Onko helpompaa erota kuin muuttaa suhde avoimeksi?

Ero. Olen mies, 49v, hyvässä ja rakastavassa avioliitossa. Läheisyyttä ja rakkautta on paljon, seksiä ei juurikaan. Vaimo ei omien sanojensa mukaan vaan syty, mutta vakuuttaa että vika ei ole minussa. Jos hän ehdottaisi avointa suhdetta, kokisin sen kyllä juuri todisteena päinvastaisesta. Jos jostain syystä olisi pakko avoimeen suhteeseen suostua, kävisi siinä niin että minun olisi todennäköisesti todella vaikeeta löytää ketään toista kumppania. Olen aina ollut ihminen jota ei haluta suoraan, vaan aina halutaan edetä hitaasti ja rauhallisesti, ja vasta kun parisuhde on ikään kuin tarjolla myös, on seksikin voinut astua kuvaan. En siis usko että tarjoamalla avointa suhdetta, eli "et saa minusta romanttista kumppania, mutta seksiä kyllä", kukaan nainen olisi kiinnostunut. Ja vaikka sitten olisi, kävisi todennäköisesti ennen pitkään niin että huomaisin tämän seksikumppanin olevan mielenkiintoisempi kuin aseksuaali avioliittoni, ja ajautuisimme kyllä ennen pitkään eroon.

Vierailija kirjoitti:

Jos seksi ei toimi teidän keskustelusta huolimatta niin eroa.

Miten fyysiset asiatvoi ratkaista keskustelulla?

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan lopun alkua. Hidas ja tuskallinen ero.

Jos kumppanit aloittavat suljetussa suhteessa ja toinen haluaa avata suhteen ja toinen väkisin suostuu, se on julma tapa saada oikeus pettämiselle.

Yllättävää että ne suhteet  jotka tiedän avatun on tehty naisen aloitteesta. Eroon ovat päätyneet kuitenkin. 

Olen samaa mieltä siitä, että eroon tuo johtaa.

Tiedän itse pariskunnan, jossa vähemmän haluava ehdotti avointa suhdetta. Varmaan ajatteli sillä pelastavansa liiton. Mutta loppujen lopuksi hän ei kestänytkään sitä, että kumppani oli toisen kanssa. 

Kumpi tahansa avointa suhdetta ehdottaakin, niin ei se pelasta liittoa. Luulen, että avoin suhde toimii silloin, kun se tuo jotain positiivista lisää parin seksielämään. Ei toimi liimana, jolla toimimatonta yritetään korjata.

Seksuaalinen eksklusiivisuus on parisuhteen ja avioliiton funktio. Jos se ei toteudu, koko suhde on aivan turha. Jos suhdemuotoa muutellaan tuulen mukaan, sen päälle ei voi rakentaa mitään kestävää. Täysin yhdentekevää sanahelinää siis.

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn, kuinka moni 70- , 80- tai 90-luvun alussakaan  syntynyt edes sai tilaisuuden neuvotella suhteen spekseistä sen alussa? Aivan. Monosuhdetta on pidetty oletusarvona, ja kaikki muu on pitänyt tukahduttaa.

Voi voi sentään :(  On pitänyt ihan tukahduttaa pakahduttava halu säätää useamman kumppanin kanssa. Onneksi nykyään on setan neuvoja ihan täällä vauvapalstallakin herättelemässä keskustelua tästä avoin suhde - asiasta ja kertomassa, että se on ihan ok! Rohkeasti siis vaan etsimään kumppaneita sieltä kyliltä! Älä tukahduta sisintäsi!

Minä en lähtisi avoimeen suhteeseen jos parisuhteen sisällä ei olisi rakkautta, läheisyyttä ja seksiä. En usko että siinä tapauksessa toimisi. Jos kumpikin on vaihtelunhaluisia seksin osalta niin voisin harkita tai jos esim paha riippuvuus taustalla. 

Avoin suhde ei koskaan auta pelastamaan liittoa. Siitä tulee vaan rumaa jälkeä. Jos puoliso olisi sitä tyyppiä, joka kestää tai nauttii kumppaninsa "irtiotoista", niin hän olisi todennäköisesti ehdottanut sitä suhteen alussa. Se, jos puolisoa joutuu yhtään suostuttelemaan avoimeen suhteeseen, on tosi huono merkki. Yleensä se menee niin, ettei he kestä kumppaninsa ympäripaneskeluita ja itkee illat vessassa. 

Jos seksielämä on niin huonoa että mieluummin ottaa eron, niin ero. Avoin suhde ei kuitenkaan kannata tuossa tapauksessa sillä siinä tulee SEKÄ ero että valtavasti mielipahaa molemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn, kuinka moni 70- , 80- tai 90-luvun alussakaan  syntynyt edes sai tilaisuuden neuvotella suhteen spekseistä sen alussa? Aivan. Monosuhdetta on pidetty oletusarvona, ja kaikki muu on pitänyt tukahduttaa.

 

Voi voi sentään :(  On pitänyt ihan tukahduttaa pakahduttava halu säätää useamman kumppanin kanssa. Onneksi nykyään on setan neuvoja ihan täällä vauvapalstallakin herättelemässä keskustelua tästä avoin suhde - asiasta ja kertomassa, että se on ihan ok! Rohkeasti siis vaan etsimään kumppaneita sieltä kyliltä! Älä tukahduta sisintäsi!

 

mene sinä takaisin raamattukerhoon jeesustelemaan. Olet oletettavasti omasta mielestäsi ihan mahdottoman kunnollinen ihminen. Toivon melkein, että puolisosi heivaa sinut jonkun enemmän haluavan vuoksi.

Täällä tulee se käsitys, että kaikilla on monogamisessa parisuhteessaan lähes täydellinen seksielämä. Hieno homma josnäin on, olen elänyt vähän muussa käsityksessa...

Minä tiedän kolme avointa suhdetta (kaksi homo- ja yksi heteropari) ja kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä järjestelyynsä. Yhdessä ovat olleet 10-30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde ei koskaan auta pelastamaan liittoa. Siitä tulee vaan rumaa jälkeä. Jos puoliso olisi sitä tyyppiä, joka kestää tai nauttii kumppaninsa "irtiotoista", niin hän olisi todennäköisesti ehdottanut sitä suhteen alussa. Se, jos puolisoa joutuu yhtään suostuttelemaan avoimeen suhteeseen, on tosi huono merkki. Yleensä se menee niin, ettei he kestä kumppaninsa ympäripaneskeluita ja itkee illat vessassa. 

Jos seksielämä on niin huonoa että mieluummin ottaa eron, niin ero. Avoin suhde ei kuitenkaan kannata tuossa tapauksessa sillä siinä tulee SEKÄ ero että valtavasti mielipahaa molemmille. 

Ei seksielämän tarvitse olla huonoa, mutta sen suhteen voi haluta muutakin. Onhan se jännä ajatus, että parittelee vuosikymmeniä vain yhden henkilön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tulee se käsitys, että kaikilla on monogamisessa parisuhteessaan lähes täydellinen seksielämä. Hieno homma josnäin on, olen elänyt vähän muussa käsityksessa...

Mikä ihmeen "seksielämä" ? Siis seksiorjuus vai, missä vaimo tai tyttöystävä alistetaan miehen siitettäväksi useita kertoja viikossa, kymmeniä tuhansia kertoja elämänsä aikana. Ja kun tämä alkaa kyllästyttämään, alkavat jotkin häpäisevät ja halventavat väkivaltaleikit?

Muistan kun miehet joskus vitsailivat, että "miksi ostaa koko lehmä, jos haluaa vain maitoa". Tunnutte kuitenkin unohtavan, että teiltä ei tarvita kuin siemen. Yksi siemen. Ja yksi mies voi siemenellään palvella vaikka 5000 naista

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen eksklusiivisuus on parisuhteen ja avioliiton funktio. Jos se ei toteudu, koko suhde on aivan turha. Jos suhdemuotoa muutellaan tuulen mukaan, sen päälle ei voi rakentaa mitään kestävää. Täysin yhdentekevää sanahelinää siis.

Tämä. Ja se avioseksi on sitä(kin) varten, että se pitää puolisot sitoutuneena toisiinsa. Jos on liiton ulkopuolisia kumppaneita, se tarkoittaa, että ei olla sitoutuneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avoin suhde ei koskaan auta pelastamaan liittoa. Siitä tulee vaan rumaa jälkeä. Jos puoliso olisi sitä tyyppiä, joka kestää tai nauttii kumppaninsa "irtiotoista", niin hän olisi todennäköisesti ehdottanut sitä suhteen alussa. Se, jos puolisoa joutuu yhtään suostuttelemaan avoimeen suhteeseen, on tosi huono merkki. Yleensä se menee niin, ettei he kestä kumppaninsa ympäripaneskeluita ja itkee illat vessassa. 

Jos seksielämä on niin huonoa että mieluummin ottaa eron, niin ero. Avoin suhde ei kuitenkaan kannata tuossa tapauksessa sillä siinä tulee SEKÄ ero että valtavasti mielipahaa molemmille. 

Ei seksielämän tarvitse olla huonoa, mutta sen suhteen voi haluta muutakin. Onhan se jännä ajatus, että parittelee vuosikymmeniä vain yhden henkilön kanssa.

Minusta on jännä ajatus paritella ollenkaan, jos ei aio hedelmöittää. Kuulostaa melko typerältä, ja kun ottaa huomioon, että miehet runkkaavat vaikka sukkaan, melko kyseenalaista kannattaako tähän rooliin naisena suostua

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän kolme avointa suhdetta (kaksi homo- ja yksi heteropari) ja kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä järjestelyynsä. Yhdessä ovat olleet 10-30 vuotta.

Et tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tulee se käsitys, että kaikilla on monogamisessa parisuhteessaan lähes täydellinen seksielämä. Hieno homma josnäin on, olen elänyt vähän muussa käsityksessa...

Mikä ihmeen "seksielämä" ? Siis seksiorjuus vai, missä vaimo tai tyttöystävä alistetaan miehen siitettäväksi useita kertoja viikossa, kymmeniä tuhansia kertoja elämänsä aikana. Ja kun tämä alkaa kyllästyttämään, alkavat jotkin häpäisevät ja halventavat väkivaltaleikit?

Muistan kun miehet joskus vitsailivat, että "miksi ostaa koko lehmä, jos haluaa vain maitoa". Tunnutte kuitenkin unohtavan, että teiltä ei tarvita kuin siemen. Yksi siemen. Ja yksi mies voi siemenellään palvella vaikka 5000 naista

Olen edelleenkin nainen (edellisen kirjoittanut). Seksielämä on kenttä, jolla seksuaalisuutta toteutetaan. Se voi olla tyydyttävä tai sitten ei.

Täällä osa vaikuttaa olevan lähtökohtaisesti seksikielteisiä. Aika surullista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tulee se käsitys, että kaikilla on monogamisessa parisuhteessaan lähes täydellinen seksielämä. Hieno homma josnäin on, olen elänyt vähän muussa käsityksessa...

Ei näin varmasti olekaan, mutta kuten tuolla aiemmin joku totesi: jos näin EI ole, on avoin suhde varmuudella tuhoisa. Jotta sillä voisi olla mitään mahdollisuuksia toimia, pitäisi pääsuhteen seksielämän olla todella hyvä ja molempia tyydyttävä, jottei tuntuisi siltä että se sivusuhde on jotenkin itseltä pois. Itse kun joudun olemaan tilanteessa jossa seksiä on paljon vähemmän (ja se on intohimottomampaa) kuin toivoisi, olisi vaimon sivusuhde erittäin loukkaavaa. Ja jos itsekin sitten onnistuisi löytämään sivusuhteen, olisi seuraava ajatus todennäköisesti että mitä minä sitten enää sillä pääsuhteella teen? Jospa sen alentaisi sitten vaan ihan platoniseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tulee se käsitys, että kaikilla on monogamisessa parisuhteessaan lähes täydellinen seksielämä. Hieno homma josnäin on, olen elänyt vähän muussa käsityksessa...

 

Ei näin varmasti olekaan, mutta kuten tuolla aiemmin joku totesi: jos näin EI ole, on avoin suhde varmuudella tuhoisa. Jotta sillä voisi olla mitään mahdollisuuksia toimia, pitäisi pääsuhteen seksielämän olla todella hyvä ja molempia tyydyttävä, jottei tuntuisi siltä että se sivusuhde on jotenkin itseltä pois. Itse kun joudun olemaan tilanteessa jossa seksiä on paljon vähemmän (ja se on intohimottomampaa) kuin toivoisi, olisi vaimon sivusuhde erittäin loukkaavaa. Ja jos itsekin sitten onnistuisi löytämään sivusuhteen, olisi seuraava ajatus todennäköisesti että mitä minä sitten enää sillä pääsuhteella teen? Jospa sen alentaisi sitten vaan ihan platoniseksi?

No jos on vaikka talot, lapset ja ystäväpiirit, joista haluaa pitää kiinni? Tai vuosien kumppanuus?

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta minun naisena on aina ollut vaikea ymmärtää sitä, että moni kertoo olevansa täysin tyytyväinen suhteeseen jossa ei vain ole seksiä. Kaikki muu on kuulemma tosi hyvin ja välit ovat lämpimät ja läheiset. Tunnen itseni, ja tiedän että alkaisin lopulta tuntea silkkaa vihaa, jos mies pitäisi minua jatkuvasti puutteessa.