Kuinka jaat puolison kanssa asumiseen - ja eläämiseen liittyvät kulut?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiset rahat.

Samoin. Ollut jo yli 50 v. Tämä kyllä vaati myös yhteiset arvot.

Asumisenkulut (myös mun omistaman kakkosasunnon kulut), ruokabudjetti, vkl sanomalehti, lapsen vakuutus, mopo ja kodin netti puoliksi. Kodin remontit suunnilleen puoliksi.

Autot, puhelimet, huvit, sijoitukset... maksetaan itse. Lapsen hankinnat pitää ottaa puheeksi, viimeinen lapsilisä tuli eilen. Eli tuon lapilisän verran pitää jakaa menoja tai jotain.

Miehen kuuluu maksaa kaikki. Nainen voi käyttää omat tulonsa kokonaan ja nauttia keppikarusellista ja viihteellä olosta, lähibaarissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki raha on yhteistä. Jos tämä järjestely tuntuu väärältä, ei kannata mennä naimisiin koska siinä ytimenä on yhteinen talous.

Tuntuu väärältä ja onkin 1 syy miksi emme ole naimisissa. 24v avoliitossa.

Se jolla yhteiset menot 50-50 jaolla, noin sadannen kirjoittajan paikkeilla.

Joo lähikaljabaari on ihana, se tunnelma, se haju, ne ihanat ihmiset siis niin kodikasta, aijaijai!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ei kannata perustaa perhettä, jos ei ole valmis yhteisiin rahoihin. Kun nainen laittaa kehonsa alttiiksi raskauksien myötä, on se suurin investointi yhteiseksi hyväksi, mitä voi olla. Vähin, mitä mies voi tehdä, on laittaa kaikki tulonsa perheen yhteiseen kassaan. Jos rahat eivät ole yhteisiä tuossa vaiheessa, ei mielestäni ole ymmärretty avioliiton ideaa. Eri asia, jos ei ole lapsia eikä olla avioliitossa. 

 

 

Mihin naisen rahat laitetaan?

Yhteiseen elämään tietenkin, vai mitä kuvittelet.

Yhteiset rahat. Yhdessä teineistä asti, nyt jo 40 vuotta. Välillä toinen on tienannut enemmän, välillä taas toinen. Välillä rahaa on ollut enemmän, välillä hyvin vähän. Emme ole koskaan riidelleet rahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi tiliä, toinen mun oma ja toinen miehen oma. Ei mitään yhteistä tiliä. Asuntolainan lyhennys menee miehen tililtä, koska silloin, kun otettiin laina, olin kotona lapsen kanssa. Mä maksan sitten esim. ulkomaanmatkoja ja muita isompia yksittäisiä hankintoja. 

Lapsen harrastukset, vakuutukset ym. menee vähän sen mukaan, kenen nimissä lasku sattuu tulemaan. 

Kummallakin on siis omat rahat, mutta käytännössä kaikki on yhteistä ja koskaan ei oo rahasta riidelty. Sijoittaminen ym. on kyllä yhdessä sovittu, eli toinen ei oo voinut tehdä isoja rahapäätöksiä kertomatta toiselle. 

Mulla ei oo koskaan ollut yhteistä "taloustiliä" puolison kanssa. Kun on elänyt näin, tulee olo, että jos nyt siirryttäis siihen, niin rahan räknääminen lisääntyis. 

Vähän sen mukaan kenen nimissä lasku sattuu tulemaan? Ei se laskuttaja sitä maksajaa arvo ja laskut vaan satu tulemaan. Tuolla periaatteella ois kannattu laittaa kaikki sopimukset sen toisen nimiin ;)

Meillä ne isot päätökset saa nimenomaan tehdä itse, kunhan kuukausittaiset yhteiset menot hoitaa sovitusti. Toki niistä keskustellaan ja kopitellaan ajatuksia myös puolison kanssa. Mutta joku  autonvaihto on yleensä ilmoitusasia, tosin viimeksi mä järjestelin puolisolle autoonsa lainan ja vakuudet.

102

Mies omistaa asunnon ja hoitaa lainaan liittyvät maksut. Maksan hänelle kiinteän summan joka kuukausi. Summa sisältää puolet autopaikan kustannuksista, netin ja jotain muuta.

Tämän lisäksi sähkö ja ruoka maksetaan  puoliksi. Jos jotain yhteistä asuntoon kuten kalusteita, niin nämä maksetaan myös puoliksi.

Kaikki puoliksi, lainalyhennyksestä ja vastikkeesta lähtien. Kissoilla oma tili pahan päivän varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-50 tasan. En keksi mikä olisi oikeudenmukaisempi tapa kuin se.

Tämä on varmasti oikeudenmukainen systeemi, jos tulotaso on sama eikä pariskunnalla ole lapsia. Lasten myötä väkisinkin tulee epäsuhtaa, koska äitiyslomat, hoitovapaat jne. Nainen jää urakehityksessä jälkeen. 

Mä sain äitiyspäivärahaa saman verran kuin mies palkkaa kokopäivätyöstä... Ja fiksumpi nainen laittaa sen isänkin kotihoitamaan taaperoa osaksi aikaa.

Tuon muutaman pikkulapsivuoden vuoksi (poikkeustilanne elämässä) ei kannata uhrata omaa taloudellista itsenäisyyttään.

Niin se meni, että maksatti, missä pystyi.

Kauaa ei pystynyt. Annoin kuulua. Ei pystynyt sen jälkeen mihinkään.. 😁

Historiaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on systeemi, joka on mielestämme toiminut hyvin 30 vuotta. Kaikki tulot tulevat samalle tilille. Siitä siirretään heti sama summa kummankin rahastoon ja toisen pankin varatilille. Sitten yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki menot. Yli jääneet rahat siirretään yhteiselle säästötilille, johon kerrytetään pesämunaa uuden sijoitusasunnon ostoon. Näin olemme saaneet jo neljä sijoitusasuntoa.

Meillä ollut myös näin, mutta pistetty usein säästöön se summa, mikä jää kk. Elämme säästeliäästi ja aina on jäänut jotain. Näillä säästöillä on rakennettu mökki,  ostettu auto ja vene ja sijoitusasunto. Yli 50 tehty näin. Keskituloisia olemme. Lapsia kasvatetti ja koulutettu 2. Mies oli 90-öaman aikana pari v työttömänä. Silloin oli vähän tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuloihin suhteutettuna. Minä tienaan 3600, puoliso 4200. Eli yhteensä tienaamme 7800. 3600/7800=46,15%, puoliso maksaa siis 53,85%.

miten käytännössä toteutatte? Meillä oli aikanaan niin että laitettiin sama prosenttiosuus nettopalkasta yhteiselle tilille, mistä maksettiin talouden ja lasten kulut. Loput jäi omaan käyttöön, tuhlattavaksi tai säästöön. 

Vierailija kirjoitti:

Musta kuulostaa aivan käsittämättömän hankalalta tuollainen menojen jakaminen, etenkin että kaikki 50/50 😳 Sekö sitten oikeasti menee niin että siirrellään rahoja tililtä toiselle? Ehtiikö tuolla kaavalla elää ollenkaan vai meneekö kaikki aika rahojen laskemiseen, ettei vaan kumpikaan joudu maksamaan yhteisen talouden ja perheen eteen koskaan enemmän, kuin toinen? Kuulostaa painajaiselta, enkä ikinä voisi elää tuollaisen ihmisen kanssa.

Oma kokemus yli 30 vuoden parisuhteen ajalta on yhteinen talous, yhtään ei kytätä ja vahdita kumpi maksaa mitäkin. En voisi kuvitellakaan muuta tapaa.

Käsittämättömän hankalalta? Meillä mies maksaa asuntolainan ja yhden muun yhteisen laskun. Minä maksan mökkilainan, vastikkeen, vedet, sähköt, autoveron, vakuutukset ja lasten puhelinlaskut. Palkat tulee eri aikaan niin maksetaan suunnilleen vuorotellen lasten harrastukset. Joka ajaa autoa, tankkaa. Se maksaa katsastuksen, joka sattuu autoa käyttämään siellä. Muut ylimääräiset maksaa se, joka kaupassa sattuu käymään. Minä maksan enemmän esimerkiksi matkoja, koska haluan tehdä niitä. Lopputulemana menot menee suunnilleen 50/50. 

Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka moni nainen, joka on sitä mieltä, että kaikki on yhteistä, tienaa enemmän kuin mies. Vastausten perusteella kun näyttää siltä, että nimenomaan pienituloisemmat naiset on sitä mieltä, että kaiken tulee olla yhteistä. 

Vaikka avioliitossa on elatusvelvollisuus ja eron tullessa tehdään ositus niin se ei tarkoita sitä, että toisen tilin pitäisi olla vapaassa käytössä. 

Eipä siinä paljon vaihtoehtoja ole. Joko mamma tai pappa betalar eli me itse yhdessä hoidamme taloutemme kokonaisuutena. Yhden tilistä maksetaan alkavan kuukauden kaikki laskut pois. Seuraavan tilistä nostetaan käteistä kotiin talouskukkaroihin, eli käteinen laitetaan kukkaroihin siten, että 1 kukkaro varataan kuukauden joka viikolle. Ne ovat ruoka- ja bensarahaa. Tileille jäävistä rahoista keskustellaan, että mihin menoihin rahaa on vielä jäätävä eli aivan välttämättömät menot, kuten jotkut reissut tai vierailut tai isommat hankinnat, kuten auton renkaat tai korjauskulut tai polttopuiden tilaus. Yleensä siinä kohtaa on realismi melko kovaa eli rahaa ei ole kauheasti jäljellä laskujen ja käteisnoston jälkeen. Sen jälkeen sinnitellään kuukausi, kunnes on aika aloittaa sama alusta. Rahat ovat olleet yhteiset 28 vuotta ja se on ollut hyvä, koska kumpikin tietää, ettei toisella ole sen enempää eikä törsäämistä voi perustella sillä, että toisella varmaan on rahaa. 

Laitetaan prosentuaalisesti sama summa yhteistilille. Jos se ei riitä, se maksaa joka käy enemmän töissä jos toinen on enemmän kotona lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Laitetaan prosentuaalisesti sama summa yhteistilille. Jos se ei riitä, se maksaa joka käy enemmän töissä jos toinen on enemmän kotona lasten kanssa.

Ja ollaan muuten vuorotellen kummassakin osassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta kuulostaa aivan käsittämättömän hankalalta tuollainen menojen jakaminen, etenkin että kaikki 50/50 😳 Sekö sitten oikeasti menee niin että siirrellään rahoja tililtä toiselle? Ehtiikö tuolla kaavalla elää ollenkaan vai meneekö kaikki aika rahojen laskemiseen, ettei vaan kumpikaan joudu maksamaan yhteisen talouden ja perheen eteen koskaan enemmän, kuin toinen? Kuulostaa painajaiselta, enkä ikinä voisi elää tuollaisen ihmisen kanssa.

Oma kokemus yli 30 vuoden parisuhteen ajalta on yhteinen talous, yhtään ei kytätä ja vahdita kumpi maksaa mitäkin. En voisi kuvitellakaan muuta tapaa.

 

Käsittämättömän hankalalta? Meillä mies maksaa asuntolainan ja yhden muun yhteisen laskun. Minä maksan mökkilainan, vastikkeen, vedet, sähköt, autoveron, vakuutukset ja lasten puhelinlaskut. Palkat tulee eri aikaan niin maksetaan suunnilleen vuorotellen lasten harrastukset. Joka ajaa autoa, tankkaa. Se maksaa katsastuksen, joka sattuu autoa käyttämään siellä. Muut ylimääräiset maksaa se, joka kaupassa sattuu käymään. Minä maksan enemmän esimerkiksi matkoja, koska haluan tehdä niitä. Lopputulemana menot menee suunnilleen 50/50. 

Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka moni nainen, joka on sitä mieltä, että kaikki on yhteistä, tienaa enemmän kuin mies. Vastausten perusteella kun näyttää siltä, että nimenomaan pienituloisemmat naiset on sitä mieltä, että kaiken tulee olla yhteistä. 

Kyllä, käsittämättömän hankalalta kuulostaa se että kauppareissun jälkeen siirretään toiselle puolet ostosten hinnasta tai että jokaikinen lasku puolitetaan. Teillähän niin ei ole, kuten ei meilläkään. Ei teillä eikä meillä kytätä ruokakaupan ostoskuittia, että paljonko toisen siitä pitää maksaa takaisin että ollaan varmasti sujut. 

Ja meillä on aina toiminut tämä että se maksaa joka ehtii / jolla on rahaa / joka käy ostoksen tekemässä. Koskaan ei siirrellä toiselle rahaa, ellei toisen tili ole nollilla, silloin toki. Harvoin näitä on enää nykyään.

Ja ihan sama kumpi on tienannut enemmän, välillä olen minä ollut pitkään sairauslomalla, välillä mies opiskelemassa, välillä minulla isommat tulot, sitten taas miehellä. Ihan sama. Toimii. 

Nettoeläkkeeni on 3450 euroa/kk, miehen hiukan suurempi. Molemmilla on omat tilit, ja omat autot, minulla kesämökki, asunto on yhteiseti maksettu. Mies on kova tekemään töitä mökillä ja hankkimaan pihakoneita, leikkaa nurmikot ja tekee terassit, savustaa kalat. Ruokaa ostamme suurin piirtein vuorotellen, emme laske pennilleen, mutta olemme kumpikin tarkkoja. Molemmilla on omia osakkeita jonkin verran.