Lue keskustelun säännöt.
Kysyn toisilta lihavilta: onko lihavuudessa mielestäsi ollut jotakin hyvää?
26.06.2024 |
Itse olen ollut alle kouluikäisestä asti enemmän tai vähemmän lihava koko ikäni. Lihavuuslääkityksellä on paino lähtenyt vuoden aikana laskuun ja on kyllä ollut mielenkiintoista, että lääkityksellä on saanut biologiaa normalisoitua, eikä ole jatkuvasti nälkä. Ei ihmekään, että paino on alkanut laskea.
Tunnustan täysin, että lihavuudesta aiheutuu terveydellistä ja sosiaalista haittaa, enkä ole tällä kysymykselläni "ihannoimassa" lihavuutta.
Eli, kysymys muille lihaville. Onko lihavuudessa ollut mielestäsi jotakin hyvää?
Olen itse todennut, että lihavuudessa on se hyvä puoli, että ikävät ihmiset näyttävät todellisen luonteensa minulle jo heti alkuunsa. Ei tarvitse pelätä, että alkaa tapailla tai päätyy ystäväksi jonkun todella ilkeän ihmisen kanssa, kun he kyllä kiusaavat tai sitten vain ohittavat minut jo heti alkuunsa. Tuntuu, että se on säästänyt niin monelta. Minulla on ihana kumppani ja ihania ystäviä.
Jos tänne tulee ikäviä lihavien haukkumisviestejä, niin pyytäisin, ettette silti pyytäisi ketjua poistettavaksi. :) Lihavien kiusaaminen ei tule ilmiönä näkyväksi, jos haukkumisviestit aina sensuroidaan.
Mukavaa kesää kaikille!
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ei satu niin pahasti, kun talvella kaatuu jäisellä tiellä. Muuta hyvää en nyt keksi.
Oletko myös läskipää, niin ei käy kipeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ainakaan parisuhteesta tai seksielämästä tarvinnut haaveilla. Sen lisäksi on saanut huomata, että kehopositiivisuus ei koske miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei satu niin pahasti, kun talvella kaatuu jäisellä tiellä. Muuta hyvää en nyt keksi.
Oletko myös läskipää, niin ei käy kipeää?
On mulla leuan alla vähän läskiä, mutta en lyönyt päätäni kaatuessani. Sulla taas taitaa olla äiti, joka tiputti sut vauvana pää edellä asvalttiin 😭
Ei tule juurikaan mitään mieleen. Mutta se mitä ikävöin lihavuudessa oli se lohtusyöminen. Nykyään en enää saa samoja ruokaorgasmeja, kun en edes pysty enää ahmimaan.
Siitä on jäänyt vähän sellainen jatkuva ahdistus, enkä tiedä mihin sen purkaisin kun en enää mässäilyyn? Onko jollain antaa tähän vinkkejä?
Se hyöty on ollut, että seksuaalinen ahdistelu loppui kun seinään, kun paino meni yli sadan kilon. Kannatti lihottaa!! Ennen oli jatkuvasti julkisissa liikennevälineissä joku limainen äijä kopeloimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naispuoliset työkaverit olivat minulle kivoja, kun olin lihava. Kyn laihduin, kaunistuin niin, että yhtäkkiä kaikki työpaikan miehet ja miespuoliset asiakkaat alkoivat pörrätä tmpärilläni. Tästä muut naiset tulivat mustasukkaiaiksi ja alkoivat kiusaamaan minua mitä kummallisimmilla tavoilla.
Sama myös työpaikan ulkopuolella. Lihavana sain olla miehiltä rauhassa ja naiset pitivät minusta, etenkim vanhemmat naiset. Hoikkana miehet huomioivat ja naiset mulkoilevat ja ovat tylyjä.
N35
Vierailija kirjoitti:
20 vuotiaaksi asti olin noin 178-58kg.
Yleensä naisasioissa tuli eteen se tilanne, että olin heidän mielestään kuin pikkupoika.
Eipä aikaakaan kun painoa olikin sata kiloa ja vartalonmuoto sellainen dad bod.
Nyt tuntuu että naisia tulee ovista ja ikkunoista.
M24
Miten voi paino vaihdella noin paljon nuorella ihmisellä, että parinkympin kieppeillä olet välillä 178 kg ja välillä 58 kg? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tule juurikaan mitään mieleen. Mutta se mitä ikävöin lihavuudessa oli se lohtusyöminen. Nykyään en enää saa samoja ruokaorgasmeja, kun en edes pysty enää ahmimaan.
Siitä on jäänyt vähän sellainen jatkuva ahdistus, enkä tiedä mihin sen purkaisin kun en enää mässäilyyn? Onko jollain antaa tähän vinkkejä?
Päihteet tekvät samantapaisia kiksejä.
Ainoa hyvä asia ehkä on ollut se, että näytän nuoremmalta kasvoistani kuin saman ikäiset hoikat ystäväni. Alamme jo lähestymään eläkeikää ja ryppyjä alkaa ilmestymään entistä enemmän, mutta minulle vähiten. Myös monelle on ilmestynyt sellainen ryppyinen kalkkunakaula leuan alle, vaikka ovat siis hoikkia, en osaa sanoa miksi sellainen tulee, ehkä vain ikääntymisen myötä.
Mutta oikein muuta hyvää en keksi. Raskastahan läskejä on kantaa ja vaikea löytää vaatteita, jotka näyttäisivät edes suht siedettäviltä päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei satu niin pahasti, kun talvella kaatuu jäisellä tiellä. Muuta hyvää en nyt keksi.
Miksi mä saan alapeukkuja, vaikka tämä on ihan totta? Kaaduin viime talvella pyörällä kaksi kertaa todella pahasti, pyörä kaatui sivuttain ja minä sen alla. Uuden lumen alla oli peilikirkasta jäätö, ja vaikka minulla on nastarenkaat, niin lensin aivan holtittomasti. Ilman ulkopuolista apua en päässyt edes pystyyn. Ensimmäisellä kerralla sain valtavan mustelman reiteeni ja toisella kerralla koko jalka nilkkaan asti tumman mustelman peitossa. Pakkautunutta verta oli jalassa niin paljon, että kun se alkoi siitä lskeutumaan, niin nilkka oli kuin elefantilla. Molemmista mustelmista jäi pysyvät jäljet, näyttävät nyt vaaleilta maksaläikiltä. Olen aivan varma siitä, että jos ei läskit olisi pehmentäneet iskua, niin olisi luita murtunut.
Mä olen kaatunut just samalla tavalla talvella pyörällä, eikä tullut edes mustelmaa. Olin tuolloin suunnilleen 70 kg ja 165 cm.
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen lihava, nykyisin normaalipainoinen. En valitettavasti keksi muuta hyvää puolta lihavuudessa kuin sen, että itse en kytännyt jokaista suupalaani kuten nyt.
Tsemppiä elämäntapamuutokseesi! Itselleni oli vaikeaa (ja on yhä) päästä eroon lihavan ihmisen identiteetistä.
Mulla oli ihan toisinpäin. Lihavana oli hirveä syyllisyys kaikesta mitä söi. Aivan joka ikinen suupala käynnistä hirveän itsesyytöksen. Ilman puolisoa ei edes kehdannus syödä missään julkisessa tilassa, koska siellä se läski syö itseään läskimmäksi. Tuntemattomat vielä kävi sanomassa, että olen ruma ja läski. Nyt vaan syödä ja juoda ihan mitä haluan eikä kukaan tuijota, että tuo porsas ei tarvitse enää yhtään lisää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tule juurikaan mitään mieleen. Mutta se mitä ikävöin lihavuudessa oli se lohtusyöminen. Nykyään en enää saa samoja ruokaorgasmeja, kun en edes pysty enää ahmimaan.
Siitä on jäänyt vähän sellainen jatkuva ahdistus, enkä tiedä mihin sen purkaisin kun en enää mässäilyyn? Onko jollain antaa tähän vinkkejä?
Liikunta, mene kävelylle. Se helpottaa ahdistusta.
Juurikin tuo, että miesten epäasialliset huomionosoitukset loppuivat. Naiset eivät enää pelänneet, että vien heidän miehet kuten tapahtui laihana.
Toisaalta ikävät kommentit vaihtuivat toisiin. Kehon törkeään arvosteluun. Laihana sai torjua väkisin koskettelua, törkeää seksin vonkaamista.Lihavana saa kuulla oman kehon ikävää kommentointia ja haukkumista jopa vierailta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saan aina helteillä sairaslomaa, kun ottaa pumpusta ja henki ei kulje. Toinen etu on, että saan taksissa ja muissa kyydeissä aina etupenkin ilman kinaa ja bussissa saa istua suosiolla kahdella paikalla. Etu tai haitta, mutta saan myös harkinnanvaraista toimeentulotukea, kun minun pitää hakea lentokoneella myös työvaatteet yleensä Yhdysvalloista, kun koko Euroopassa ei ole tarpeeksi isoja kokoja. Summa ei kyllä kata kuin 20% kuluista, mutta on se sekin jotain.
Häh? Nykyäänkö ei vaatteiden netistä tilaaminen onnistu vai onko sinulla ihan mittatilauksena tehdyt työvaatteet joita varten pitää mennä johonkin sovitukseen? Mikä ihmeen työnantaja suostuu tuosta jotain maksamaan sama etu toivottavasti koskee myös kaikkia lyhytkasvuisia, hyvin hoikkia tai kehon mittasuhteiltaan sellaisia, joille ei hyllystä täydellisesti sopivia rytkyjä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule juurikaan mitään mieleen. Mutta se mitä ikävöin lihavuudessa oli se lohtusyöminen. Nykyään en enää saa samoja ruokaorgasmeja, kun en edes pysty enää ahmimaan.
Siitä on jäänyt vähän sellainen jatkuva ahdistus, enkä tiedä mihin sen purkaisin kun en enää mässäilyyn? Onko jollain antaa tähän vinkkejä?
Luulen että juuri tämä ahdistuksen tai tyhjyyden tunne on suurin syy lihavuuteeni. Tämä tunne tulee yleensä iltaisin ja alan automaattisesti syömään siihen. Haluaisin niin kovasti löytää keinon käsitellä sitä jollakin muulla tavalla kuin syömällä mutta vielä en ole löytänyt. Toivottavasti täällä joku antaisi vinkkejä mitä voisi kokeilla.
Tykkään kerryttää itselleni aina kerran vuodessa noin 10-20kg ylipainoa. Ennätys on 30kg neljässä vuodessa. Vuodessa saa helposti kymmenen tulemaan kun muistaa syödä hyvin.
Sitten lenkkeilen ylipainolla ja voimistan jalkojani. Erilaiset lyijyliivit on ihan turhat siihen nähden että oma läskikin painaa ja lisää lihaksistoa luonnollisella tavalla. Harrastan liikuntaa samalla tavoin siitäkin huolimatta kuinka paljon on läskiä kertynyt ympärille. Oikeastaan ainoa järkevä keino saada massaa. Toki lihakset lähtee sitten laihtumalla, mutta ei kaikki.
Voimatasot säilyy yllättävän hyvänä. Erityisesti nautin kun juoksu muuttuu kevyemmäksi vaikka se kyllä toisinaan päivästä riippuen lihavanakin on kevyt, koska lihaksisto on niin hyvässä kunnossa kannattelemaan suurta massaa.
Minun tapana on juosta varpaankärjillä kuin nyrkkeilijät. Kovetan varpaankärkiäni. Voitte kuvitella miltä varpaani näyttävät tätä nykyä. Se oli suuri virhe. Mitään muuta en kadu. Syömällä ylenpalttisesti saa parempia murskaavia tuloksia liikuntaharrastuksiin.
Lihavana ei palele niin herkästi, kun läskit lämmittää. Uidessa mtös kelluu paremmin.
Jos tulisi jokin sota tai poikkeustilanne. Lihavilla olisi reserviä, jonka varassa sietää nälkää. Kun ikää tulee, silloinkin pieni pyöteys on kuulemma hyväksi, en valitettavasti muista tarkkaa perustetta, mutta vanhojen ei pitäisi kuulemma olla liian laihoja.
Ulkonäkösyyt on yksi. Ikääntyessä laihat alkavat näyttää ryppyisiltä, kuivilta muumioilta. Kaikki jänteet näkyy ja luut törröttää. Pulleampi ei vanhene yhtä nopeasti.
Silti: Olet lihava tai laiha, ole tyytyväinen itseesi, se on tärkeintä, muista viis.
Lihavuus on kamalaa ja kaipaan ihan älyttömästi omaa hoikkaa entistä itseäni. Mutta yksi oikeasti positiivinen puoli tässä on ja se on se, että luusto vahvistuu ja osteoporoosi ei ole niin todennäköinen. Paino kuormittaa luustoa ja se on hyvä asia. Että jotain kumminkin...
Töissä pystyy sälyttämään työläitä tehtäviä nuorille ja notkeille lihavuuden varjolla. Kerran pääsin myös Kelan kuntoutukseen puhtaasti lihavuuden takia ja olikin mukava viikko+viikko. Ravintoterapeutti piti luentoja ja altaassa polskittiin. Lihoin yhteensä kolme kiloa, kun oli seisovat pöydät kolmesti päivässä ja kampaviinerikahvit vielä välissä.