällainen kierre on suhteessamme: mies kaipaa välillä omia juttuja. Esim mökkiretkeä kavereiden kanssa. Sanon hänelle, että sopikaa nyt ihmeessä se reissu. Mies kääntää tämän sitten niin, että aina on muka jotain tärkeämpää. Ja sitten tämä saadaan näyttämään siltä, että akka ei päästä minnekään. En ymmärrä sitä, että mies ei tee asioita joista nauttii. Hän itse kääntää ne vaikeiksi.
Jopas on hankalaa. Mitäpä jos koko elämäsi ei pyörisikään miehen ja hänen mielenliikkeiden ympärillä?
Vierailija kirjoitti:
11 vuotta oltu yhdessä. Voihan tämä olla kriisin alkua... En vain ymmärrä missä on se juurisyy. Ei mieskään tunnu ymmärtävän. Hän edelleen haluaa jatkaa kuulemma. Silti hän käyttäytyi tänään kuin emme olisi enää yhdessä.
Juu, vaikuttaa mahdollisesti joltain kriisiltä. Minullakin parisuhde päättyi 10 vuoden kohdalla. Vähän samanlaisia ongelmia oli. Odottelin jonkin aikaa, että mies tulisi vähän vastaan enkä vaan yksin yrittäisi pelastaa suhdettamme. Mutta sitä ei tapahtunut, joten ero oli ainut ratkaisu.
Tulee mieleen tuollaisista miehistä,että ovat jääneet korkeintaan murrosikäisen tasolle.Kommunikointi heikkoa, vastuuntunto vähäistä ja puolisoa vain syytellään omistakin törttöilyistä.Tämän kun pitäisi vain hiljaa nöyristellä.