Kuinka jaat puolison kanssa asumiseen - ja eläämiseen liittyvät kulut?

Emme mitenkään. Molemmilla lapsista huolimatta omat asunnot. Molemmat vastaavat omista kustannuksista ja minä myös lasten kustannuksista kun kirjoilla kanssani ovat ja saan lapsilisät. 

Olen avoliitossa ja meillä on avopuolisoni kanssa omat tilit ja omat autot joten molemmat maksaa omat vakuutuksensa ja menonsa sekä bensat omiin autoihinsa. Muista laskuista minä maksan vesilaskun ja avopuoliso sähkölaskun, minä ostan lasten kaikki vaatteet, minä hoidan kaikki perheen ruoka ostokset ja avomies osallistuu omalta osaltaan ruokakuluihin maksamalla minulle niistä osan mutta suurimman osan ruokakuluista maksan minä. Me ei pidetä kirjaa mistään kuluista ja menoista niin vaikea sanoa miten tasaisesti ne jakaantuu.

Olen ollut avioliitossa jo 22 vuotta ja meillä on yhteistalous. Se tarkoittaa sitä, että suunnittelemme taloutemme rahankäytön yhdessä. Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat, yhteiset velat ja yhteiset lapset, yhteinen koti. En ollenkaan ymmärrä sitä, että jokainen menoerä laskettaisiin taskulaskimella ja neuvoteltaisiin kumpi maksaa jne. Avioliitto tarkoittaa yhteistä elämää ja lain näkökulmastakin omaisuus on yhteistä. Kun jaan yksityiselämäni toisen ihmisen kanssa, materia-asiat on sivuseikka ja pikku juttu. 

Mä maksan vuokran, sähkön, netin, suurimman osan ruokaostoksista. Ihan sen takia että mä käyn töissä ja mies työtön. Mies osallistuu menoihin oman tilanteen mukaisesti eli sen mitä pystyy. Tää on mulle erittäin ok juttu.

Me ei olla ikinä jaettu kaikkea "50-50 tasan vai esim tulojen mukaan prosentuaalisesti". Ei todellakaan. Se on maksanut jolla on ollut sillä hetkellä rahaa, tai joka on ehtinyt. Sama toimii edelleen isommissakin ostoksissa, kuka milloinkin maksaa. Esim. eilen tonnin aitaustarvikkeet maksoin minä mutta mies maksoi mun auton -piip- kalliin huollon.

Talo on minun omistuksessa ja nykyään kun laskut on sähköisiä, ne tulee mulle. Ne siis yleensä myös maksan, paperilaskun aikaan maksoi kumpi milloinkin. Mies maksaa talon peruskorjaukseen otetun lainan ja muita hankintoja. Ruuat maksaa se joka käy kaupassa ja bensat se joka tankkaa, ihan sama kumman auto on kyseessä. Koskaan ei olla rahasta riidelty, vaikka kauan elettiin niinkin että rahaa oli todella vähän.

Meillä on systeemi, joka on mielestämme toiminut hyvin 30 vuotta. Kaikki tulot tulevat samalle tilille. Siitä siirretään heti sama summa kummankin rahastoon ja toisen pankin varatilille. Sitten yhteiseltä tililtä maksetaan kaikki menot. Yli jääneet rahat siirretään yhteiselle säästötilille, johon kerrytetään pesämunaa uuden sijoitusasunnon ostoon. Näin olemme saaneet jo neljä sijoitusasuntoa.

Maksetaan tulojen ja omantunnon mukaan, ei mitään tarkkaa prosenttia tms. Mutta mies tienaa vuodessa yli 100 000e enemmän kuin minä joten toki hän maksaa enemmän kaikesta. Maksan itse oman maksukykyni mukaan. 

Meillä on kaksi tiliä, toinen mun oma ja toinen miehen oma. Ei mitään yhteistä tiliä. Asuntolainan lyhennys menee miehen tililtä, koska silloin, kun otettiin laina, olin kotona lapsen kanssa. Mä maksan sitten esim. ulkomaanmatkoja ja muita isompia yksittäisiä hankintoja. 

Lapsen harrastukset, vakuutukset ym. menee vähän sen mukaan, kenen nimissä lasku sattuu tulemaan. 

Kummallakin on siis omat rahat, mutta käytännössä kaikki on yhteistä ja koskaan ei oo rahasta riidelty. Sijoittaminen ym. on kyllä yhdessä sovittu, eli toinen ei oo voinut tehdä isoja rahapäätöksiä kertomatta toiselle. 

Mulla ei oo koskaan ollut yhteistä "taloustiliä" puolison kanssa. Kun on elänyt näin, tulee olo, että jos nyt siirryttäis siihen, niin rahan räknääminen lisääntyis. 

Kaikki mitä kummallekin tulee, menee. Meillä on yhteinen taloustili johon kumpikin siirtää tilipäivänä rahaa sen mitä pystyy, ja sieltä yritetään sitten saada ostettua ruuat jne. Laskut katsotaan riittääkö jomman kumman tilillä rahat mihinkin, ja joutuuko jotain siirtämään. Miehen kesälomarahoista maksettiin talven loput sähkölaskut, sama juttu oli viime vuonna.

Sitten kun lapset lähtee omilleen ja luovutaan omakotitalosta lainoineen ja sähkölämmityksineen, niin ehkä alkaa kummallekin jäämään vähän säästöönkin, jos ei kaikkia ylimääräisiä anneta opiskeleville lapsille.

50-50 tasan. En keksi mikä olisi oikeudenmukaisempi tapa kuin se.

Aiksemmin mies työttömänä, minä pikkupalkkaisena ja hänelle piti jäädä parisataa käyttörahaa aina. Nyt molemmat töissä ja maksan vieläkin enemmän koska miehen harrastukset kalliimmat. 

Minun mielestä ei kannata perustaa perhettä, jos ei ole valmis yhteisiin rahoihin. Kun nainen laittaa kehonsa alttiiksi raskauksien myötä, on se suurin investointi yhteiseksi hyväksi, mitä voi olla. Vähin, mitä mies voi tehdä, on laittaa kaikki tulonsa perheen yhteiseen kassaan. Jos rahat eivät ole yhteisiä tuossa vaiheessa, ei mielestäni ole ymmärretty avioliiton ideaa. Eri asia, jos ei ole lapsia eikä olla avioliitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ei kannata perustaa perhettä, jos ei ole valmis yhteisiin rahoihin. Kun nainen laittaa kehonsa alttiiksi raskauksien myötä, on se suurin investointi yhteiseksi hyväksi, mitä voi olla. Vähin, mitä mies voi tehdä, on laittaa kaikki tulonsa perheen yhteiseen kassaan. Jos rahat eivät ole yhteisiä tuossa vaiheessa, ei mielestäni ole ymmärretty avioliiton ideaa. Eri asia, jos ei ole lapsia eikä olla avioliitossa. 

Mihin naisen rahat laitetaan?

Vierailija kirjoitti:

50-50 tasan. En keksi mikä olisi oikeudenmukaisempi tapa kuin se.

Tämä on varmasti oikeudenmukainen systeemi, jos tulotaso on sama eikä pariskunnalla ole lapsia. Lasten myötä väkisinkin tulee epäsuhtaa, koska äitiyslomat, hoitovapaat jne. Nainen jää urakehityksessä jälkeen. 

Meillä on yhteiset menot laitettu puoliksi hoitovapaita lukuunottamatta. Olen tehnyt budjetin ja kuluseurannan noin 30 vuoden ajan, joten kulujen puolittaminen on helppoa. Minä maksan kaiken japerin kuun loputtua mieheltä hänen osuutensa. Kumpikin maksaa omat kulunsa.

Meillä oli jossain vaiheessa hetke ajan yhteinen tili, joka oli kummankin käytössä. Se ei toiminut ollenkaan, kun minulla oli koko ajan huono omatunto, jos käytin rahaa johonkin omaan. Minä tarvitsen täysin omaa rahaa, jonka käytöstä päätän itse.

Mies tienaa netto 4500-10000€/kk riippuen projektista, minä tasaisesti 3500€/kk. Vuokra puoliksi, minä maksan sähköt ja mies vakuutukset, veden, jätehuollon ja yleensä ruoat ym. Minä maksan oman lapseni kulut, eli vaatteet, harrastukset jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä ei kannata perustaa perhettä, jos ei ole valmis yhteisiin rahoihin. Kun nainen laittaa kehonsa alttiiksi raskauksien myötä, on se suurin investointi yhteiseksi hyväksi, mitä voi olla. Vähin, mitä mies voi tehdä, on laittaa kaikki tulonsa perheen yhteiseen kassaan. Jos rahat eivät ole yhteisiä tuossa vaiheessa, ei mielestäni ole ymmärretty avioliiton ideaa. Eri asia, jos ei ole lapsia eikä olla avioliitossa. 

 

 

Mihin naisen rahat laitetaan?

Tietysti perheen yhteiseen kassaan. Ei ole enää miehen rahoja ja naisen rahoja, vaan perheen rahat.

#66 juuri tuo systeemi on tie vaurauteen. Säästetään yhdessä tavoitteellisesti. Mulla on ystävä, joka laittaa aina oman tilinsä tyhjäksi ja mies samanlainen. Ihmettelee, miten me ollaan samoilla tuloilla pystytty ostamaan asunnot ja mökin ja meilläkin on osakesäästöt ja rahastot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-50 tasan. En keksi mikä olisi oikeudenmukaisempi tapa kuin se.

Tämä on varmasti oikeudenmukainen systeemi, jos tulotaso on sama eikä pariskunnalla ole lapsia. Lasten myötä väkisinkin tulee epäsuhtaa, koska äitiyslomat, hoitovapaat jne. Nainen jää urakehityksessä jälkeen. 

Meillä mies tienaa reilu pari tonnia enemmän kuussa kuin minä, bruttona siis. Tasan menee kaikki silti. Olen omat valintani tehnyt työelämässä kuten hänkin. 

Lapsia ei ole. Voi olla että lasten harrastuksia joutuisi mies maksamaan vähän enemmän, sillä minä en voisi niitä maksaa. Tai sitten eivät harrastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin maksaa omat kulunsa, yhteisiä ei ole. Minä omistan kesämökin, mies kotimme, joten ei ole tarpeen maksaa toiselle vuokraa. En ole vielä keksinyt yhtäkään syytä sille, miksi parisuhde tarkoittaisi oman taloudenpidon päättymistä.

Koska jo lain mukaan avioliitossa on yhteinen talous. Sehän ei tietenkään tarkoita etteikö voisi olla omat pankkitilit ja omia menoja ja vaikka sijoituksia, mutta talous on yhtäkaikki yhteinen lain silmissä. Siksi ei toinen voi saada vaikka asumistukea tai toimeentulotukea vaikka olisi täysin tuloton jos toisella on tuloja.