Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään että mun äiti kuolee
27.06.2024 |
Mun äiti on 79-vuotias ja hällä on jo paljon sairauksia. Vielä pari vuotta sitten hän oli terve ja hyvävointinen, mutta ei enää. Eilen hän joutui sairaalaan, mutta sanoo itse toipuvansa muutamassa päivässä.
Mä oon perheetön 51v nainen. Mulla ei ole oikein edes hyviä ystäviä. Ainoa ihminen joka rakastaa mua on mun äiti. Jos/kun hän kuolee, mä putoan tyhjän päälle. Ei ole ketään eikä mitään, mikä kannattelisi mua. En tiedä mitä tehdä. Oon aivan lukossa. Valvoin viime yön ja valvon varmaan seuraavankin. En tiiä miten jaksan töissä huomenna. Ja sieltä ei tule mitään apua. Pelkästään haukkuja jos en pysty...
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja tytär eivät koskaan voi olla toistensa parhaita ja ainoita ystäviä. Se ei ole tervettä. He ovat äiti ja tytär, ja toinen heistä kuolee ensin. Jos äiti tekee itsestään niin tärkeän ettei anna aikuisen lapsensa itsenäistyä ja elää omaa elämää äidistä riippumattomana - eikä itse osaa elää ilman lapsensa apua - se on mitä suurinta itsekkyyttä.
Kyllä muutenkin ystävistä kuolee päädääntöisesti toinen ensin. Ei tuo ole mikään perustelu!
Aina joku kuolee ensin. Oma vanhempi, puoliso ystävä tai vaikka oma lapsi. Siksi elämäänsä ei pidäkään rakentaa vain yhden ihmisen varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoli vastikään 87-vuotiaana. Itse olen vasta 47 ja mielellään olisin nauttinut äitini seurasta vielä monta vuotta. Ajattelin aikanaan, että huolehdin hänen hyvinvoinnistaan loppuun asti ja niin myös tein. Hankin hänelle yksityisen avustajan ja mieheni kanssa käytiin häntä usein auttamassa. Äitini kuoli ns. saappaat jalassa, yhtäkkiä, mikä olikin hänen toiveensa. Sellainen on shokki meille jälkeenjääville, mutta helpotus äidille. Nyt hänellä on kaikki hyvin. En ole erityisen uskonnollinen, mutta tuntuu kuin äiti kulkisi mukanani kaikkialla. Tiedän myös, mitä hän sanoisi asioihin ja saatan kuulla hänen äänensä päässäni. Olin etukäteen sitä mieltä että romahdan täysin, kun äiti on poissa, mutta näissä fiiliksissä jaksan yllättävän hyvin. Äiti ei olisi halunnut, että pilaan elämäni suremalla.
Ihmetyttää ilkeät kommentit. Voi sanoa nätisti myös eroavan mielipiteensä.
Äitiä, joka ei ole koskaan välittänyt lapsistaan, ei tule ikävä. Jotain positiivista tässä käänteisessä ajattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaala tappaa, sinne ei kannata mennä kirveelläkään
Et ole ainoa, joka täällä on yksin. Ihmisellä on rajallinen kapasiteetti ja tarve vuorovaikutukselle, ja äitisi jättämä tyhjiö täyttyy joko muilla ihmisillä tai rauhalla. Suomessakin on paljon naisia, jotka valitsevat elää itsekseen Jumalan läheisyydessä, kuin verkostoitua osaksi yhteisöjä
Kuolemaa ei tarvitse pelätä sen enempää kuin syntymääkään. Se on vain muutos, johon sopeutuu
Sinä siis aiot kuolla kotona. Okei!
Aika monen vanhuksen toive on kuolla kotona eikä sairaalassa.
Yksin kotona kuoleminen onkin paras mahdollinen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa tajuta tätä aloitusta. Vanhat ja sairaat ihmiset kuolevat, ja heidän aikuisten lastensa on pakko hyväksyä.
Olen itse kuolemansairas äiti ja valmistelen lapseni kohtaamaan tämän tosiasian.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tajuta tätä aloitusta. Vanhat ja sairaat ihmiset kuolevat, ja heidän aikuisten lastensa on pakko hyväksyä.
Olen itse kuolemansairas äiti ja valmistelen lapseni kohtaamaan tämän tosiasian.
Mitä tässä niin? Että ihmisillä on erilaisia huolia tai pelkoja?
Tilanteesi kuulostaa ikävältä, mutta se ei ole muiden syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaala tappaa, sinne ei kannata mennä kirveelläkään
Et ole ainoa, joka täällä on yksin. Ihmisellä on rajallinen kapasiteetti ja tarve vuorovaikutukselle, ja äitisi jättämä tyhjiö täyttyy joko muilla ihmisillä tai rauhalla. Suomessakin on paljon naisia, jotka valitsevat elää itsekseen Jumalan läheisyydessä, kuin verkostoitua osaksi yhteisöjä
Kuolemaa ei tarvitse pelätä sen enempää kuin syntymääkään. Se on vain muutos, johon sopeutuu
Sinä siis aiot kuolla kotona. Okei!
Aika monen vanhuksen toive on kuolla kotona eikä sairaalassa.
Yksin kotona kuoleminen onkin paras mahdollinen kuolema.
En oikein ymmärrä tätä, ellet tarkoita jotain äkkikuolemaa. Voit joutua kärvistelemään yksin kotona esimerkiksi kauheissa kivuissa, eikö silloin olisi parempi olla sairaalassa?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tajuta tätä aloitusta. Vanhat ja sairaat ihmiset kuolevat, ja heidän aikuisten lastensa on pakko hyväksyä.
Olen itse kuolemansairas äiti ja valmistelen lapseni kohtaamaan tämän tosiasian.
Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä uusavuttomuuden huipentuma. Minä olin 16v nuorimies, kun äiti kuoli. Meitä jäi isä, veli, ja minä. No siinä alettiin opetteleen. Isä kokkasi ja minä tiskasin ja siivosin. Veli kulki töissä ja kantoi kaupasta ruokaa. Ota selvää valmiiksi, miten menee hautajaiset, perunkirjoitus ja perinnönjako, sekä verotus. Mittään kallista lakimiestä et tarvitse. Tarvitset näitä tietoja, kun se päivä tulee.
Vastasitkin jo itsellesi. Teitä jäi isä, veli ja sinä. Täysin eri tilanne kuin ap:llä siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menetin äitiini 6v ja hyvin olen elämässä pärjännyt.
Sullahan on ihan eri tilanne. 6-vuotiaana äitisi tuskin oli ainoa läheisesi ja tuskin jäit ihan yksin. Todennäköisesti sulla oli isä tai joku muu huoltaja, ehkä sisaruksiakin, isovanhemmat, vanhempien sisaruksia ja serkkuja. Kyllä lapsista joku aina pitää huolen, eikä lapset jää samalla tavalla yksin.
Ei todellakaan ole sama, jos 6v tai 51v äiti kuolee. 6v tarvitsee äitiä kaikkeen elämässään, 51v ei voi enää turvautua äitiin, hänen on kuulunut 12-25v pikku hiljaa irtautua äidistä tai muutaman kuukauden aikana murrosiässä ja alkaa elää omaa elämää. Tämä ei tarkoita että äiti ei olisi tärkeä ihminen aikuiselle ihmiselle.
Kuvottavaa edes sanoa että lapsi on paremmassa asemassa kuin keski-ikäinen aikuinen ihminen ku
6v tarvii aikuista, oli se sitten äiti tai joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kuin sinä , pelkäsin mutta kuolema ei tuntunut niin kauhealta kuin pelkäsin.Ole äitisi kanss mahdollisimman paljon.Sano hänelle että.pelkäät
.
Vierailija kirjoitti:
Sinun on erittäin korkea aika alkaa nyt rakentsa omaa elämääsi, elipä äitisi vielä pitkään tai ei.
Ei kuulosta lainkaan normaalilta, että äitisi on ainoa ihmissuhteesi.
Ja vanhan ihmisen sairaalaan joutuminen on hyvin tavallinen tapahtuma. Samoin on kuoleminen tuossa iässä.
Huolta ja surua nämä asiat tuottavat. Mutta minnekään kriisikeskukseen ei nyt kannata soitella. Sitä tämä kuvaamasi ei ole.
Se että se sinulle omassa kokemusmaailmassasi on sitä, kertoo että hyvin paljon on jäänyt elämää elämättä, tunteita tuntematta ja ajatuksia ajattelematta.
Tätä sinun kannattaa nyt tarkastella. Äitisi on hyvässä hoidossa.
Ole kiitollinen siitä että sinulla on hyvä, rakastava äiti. Se ei ole itsestäänselvyys. Ja anna hänelle se tuki, mitä hän tarvitsee.
Luuletko, että kukaan valitsee niin että äiti on ainoa ihmissuhde? Kyse ei ole siitä missä iässä kuoleminen on normaalia. Laskeudu sieltä norsunluutornistasi, sinä niin hyvin onnistunut ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä uusavuttomuuden huipentuma. Minä olin 16v nuorimies, kun äiti kuoli. Meitä jäi isä, veli, ja minä. No siinä alettiin opetteleen. Isä kokkasi ja minä tiskasin ja siivosin. Veli kulki töissä ja kantoi kaupasta ruokaa. Ota selvää valmiiksi, miten menee hautajaiset, perunkirjoitus ja perinnönjako, sekä verotus. Mittään kallista lakimiestä et tarvitse. Tarvitset näitä tietoja, kun se päivä tulee.
Vastasitkin jo itsellesi. Teitä jäi isä, veli ja sinä. Täysin eri tilanne kuin ap:llä siis.
Mitä opettelemista siinä oli?
Minulla on täysin samat ajatukset ja samanlainen tilanne! Sillä erotuksella, että äitini ei ole vielä ihan noin vanha ja on ihan hyvässä kunnossa. Silti pelkään jo etukäteen hänen kuolemaa. Tärkein ihminen itselleni, eikä minulle jää sitten enää ketään. Pitäisi ehkä mennä puhumaan jonnekin ammattilaiselle, kun tämä kuolemajuttu vaan pyörii mielessäni...
Vierailija kirjoitti:
Äitiä, joka ei ole koskaan välittänyt lapsistaan, ei tule ikävä. Jotain positiivista tässä käänteisessä ajattelussa.
Miksi tulla sellaista vääntämään happamana, kun ilmiselvästi aloittajalla ei ollut sellainen tilanne? Menetkö myös lapsensa menettäneen ketjuun vittuilemaan, että hyvä kun kuoli mokoma typerä kakara?
Kaikki vielä järjestyy, vaikka ymmärrän, että suru tuntuu hirvittävän murskaavalta ja äidin ja isän kuolemat ovat raskaimpia käydä läpi. Olen nelikymppinen ja omat vanhempani kuolivat tässä 2020-luvulla. Voimia! Seurakunnassa on sururyhmiä. Siihen kannattaa osallistua, kun on sen aika. Lisäksi kannattaa olla kavereiden ja ystävien kanssa tekemisissä. Jos ei ole kauheasti kavereita ja ystäviä, niin aina voi löytää uusia ystäviä.
Kukaan ei valitettavasti elä ikuisesti ja hyvään ikään äitisi jo päässyt.
Silti kuolema ei ole koskaan mukava asia eikä siihen osaa valmistautua.
Voimia <3
Nauti äitisi kanssa ajasta minkä saat hänen kanssaan viettää, käy usein ja Soita paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tajuta tätä aloitusta. Vanhat ja sairaat ihmiset kuolevat, ja heidän aikuisten lastensa on pakko hyväksyä.
Olen itse kuolemansairas äiti ja valmistelen lapseni kohtaamaan tämän tosiasian.
Miten?
Oletko niin tyhmä ettet osaa ajatella?
Alue: Aihe vapaa
Aika monen vanhuksen toive on kuolla kotona eikä sairaalassa.