Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähestytäänkö kaikkia naisia, ovatko kaikki kokeneet esim. ahdistelua?
25.06.2024 |
Kun seuraa julkista keskustelua tai ihan vain naisporukoittenkin keskustelua, tai lukee vaikka tätä palstaa, niin saa käsityksen, että miehet lähestyvät naisia todella paljon: Baarissa ei voi juoda viinilasillista rauhassa, kun joku jo haluaa liittyä seuraan. Treffipyyntöjä satelee kuntosalilla, kahvilassa ja jopa töissä tai kaupan leipähyllyllä. Osa lähestymisistä on epämiellyttäviä: tuijotetaan ja seurataan kuntosalilla, taputellaan baaritiskillä pyllyä, ekojen treffien jälkeen lähetellään kuvia sukuelimistä...
Mä olen 45-vuotias nainen. Mua ei ole kertaakaan elämässäni pyydetty treffeille, jos nyt ei lasketa sitä, kun ex-puolisoni tapasin parikymppisenä festareilla ja sovittiin, että nähdään uudestaankin festarien jälkeen. Mua ei ole mies koskaan iskemismielessä lähestynyt kahvilassa, kuntosalilla, ravintolassa, töissä tai kaupassa. Baarin terassilla, vaikka olisin yksin, saan juoda aina viinilasini rauhassa. Mua ei ole koskaan kourittu eikä mulle ole ehdoteltu sopimattomia.
Olen siis elämässäni seurustellut kyllä ja yksi ex-aviomieskin löytyy, mutta nämä tapaamiset ovat aina olleet humalahuuruisia kohtaamisia jossakin opiskelijabileissä ja olen tainnut tehdä aina itse aloitteen.
Sanokaa nyt suoraan, onko mun kokemus aivan poikkeuksellinen vai saako julkisesta keskustelusta vääristyneen kuvan siitä, että naisille satelee treffikutsuja koko ajan ja kaikkia ahdistellaan jatkuvasti?
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin ahdisteltiin noin 13-vuotiaasta aina kolmekymppiseen asti. Ensimmäinen oli sukulaismies, tosin hän vain kantoi minulle nalleja ja muita lahjoja, joka tuntui oudolta. Vanhempani eivät puuttuneet asiaan. Ensimmäinen varsinainen kouriminen tapahtui varmaan jotain 15-vuotiaana ihan tavallisella kioskilla, kun jotain olin ostamassa. Känninen äijä kouraisi haarojen välistä.
En puhunut kenellekään mitään ja jotenkin koko juttu tuntui hävettävältä.
Kun sitten aikuistuin ja muutin pois alkukodista, olin baarielämässä aika aktiivinen. En ollut miehistä kiinnostunut ja vähän eksyneenä etsin vain omaa paikkaani.
Jostain syystä tunnuin imuroivan miehiä puoleeni kuin kärpäsiä. En ole kaunis, en todellakaan, olen pienikokoinen ja kasvonpiirteiltäni kaikkea muuta kuin nätti. Kerran olin vähällä joutua joukkoraiskatuksi keskellä kirkasta päivää, kun humalainen äijäjoukko purkautui yhdestä baarista ja odotin bu
Niin se varmaan liittyikin. Pitkät ja muutenkin skrodemmat naiset saavat kyllä olla rauhassa, ei meidän olemassaoloamme kukaan edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin ahdisteltiin noin 13-vuotiaasta aina kolmekymppiseen asti. Ensimmäinen oli sukulaismies, tosin hän vain kantoi minulle nalleja ja muita lahjoja, joka tuntui oudolta. Vanhempani eivät puuttuneet asiaan. Ensimmäinen varsinainen kouriminen tapahtui varmaan jotain 15-vuotiaana ihan tavallisella kioskilla, kun jotain olin ostamassa. Känninen äijä kouraisi haarojen välistä.
En puhunut kenellekään mitään ja jotenkin koko juttu tuntui hävettävältä.
Kun sitten aikuistuin ja muutin pois alkukodista, olin baarielämässä aika aktiivinen. En ollut miehistä kiinnostunut ja vähän eksyneenä etsin vain omaa paikkaani.
Jostain syystä tunnuin imuroivan miehiä puoleeni kuin kärpäsiä. En ole kaunis, en todellakaan, olen pienikokoinen ja kasvonpiirteiltäni kaikkea muuta kuin nätti. Kerran olin vähällä joutua joukkoraiskatuksi keskellä kirkasta päivää, kun humalainen äijäjoukko purkautui yhdestä baarista ja odotin bu
Ahdistelijat etsivät sopivaa uhria. Eivät he mene sellaisen luokse, joka näyttää siltä, että osaa pitää puolensa henkisesti ja fyysisesti. Onneksi saat nyt olla rauhassa.
Olen rumentunut että enää ei ahdistella mutta pelkään nyt epäkunnioittavaa kohtelua. Olen tottunut että ulkonäköni on miehille tärkeintä ja nyt pelkään että ne kaikki vihaa mua ku en oo niin nätti.
Mun hyvä ystävä on adoptoitu vauvana Aasiasta. On siis ihan supisuomalainen pohjalainen mieleltään ja murteeltaan, mutta ulkonäöltään ei. On järkyttävää, kuinka paljon hän kohtaa ihan törkeää ahdistelua arjessa, mutta etenkin keikoilla, baareissa jne jossa alkoholia käytetään. Siis niin törkeitä puheita ja välillä käsiksi käymistä, etten kehtaa täällä edes kuvailla. Todella paksun nahan on joutunut kasvattamaan jo nuorena tyttönä. Itsekin oman osani saanut ikävistä lähestymisistä, mutta ei mitään verrattuna tuohon.
Asiallisia lähestymisiäkin on paljon, ihan treffipyyntöjä jne, mutta usein siinäkin rivien välistä huomaa, että mies haluaa nimenomaan sänkyyn ja seksiä, ja että etninen tausta kiinnostaa enemmän kuin persoona.
Monella miehellä on aasialaisen näköisiin naisiin joku ihmeellinen fetissi tai pornon antamia mielikuvia, ja se kyllä realisoituu aika karkeasti, kun on näin läheltä saanut seurata.
Kaikkien naisten mielestä jokainen mies on raiskaaja ja murhaaja. Vaikka mies ei olisi tehnyt mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa joskus miettinyt. En ole kokenut ahdistelevaa lähentelyä kuin muutaman kerran teininä, ja äkkiäkös siinä oppi tavoille. Loppui nekin kun oikein rumasti rääkäisi jonkun loukkaavan kommentin vastapalloon.
Aikuisena ei ole ollut ikinä vaikeuksia miesten kanssa, enkä ole kokenut lähentymisyrityksiä ahdistavina, joskus ihan päinvastoin. Ei-toivotuistakin "ihailijoista" olen aina päässyt hyvin helposti eroon, ei mitään roikkumista. Olen ehkä vähän suorapuheisempi kuin naiset keskimäärin, enkä mikään söpö, naamanpuunaaja tai persetreenari. Pukeudun yleensä mieluummin järkevästi kuin paljastavasti. Ehkä se vähän valikoi lähestyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen rumentunut että enää ei ahdistella mutta pelkään nyt epäkunnioittavaa kohtelua. Olen tottunut että ulkonäköni on miehille tärkeintä ja nyt pelkään että ne kaikki vihaa mua ku en oo niin nätti.
Eivät ne vihaa vaan jättävät rauhaan. Ja mitä väliä,vaikka vihaisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa joskus miettinyt. En ole kokenut ahdistelevaa lähentelyä kuin muutaman kerran teininä, ja äkkiäkös siinä oppi tavoille. Loppui nekin kun oikein rumasti rääkäisi jonkun loukkaavan kommentin vastapalloon.
Aikuisena ei ole ollut ikinä vaikeuksia miesten kanssa, enkä ole kokenut lähentymisyrityksiä ahdistavina, joskus ihan päinvastoin. Ei-toivotuistakin "ihailijoista" olen aina päässyt hyvin helposti eroon, ei mitään roikkumista. Olen ehkä vähän suorapuheisempi kuin naiset keskimäärin, enkä mikään söpö, naamanpuunaaja tai persetreenari. Pukeudun yleensä mieluummin järkevästi kuin paljastavasti. Ehkä se vähän valikoi lähestyjiä.
Olet kuitenkin selkeästi kaunis, kun kerran lähestymisiä on.
Joku kyseli miesmäisyydestä, mutta kyllä mä ainakin olin ihan samanlainen lettipäinen pikkutyttö kuin muutkin tytöt. Että ei mua ole voitu mitenkään miehekkäänä kukaan nähdä.
Aikuisenakaan en ole missään vaiheessa ollut miehekäs, mutta en mitenkään supernaisellinenkaan. Sellainen tavis, huomiota hakematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on raiskattu neljä kertaa. Yhden sain linnaan. Täysin aseksuaalina elän mikä tekee elämästäni hyvän ja nautittavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein olette nähneet tilanteen (tai kuulleet sellaisesta), missä naista on tultu iskemään esim. kaupassa, kadulla tai muulla julkisella paikalla? Muualla siis kuin baarissa, festareilla tai vastaavissa missä suuri osa ihmisistä on päihtynyt. Minulla on kaunis ystävä, jota kyllä lähestytään paljon, mutta harvemmin ne lähestyjät ovat täysin ventovieraita olleet (pois lukien päihtyneet).
Koen tuota säännöllisesti itse, varsinkin jos olen vähän laittautuneempi kuin perheenäidin arjessa keskimäärin. Erityisen aktiivisia lähestyjiä on ulkomaalaistaustaiset miehet. Mutta kyllä niitä aina välillä suomalaisiakin joutuu, jotka vaikka bussipysäkillä alkavat selvästi flirttimielessä juttelemaan jos siinä meikäläisen huomaavat ja molemmat on yksin. Ja olen
No kerropas meille huomiotta jääville että miten sitä huomiota oikein sitten saa. Minulle nimittäin kelpaisi. Hiukset on jo pitkät ja vaatekaapissa vaan mekkoja ja olen positiivinen ja sosiaalinen ja käyn paljon ulkona, nimeomaan miesten huomiota tahtoisin. Mutta kun ei miehiä kiinnosta, jos ei ole kaunis.
Tissit tiskiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa joskus miettinyt. En ole kokenut ahdistelevaa lähentelyä kuin muutaman kerran teininä, ja äkkiäkös siinä oppi tavoille. Loppui nekin kun oikein rumasti rääkäisi jonkun loukkaavan kommentin vastapalloon.
Aikuisena ei ole ollut ikinä vaikeuksia miesten kanssa, enkä ole kokenut lähentymisyrityksiä ahdistavina, joskus ihan päinvastoin. Ei-toivotuistakin "ihailijoista" olen aina päässyt hyvin helposti eroon, ei mitään roikkumista. Olen ehkä vähän suorapuheisempi kuin naiset keskimäärin, enkä mikään söpö, naamanpuunaaja tai persetreenari. Pukeudun yleensä mieluummin järkevästi kuin paljastavasti. Ehkä se vähän valikoi lähestyjiä.
Olet kuitenkin selkeästi kaunis, kun kerran lähestymisiä on.
Enpä sanoisi. Nyt on jo ikää, mutta en ollut nuorenakaan erityisen kaunis, vaikkakin missimitoissa. Olen joskus ajatellut, että pituus voi olla hyvinkin suojeleva ominaisuus, koska kun naisella on mittaa 175cm, se näyttää vähän pelottavan joitakin. Nykyisin harrastan pientä voimakamppailua vastakkaisen sukupuolen kanssa niin, että en suostu kadulla kävellessä muuttamaan omaa kävelylinjaani jos vastaan on tulossa mies ja minulla on suorempi linja eli mielestäni etuoikeus kävellä siinä missä kävelen. Uskomattoman vaikeaa on joillekin ukoille väistää, vaikka nainen väistää joka hiton kerta vastaavassa paikassa. Ulkomaalaisen näköisille ukoille vielä tuplastikin hankalampi tilanne, eilen joku karvanaama väisti niin viime hetkellä, että hipaisi ohimennessään. Kun ei vaan ilmeisesti ego taipunut väistämään ajoissa.
Minua ei ole varsinaisesti ahdisteltu, koska en ota vislauksia ym. heittoja kuuleviin korviini, eikä ne minua ahdista.
Mutta kyllä mua lähestytään paljonkin, ihan lähtien työporukoista, harrastuksissa jne. Ennen nykyistä avopuolisoani tapailin miestä, joka otti yhteyttä Instan kautta. En tiedä, kai mä olen helposti lähestyttävä ihminen, sellainen iloinen ja hyväntuulinen kun kuljen ihmisten ilmoilla ja olen ihmisten kanssa tekemisissä
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on ahdisteltu milloin missäkin, erityisesti nuorena aikuisena jolloin harvoin sai istua yksin tai kaverin kanssa esimerkiksi baarissa. Aina siihen tuli joku mies sönköttämään eikä millään meinannut uskoa, että seuraa ei kaivata. Yleensä kääntyi tilanne mieheltä riitelyyn vaikka itse vaan toivoi saavansa olla rauhassa.
On loukattu henkilökohtaista reviiriä monet kerrat, esim festarilla napattu paidan kauluksesta kiinni ja töllätty rintoja. Täysin outo mies joka käveli vastaan teki tuon. Käpälöity ventovieraan toimesta. Otettu syliin, heitetty olkapäälle vastoin tahtoani. Pahimmasta en välitä edes mainita ja suullisesta häirinnästä ei kannata, koska se on niin tavallista. Tai ehkä oli, näin 57-vuotiaana ikä suurimmaksi osaksi jo suojaa sekä se, että en kulje baareissa.
En tiedä mikä tähän on vaikuttanut, ehkä koko, pienikokoista on helpompi alistaa kuin isoa, ja ehkä luonne. Olen aina tullut juttuun miesten kanssa ja olen ekstrovertti, ehkä nämä asiat vaikuttaa siihen, että minua ei tulkita oikein.
Vierailija kirjoitti:
Minut on raiskattu neljä kertaa. Yhden sain linnaan. Täysin aseksuaalina elän mikä tekee elämästäni hyvän ja nautittavan.
Olen pahoillani. Tässä sen näkee. Rajojen rikkojat etsivät ihmisiä, joilla on valmiiksi rikkonaiset rajat tai kuvittelevat voivansa rikkoa ne helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein olette nähneet tilanteen (tai kuulleet sellaisesta), missä naista on tultu iskemään esim. kaupassa, kadulla tai muulla julkisella paikalla? Muualla siis kuin baarissa, festareilla tai vastaavissa missä suuri osa ihmisistä on päihtynyt. Minulla on kaunis ystävä, jota kyllä lähestytään paljon, mutta harvemmin ne lähestyjät ovat täysin ventovieraita olleet (pois lukien päihtyneet).
Koen tuota säännöllisesti itse, varsinkin jos olen vähän laittautuneempi kuin perheenäidin arjessa keskimäärin. Erityisen aktiivisia lähestyjiä on ulkomaalaistaustaiset miehet. Mutta kyllä niitä aina välillä suomalaisiakin joutuu, jotka vaikka bussipysäkillä alkavat selvästi flirttimielessä juttelemaan jos siinä me
Tämä varmaan toimii niillä joilla on tissit jotka saa tiskille. Minulla ei. Tissit kyllä on, mutta ovat tuolla jossain kainaloissa, ei niistä vakoa tule. Pitäisi varmaan säästää silikoneihin.
Vierailija kirjoitti:
Tein viime kesänä tänne ketjun, että miten saisi lähestymisiä (ei ahdistelua, mikä on väkivaltaa) ja pääsisi juttelemaan miesten kanssa terassilla.
Kokeilin silloin lomaviikon ajan istuskella Helsingissä ydinkeskustassa eri terasseilla kahvilla joka ikinen päivä. Oli ne ihanat helteet juuri silloin ja paljon ihmisiä ulkosalla.
Minulla on pitkät vaaleat hiukset ja mekkoja, jos sitä nyt tarvitsee mainita, ja olen normaalipainoinen. Koskaan ei yksikään mies lähestynyt, ei kertaakaan. Joten eipä se paikallaan terassilla istuminen pitkine hiuksineen mekossa takaa yhtään mitään lähestymisiä.
Mäkin kokeilin tota. Täällä sanottiin, että se on takuuvarma keino päästä treffeille. Ja teen tuollaista muutenkin jatkuvasti, harvemmin vaan käytän mekkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mua lähestyttiin nuorena, johonkin 30 ikään asti, todella usein ihan arjessa. Kassajonossa, bussipysäkillä, yliopistolla (no, opiskelin kyllä erittäin miesvaltaista alaa), töissä, kuntosalilla. Olen ääri-introvertti ja se ahdisti minua, vaikka miehet yleensä käyttäytyivätkin ihan hyvin. En vaan olisi jaksanut small-talkata niiden flirttailijoiden kanssa. Omaksuin tavan muuttua tylyksi patsaaksi, jonka kanssa juttu ei vaan lähde kulkemaan, että häipyisivät äkkiä :D Enkä mielestäni ollut edes mikään super-hyvännäköinen, hoikka ja isotissinen kyllä, mutta naamasta korkeintaan keskitasoa. Mä jotenkin ajattelin, että kaikkia nuoria naisia lähestytään noin.
Nyt kun ikää on 50, ei toki tuolla tavalla huomioida. Mutta eipä sitä kyllä terassille tai baariin voi vieläkään poiketa, ettei aina joku mies tulisi juttelemaan jos yksin siellä istuu. Siksi en juuri noissa paikoissa käykään, kun olen vielä pahempi erakko-introvertti kuin nuoren
Wau, oot siis rintava tyllerö! Mutta en nyt kysy treffeille, koska halusit ilmeisesti olla rauhassa viestisi perusteella.
Tyunnistan hyvin tämän ristiriidan. Minua on edes jollain tavalla ahdisteltu (vihjaileva ehdotus vanhalta setämieheltä kun olin itse 20v) yhden kerran elämässäni ja miesten aktiiviset asialliset lähestymiset voi laskea elämäni aikana melkein yhden käden sormilla. Naimisiin olen tosin kyllä päätynyt viimeisen lähestyjän kanssa mutta sen jälkeen onkin saanut olla rauhassa.
Olen kuitenkin ihan hoikka, pitkähiuksinen vaalea nainen mutta ei vain ole sen kummempaa huomiota tullut, ei negatiivista mutta ei positiivistakaan. Mutta näköjään tämä vaihtelee todella paljon eri naisten osalta ja jotkut saavat sitten huomiota ja häirintää vaikka kuinka paljon.
Alue: Aihe vapaa
Tein viime kesänä tänne ketjun, että miten saisi lähestymisiä (ei ahdistelua, mikä on väkivaltaa) ja pääsisi juttelemaan miesten kanssa terassilla.
Kokeilin silloin lomaviikon ajan istuskella Helsingissä ydinkeskustassa eri terasseilla kahvilla joka ikinen päivä. Oli ne ihanat helteet juuri silloin ja paljon ihmisiä ulkosalla.
Minulla on pitkät vaaleat hiukset ja mekkoja, jos sitä nyt tarvitsee mainita, ja olen normaalipainoinen. Koskaan ei yksikään mies lähestynyt, ei kertaakaan. Joten eipä se paikallaan terassilla istuminen pitkine hiuksineen mekossa takaa yhtään mitään lähestymisiä.