Lähestytäänkö kaikkia naisia, ovatko kaikki kokeneet esim. ahdistelua?

Onko tärkeää tietää, onko niin tai näin?

Ole iloinen, ettei häiritä. 

Häirintä ei ole koskaan mukavaa, eikä saa meitä häirittyjä naisia tuntemaan itseämme enemmän naisiksi. 

No ei helvetissä, katopa ympärilles. Iso osa naisista ihan saatanan rumia.

Vierailija kirjoitti:

Onko tärkeää tietää, onko niin tai näin?

Ole iloinen, ettei häiritä. 

Häirintä ei ole koskaan mukavaa, eikä saa meitä häirittyjä naisia tuntemaan itseämme enemmän naisiksi. 

Häirintä kumminkin *yleensä* kohdistuu niihin jotka saa huomiota myös kivoilta miehiltä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tainnut kokea ahdistelua, olen 28-vuotias ja oletettavasti niin kammottavan näköinen että miehet eivät jaksa vaivautua? Sellaisia tilanteita on toki ollut paljon, että tuntematon mies/miehet on vi ttuillut siitä miten ruma olen, esim. terassilla istuessa tultu sanomaan suoraan että " kylläpä oot ruma" :D Ja kommentoitu ällöttäväksi kehoa, prsettä, tissejä, nenää yms. Itse siis ajattelen että ahdistelu liittyy nimenomaan siihen uhrin se ksualisointiin? Eli haukkuminen ei olisi ahdistelua, vai olenkohan käsittänyt väärin? 

Onhan sua ahdistelu seksuaalisesti jos on tissejäkin kommentoitu!

Haukkuminen epäseksuaalisesti on sitten tavallista ahdistelua, mikä ei myöskään ole todellakaan ok.

Riippuu jonkin verran nuoruudesta ja ulkonäöstä. Itse en tunne yhtään naista jota ei olisi ahdisteltu. Toisaalta ovat myös kaikki seurustelleet monen kivan miehen kanssa ja kaikki pariutuneet pysyvästikin. Eli aika erikoinen tapaus olet. 

Kyllä olen. Alkaen nuoresta tyttösestä tähän reippaasti viiskymppiseksi asti. Ruokakaupoissa, kahviloissa, ravintoloissa, kadulla, työpaikoissa, oppilaitoksissa opiskelijana.. Lääppimistä, puristelua, kiinnipitämistä, seuraamista, törkeyksiä.

Aloin oikeestaan vasta nyt oikein ajatella tätä. Nuorempana reagoin huutamalla, räyhäämällä, muutaman kerran fyysisellä puolustautumisella. Nyt lähinnä pysähdyn ja tuijotan hiljaa mitään sanomatta ja perääntymättä.

Luulin että kukaan suomalainen nainen ei olisi voinut välttyä, sillä itse olen kokenut ihan lapsesta ja nuoresta asti kaikenlaista vielä lähes 40v asti... Siis kourittu ihan julkisilla paikoilla ja seurailtu tyyliin kaupassa, parkkipaikalla, kadulla, huudeltu ja kourittu, tultu lääppimään ja iskemään ja lähestytty viestein jnejne. Piti muuttaa jossain vaiheessa auton rekkarikin salaiseksi, sillä joku oli siitäkin etsinyt tietoni. Fyysiset jutut onneksi jääneet vähemmälle, mutta teininä niitä tapahtui muutamia ja aikuisenakin +30 ihan ruokakaupassa joka tuli aika yllätyksenä. Sanoisin että onnekas on se joka ei ole joutunut kaikkien objektiksi, en ymmärrä miksi itse olen sillä en edes pukeudu paljastavasti tms., ei sillä että se olisi oikeutus tai syy mihinkään mutta syy on mysteeri. 

Mikä koetaan ahdisteluksi? Onko niin, että 50 vuotias pitää ahdisteluna samanlaisia asioita kuin vaikka 20 vuotias?

Maailma on muuttunut. 30 vuotta sitten takapuolen kehuminen ei aiheuttanut sellaista reaktiota kuin nykyään. Onko silloinen 20 vuotias muuttanut mielipiteensä nyt 50 vuotiaana? Vai hymähtääkö samanlailla tai v**tuilee jos sanoja on mies josta ei pidä ja on otettu mikäli mies on mieleinen?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan puristellut perseestä tai kourinut ketään. Tai olen oikeastaan, kun estän näitä tapahtumasta ja ajaudun tappelutilanteisiin. Olen siis se ritari joka estää perseenpuristelun tapahtumasta ja tästä on nainenkin ihmeissään, kun hässäkkä alkaa. Yleisesti ei uskota kun selitän että tuo yritti puristaa tuon persettä ( kun mies on lukko-otteessani ja kaverit yrittää lyödä minua, mutta osuvat lukossa olevaan ystäväänsä).

Sinällään olisi parempi antaa kouria, mutta mitä minulla sitten enää tekee?

Hyvä asia pohdittavaksi. Estääkö vaiko eikö estä. Puristelun jälkeen naisen koskemattomuutta on loukattu ja on tapahtunut jo lievä raiskaus. Nainen saattaa suuttua ja ilta menee pilalle ja nainen todennäköisesti ehkä osaa itse hoitaa tilanteen, mutta olisiko ollut hyvä ettei tilannetta olisi tapahtunut alunperinkään.

Uhraako ritarillisesti oman iltansa ja estää tapahtuman, mutta siten ettei voida todistaa että henkilö yritti puristaa tuntemattoman naisen persettä?

Vaikeita asioita lopulta pohdittavaksi sinne kotikatsomoihin.

Minua miehet ovat lähestyneet ehdottomasti eniten ollessani sinkkuna vuoden verran n.25-vuotiaana. Sitä ennen seurustelin/olin naimisissa 15-vuotiaasta saakka ja tuon vuoden jälkeen olen ollut nykyisen mieheni kanssa parikymmentä vuotta. Toki joitakin yksittäisiä tilanteita on olllut, mutta luulen tuohon liittyneen yksinkertaisesti sen, että olin enemmän yksin/tyttöporukalla liikkeellä. Yleensä liikun mieheni kanssa ja ei silloin koskaan ole kukaan tullut ahdistelemaan/iskemään.  Salilla minulle on kyllä tultu juttelemaan ym, mutta ei se mitään ahdistelua ole ollut. Kaiken kaikkiaan hyvin harvoja tilanteita olen kokenut ahdistavina, miehet ovat olleet aika kohteliaita. Siis tyyliin pakko tulla vaan sanomaan, että oot todella kaunis/sulla on upea kroppa tms. Joskus lenkillä ollessani autosta on soitettu torvea tai vihelletty. Mutta siis ei mitään kuorimista tms. 

Olen kokenut silloin tällöin ahdistelua 12 vuotiaasta yli 40-vuotiaaksi. Treffikutsuja ei ole Suomessa niin hirveästi sadellut, (ulkomailla joskus) tosin olen käynyt baareissa hyvin vähän  sen jälkeen kun aloin odottaa esikoistani 26-vuotiaana.

Olen saanut muutaman yllättävän dickpicin vaikka en ole ollut missään tinderissä tm. enkä facea lukuunottamatta somessa. Faceenkaan en laita paljon kuvia itsestäni. On katsottu oikeudeksi kertoa mitä mulle haluttais tehdä. Yhdellä miehen työkaverilla oli tapana ahdistella puhelimitse kun tiesi että mies ei ole kotona. (kunnes laitoin sille lopun) Nää puhelut alkoivat asiallisissa merkeissä ja sitten alkoi vihjailu ja vonkaaminen. Eikä ole ainoa miehen kaveri joka on kokeillut onneaan tilaisuuden tullen. Niin ovat tehneet myös jotkut minun kavereideni miehet. Ja varatut miehet eri työpaikoillani.

En käyttäydy provosoivasti, ellei ystävällinen käytös ole provosointia. Suurin osa näistä miehistä on ollut sellaisia, ettei olisi tullut mieleenkään flirttailla heille.

En ole poikkeuksellisen kaunis. Sitä mulle aina sanotaan, että olen seksikkään näköinen. Isot silmät, pusuhuulet, isot rinnat ja ystävällinen, hymyileväinen olemus kai tekevät sen.

Ja ei, en ole imarreltu. Aina kun noin käy, olen tuntenut naisten ikiaikaista häpeää ja miettinyt, olenko tehnyt jotain sellaista, että olisin antanut ymmärtää jotain väärin.