Lähestytäänkö kaikkia naisia, ovatko kaikki kokeneet esim. ahdistelua?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein olette nähneet tilanteen (tai kuulleet sellaisesta), missä naista on tultu iskemään esim. kaupassa, kadulla tai muulla julkisella paikalla? Muualla siis kuin baarissa, festareilla tai vastaavissa missä suuri osa ihmisistä on päihtynyt. Minulla on kaunis ystävä, jota kyllä lähestytään paljon, mutta harvemmin ne lähestyjät ovat täysin ventovieraita olleet (pois lukien päihtyneet).

Koen tuota säännöllisesti itse, varsinkin jos olen vähän laittautuneempi kuin perheenäidin arjessa keskimäärin. Erityisen aktiivisia lähestyjiä on ulkomaalaistaustaiset miehet. Mutta kyllä niitä aina välillä suomalaisiakin joutuu, jotka vaikka bussipysäkillä alkavat selvästi flirttimielessä juttelemaan jos siinä meikäläisen huomaavat ja molemmat on yksin. Ja olen sentään yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti. 

Ikävuosina 15-25 oli ihan hurjaa tuo huomio, mutta olin kieltämättä varmaan monella tapaa kiinnostava ja helposti lähestyttävä. Kurvikas mutta hoikka, pitkät laineikkaat kullanvaaleat hiukset, tykkäsin meikata huolellisesti arkisinkin, pukeuduin söpön naisellisesti. Ihan tarkoituksella pukeuduin ja laittauduin saadakseni huomiota, koska nautein siitä. 

Minkäänlaista ahdistelua en ole sen sijaan kokenut koskaan. Lähestymiset on aina olleet kohteliaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä ap ylipainoinen, miesmäinen, tatuoitu tai aggressiivisen näköinen? Tai olet lukenut kirjaa/olet huonokuuloinen etkä ole vain jotenkin huomannut jatkuvia iskuyrityksiä? Muuta selitystä ei ole.

Itse en ole mitään noista, mutta olen ruma. Rauhassa saan yleensä olla, korkeintaan joskus joku tulee vittuilemaan.

-eri

Tämä on muuten totta, vittuilua kyllä tulee! Ei edes mitään lennokasta, lähinnä miehet haluavat kertoa että olen ruma, mikä tietysti on totta, ja sen tiesinkin, niin sitä ei tarvitsi kertoa, hukkaan menee se aika.

Tuota en vaan ymmärrä. Miksi täysin tuntemattomalle (tai kenellekään) pitää mennä kertomaan, että hän on ruma, läski tms. Itselle ei ole koskaan tullut edes mieleen tehdä sellaista!

 

Vierailija kirjoitti:

Kadulla tulee lähinnä tuijotetuksi, mutta harvempi lähestyy. Sitäkin on kyllä muutaman kerran tapahtunut, ja cat callattu. Suurempi ongelma on miesten kanssa, joiden kanssa joutuu olemaan jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa. Milloin alkavat seksijutut muuten vaan, milloin mies kertoo ihastuneensa. Auta armias jos erehdyt pitämään miestä kaverina, niin hyvin nopeasti on kaverillisesti pippeli esillä

Eli ahdistelulta säästyy parhaiten pysymällä mahdollisimman kaukana miehistä. Kadulla tapahtuva flirtti on vielä kevyt torjua siihen verrattuna, että miehen kanssa on jo tuttavallinen, ja yhtäkkiä alkaa seksualisoimaan sinua. Ja tässä ei ole myöskään mitään ikäsuojaa, miehet kaikista ikäluokista tekevät tätä. Jopa viranomaiset ylittävät aivan jatkuvalla syötöllä sopivuuden rajat

Ei taida kaikilla naisilla olla kokemusta tästäkään, minulla ainakaan. Tuohon varmaan tarvitaan tosiaan ne isot tissit. 

Iskuyrityksiä ei ehkä aina edes huomaa. Esim. yhdessä kesätyöpaikassa yksi nuori insinöörimies tuli aina teettämään mulla yhtä yksinkertaista hommaa, jonka hän olisi yhtä nopeasti voinut tehdä itsekin. Kerran ihmettelin toiselle työkaverille, että miksi ihmeessä se mun luona ravaa...vasta vuosia myöhemmin tuli mieleen, että olikohan hän ujo. Olin silloin parikymppinen.

Myöhemminkin huomasin, että etenkin insseillä oli tapana töissä tulla selittämään milloin mitäkin laskennallisia juttuja, jotka eivät liittyneet töihini lainkaan, kun olin nuori. Tiettyyn ikään päästyäni se sitten kyllä loppui. Tietysti voi olla, että he vain tykkäsivät jutella nuoremman naisen kanssa. Eikä niissä ole ollut mitään ahdistavaa.

Baareissa ei ole kukaan lähestynyt. Kahvilassa kerran, kun olin 14. Aika harvoin muutenkaan missään. Onneksi.

Mutta toimistoissa työpaikalla on valitettavasti joutunut kuulemaan vähemmän kivoja juttuja joiltakin ihan tavallisilta tyypeiltä. Sitä on väitetty huumoriksi. 

Suoranaista kourimista on ollut ehkä pari kertaa tyyliin tuntematon metrossa.

En ole kokenut mieleen jäänyttä ahdistelua, jonkun verran rasvaisia juttuja joiltain miehiltä joo. Olen vähän adhd ja tokaisen takaisin, en ole oikein ahdisteluainesta kun en tajua ahdistua. Pitkät katseet ei häiritse, tuijotan takaisin. Ja tuijotin nuorena myös itse komeita poikia urakalla, lähestyinkin rohkeasti. Ehkä olin itsekin ahdistelijatyyppi hmm. 

Olen 100% varma kuitenkin että monet naiset saavat törkeää ahdistelua osakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein olette nähneet tilanteen (tai kuulleet sellaisesta), missä naista on tultu iskemään esim. kaupassa, kadulla tai muulla julkisella paikalla? Muualla siis kuin baarissa, festareilla tai vastaavissa missä suuri osa ihmisistä on päihtynyt. Minulla on kaunis ystävä, jota kyllä lähestytään paljon, mutta harvemmin ne lähestyjät ovat täysin ventovieraita olleet (pois lukien päihtyneet).

 

Koen tuota säännöllisesti itse, varsinkin jos olen vähän laittautuneempi kuin perheenäidin arjessa keskimäärin. Erityisen aktiivisia lähestyjiä on ulkomaalaistaustaiset miehet. Mutta kyllä niitä aina välillä suomalaisiakin joutuu, jotka vaikka bussipysäkillä alkavat selvästi flirttimielessä juttelemaan jos siinä meikäläisen huomaavat ja molemmat on yksin. Ja olen sentään yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti. 

Ikävuosina 15-25 oli ihan hurjaa tuo

No näin juuri, tämä oli rehellinen vastaus. Ei sitä lähentelyä kaikille Tule vaan kauniille ja pääosin se on ihan myönteinen kokemus. Ja jos ei ole niin siitähän pääsee sillä että leikkaa tukan siiliksi ja lopettaa meikkaamisen ja alkaa pukeutua vähän tyylittömämpiin vaatteisiin eikä ainakaan mitenkään rintoja tai peppua korostaviin. Sanoo ruma nainen. 

Heh, mä olen 49 v. lihava nainen, ja eilen viimeksi tuli arjessa lähestyminen. Kävin kävelyllä, hain lähikaupasta kahvin ja pullan, istahdin kaupan edessä olevalle pienelle aukiolle penkille syömään niitä. Koiraa ulkoiluttava mies, ehkä suunnilleen ikäiseni, tuli siihen juttelemaan, ja mm. kehui kesämekkoani. Koira kun kovasti minusta tykkäsi, niin vitsinä heitti, että otetaanko sulle tuosta uusi emäntä mukaan kotiin :D 

Tuollainen ei edes ole mitenkään ihan ääriharvinaista. Varmaan syy on se, että minä usein tykkään istuskella jossain julkisilla paikoilla kiireettömän näköisenä. Jos aina on menossa kovaa vauhtia jonnekin, tai jos ei ole niin kännykkä kourassa, niin ihmiset ei varmaan niin helposti lähesty. Mutta minä katselen pikkulintuja, söpöjä koiria, kaikenlaista, ja ihmiset ilmeisesti pitää minua avoimen ja helposti lähestyttävän näköisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kadulla tulee lähinnä tuijotetuksi, mutta harvempi lähestyy. Sitäkin on kyllä muutaman kerran tapahtunut, ja cat callattu. Suurempi ongelma on miesten kanssa, joiden kanssa joutuu olemaan jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa. Milloin alkavat seksijutut muuten vaan, milloin mies kertoo ihastuneensa. Auta armias jos erehdyt pitämään miestä kaverina, niin hyvin nopeasti on kaverillisesti pippeli esillä

Eli ahdistelulta säästyy parhaiten pysymällä mahdollisimman kaukana miehistä. Kadulla tapahtuva flirtti on vielä kevyt torjua siihen verrattuna, että miehen kanssa on jo tuttavallinen, ja yhtäkkiä alkaa seksualisoimaan sinua. Ja tässä ei ole myöskään mitään ikäsuojaa, miehet kaikista ikäluokista tekevät tätä. Jopa viranomaiset ylittävät aivan jatkuvalla syötöllä sopivuuden rajat

Taidat olla poikkeuksellisen kaunis. Olen miesvaltaisella alalla, usein ainoa nainen työpaikalla, ja harrastuksetkin on miesvaltaisia. Saan olla aivan rauhassa. Totaalisessa kännissäkin miehet haluavat korkeintaan rupatella niitä näitä vaikka tv-sarjoista. Ei ahdistelua, ei ihastumisia, ei treffipyyntöjä. En usko olevani yksi jätkistä, olen luultavasti vain liian ruma ja ehkä myös vanha.

osa on median luomaa harhaa. ja hei nythän on hyväksyttyä ja trendikästä avoimesti vihata kaikkia miehiä. lapsellista ja noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niputat ahdistelun ja kiinnostuksen osoitukset samaan?

Minua on ahdisteltu ja siitä ei kannata olla kateellinen. Ei tullut olo, että olen ihana ja haluttu vaan täysin päinvastainen. Ahdistelu on VÄKIVALTAA. Siinä tarkoitus on käyttää omaa valtaa ja alistaa toista. Sillä ei ole mitään tekemistä toista arvostavan kiinnostuksen kanssa. Ihan kuten raiskaus ei ole seksiä eikä lyönti ole läheisyyttä.

Vertailun vuoksi. Huomasithan, kun kerroin, kuinka minua on lähestytty hyvällä elämäni aikana vain ennen kokemiani raizcauksia? Olen damaged goods.

En tiedä viestistäsi, mutta et ole damaged goods. 

- ohis

Mua on ahdisteltu ja piiritetty 11-40-vuotiaaksi. Sen jälkeen ei (nyt 49) Ahdistelua ja huutelua en kaipaa. 

Huomio ilman tunkeilua ja koskettelua on ollut minusta mukavaakin. Sen loppuminen on minusta harmi. Kevyt flirtti on kivaa.

Ei minuakaan - Suomessa. Järkyttävimmän ahdistelukokemukseni koin asuessani Saksassa pari vuotta sitten. Olin junassa kun seuraani lyöttäytyi eräs uussaksalainen herrasmies. Yritti ensin kovasti pyytää treffeille ja kun selvisi, etten ole saksalainen, vaihtui treffipyynnöt suoriksi ehdotuksiksi kokea "afrikkalaista rakkautta" (kyllä, hän sanoi juuri noin). Torppasin nekin ehdotukset ja vaihdoin nopeasti paikkaa, vain huomatakseni pysäkilläni, että mies jäi samalla pois ja lähti seuraamaan. Onneksi sain hänet eksytettyä väkijoukkoon. 

Toinen kokemukseni on Etelä-Koreasta, jossa valkoinen nainen on paikallisille miehille eksoottinen saalis. Siellä liikkui uskomuksia valkoisten naisten ylivertaisista sänkytaidoista ja "helppoudesta". Yökerhossa minua yritettiin väkisin suudella parikin kertaa, ja tanssilattialla yllätyin kun yhtäkkiä takamustani hangattiin jollakin kovettuneella tiedätte kyllä millä. Ällöttävää.

Noista en ainakaan olisi kateellinen. Onneksi en ole suomalaisten miesten mielestä erityinen saalis niin olen säästynyt vastaavilta täällä Pohjolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein olette nähneet tilanteen (tai kuulleet sellaisesta), missä naista on tultu iskemään esim. kaupassa, kadulla tai muulla julkisella paikalla? Muualla siis kuin baarissa, festareilla tai vastaavissa missä suuri osa ihmisistä on päihtynyt. Minulla on kaunis ystävä, jota kyllä lähestytään paljon, mutta harvemmin ne lähestyjät ovat täysin ventovieraita olleet (pois lukien päihtyneet).

 

Koen tuota säännöllisesti itse, varsinkin jos olen vähän laittautuneempi kuin perheenäidin arjessa keskimäärin. Erityisen aktiivisia lähestyjiä on ulkomaalaistaustaiset miehet. Mutta kyllä niitä aina välillä suomalaisiakin joutuu, jotka vaikka bussipysäkillä alkavat selvästi flirttimielessä juttelemaan jos siinä meikäläisen huomaavat ja molemmat on yksin. Ja olen sentään yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti. 

Ikävuosina 15-25 oli ihan hurjaa tuo

Ikävuosina 15-25 oli ihan hurjaa tuo huomio, mutta olin kieltämättä varmaan monella tapaa kiinnostava ja helposti lähestyttävä. Kurvikas mutta hoikka, pitkät laineikkaat kullanvaaleat hiukset, tykkäsin meikata huolellisesti arkisinkin, pukeuduin söpön naisellisesti. Ihan tarkoituksella pukeuduin ja laittauduin saadakseni huomiota, koska nautein siitä. 

Niinpä. Itse en ole koskaan laittautunut ajatuksella, että haluaisin saada huomiota, enkä näin ollen edes sitä etsi. Miehet vaistoavat energiasi ja antavat huomiota. Minä taas en kaipaa huomiota enkä sitä saa. (Tiedän kyllä, miten sitä saisi, mutta en ole sen tarpeessa ja liian "järkevä" sellaiseen "turhuuteen", en saa siitä mitään, jos joku vieras antaa kolme sekuntia huomiotaan.)

Vierailija kirjoitti:

Iskuyrityksiä ei ehkä aina edes huomaa. Esim. yhdessä kesätyöpaikassa yksi nuori insinöörimies tuli aina teettämään mulla yhtä yksinkertaista hommaa, jonka hän olisi yhtä nopeasti voinut tehdä itsekin. Kerran ihmettelin toiselle työkaverille, että miksi ihmeessä se mun luona ravaa...vasta vuosia myöhemmin tuli mieleen, että olikohan hän ujo. Olin silloin parikymppinen.

Myöhemminkin huomasin, että etenkin insseillä oli tapana töissä tulla selittämään milloin mitäkin laskennallisia juttuja, jotka eivät liittyneet töihini lainkaan, kun olin nuori. Tiettyyn ikään päästyäni se sitten kyllä loppui. Tietysti voi olla, että he vain tykkäsivät jutella nuoremman naisen kanssa. Eikä niissä ole ollut mitään ahdistavaa.

Baareissa ei ole kukaan lähestynyt. Kahvilassa kerran, kun olin 14. Aika harvoin muutenkaan missään. Onneksi.

Mutta toimistoissa työpaikalla on valitettavasti joutunut kuulemaan vähemmän kivoja juttuj

Työkaverisi ovat hyvinkin saattaneet olla kiinnostuneita sinusta, mutta ei tuollainen ole mielestäni iskuyritys. Mitä kaikkea ihmiset pitävät iskuyrityksinä? Mietin vaan, että jos osan mielestä vastaavat tai joku ohimennen heitetty juttu tai hymy on aina iskuyritys niin kyllähän niitä sitten riittää.

Vierailija kirjoitti:

Heh, mä olen 49 v. lihava nainen, ja eilen viimeksi tuli arjessa lähestyminen. Kävin kävelyllä, hain lähikaupasta kahvin ja pullan, istahdin kaupan edessä olevalle pienelle aukiolle penkille syömään niitä. Koiraa ulkoiluttava mies, ehkä suunnilleen ikäiseni, tuli siihen juttelemaan, ja mm. kehui kesämekkoani. Koira kun kovasti minusta tykkäsi, niin vitsinä heitti, että otetaanko sulle tuosta uusi emäntä mukaan kotiin :D 

Tuollainen ei edes ole mitenkään ihan ääriharvinaista. Varmaan syy on se, että minä usein tykkään istuskella jossain julkisilla paikoilla kiireettömän näköisenä. Jos aina on menossa kovaa vauhtia jonnekin, tai jos ei ole niin kännykkä kourassa, niin ihmiset ei varmaan niin helposti lähesty. Mutta minä katselen pikkulintuja, söpöjä koiria, kaikenlaista, ja ihmiset ilmeisesti pitää minua avoimen ja helposti lähestyttävän näköisenä.

Mä teen paljon tuollaista myös, että istuskelen jossain julkisella paikalla yksin haaveilemassa. Olen aina ollut sellainen. Koskaan ei ole tullut lähimainkaan minun ikäiseni mies juttelemaan. Sais tulla kyllä. Tykkään rupatella ihan ventovieraidenkin kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein olette nähneet tilanteen (tai kuulleet sellaisesta), missä naista on tultu iskemään esim. kaupassa, kadulla tai muulla julkisella paikalla? Muualla siis kuin baarissa, festareilla tai vastaavissa missä suuri osa ihmisistä on päihtynyt. Minulla on kaunis ystävä, jota kyllä lähestytään paljon, mutta harvemmin ne lähestyjät ovat täysin ventovieraita olleet (pois lukien päihtyneet).

 

Koen tuota säännöllisesti itse, varsinkin jos olen vähän laittautuneempi kuin perheenäidin arjessa keskimäärin. Erityisen aktiivisia lähestyjiä on ulkomaalaistaustaiset miehet. Mutta kyllä niitä aina välillä suomalaisiakin joutuu, jotka vaikka bussipysäkillä alkavat selvästi flirttimielessä juttelemaan jos siinä meikäläisen huomaavat ja molemmat on yksin. Ja olen sentään yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti.&nb

No kerropas meille huomiotta jääville että miten sitä huomiota oikein sitten saa. Minulle nimittäin kelpaisi. Hiukset on jo pitkät ja vaatekaapissa vaan mekkoja ja olen positiivinen ja sosiaalinen ja käyn paljon ulkona, nimeomaan miesten huomiota tahtoisin. Mutta kun ei miehiä kiinnosta, jos ei ole kaunis.

Mulla sama. Olen 40 plus, ja yhden käden sormilla voi laskea ahdistelut ja kivemmatkin lähestymiset. Olen perusnätti, nuorena olin pienikokoinen, nyt aavistuksen pyöreä ja isorintainen ja -peppuinen. Meikkaan ja pukeudun mekkoihin. Uskoisin, että olen hieman tylyn ja ylimielisen näköinen, ja siksi lähestymisiä ei tule. Ehkä ihan hyvä niin, aviomies kuitenkin on löytynyt. 

Lährstyminen ja ahdistelu ovat aivan eri asioita. Lähestyminen on iskemistä ja ahdistelu on väkivaltaa ja alistamista.

Minua ei ole koskaan elämässäni lähestytty, eikä pyydetty treffeille. Ihmettelen niitä kirjoituksia, joita täällä näkee, että miehet muka lähestyisivät naisia jossain.

Sen sijaan olen kokenut ahdistelua ja häirintää ja se on ollut väkivaltaa. On seurattu pelottavasti yöllä autiolla kafulla, tai on tultu yhtäkkiä kopeloimaan alistavasti ja pahin on ollut, kun työpaikalla on esimies ahdistellut, siitä ei voinut valittaakaan kenellekään.

N55

Olen nyt 22v ja pariin vuoteen ei ole kukaan kourinut kadulla, sitä ennen kyllä (16-19-vuotiaana). 

Aina, kun minua ovat ohikulkijat puristelleet perseestä, on minulla vieläpä ollut talvivaatteet tai muut peittävät vaatteet päällä.

Paljastavia vaatteita käyttäessäni taas minua ei ole vielä edes koskaan kourittu kadulla tai baarissa, mutta peittävämpiä vaatteita käyttäessä kyllä (pitkät housut). Tiedoksi näille "mitä oli päällä" huutelijoille.

Paljastavissa vaatteissa kulkiessa kylläkin tuijotetaan ja huudellaan yleensä enemmän.

Minua ainakin ahdisteltiin noin 13-vuotiaasta aina kolmekymppiseen asti. Ensimmäinen oli sukulaismies, tosin hän vain kantoi minulle nalleja ja muita lahjoja, joka tuntui oudolta. Vanhempani eivät puuttuneet asiaan. Ensimmäinen varsinainen kouriminen tapahtui varmaan jotain 15-vuotiaana ihan tavallisella kioskilla, kun jotain olin ostamassa. Känninen äijä kouraisi haarojen välistä.

En puhunut kenellekään mitään ja jotenkin koko juttu tuntui hävettävältä. 

Kun sitten aikuistuin ja muutin pois alkukodista, olin baarielämässä aika aktiivinen. En ollut miehistä kiinnostunut ja vähän eksyneenä etsin vain omaa paikkaani.

Jostain syystä tunnuin imuroivan miehiä puoleeni kuin kärpäsiä. En ole kaunis, en todellakaan, olen pienikokoinen ja kasvonpiirteiltäni kaikkea muuta kuin nätti. Kerran olin vähällä joutua joukkoraiskatuksi keskellä kirkasta päivää, kun humalainen äijäjoukko purkautui yhdestä baarista ja odotin bussia pysäkillä. Piirittävät minut ja ainoa mikä pelasti, oli bussin saapuminen. Jäähyväisiksi tässäkin tilanteessa bussiin noustessani yksi äijistä kouraisi takaapäin haarovälistä.

Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä miesten mielenkiinto minuun liittyikin siihen, että kokoni tähden näytän lapselta. 

Nykyään kun olen yli 50-vuotias, saan olla rauhassa. Mutta niin kauan siihen meni.