Onko helpompaa erota kuin muuttaa suhde avoimeksi?

Pitkin hampain sivusuhteilija puolisoa sietävänä sanoisin, että jäin suhteeseen taloudellisten aspektien, rahan ja asumismuodon vuoksi. En ainakaan vielä halua minnekään kerrostalokoppiin muuttaa ja haluan taata lapsilleni jonkinlaiset perinnöt kuoltuamme.

Voin tosin vielä muuttaa mieleni, sillä tämä käy välillä minulle ihan sietämättömäksi. Selvästikin olen monosuhteinen eli lopulta rakkaus ja seksuaalinen halu puolisoa kohtaan katosi. Kävi niin, että puoliso tällä sivusuhteilullaan lopetti meidän hyvän ja toimivan seksielämämme. Nyt hän saa harrastaa sitä sitten täysin ulkoistettuna.

Jonkinlaista ystävyyttä, kumppanuutta, toisesta huolehtimista, yhteinen pitkä historia pidättelee lähtemistä. Epäonnistumisen myöntäminen itselle, lapsille, suvulle kismittää. En halua aikuisten lasteni joutuvan samaan tilanteeseen avioerovanhempien lapsena kuten minäkin olen, että joutuvat huolta kantamaan kahdessa eri paikassa olevasta vanhenevasta vanhemmastaan, jolloin heiltä tuhraantuu kaksinkertainen aika heitä muistaessaan ja asioita hoitaessa. Koska se se vasta paska juttu onkin. Omakohtainen kokemukseni on niin järkyttävä. 

Päivä kerrallaan etsin elämääni ihan omia valoa tuottavia asioita, jotta jaksan. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta minun naisena on aina ollut vaikea ymmärtää sitä, että moni kertoo olevansa täysin tyytyväinen suhteeseen jossa ei vain ole seksiä. Kaikki muu on kuulemma tosi hyvin ja välit ovat lämpimät ja läheiset. Tunnen itseni, ja tiedän että alkaisin lopulta tuntea silkkaa vihaa, jos mies pitäisi minua jatkuvasti puutteessa.

Tuossa tilanteessa lähtisin myös itse menemään...

AP

Riippuu ihan ihmisestä. Oletko valmis jakamaan ihan oikeasti?Itse en olisi...

Jokainen varmaan itse määrittelee sen mikä nyt on helpompaa ja mikä vaikeampaa.

Aloitusviestin kysymyksen asettelu on jo valmiiksi aika asenteellinen mielestäni. Mä en koe, että parisuhteessa "omistetaan" toisen seksuaalisuus. Mutta itse pidän seksiä intiiminä asiana, jonka haluan jakaa rakastamani ihmisen kanssa. En omista kenenkään seksuaalisuutta siinä mielessä, että voisin/haluaisin pakottaa hänet tekemään jotakin mitä hän ei halua tai toisaalta olemaan tekemättä mitä hän haluaa. 

Jos romanttinen suhde on muuttunut niin valjuksi, että toinen kokee, että hänen tarvitsee hakea sitä romantiikkaa, jännitystä ja intohimoa muualta niin miettisin ehkä enemmänkin, että pitäisikö päättää kyseinen parisuhde. En tiedä miksi roikkua jossakin glorifioidussa ystävyyssuhteessa määräänsä kauempaa jos se on selvästi jo tullut tiensä päähän.

Ei ole mitään "Avointa Suhdetta". Ne kaksi ovat toistensa vastakohtia. Joko olet Suhteessa, tai et ole, jä köyrit jokaista vastaantulijaa. Vähän kuin " märkä kuiva" tai "puhdas likainen" eli voit olla vain jompaa kumpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkin hampain sivusuhteilija puolisoa sietävänä sanoisin, että jäin suhteeseen taloudellisten aspektien, rahan ja asumismuodon vuoksi. En ainakaan vielä halua minnekään kerrostalokoppiin muuttaa ja haluan taata lapsilleni jonkinlaiset perinnöt kuoltuamme.

Voin tosin vielä muuttaa mieleni, sillä tämä käy välillä minulle ihan sietämättömäksi. Selvästikin olen monosuhteinen eli lopulta rakkaus ja seksuaalinen halu puolisoa kohtaan katosi. Kävi niin, että puoliso tällä sivusuhteilullaan lopetti meidän hyvän ja toimivan seksielämämme. Nyt hän saa harrastaa sitä sitten täysin ulkoistettuna.

Jonkinlaista ystävyyttä, kumppanuutta, toisesta huolehtimista, yhteinen pitkä historia pidättelee lähtemistä. Epäonnistumisen myöntäminen itselle, lapsille, suvulle kismittää. En halua aikuisten lasteni joutuvan samaan tilanteeseen avioerovanhempien lapsena kuten minäkin olen, että joutuvat huolta kantamaan kahdessa eri paikassa olevasta

Luulen, että tämmöinen pitkin hampain toisten puolesta uhrautuminen tuntuu myöhemmin turhalta. Sitten kun oman elämän loppu alkaa oikeasti näkyä, niin tajuat, että tämä oli sinun elämäsi, etkä elänytkään sitä. Mietit jotain perintöjä ja suvun mielipidettä ym, siedit vapaaehtoisesti pahaa oloa kumppanisi sivusuhteista. Ja unohdit, että tässä oli samalla menossa se sinun elämäsi. Mitä sille tapahtui?

Itse en suostuisi avoimeen suhteeseen ikimaailmassa. Ei ole kyse mistään "toisen omistamisesta", vaan omien rajojen asettamisesta. Saa ihan vapaasti lähteä, jos suhde ei maistu toiselle osapuolelle, sillä en rupea taipumaan moraalistani tai omasta seksuaalisuudestani toisen ihmisen vuoksi.

N30

Ihmisiä on erilaisia. Ei kaikki ole niin jyrkkiä tässä seksiasiassa. Kannattaa miettiä onko se suhteesta tai itseltä pois? Jos on niin sitten ei avoinsuhde ole sopiva. Jotkut ovat vain kokeilunhaluisempia ja tykkäävät seksistä harrastuksen omaisesti, ei se välttämättä ole pois parisuhteesta tai yhteisestä seksistä. Ihmeellistä että joidenkin mielestä tässä tapauksessa seksielämä on huonoa ja sitä paikataan ulkoapäin. Mitä jos on vain vaihtelunhaluinen ja tykkää seksistä harrastuksenomaisesti muutenkin kuin vain parisuhteessa? Tai sitten jos miettii vaikka sellaista joka myy seksiä, voihan nekin olla parisuhteessa? Veikkaan että hekin tykkäävät muutenkin seksistä.. 

Eikö muna seiso?

Kestävyys 0-3 min?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkin hampain sivusuhteilija puolisoa sietävänä sanoisin, että jäin suhteeseen taloudellisten aspektien, rahan ja asumismuodon vuoksi. En ainakaan vielä halua minnekään kerrostalokoppiin muuttaa ja haluan taata lapsilleni jonkinlaiset perinnöt kuoltuamme.

Voin tosin vielä muuttaa mieleni, sillä tämä käy välillä minulle ihan sietämättömäksi. Selvästikin olen monosuhteinen eli lopulta rakkaus ja seksuaalinen halu puolisoa kohtaan katosi. Kävi niin, että puoliso tällä sivusuhteilullaan lopetti meidän hyvän ja toimivan seksielämämme. Nyt hän saa harrastaa sitä sitten täysin ulkoistettuna.

Jonkinlaista ystävyyttä, kumppanuutta, toisesta huolehtimista, yhteinen pitkä historia pidättelee lähtemistä. Epäonnistumisen myöntäminen itselle, lapsille, suvulle kismittää. En halua aikuisten lasteni joutuvan samaan tilanteeseen avioerovanhempien lapsena kuten minäkin olen, että jout

Mietin toki paljon näitä esittämiäsi näkökohtiakin.

Nyt olen jonkinlaisessa elämän risteyskohdassa ja mietin onko mitään muuta tapaa kuin ero ratkaista pulma ja olla silti onnellinen omassa elämässäni. Koska on niin paljon hyviäkin asioita ja mahdollisuuksia, jotka ero sulkisi pois.

Itse eroaisin mieluummin 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta minun naisena on aina ollut vaikea ymmärtää sitä, että moni kertoo olevansa täysin tyytyväinen suhteeseen jossa ei vain ole seksiä. Kaikki muu on kuulemma tosi hyvin ja välit ovat lämpimät ja läheiset. Tunnen itseni, ja tiedän että alkaisin lopulta tuntea silkkaa vihaa, jos mies pitäisi minua jatkuvasti puutteessa.

Seksuaalisen kysynnän ja tarjonnan lait ovat miehille ja naisille aika erilaiset. Tiedän että keskivertomiehenä (jolla asiat elämässä kuitenkin reilassa) saan huomattavasti helpommin parisuhteen solmittua kuin pelkkää seksiseuraa. Käänteisesti, ei minulle ole koskaan ollut pelkkää seksiä tarjolla, se on aina osana pakettia. Uuden paketin rakentaminen tyhjästä ei ole mikään pikkujuttu, ja siinä repii sitten koko perheen hajalle. Ei ole sen arvoista, ei seksi nyt _niin_ ihmeellistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään "Avointa Suhdetta". Ne kaksi ovat toistensa vastakohtia. Joko olet Suhteessa, tai et ole, jä köyrit jokaista vastaantulijaa. Vähän kuin " märkä kuiva" tai "puhdas likainen" eli voit olla vain jompaa kumpaa. 

Voi hyvä ihminen, ei suhteen määritelmä ole seksuaalinen yksiavioisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta minun naisena on aina ollut vaikea ymmärtää sitä, että moni kertoo olevansa täysin tyytyväinen suhteeseen jossa ei vain ole seksiä. Kaikki muu on kuulemma tosi hyvin ja välit ovat lämpimät ja läheiset. Tunnen itseni, ja tiedän että alkaisin lopulta tuntea silkkaa vihaa, jos mies pitäisi minua jatkuvasti puutteessa.

 

Seksuaalisen kysynnän ja tarjonnan lait ovat miehille ja naisille aika erilaiset. Tiedän että keskivertomiehenä (jolla asiat elämässä kuitenkin reilassa) saan huomattavasti helpommin parisuhteen solmittua kuin pelkkää seksiseuraa. Käänteisesti, ei minulle ole koskaan ollut pelkkää seksiä tarjolla, se on aina osana pakettia. Uuden paketin rakentaminen tyhjästä ei ole mikään pikkujuttu, ja siinä repii sitten koko perheen hajalle. Ei ole sen arvoista, ei seksi nyt _niin_ ihmeellistä ole.

No ehkä se seksi jollekin toiselle on nimenomaan niin ihmeellistä, että sitä on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksi ei toimi teidän keskustelusta huolimatta niin eroa.

Miten fyysiset asiatvoi ratkaista keskustelulla?

Mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, ettei kenestäkään ole syytä pitää niin kovaa kiinni, että kadottaa täysin sen mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa. Jos haluaa monogamisen suhteen ja se on itselle tärkeä asia, niin silloin on päätettävä irti ihmisestä jolle ei sellainen sovi. Väärään kumppaniin takertuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja pakkomiellettä.

Lisäksi, kysymyksen voisi kääntää toisinpäin. Onko muiden paneminen tärkeämpää kuin elämänkumppanista kiinni pitäminen? Miksi kukaan suostuisi suhteeseen, jossa kumppanin prioriteetit on nuo?

Ja jatkan vielä, että elämässä pitäminen ei tarkoita sitä että täytyisi jatkaa parisuhdetta. Jos parisuhde ei toimi sellaisena, niin voidaan jatkaa ystävinä ja etsiä parisuhteeseen sopivammat kumppanit.

Entäpä jos toinen on

Kukaan ei itse asiassa Tarvitse seksiä. Kysy vaikka Dalai lamalta. 

Yleensä näissä tarvitsen ihmeellistä seksiä -jutuissa on vain kyse emotionaalisesti kehittymättömästä yksilöstä, joka ei tunnista omia todellisia tarpeitaan ja kaupan päälle kuvittelee, että onni tulee jostain mitä muut tekevät sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole toisen seksuaalisuuden omistamisesta vaan siitä, missä kokee seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisena. Minulle ei ole mahdollista harrastaa seksiä ihmisen kanssa, joka harrastaa sitä myös jonkun toisen kanssa. Moinen ihminen ei ole minulle haluttava enää. Joten omassa tapauksessani ainoa vaihtoehto olisi ero. 

Ymmärrän. Mutta voisitko avata hiukan tarkemmin, että miksi seksuaalinen haluttavuus silmissäsi kaatuu tähän?

Toisille meistä uskollisuus vaan on itseisarvo. 

Biologisessa mielessä tämä on ainoa järkevä suhtautumistapa. Sillä kiinnitetään poikasten isä itseen ja toisaalta vältytään taudeilta -jotka ovat olleet olemassa paljon pidempään kuin kortsu tai abt.

Eri

Elämä on kyllä tosi paljon viihdyttävämpää jos on hyvää seksiä...

Vierailija kirjoitti: Ero. Olen mies, 49v, hyvässä ja rakastavassa avioliitossa. Läheisyyttä ja rakkautta on paljon, seksiä ei juurikaan. Vaimo ei omien sanojensa mukaan vaan syty, mutta vakuuttaa että vika ei ole minussa. Jos hän ehdottaisi avointa suhdetta, kokisin sen kyllä juuri todisteena päinvastaisesta. Jos jostain syystä olisi pakko avoimeen suhteeseen suostua, kävisi siinä niin että minun olisi todennäköisesti todella vaikeeta löytää ketään toista kumppania. Olen aina ollut ihminen jota ei haluta suoraan, vaan aina halutaan edetä hitaasti ja rauhallisesti, ja vasta kun parisuhde on ikään kuin tarjolla myös, on seksikin voinut astua kuvaan. En siis usko että tarjoamalla avointa suhdetta, eli "et saa minusta romanttista kumppania, mutta seksiä kyllä", kukaan nainen olisi kiinnostunut. Ja vaikka sitten olisi, kävisi todennäköisesti ennen pitkään niin että huomaisin tämän seksikumppanin olevan mielenkiintoisempi kuin aseksuaali avioliittoni, ja ajautuisimme kyllä enn

Vaimosi ei rakasta sinua. Rakastava nainen kyllä rakastelee miehensä kanssa, vaikkei niin ihmeellisesti syttyisikään. Kas kun siinä on oma mielihyvänsä, että antaa rakastamansa miehen nauttia. 

Itselläni on perussairauksien takia haluttomia kausia ja olen miehelleni tämän selittänyt. Että ei tarvitse yrittää sytyttää minua jos en juuri ole siihen kykenevä, nauttii vaan itse. Koska minä saan erilaista mielihyvää siitä rakkaudellisesta antautumisesta, vaikken seksuaalisesti sillä hetkellä mitään tunnekaan. 

N45