Lue keskustelun säännöt.
Toisen polven evakko, ikävöitkö?
26.06.2024 |
Ikääntyessä ymmärrän isääni aina paremmin. Reilut kymmenen ikäisenä joutui jättämään kotitanhuansa Käkisalmessa, Laatokan rannalla. Luulivat pääsevänsä palaamaan, pääsivätkin hetkeksi ja uusi evakkotaival kohti pohjanmaata, erilaista murretta, erilaista elämää. Olen evakko minäkin, ilman juuria, ilman kotia...
Onko teitä muitakin? Ikävöiviä toisen polven evakoita?
Kommentit (223)
Evakon lapsenlapsena tunnen kyllä pientä katkeruutta sen suhteen, että osa juurista jäi rajan taa. Näin henkilökohtaisesti minun kotiseutua on se Etelä-Karjalan alue jossa olen lapsuuteni elänyt, mutta koska ukkini on kuitenkin kotoisin rajan taa (Jaakkima) olen välillä miettinyt sitä millaista olisi, jos maa-alueita ei oltaisi menetetty/Karjala olisi säästynyt. Olisikohan isovanhempani koskaan edes tavanneet? Jos kyllä; olisikohan mummo mennyt ukin mukana sinne Jaakkimaalle yhteistä elämää perustamaan? No kysymyksiä on monia, mutta vastauksia nolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli karjalan evakko. Joutui lähtemään teini-iässä.
Hän ei koskaan ikävöinyt takaisin, eikä käynytkään siellä rajan takana koskaan. Hänen mottonsa oli: "mennyt on mennyttä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tunnistan tunteet. Molemmat vanhemmat joutuivat teini-ikäisinä evakkoon Kannakselta.
Itse en tunne olevani kotoisin mistään, en sieltä menetetystä Karjalasta, en synnyinpaikkakunnaltani enkä myöskään paikkakunnalta, jolla olen pisimpään (vuosikymmeniä) asunut.
Vasta vanhemmalla iällä on itselleni pikkuhiljaa auennut, mitä tarkoittaa toisen polven evakkous.
N67
No, siehä oot karjalaine, viel joskus huomaat sen. Mite tärkeät o tietää, et oot toise polve evakkous.. nii lähell takan ja nii lähel historiaa, sie huomaat kyl.
On eri asja mennä kotitanhuvill millon vaa, ko se ettet pääse vuoskymmenii ... se on ikuista ikävää, ko et voi juurtuu mihinkä... ikuinen ikävä
No kyllä olen aina itseni karjalaiseksi mieltänyt, vaikka olen syntynyt, kasvanut, opi
No mitenkä niin, ettei sukusi vuosisadat Karjalassa meinais mitään? Hupsu, nehä vast meinaakii. Siekii oot sielt lähtösi, sielt kotosi. Höpsökö oot, ota tietoosi tämä, ime itseesi matara, nokkonen, koko karjalaisuus, koko kansasi ikävä...
Ei jumalauta! Ihan turhaa keinotekoista hypetystä. Muka evakko, pyh!
Vierailija kirjoitti:
Evakon lapsenlapsena tunnen kyllä pientä katkeruutta sen suhteen, että osa juurista jäi rajan taa. Näin henkilökohtaisesti minun kotiseutua on se Etelä-Karjalan alue jossa olen lapsuuteni elänyt, mutta koska ukkini on kuitenkin kotoisin rajan taa (Jaakkima) olen välillä miettinyt sitä millaista olisi, jos maa-alueita ei oltaisi menetetty/Karjala olisi säästynyt. Olisikohan isovanhempani koskaan edes tavanneet? Jos kyllä; olisikohan mummo mennyt ukin mukana sinne Jaakkimaalle yhteistä elämää perustamaan? No kysymyksiä on monia, mutta vastauksia nolla
Ehkä ajattelen samoin kuin moni muu. Sota on sotaa, päätökset tehdään, maalinjat jää. Rakkaiden tapaamiset sota-aikaan oli sattumaa, mutta niin nykyäänkin Tinder-kohtaamiset. Mutta jos koet olevasi Karjalainen, ole rohkeasti itsesi. Elä. Rohkene. Ole ylpeästi itsesi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli karjalan evakko. Joutui lähtemään teini-iässä.
Hän ei koskaan ikävöinyt takaisin, eikä käynytkään siellä rajan takana koskaan. Hänen mottonsa oli: "mennyt on mennyttä".
Oletko varma, ettei kaivannut? Oliko helpompi muuten???
Vierailija kirjoitti:
En ikävöi. Isovanhempani juurtuivat Etelä-Pohjanmaalle lapsineen. En koe itseäni juurettomaksi.
Ootko kovin nuori? Etkö oo pohtinu yhtään identiteettiäsi, eikö sinussa oo yhtikäs karjalaisverta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta! Ihan turhaa keinotekoista hypetystä. Muka evakko, pyh!
En tiedä, mihin kommentoit. Mutta kyllä. Eläydyin evakkotarinaan. Tarinoita toivon lisää
tshttps://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/muusikko-tero-vesterinen-uupui-kahd…
Oi kaikki te nuoret, ihanat. Kun luulette, ettette oo mistään. Kun luulette, että kukkivat omenapuut on kotinne, ettekä tienneet, oikea kotinne on Karjala, käen kukunta ja metsätähtien hehku
Kaipuu Karjalaan ja ikävä sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta! Ihan turhaa keinotekoista hypetystä. Muka evakko, pyh!
Tämä 🙄
En sano, et ois pitäny kysyä enempää, luulin et aikaa ois enemmän
Mut hetkess oli kaikki,
Heippa, isi, nähdään taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini perhe joutui Kirvusta lähtemään kahteen otteeseen. Heillä oli siellä maatila. He päätyivät ruotsinkieliselle alueelle pohjanmaata. Äiti vihasi sitä seutua ja lähti sieltä heti, kun ikä riitti. Karjalaan hän kaipasi aina ja olisi halunnut tulla haudatuksi sinne. Heillä oli ollut ihana iso hirsitalo järven rannalla ja äiti oli jo niin vanha lähtiessään, että hän muisti kaiken, toisin kuin nuoremmat sisaruksensa. Muutamaan otteeseen puhuimme äidin kanssa ikävästä. Hän vain totesi, että kotiseutumme on eri. Niin, minä olen uusmaalainen, minun on hyvä täällä meren äärellä. Jos joutuisin pois, kuten äiti kotoaan, kaipaisin merta lopun ikäni.
Karjala pitäisi ottaa takaisin. Ne on meidän maita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani lähtivät alunperin evakkoon maassa jota ei nykyään ole enää olemassa. Sen jälkeen muuttivat Suomeen. Minä synnyin ennen Suomeen muuttamista. En koe ikävää vanhempieni kotiseuduille, koska ei siellä enää ole oikeastaan mitään sellaista kuin silloin oli.
Olen kolmannessa polvessa mutten ole koskaan edes käynyt Karjalassa. Ei tiedä mitä ikävöidä
Miten voi ikävöidä jonnekin missä ei ole koskaan ollut?
Vierailija kirjoitti:
Äitini perhe joutui Kirvusta lähtemään kahteen otteeseen. Heillä oli siellä maatila. He päätyivät ruotsinkieliselle alueelle pohjanmaata. Äiti vihasi sitä seutua ja lähti sieltä heti, kun ikä riitti. Karjalaan hän kaipasi aina ja olisi halunnut tulla haudatuksi sinne. Heillä oli ollut ihana iso hirsitalo järven rannalla ja äiti oli jo niin vanha lähtiessään, että hän muisti kaiken, toisin kuin nuoremmat sisaruksensa. Muutamaan otteeseen puhuimme äidin kanssa ikävästä. Hän vain totesi, että kotiseutumme on eri. Niin, minä olen uusmaalainen, minun on hyvä täällä meren äärellä. Jos joutuisin pois, kuten äiti kotoaan, kaipaisin merta lopun ikäni.
Kuuleha sie. Perrein tul pohjanmaalle. Settäin jäi kuusvuotiaana kasvatiks, kummitätiin jäi miniäks Peräseinäjoel. Muut matkas Heinollaa... sin jäivät. Ku kotiutuivat kohillee. Sama ikävä jäi minllen, en osant asettuu kohallein. Ikävä olt kaike aikaa... johonki.
Isoisä oli Karjalasta, mutta ei hänellä jäänyt sukutilat ja kotitanhuvit sinne. Hän oli köyhästä perheestä ja asui jossain vuokraläävässä, muutti sitten vuokraläävään Helsinkiin, omat juuret on siellä Helsingissä enkä ole mitään ikävää tuntenut nykyisen Venäjän maille.
Onko isoisä ainoa köyhä evakko, joka tarinassa puhutaan että sinne jäi kotitila ja perintöhuonekalut ja isot pellot ja mitä lie.
Ruokkivat Putinin unelmaa haikalemalla Venäjälle
Ka niihä se just o, kipiä paikka, mist ei tainnt haastaa. Mie vaa luule, et kipiä paikka o toise polve evakoill, ehkä pitemmästkii... toiset o karjalaisii pitemmäst, toiset juurtuu nopiammin... mie tunne kaihoo ja ikävää kaike ikkää... toiset toisel viisii