Lue keskustelun säännöt.
Kysyn toisilta lihavilta: onko lihavuudessa mielestäsi ollut jotakin hyvää?
26.06.2024 |
Itse olen ollut alle kouluikäisestä asti enemmän tai vähemmän lihava koko ikäni. Lihavuuslääkityksellä on paino lähtenyt vuoden aikana laskuun ja on kyllä ollut mielenkiintoista, että lääkityksellä on saanut biologiaa normalisoitua, eikä ole jatkuvasti nälkä. Ei ihmekään, että paino on alkanut laskea.
Tunnustan täysin, että lihavuudesta aiheutuu terveydellistä ja sosiaalista haittaa, enkä ole tällä kysymykselläni "ihannoimassa" lihavuutta.
Eli, kysymys muille lihaville. Onko lihavuudessa ollut mielestäsi jotakin hyvää?
Olen itse todennut, että lihavuudessa on se hyvä puoli, että ikävät ihmiset näyttävät todellisen luonteensa minulle jo heti alkuunsa. Ei tarvitse pelätä, että alkaa tapailla tai päätyy ystäväksi jonkun todella ilkeän ihmisen kanssa, kun he kyllä kiusaavat tai sitten vain ohittavat minut jo heti alkuunsa. Tuntuu, että se on säästänyt niin monelta. Minulla on ihana kumppani ja ihania ystäviä.
Jos tänne tulee ikäviä lihavien haukkumisviestejä, niin pyytäisin, ettette silti pyytäisi ketjua poistettavaksi. :) Lihavien kiusaaminen ei tule ilmiönä näkyväksi, jos haukkumisviestit aina sensuroidaan.
Mukavaa kesää kaikille!
Kommentit (64)
Aloittajan laittama huomio, että ihmiset näyttävät asenteensa - olen samaa mieltä, olen lihava ja joiden mielestä myös laiska ja tyhmä, koska olen lihava.
Sen olen huomannut että nyt vähän vanhempana kasvoni näyttävät nuoremmilta kun hoikemmilla ikätovereilla, koska ei ole juurikaan ryppyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöskin naisten pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys tulee selväksi kun on lihava.
Osaa jättää pskapuheet omaan arvoonsa kun todellisuus on silmillä joka päivä.
Olin ennen lihava, nykyisin normaalipainoinen. En valitettavasti keksi muuta hyvää puolta lihavuudessa kuin sen, että itse en kytännyt jokaista suupalaani kuten nyt.
Tsemppiä elämäntapamuutokseesi! Itselleni oli vaikeaa (ja on yhä) päästä eroon lihavan ihmisen identiteetistä.
Kun olin itse lihava. En kokenut muiden ihmisten taholta mitään tuollaista. Itse en vain löytänyt mitään hyvää lihavuudestani.
Olin pitkään kovin lihava. En nyt äkkiä keksi yhtäkään syytä olla maltillisella vauhdilla pudottamatta painoa, niin se olotila voi jäädä pysyväksi. Ja aika usein ilahtuu, että kappas, mun vaatteetkin ovat normaalikokoa. Vielä 20 vuotta laihtumisesta kuluttuakin tuppaa kaupassa menemään liian isoja vaatteita kokeilemaan. Se entinen lihava minä kulkee aina mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä koe lihavuudessa mitään hyvää. Varsinkin tällä iällä myös tiedostan sen, että kaikenlaiset krempat johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että ylipainoa on niin paljon.
Saa syödä enemmän. Olen laihtunut yli 20 kg ja paino on pysynyt kurissa lähemmäs 10 vuotta.
Kävimme pari v sitten Amerikassa ja lihoin matkan aikana useita kiloja. N 15 pv. Kesti lähes 2 kk, ennen kuin kilot olivat poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan aina helteillä sairaslomaa, kun ottaa pumpusta ja henki ei kulje. Toinen etu on, että saan taksissa ja muissa kyydeissä aina etupenkin ilman kinaa ja bussissa saa istua suosiolla kahdella paikalla. Etu tai haitta, mutta saan myös harkinnanvaraista toimeentulotukea, kun minun pitää hakea lentokoneella myös työvaatteet yleensä Yhdysvalloista, kun koko Euroopassa ei ole tarpeeksi isoja kokoja. Summa ei kyllä kata kuin 20% kuluista, mutta on se sekin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tule iskemään vaan saa olla rauhassa.
On siinä se hyvä että näin introverttina saa olla näkymätön mutta pummaajat ja hyväksikäyttäjät äkkiä kuvittelevat lihavan olen helppo kusetettava.
Huvittavinta kun ystäväni on hoikka niin häneltä ei koitettu mitään pummata vaan minulle huudeltiin onko tupakkaa, euroo ja kerran jopa pyydettiin tupakkapapereita sekä on kyselty rahaa lainaksi. Bussipysäkeillä on koitettu pummata rahaa.
Ainoostaan hyväksikäyttäjille en saa olla näkymättömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lihavia naisia katsoo ihan neutraalisti. Katsovat kiukkuisesti takaisin. Leppoisuus kaukana siitä.
20 vuotiaaksi asti olin noin 178-58kg.
Yleensä naisasioissa tuli eteen se tilanne, että olin heidän mielestään kuin pikkupoika.
Eipä aikaakaan kun painoa olikin sata kiloa ja vartalonmuoto sellainen dad bod.
Nyt tuntuu että naisia tulee ovista ja ikkunoista.
M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei satu niin pahasti, kun talvella kaatuu jäisellä tiellä. Muuta hyvää en nyt keksi.
Miksi mä saan alapeukkuja, vaikka tämä on ihan totta? Kaaduin viime talvella pyörällä kaksi kertaa todella pahasti, pyörä kaatui sivuttain ja minä sen alla. Uuden lumen alla oli peilikirkasta jäätö, ja vaikka minulla on nastarenkaat, niin lensin aivan holtittomasti. Ilman ulkopuolista apua en päässyt edes pystyyn. Ensimmäisellä kerralla sain valtavan mustelman reiteeni ja toisella kerralla koko jalka nilkkaan asti tumman mustelman peitossa. Pakkautunutta verta oli jalassa niin paljon, että kun se alkoi siitä lskeutumaan, niin nilkka oli kuin elefantilla. Molemmista mustelmista jäi pysyvät jäljet, näyttävät nyt vaaleilta maksaläikiltä. Olen aivan varma siitä, että jos ei läskit olisi pehmentäneet iskua, niin olisi luita murtunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos lihavia naisia katsoo ihan neutraalisti. Katsovat kiukkuisesti takaisin. Leppoisuus kaukana siitä.
Kyllä. Tämä on kyllä totta, eikä tarkoitettu haukkumiseksi tai mollaamiseksi.
On tapahtunut esim. kaupassa; minulla on ostoskärryt ja niin oli sillä reilusti ylipainoisella naisellakin. Kun en voi side silmillä kulkea, hänen tullessaan käytävällä vastaan katsoin häntä ja hänen kärryjään, ja se julma uhitteleva katse jonka sain!
Se että heti jos sinne päinkään katsot, olet "tuijottamassa ja arvostelemassa" ja mitä muuta vielä. Minulle on yks hailee mitä joku toinen kaupasta ostaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa. Elämässäni on niin paljon muuta ja mukavampaa ja mielenkiintoisempaa sisältöä kuin kytätä jonkun toisen ostoksia tai olemusta.
En kyllä alistu tuijottamaan varpaitani jotta kukaan ei loukkaannu.
Tämä on asia jonka olen havainnut, ei vain kerran. Tapahtuu muissakin yhteyksissä. Ymmärrän että jos on epävarma ja kärsii ulkomuodostaan, syystä tai toisesta, sitä saattaa kulkea tuntosarvet ulkona ja hälytyskellot kilisten. Ei kuitenkaan ole mukava tulla mulkoilun kohteeksi ihan ilman syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lihavia naisia katsoo ihan neutraalisti. Katsovat kiukkuisesti takaisin. Leppoisuus kaukana siitä.
Kyllä. Tämä on kyllä totta, eikä tarkoitettu haukkumiseksi tai mollaamiseksi.
On tapahtunut esim. kaupassa; minulla on ostoskärryt ja niin oli sillä reilusti ylipainoisella naisellakin. Kun en voi side silmillä kulkea, hänen tullessaan käytävällä vastaan katsoin häntä ja hänen kärryjään, ja se julma uhitteleva katse jonka sain!
Se että heti jos sinne päinkään katsot, olet "tuijottamassa ja arvostelemassa" ja mitä muuta vielä. Minulle on yks hailee mitä joku toinen kaupasta ostaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa. Elämässäni on niin paljon muuta ja mukavampaa ja mielenkiintoisempaa sisältöä kuin kytätä jonkun toisen ostoksia tai olemusta.
En kyllä alistu tuijottamaan varpait
Sama reaktio on pienillä miehillä, tuntevat olonsa epävarmaksi ja uhatuksi, jos niitä katsoo liian pitkään
Itse olen ollut vielä 3 vuotta sitten 40kg lihavempi. Nykyään hyvässä kunnossa. Ei mielestäni lihavuudesta mitään hyötyä ollut. Vähemmän energiaa, vaikeampi tehdä normaaleja asioita, ihmiset, etenkin naiset suhtautuvat nykyään positiivisemmin minuun.
M31
Lihava on vaikeampi kidnapata. Ystävälle kävi nuorena niin, että lähti riidan päätteeksi kävelemään poikaystävänsä luota, tämä lähti perään ja kantoi ystäväni takaisin lähtäpaikkaan. Sadan kilon keijukaista ei tuosta vain kanniskella vastoin tahtoaan mihinkään.
Olen entinen lihava. Lihavaa aikaa kesti elämässäni noin 7 vuotta. Lyhyt aika, ja sekin aikuisena. Minua ei ole koskaan kiusattu tai edes haukuttu ylipainon vuoksi. En löydä lihavuudesta yhtään hyvää asiaa. Harrastin ennen painonnousua monipuolisesti ja tavoitteellisesti urheilua. Lihavana hikoilin, hengästytti ja monellakin tapaa ahdisti oma raskas keho. Tavalliset asiat olivat fyysisesti raskaita. Olo vetämätön. Ketteryys ja notkeus tuntui kadonnen. Välttelin ihmisten tapaamista sillä häpesin omaa painonnousua. En halunut valokuviin. Laihdutin ylipainon pois ja jatkoin liikuntaharrastuksia. Ylipaino on pysynyt poissa. Juokselenkeillä rakastan jokaista kevyttä askelta. Maastojuoksussa ja vaeltaessa nautin ketterästä ja kevyestä olosta. Lihavuus oli fyysisesti raskasta aikaa. Ei koskaan enää.
Kiitos ap mielenkiintoisesta aloituksesta. Toivotaan, että ketju pysyy asiallisena.
Ei satu niin pahasti, kun talvella kaatuu jäisellä tiellä. Muuta hyvää en nyt keksi.