Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte lapsen itkuun, jos lapsi itkee ns. tyhjästä?
28.06.2024 |
Tarkoitan tilannetta, missä lasta ei ole sattunut, ei ole mitään oikeaa hätää jonkun tilanteen tai tapahtuman vuoksi, ei edes suurta pettymystä jostain isommasta asiasta. Vaan lapsi itkee ns. tyhjästä. Ei vaikka saanut jotain arkista pikkujuttua sillä sekunnilla kuin halusi, vaan vasta minuutin päästä. Tai haluaa huomiota äidiltä juuri silloin kun äiti yrittää vaikka isän kanssa puhua pari sanaa huomisen työpäivästä. Ja tällöin alkaa lohduton itku, kun äiti ei juuri sillä sekunnilla anna huomiota vain hänelle vaan sanoo, että odota hetki puhun ensin isän kanssa. Miten tällaisissa tilanteissa suhtaudut lapsen itkuun? Lohdutatko? 4-7 -vuotiaat lapset kiinnostaa tämän aiheen suhteen, ei ihan taaperot.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttamisessa menee pitkään, koska lapsi kokee kaikki tunteet, hyvät ja huonot, hyvin voimakkaina. Se joka jollekin olisi pieni pettymys, on hänelle maailman suurin pettymys. Samoin ilahtuu jostain pikkujutusta aivan valtavasti, tunneksi, sellaisesta, josta joku toinen olisi hetken vähän hymyillyt. Jos hän alkaa itkemään niin se itku kuin kaappaa hänet valtaansa, eikä meinaa saada sitä loppumaan, hänen on vaikea päästä irti voimakkaasta tunteesta. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, toisaalta tämä on arjessa välillä aika hankalaa. Ja toivoisin, että hän siksi oppisi, että ei kannata itkeä sitä jos joutuu odottamaan minuutin, koska elämässä hyvin usein joutuu odottamaan minuutin, pidempäänkin. Ap
Kuulostaa samalta kuin meillä.
Kaksi alle kouluikäistä. Toinen on aina itkenyt ja raivonnut herkästi, mutta yleensä lohdutus auttaa pian.
Toisella lapsella on
Meillä on juuri tuollaista, että tulee pitkä itku siitä, ettei äiti heti kuullut mitä oli sanomassa. Ei kuullut niin, kun paistoi jauhelihaa. Ja on siis selitetty monta kertaa, ettei silloin välttämättä kuule. Välillä yritykseni auttaa vain pahentaa itkua. Ja minunkaan lapsi ei osaa sanoa miksi itkee, ei osaa sanoa mitä haluaisi minun silloin tekevän, ainoa mitä osaa sanoa, että halusin että heti kuulet mitä sanon. Omat hermoni on välillä koetuksella, kun en tiedä mitä tehdä paremmin. Vaikka millaiselle korkkiruuville vääntyisin onnistuakseni niissä tilanteissa, niin en onnistu. Ja lapsi vain itkee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyt lapsen käytöksen takana kannattaa selvittää ja puuttua niihin. Silloin myös käytös parantuu. Varmasti osa lapsista itkee/huutaa vain saadakseen aikuisten huomion. Mutta näilläkin on jokin syys tälle käytökselle. Syy miksi eivät kykene puhumalla kertomaan asiaansa, vaan näkevät syystä tai toisesta parhaaksi itkemällä hakemaan huomiota.
Perheneuvolastakin saa tarvittaessa apua. Jollakin järkevällä keinolla tulee selvittää, että mikä on syy sille, että lapsi kokee huutamisen parhaaksi keinoksi edistää omaa asiaansa. Kun syihin saadaan puututtua, niin käytöstä on helpompi ohjata järkevämpään toimintaan.
kannattaa ottaa huomioon että syyn ei tarvitse olla sen kummempi kuin että lapsi on sillä tottunut saamaan tahtonsa läpi eli häntä on palkittu huutamisesta. Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he tajuavat että sanallisesti kerrottuna siinä heidän jut...
Lapset huutavat ja itkevät koska heidän aivonsa eivät ole vielä kehittyneet selviämään elämän haasteista. Kammottavinta on kum kielletään itkemästä tai syytetään lasta jos huono hetki.
Lasten neurologin puhetta:
Levottomuus lapsilla on tavallista, ja voi johtua hyvin monista eri syistä. Lapset riehaantuvat herkästi, koska he ovat lapsia heidän aivojensa kehitys on kesken. Esimerkiksi etuotsalohko, joka säätelee impulsseja, kypsyy yli 20 ikävuoteen saakka. Yksilölliset temperamenttierot myös määrittelevät sitä, miksi toiset ovat sisäsyntyisesti rauhallisempia ja toiset voimakkaammin itseään ilmaisevia.
Ennen kuin aikuisena reagoit villiintyneeseen lapseen, on hyödyksi ensin pysähtyä ja pyrkiä eläytymään häneen. Mikä mielentila mahtaa vaikuttaa lapsen käytöksen taustalla? Onko se esimerkiksi häpeä, jännitys, hermostuneisuus, tylsyys, huomiontarve vai ilo? Vai vaikuttaako lapseen jokin aikuisen mielentila, kuten vanhemman kireys tai ahdinko? Tähän huomiota kiinnittämällä on helpompi sopeuttaa oma reagointinsa ja myös paljon todennäköisempää, että lapsi kokee tulleensa ymmärretyksi ja saa oikeanlaisen säätelytuen.
Väsymys, jano tai nälkä voivat tehdä lapsen levottomaksi. Jos lapsi on ollut pitkään ärsyketulvassa vailla rauhoittumisen hetkiä ja riittävää sosiaalista vuorovaikutusta, hän reagoi usein ylivilkkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja lasten kasvatus on pitkälti samanlaista: johdonmukaisuutta, oikea-aikaisuutta, riittävästi kuria, ruokaa ja hellyyttä, ja palkitaan halutusta käyttäytymisestä.
Miten tämä vastaa otsikon kysymykseen?
Vaikka tuossa puhutaan lapswn villliämisestä, sama pätee mm itkuisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuossa puhutaan lapswn villliämisestä, sama pätee mm itkuisuuden kanssa.
Ymmärrän tuon neurologin idean, mutta vaikka miten yritän katsoa niitä tilanteita lapsen näkökulmasta ja eläytyä häneen, niin usein en onnistu keksimään syytä mikä vaikuttaa itkun taustalla. Nälkää ja janoa ei pitäisi olla kun meillä syödään säännöllisesti ja juodaan vettä myös aterioiden välillä ja lapsi osaa itsekin käydä juomassa, väsymystä ei voi aina ja koko ajan olla eikä lapsi haukottele kuin iltaisin nukkumaan mennessä, mitään häpeää tms ei pitäisi olla, meillä ei ivata eikä häpäistä, huomiota saa joka päivä ja läsnäoloa myös. Tunnen itseni nyt enää vain epäonnistuneeksi äidiksi, kun en millään keksi syytä noiden tyhjästä itkemisten takana. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja lasten kasvatus on pitkälti samanlaista: johdonmukaisuutta, oikea-aikaisuutta, riittävästi kuria, ruokaa ja hellyyttä, ja palkitaan halutusta käyttäytymisestä.
Kyllä, koiratkin osaavat näyttää tunteita mutta rakkautta hekin tarvitsevat ihmisen ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyt lapsen käytöksen takana kannattaa selvittää ja puuttua niihin. Silloin myös käytös parantuu. Varmasti osa lapsista itkee/huutaa vain saadakseen aikuisten huomion. Mutta näilläkin on jokin syys tälle käytökselle. Syy miksi eivät kykene puhumalla kertomaan asiaansa, vaan näkevät syystä tai toisesta parhaaksi itkemällä hakemaan huomiota.
Perheneuvolastakin saa tarvittaessa apua. Jollakin järkevällä keinolla tulee selvittää, että mikä on syy sille, että lapsi kokee huutamisen parhaaksi keinoksi edistää omaa asiaansa. Kun syihin saadaan puututtua, niin käytöstä on helpompi ohjata järkevämpään toimintaan.
kannattaa ottaa huomioon että syyn ei tarvitse olla sen kummempi kuin että lapsi on sillä tottunut saamaan tahtonsa läpi eli häntä on palkittu huutamisesta. Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he tajua
Levottomuus lapsilla on tavallista, ja voi johtua hyvin monista eri syistä. Lapset riehaantuvat herkästi, koska he ovat lapsia heidän aivojensa kehitys on kesken. Esimerkiksi etuotsalohko, joka säätelee impulsseja, kypsyy yli 20 ikävuoteen saakka. Yksilölliset temperamenttierot myös määrittelevät sitä, miksi toiset ovat sisäsyntyisesti rauhallisempia ja toiset voimakkaammin itseään ilmaisevia.
Ennen kuin aikuisena reagoit villiintyneeseen lapseen, on hyödyksi ensin pysähtyä ja pyrkiä eläytymään häneen. Mikä mielentila mahtaa vaikuttaa lapsen käytöksen taustalla? Onko se esimerkiksi häpeä, jännitys, hermostuneisuus, tylsyys, huomiontarve vai ilo? Vai vaikuttaako lapseen jokin aikuisen mielentila, kuten vanhemman kireys tai ahdinko? Tähän huomiota kiinnittämällä on helpompi sopeuttaa oma reagointinsa ja myös paljon todennäköisempää, että lapsi kokee tulleensa ymmärretyksi ja saa oikeanlaisen säätelytuen.
Väsymys, jano tai nälkä voivat tehdä lapsen levottomaksi. Jos lapsi on ollut pitkään ärsyketulvassa vailla rauhoittumisen hetkiä ja riittävää sosiaalista vuorovaikutusta, hän reagoi usein ylivilkkaudella.
Asioita ei tarvitse tehdä liian vaikeiksi. Kyllä normaali vanhempi tajuaa milloin lapsella alkaa hepulikohtaus. Siihen vaan sitten komentaa että nyt se höhinä seis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttamisessa menee pitkään, koska lapsi kokee kaikki tunteet, hyvät ja huonot, hyvin voimakkaina. Se joka jollekin olisi pieni pettymys, on hänelle maailman suurin pettymys. Samoin ilahtuu jostain pikkujutusta aivan valtavasti, tunneksi, sellaisesta, josta joku toinen olisi hetken vähän hymyillyt. Jos hän alkaa itkemään niin se itku kuin kaappaa hänet valtaansa, eikä meinaa saada sitä loppumaan, hänen on vaikea päästä irti voimakkaasta tunteesta. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, toisaalta tämä on arjessa välillä aika hankalaa. Ja toivoisin, että hän siksi oppisi, että ei kannata itkeä sitä jos joutuu odottamaan minuutin, koska elämässä hyvin usein joutuu odottamaan minuutin, pidempäänkin. Ap
Kuulostaa samalta kuin meillä.
Kaksi alle kouluikäistä. Toinen on aina itkenyt ja raivonnut herkästi, mutta yleensä
Haasteellinen lapsi ja hakee huomiota tehokkaasti. Ota ihan juttutuokio ja rennosti puhelette kaikesta. Muista arvostaa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja lasten kasvatus on pitkälti samanlaista: johdonmukaisuutta, oikea-aikaisuutta, riittävästi kuria, ruokaa ja hellyyttä, ja palkitaan halutusta käyttäytymisestä.
Miten tämä vastaa otsikon kysymykseen?
No mietipä sitä. Esim - kannattaako palkita lasta huonosta käyttäytymisestä jos perustarpeet on täytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyt lapsen käytöksen takana kannattaa selvittää ja puuttua niihin. Silloin myös käytös parantuu. Varmasti osa lapsista itkee/huutaa vain saadakseen aikuisten huomion. Mutta näilläkin on jokin syys tälle käytökselle. Syy miksi eivät kykene puhumalla kertomaan asiaansa, vaan näkevät syystä tai toisesta parhaaksi itkemällä hakemaan huomiota.
Perheneuvolastakin saa tarvittaessa apua. Jollakin järkevällä keinolla tulee selvittää, että mikä on syy sille, että lapsi kokee huutamisen parhaaksi keinoksi edistää omaa asiaansa. Kun syihin saadaan puututtua, niin käytöstä on helpompi ohjata järkevämpään toimintaan.
kannattaa ottaa huomioon että syyn ei tarvitse olla sen kummempi kuin että lapsi on sillä tottunut saamaan tahtonsa läpi eli häntä on palkittu huutamisesta. Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he tajua
Eli ihan normaalia kuten aikuisillakin joillakin on, siis tunteet. Ketjussa on paljon hyviä kommentteja aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuossa puhutaan lapswn villliämisestä, sama pätee mm itkuisuuden kanssa.
Ymmärrän tuon neurologin idean, mutta vaikka miten yritän katsoa niitä tilanteita lapsen näkökulmasta ja eläytyä häneen, niin usein en onnistu keksimään syytä mikä vaikuttaa itkun taustalla. Nälkää ja janoa ei pitäisi olla kun meillä syödään säännöllisesti ja juodaan vettä myös aterioiden välillä ja lapsi osaa itsekin käydä juomassa, väsymystä ei voi aina ja koko ajan olla eikä lapsi haukottele kuin iltaisin nukkumaan mennessä, mitään häpeää tms ei pitäisi olla, meillä ei ivata eikä häpäistä, huomiota saa joka päivä ja läsnäoloa myös. Tunnen itseni nyt enää vain epäonnistuneeksi äidiksi, kun en millään keksi syytä noiden tyhjästä itkemisten takana. Ap
PUHU ja tee töitä, keskity lapseen ja ole omistautuva ihminen. Et opi mitään jos et hyväksy mitään etkä halua puuttua. Vaikutat hieman etäiseltä äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyt lapsen käytöksen takana kannattaa selvittää ja puuttua niihin. Silloin myös käytös parantuu. Varmasti osa lapsista itkee/huutaa vain saadakseen aikuisten huomion. Mutta näilläkin on jokin syys tälle käytökselle. Syy miksi eivät kykene puhumalla kertomaan asiaansa, vaan näkevät syystä tai toisesta parhaaksi itkemällä hakemaan huomiota.
Perheneuvolastakin saa tarvittaessa apua. Jollakin järkevällä keinolla tulee selvittää, että mikä on syy sille, että lapsi kokee huutamisen parhaaksi keinoksi edistää omaa asiaansa. Kun syihin saadaan puututtua, niin käytöstä on helpompi ohjata järkevämpään toimintaan.
kannattaa ottaa huomioon että syyn ei tarvitse olla sen kummempi kuin että lapsi on sillä tottunut saamaan tahtonsa läpi eli häntä on palkittu huut
No miksi aina pitää vain komentaa hiljaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja lasten kasvatus on pitkälti samanlaista: johdonmukaisuutta, oikea-aikaisuutta, riittävästi kuria, ruokaa ja hellyyttä, ja palkitaan halutusta käyttäytymisestä.
Kyllä, koiratkin osaavat näyttää tunteita mutta rakkautta hekin tarvitsevat ihmisen ystävinä.
Ei eläimillä ole tunteita, koira on opportunisti ja opettelee temput millä saa haluamansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirien ja lasten kasvatus on pitkälti samanlaista: johdonmukaisuutta, oikea-aikaisuutta, riittävästi kuria, ruokaa ja hellyyttä, ja palkitaan halutusta käyttäytymisestä.
Miten tämä vastaa otsikon kysymykseen?
No mietipä sitä. Esim - kannattaako palkita lasta huonosta käyttäytymisestä jos perustarpeet on täytetty.
Lapsi tarvitsee muutakin kuin perustarpeiden täyttämistä. Olet ylimielinen etkä haluaisi antaa itsestäsi. Ethän vain ole narsistinen ja tunneongelmainen? Onko sinun vaikea keskittyä toisiin ihmisiin ja oikeasti tutustua heihin? Lapset ensiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuossa puhutaan lapswn villliämisestä, sama pätee mm itkuisuuden kanssa.
Ymmärrän tuon neurologin idean, mutta vaikka miten yritän katsoa niitä tilanteita lapsen näkökulmasta ja eläytyä häneen, niin usein en onnistu keksimään syytä mikä vaikuttaa itkun taustalla. Nälkää ja janoa ei pitäisi olla kun meillä syödään säännöllisesti ja juodaan vettä myös aterioiden välillä ja lapsi osaa itsekin käydä juomassa, väsymystä ei voi aina ja koko ajan olla eikä lapsi haukottele kuin iltaisin nukkumaan mennessä, mitään häpeää tms ei pitäisi olla, meillä ei ivata eikä häpäistä, huomiota saa joka päivä ja läsnäoloa myös. Tunnen itseni nyt enää vain epäonnistuneeksi äidiksi, kun en millään keksi syytä noiden tyhjästä itkemisten takana. Ap
PUHU ja tee töitä, kes
Miten minusta voi saada kuvan, että olisin etäinen äiti? Puhun ja olen puhunut niin paljon lapseni kanssa, kuullut ja kuunnellut, kertonut ja selittänyt, keskustellut ja keskustellut, tiedän että paljon enemmän kuin äidit keskimäärin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttamisessa menee pitkään, koska lapsi kokee kaikki tunteet, hyvät ja huonot, hyvin voimakkaina. Se joka jollekin olisi pieni pettymys, on hänelle maailman suurin pettymys. Samoin ilahtuu jostain pikkujutusta aivan valtavasti, tunneksi, sellaisesta, josta joku toinen olisi hetken vähän hymyillyt. Jos hän alkaa itkemään niin se itku kuin kaappaa hänet valtaansa, eikä meinaa saada sitä loppumaan, hänen on vaikea päästä irti voimakkaasta tunteesta. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, toisaalta tämä on arjessa välillä aika hankalaa. Ja toivoisin, että hän siksi oppisi, että ei kannata itkeä sitä jos joutuu odottamaan minuutin, koska elämässä hyvin usein joutuu odottamaan minuutin, pidempäänkin. Ap
Kuulostaa samalta kuin meillä.
Kaksi alle kouluikäistä. Toinen on aina itkenyt ja raivonnut herkästi, mutta yleensä
Meillä on juuri tuollaista, että tulee pitkä itku siitä, ettei äiti heti kuullut mitä oli sanomassa. Ei kuullut niin, kun paistoi jauhelihaa. Ja on siis selitetty monta kertaa, ettei silloin välttämättä kuule. Välillä yritykseni auttaa vain pahentaa itkua. Ja minunkaan lapsi ei osaa sanoa miksi itkee, ei osaa sanoa mitä haluaisi minun silloin tekevän, ainoa mitä osaa sanoa, että halusin että heti kuulet mitä sanon. Omat hermoni on välillä koetuksella, kun en tiedä mitä tehdä paremmin. Vaikka millaiselle korkkiruuville vääntyisin onnistuakseni niissä tilanteissa, niin en onnistu. Ja lapsi vain itkee. Ap
Tunteiden vatvominen on huono keino päästä eroon harmituksesta. Ota se lapsi esim mukaan siihen ruuanlaittoon. Ei lapsikaan halua sääliä vaan tuntea itsensä arvokkaaksi.
Olen tainnut selittää tilanteen epäselvästi, ei lapsi suostu mukaan ruoanlaittoon kun hänellä on tullut itku, hän haluaa, että maailma pysähtyy eli että minä pysäytän ruoanlaiton ja lohdutan häntä ainakin puoli tuntia. Kaikki yritykseni houkutella hänet mukaan ruoanlaittoon johtaa vain pahempaan itkuun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuossa puhutaan lapswn villliämisestä, sama pätee mm itkuisuuden kanssa.
Ymmärrän tuon neurologin idean, mutta vaikka miten yritän katsoa niitä tilanteita lapsen näkökulmasta ja eläytyä häneen, niin usein en onnistu keksimään syytä mikä vaikuttaa itkun taustalla. Nälkää ja janoa ei pitäisi olla kun meillä syödään säännöllisesti ja juodaan vettä myös aterioiden välillä ja lapsi osaa itsekin käydä juomassa, väsymystä ei voi aina ja koko ajan olla eikä lapsi haukottele kuin iltaisin nukkumaan mennessä, mitään häpeää tms ei pitäisi olla, meillä ei ivata eikä häpäistä, huomiota saa joka päivä ja läsnäoloa myös. Tunnen itseni nyt enää vain epäonnistuneeksi äidiksi, kun en millään keksi syytä noiden tyhjästä itkemisten takana. Ap
Häntä harmittaa, kun ei saa haluamaansa/joutuu odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tuossa puhutaan lapswn villliämisestä, sama pätee mm itkuisuuden kanssa.
Ymmärrän tuon neurologin idean, mutta vaikka miten yritän katsoa niitä tilanteita lapsen näkökulmasta ja eläytyä häneen, niin usein en onnistu keksimään syytä mikä vaikuttaa itkun taustalla. Nälkää ja janoa ei pitäisi olla kun meillä syödään säännöllisesti ja juodaan vettä myös aterioiden välillä ja lapsi osaa itsekin käydä juomassa, väsymystä ei voi aina ja koko ajan olla eikä lapsi haukottele kuin iltaisin nukkumaan mennessä, mitään häpeää tms ei pitäisi olla, meillä ei ivata eikä häpäistä, huomiota saa joka päivä ja läsnäoloa myös. Tunnen itseni nyt enää vain epäonnistuneeksi äidiksi, kun en millään keksi syytä noiden tyhjästä itkemisten takana. Ap
Häntä harmittaa, kun e
Selvästi. Mutta mitä tehdä asialle? Tätä on kuitenkin harjoiteltu jo vuosia. Että aina ei saa haluamaansa ja välillä joutuu odottamaan. Ja vielä vuosien harjoittelun jälkeen edelleen voi joka päivä tulla montakin kertaa asiasta itku. Miksi? Miten minun pitäisi toimia niissä tilanteissa? Muuten lapsi on hyvin oppimiskykyinen kyllä, siinä ei ole ongelmaa. Tässä vain vuosienkaan harjoittelu ei ole tuottanut tulosta. Opetanko jotenkin väärin? Ap
Koirien ja lasten kasvatus on pitkälti samanlaista: johdonmukaisuutta, oikea-aikaisuutta, riittävästi kuria, ruokaa ja hellyyttä, ja palkitaan halutusta käyttäytymisestä.